Kaksivuotiaalla Minkalla on synnynnäinen sydänvika, jonka takia hänelle on tehty kolme avosydänleikkausta. Kuvat: Satu Kemppainen
Kaksivuotiaalla Minkalla on synnynnäinen sydänvika, jonka takia hänelle on tehty kolme avosydänleikkausta. Kuvat: Satu Kemppainen

Minka oli kolmen päivän ikäinen, kun Sarita ja Mikko joutuivat tekemään päätöksen hänen elämästään.

Tyttö kiinnittää nuken rintaan sydämen sykettä mittaavan valvontaelektrodin. Vaikka tyttö ei ole vielä aivan kolmea vuottakaan, hän tietää kuinka se tehdään.

Minka on HLHS-lapsi, mikä tarkoittaa sitä, että hän syntyi käytännössä kokonaan ilman sydämen vasenta kammiota. Tai kammio oli niin pieni, kuin pieni rusina, ettei se pystynyt hoitamaan tehtäväänsä. Minkalle on tehty kolme avosydänleikkausta, niistä viimeisin keväällä. Kun sydänvika todettiin, Minka oli kolmen päivän ikäinen. HLHS on vaikein sydänvika, jota ylipäätään yritetään leikata, ja tekniikka on uutta. Jos Minka olisi syntynyt 1990-luvun alussa, hänellä ei olisi ollut mitään toivoa.

Minkan äidin raskautta seurattiin erityisellä huolellisuudella, koska Saritalla on diabetes.

– Kävin kuukauden välein ultrassa ja rakenneultrassakin kaksi kertaa, Sarita muistelee.

Tutkimuksissa ei kuitenkaan huomattu sikiössä mitään poikkeavaa. Synnytys käynnistettiin viikolla 38 + 4, koska lapsi oli penikokoinen. Saritan suvussa monet lapset ovat syntyneet pienikokoisina, joten tieto ei huolestuttanut häntä.

Sarita ehti vain kuulla rääkäisyn, kun vauvaa jo kiidätettiin tehohoitoon.

Kun supistukset alkoivat, vauvan syke muuttui. Koska tämä toistui jokaisen supistuksen kohdalla, päädyttiin kiireelliseen sektioon, joka muuttui vielä hätäsektioksi, kun äidin verenpaineet ja vauvan syke romahtivat. Vauva syntyi pikavauhtia. Sarita ehti vain kuulla rääkäisyn, kun vauvaa jo kiidätettiin tehohoitoon. Isä pääsi heti katsomaan vauvaa, mistä Sarita saattoi päätellä, että kaikki oli kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin.

– Minka oli pieni, mutta hän näytti ihan tavalliselta vauvalta, Mikko muistaa.

Sarita ja Mikko olivat onnellisia. Neljän vuoden yritys palkittiin, heille syntyi terve vauva.

Kolmena ensimmäisenä päivänä tyttöä seurattiin vastasyntyneiden valvontaosastolla, jossa hän sai lisähappea ja hänen sokeriarvojaan voitiin tarkkailla. Sydämessä havaittiin heti sivuääni. Vanhemmille kuitenkin sanottiin, että se on tavallista ja katoaa yleensä itsestään. Kaikki vaikutti normaalilta.

Neljäntenä päivänä synnytyksestä vauvan katsottiin olevan niin hyvissä voimissa, että hän pääsisi vihdoin äidin ja isän hoitoon perhehuoneeseen, kunhan sellainen vapautuisi. Tapausta piti juhlia. Sarita ja Mikko kutsuivat vauvan kummit paikalle. Nämä lupasivat tuoda mukanaan jotain erityistä ruokaa, vaihteluksi sairaalaruualle.

Välillä Minkan nukke sairastaa. Omien sairaala-aikojensa ansiosta Minka ei vierasta ketään ja peittoaa sosiaalisuudessa ikätoverinsa.
Välillä Minkan nukke sairastaa. Omien sairaala-aikojensa ansiosta Minka ei vierasta ketään ja peittoaa sosiaalisuudessa ikätoverinsa.

Perhehuoneen vapautumista odotellessa hoitajat päättivät ottaa vauvasta vielä neliraajapaineet. Paineissa olikin heittoa, ja lääkäri halusi tutkia tytön ultraäänellä heti, eikä vasta kotiin lähtiessä kuten oli alun perin sovittu. Vanhemmille ei kerrottu sen tarkemmin, mitä oikeastaan haluttiin tutkia. Tuskin syy oli siis mikään järisyttävä, he ajattelivat.

Lääkäri halusi tietää, oliko kummankaan suvussa sydänsairauksia. Kun Sarita ja Mikko pohtivat asiaa, lääkäri lopetti yhtäkkiä vauvan tutkimuksen, nappasi puhelimen ja soitti sillä jonnekin.

– Meistä kumpikaan ei muista, mitä lääkäri sanoi puhelimeen. Kai ajattelimme, että päivystävällä lääkärillä oli monia muitakin potilaita.

Nyt on paha tilanne, kiire. Me soitamme teille myöhemmin, lääkäri huikkasi.

Sarita ja Mikko eivät ymmärtäneet, että puhelu koski heidän omaa tytärtään. He havahtuivat vasta, kun lääkäri sanoi hoitajalle, että nyt lähdetään teholle. Lääkäri seurasi hoitajaa, joka työnsi vauvaa sairaalan lastenvaunuissa. He lähtivät etenemään vauhdilla pitkää käytävää pitkin.

– Nyt on paha tilanne, kiire. Me soitamme teille myöhemmin, lääkäri huikkasi mennessään.

Sarita ja Mikko jäivät tutkimushuoneeseen. Mitä tapahtui? Lapsihan näytti aivan terveeltä?

Noin tunnin kuluttua Sarita ja Mikko pyydettiin teho-osastolle. Ennen sitä Sarita oli soittanut siskolleen pikapuhelun, jossa hän käski perua kummien tulon, koska lapsella epäiltiin sydänvikaa.

Kardiologin ensimmäiset sanat koskivat saattohoitoa. Tällaisessa tapauksessa se olisi kuulemma ensisijainen ja aivan kunniallinen vaihtoehto, koska vanhemmat olivat nuoria ja ehtisivät vielä tehdä lisää vauvoja. Kun lääkäri sitten alkoi selostaa tarkemmin, mitä HLHS tarkoittaa, vanhemmat olivat niin järkyttyneitä, ettei kumpikaan kuullut lääkärin sanoista mitään.

– Me katsoimme mykkinä, kun lääkäri piirsi kaksi sydäntä, terveen ja sellaisen kuin meidän vauvalla oli. Me emme osanneet edes itkeä, Sarita kertoo.

Vauva oli saatu pysymään hengissä, jotta he voisivat päättää, aloitetaanko saattohoito vai yritetäänkö leikkausta.

Sanotaan, että älä ammu viestintuojaa, mutta Sarita ei voinut sille mitään, että hän vihasi naislääkäriä, joka kertoi heille uutisen.

Tässä välissä Saritan sisko oli ehtinyt paikalle. Sisko oli tärkeässä osassa, koska hän oli juuri tavannut odotushuoneessa äidin, jolle oli niin ikään syntynyt HLHS-lapsi vain vähän ennen Saritan ja Mikon vauvaa. Poika oli juuri leikattu onnistuneesti. Tämä loi toivoa myös Minkan vanhemmille.

Seuraavaksi vanhemmat pääsivät tapaamaan kirurgia. Matkalla Sarita huomasi, miten väri kaikkosi Mikon kasvoilta ja hiki nousi helmiksi kasvoille. Tuoreen isän keho pani vastaan, kaikki tapahtui liian nopeasti.

– Sanoin Mikolle, että istu alas, mutta hän ei halunnut.

Kun pari pääsi kirurgin luo, Mikon jalat pettivät. Onneksi vieressä oli hoitajia, jotka ehtivät ottaa miestä käsivarsista kiinni.

Minka näytti vuoteessaan aivan tavalliselta lapselta, mistään ulkoisesta ei voinut päätellä, että juuri äsken hänen elämänsä oli ollut vain yhden ductukseksi kutsutun valtimotiehyen varassa. Tämä tiehyt sulkeutuu noin viiden päivän sisällä syntymästä. Tavallisesti on toivottavaa, että tiehyt sulkeutuu, mutta jos HLHS-lapsen sydän halutaan leikata, suoni ei saa ehtiä sulkeutua. Jos näin tapahtuu, lapsi menehtyy. Siksi lääkäreillä oli hirvittävä kiire; heidän piti antaa vauvalle lääkitys, joka esti tiehyen sulkeutumisen.

Kalpea isä ja väsynyt äiti kuuntelivat tuomiota. Vauva oli saatu pysymään hengissä, jotta he voisivat päättää, aloitetaanko saattohoito vai yritetäänkö leikkausta.

– Lääkärit eivät maalanneet ruusuista kuvaa tulevaisuudesta vaan kertoivat, että edessä olisi kolmen avosydänleikkauksen sarja ennen kolmatta ikävuotta, Sarita muistaa.

Kun pari pääsi kirurgin luo, Mikon jalat pettivät.

He saivat kuulla, että leikkauksilla tytölle rakennettaisiin toimiva yksikammioinen sydän. Vaikka hän selviäisi leikkauksista, hänestä ei koskaan tulisi tervettä, eikä ainakaan urheilijaa. Jos hän selviäisi teini-ikään asti, hän tarvitsisi joka tapauksessa uuden sydämen ja todennäköisesti jo ennen sitä korjaavia sydänleikkauksia. Kaikki tavalliset infektiotaudit voisivat olla hänelle kohtalokkaita.

Sairaalan vuoteessa Sarita ja Mikko kuuntelivat muiden lasten itkua ja yrittivät saada unta. He olivat sanoneet lääkärille heti, että eivät halua vauvalle saattohoitoa, mutta heidän oli käsketty ”nukkua yön yli” ja päättää kantansa seuraavana päivänä. Päätös pysyi. Se sai pontta siitä, että samassa sairaalassa oli samanlaisella sydämellä syntynyt poika, joka oli leikattu ja joka voi hyvin.

Seuraavana päivänä vauva sai hätäkasteessa nimen Minka. Hoitohenkilökunta puki Minkan Saritan siskon ompelemaan kastemekkoon. Pieni juhlaväki kokoontui perhehuoneen sängyn ympärille. Sarita piti vauvaa. Lääkitys teki vauvan ihosta kosketusherkän, ja kaikkea liikuttelua sylistä syliin pyrittiin välttämään. Seremonia oli lyhyt ja ytimekäs.

– En halunnut lauluja, koska pelkäsin, että tunnelmasta tulee liian hautajaismainen.

Silti kaikki itkivät, myös hoitajat. Kasteen jälkeen Sarita ja Mikko lähtivät ilman vauvaa tyhjään kotiin. Seuraavana aamuna Minka leikattiin ensimmäisen kerran.

Kasteen jälkeen Sarita ja Mikko lähtivät ilman vauvaa tyhjään kotiin.

Leikkaus onnistui, ja neljän viikon sairaala-ajan jälkeen tyttö pääsi omaan kotiin. Siitä alkoi hoidon opettelu. Ruokinta tapahtui kolmen tunnin välein nenä-mahaletkulla. Ravintoseos oli tarkka cocktail korviketta, lisäravinteita ja lääkkeitä. Vauva piti saada kasvamaan. Leikkauksessa rintalasta oli avattu, mikä tarkoitti, että lasta piti käsitellä aivan omalla tekniikalla, niin ettei rintaan kohdistunut painetta.

Kun Minka saavutti viiden kilon painon, hän oli neljä ja puoli kuukautta, ja hänet voitiin leikata toisen kerran. Sekin leikkaus onnistui, ja sillä korjauksella pärjättiin aina viime kevääseen saakka.

Toukokuussa Minkan huulet alkoivat sinistellä yhä useammin. Joskus myös nenänpää ja sormenpäät. Se tarkoitti, että veren happisaturaatio ei ollut tarpeeksi hyvä, eli vereen ei sitoutunut tarpeeksi happea. Kolmas leikkaus alkoi olla ajankohtainen. Siihen valmistautuminen ei ollut vanhemmille yhtään sen helpompaa kuin edellisiin. Hetki juuri ennen leikkausta on aina rankka.

– En osaa kuvailla sitä tunnetta. On järjenvastaista antaa lapsi hoitajalle, kun tiedät, että lapsen rintakehä avataan ja sydän pysäytetään. Ja samalla tiedät, että näin vain on pakko tehdä.

Onneksi sairaalaklovni teki lähdönhetkestä hiukan helpomman. Hän puhalteli saippuakuplia, ja tyttö lähti leikkaukseen hymyssä suin. Vasta kun Minka katosi näköetäisyydeltä, Sarita purskahti itkuun. Hän muisti ajatuksen, jota pohti vastasyntyneen kanssa: Uskallanko kiintyä häneen, jos menetän hänet joka tapauksessa.

Kun Minka heräsi, hän ei puhunut vanhemmilleen mitään.

Mutta Minka selvisi myös kolmannesta leikkauksesta.

Kun vanhemmat pääsivät katsomaan tytärtään, he tiesivät jo valmiiksi, mikä näky heitä odotti. Minka makasi nukutettuna isossa sairaalan sängyssä täynnä johtoja, jotka kaikki olivat kiinni piipittävissä koneissa. Sellaisessa metelissä on vaikeaa nukkua, siksi vanhemmat osasivat ottaa Minkalle kotoa kuulosuojaimet.

Kun Minka heräsi, hän ei puhunut vanhemmilleen mitään.

– Hän katsoi meitä surullisesti ja vihaisesti tai käänsi päänsä pois. Hän oli meille verisesti loukkaantunut, Sarita kertoo.

Mutta aina kun vanhemmat olivat lähdössä pois, Minka puristi pienellä kädellään niin kovaa kuin jaksoi.

Tätäkin vanhemmat tiesivät odottaa. HLHS-lasten vanhemmilla on tiivis yhteisö, jossa vanhemmat tukevat toisiaan ja jakavat kokemuksiaan. Kun lapsi herää leikkauksesta, hänellä on paha olo, eikä hän ymmärrä, miksi hänet on tuotu sairaalaan. Luonnollinen kohde kiukulle ovat vanhemmat. Lapsella voi myös olla kipuja.

– Minka osasi jo sanoa, jos häntä sattui, ja sairaalahenkilökunta on koulutettu tunnistamaan lasten kipua myös ilman sanoja.

Menettämisenpelko on edelleen läsnä, mutta Sarita ja Mikko ovat huomanneet, että yhä useammin se myös unohtuu.
Menettämisenpelko on edelleen läsnä, mutta Sarita ja Mikko ovat huomanneet, että yhä useammin se myös unohtuu.

Ensimmäiset askeleet Minka otti puolentoista viikon päästä leikkauksesta. Yhtenä iltana alkoi juoksu, eikä vauhti ole sen jälkeen laantunut. Heti leikkauksen jälkeen vaihtui myös väri huulissa. Se kertoo, että happi kulkee veressä – niin hyvin kuin se voi yksikammioisella kulkea.

– Oli kuin tumma huulipuna olisi vaihtunut pinkkiin.

Minka käy edelleen kahden kuukauden välein kontrolleissa, mutta kaikki näyttää todella hyvältä. Tarkoitus olisi, että hän aloittaa kuukauden päästä päiväkodin. Mieluiten Sarita jatkaisi Minkan kanssa kotona siihen asti, kun Minka aloittaa esikoulun, mutta taloudellisesti se ei ole mahdollista.

Nyt päällimmäisenä on huoli, kuinka tyttö jaksaa ja pärjää päiväkodissa.

– Yritämme saada Minkalle omahoitajan, mutta mikään ei ole vielä varmaa.

Minka näyttää ihan tavalliselta tytöltä, jolla nyt vain sattuu olemaan iso arpi rinnassa. Mutta hän on edelleen erityinen, kovat pakkaset ja helteet vaikuttavat jaksamiseen, ja verenohennuslääkkeen sivuvaikutuksena pienetkin haavat ovat astetta vakavampia.

Minka on vähän pienempi kuin ikäisensä, eikä pysy naapurin tytön vauhdissa. Se harmittaa Minkaa. Mutta sosiaalisuudessa Minka peittoaa kenet tahansa.

– Hän ei vierasta ketään. Ehkä se johtuu sairaalassa vietetystä ajasta, Sarita-äiti pohtii.

Menettämisenpelko on edelleen läsnä, mutta vanhemmat ovat huomanneet, että yhä useammin se myös unohtuu. Varsinkin silloin kun Minka leikkii ”sulhasensa” Uunon kanssa. Uuno on se poika, jonka äidin rohkaisevat sanat vaikuttivat osaltaan siihen, että Minka on yhä täällä. Lasten kolmas leikkaus tehtiin melkein samaan aikaan, ja toipumisajan he saivat leikkiä yhdessä. Myös äideistä on tullut läheiset ystävät.

Olen aina ollut agnostikko, mutta Minkan myötä olen alkanut ajatella, että on pakko olla jotain muutakin.

Minka nauraa ja juoksee olohuoneen ja keittiön väliä niin että helmenvalkoinen tukkaa hulmuaa.

– Pitäisikö vähän hidasta tahtia? isä yrittää.

Mutta Minka ei kuule, hän lentää kuin tuulispää.

Sarita ja Mikko haluavat korostaa, että he tekivät valinnan omista lähtökohdistaan, mutta he eivät tuomitse tai arvota muiden vanhempien tekemiä muunlaisia päätöksiä. Kaikki perheet ja tapaukset ovat yksilöllisiä.

Jos sydänvika todetaan jo raskauden aikana voi olla helpompaa päätyä raskauden keskeytykseen. Tai perheessä voi olla valmiiksi monta alle kouluikäistä lasta, sekin voi vaikuttaa päätökseen. Ja vaikka lapsi saisi syntyä, hänen elämänsä saattaa olla hyvin lyhyt, tai keskeytyä yllättäen.

– Olen aina ollut agnostikko, mutta Minkan myötä olen alkanut ajatella, että on pakko olla jotain muutakin. En tiedä, onko se Jumala tai Jeesus tai mikä, mutta jotain.

Aina kun sydänlapsi menehtyy, Minka, Sarita ja Mikko sytyttävät takan reunukselle kynttilän, joka antaa sydänenkelille valoa matkallaan sinne, mistä me emme voi tietää.

Heiluta, töni ja tutki. Tukesin ylitarkastaja neuvoo, mihin vaunuostoksilla kannattaa kiinnittää huomiota.

Vaunuostoksilla on helppo hurahtaa: ihana kuosi, vau miten ketterät, onpa kepeät kääntää! Käyttömukavuuden ja tyylin lisäksi on fiksua tarkistaa tärkeimmät turvallisuuteen liittyvät ominaisuudet.

Tukesin ylitarkastaja Anja Merenkivi valvoo työssään sitä, että Suomessa myytävät lastentarvikkeet ja -lelut täyttävät niille asetetut turvallisuusvaatimukset. EU-säädöksiä tuntemattakin voi kuitenkin tehdä hyviä valintoja.

Hinta ei suoraan takaa laatua. Myös kalliimmista merkeistä on löytynyt testeissä häikkää.

Kovin halpa on harvoin paras, ja se pätee myös vaunuihin ja rattaisiin. Silti korkea hinta ei aina suoraan takaa laatua.

– Jos kokonaisuudessa on vaikkapa vaunukoppa, rattaat ja turvakaukalo sekä valtavasti lisäosia ja hyvin matala hinta, niin kyllä se vähän epäilyttää, mistä on valmistuskustannuksissa säästetty, Merenkivi sanoo.

– Toisaalta myös kalliimmista merkeistä on löytynyt testeissä jotakin häikkää.

Suomessa myytävistä malleista pitäisi löytyä eurooppalaisen standardin numero EN 1888. Merenkivi neuvoo lisäksi 7 asiaa, jotka kannattaa vaunuja tai rattaita hankkiessa tarkistaa.

Video on kuvattu A-T Lastenturvan osastolla Lapsimessuilla. Kuvatuissa tuotteissa ei tiedetä olevan puutteita. Nämä tuotteet eivät ole mukana Tukesin virallisessa testissä.
  1. Heijaa vaunuja sivuttain. Jos sivuttaisliike on kovin suuri, rattaat eivät ehkä ole tukevat esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä.
  2. Tarkista vaunukopan laidan korkeus. Joskus vaunukoppa on niin siro, että laita jää matalaksi. Alle 80 senttimetriä pitkässä kopassa laidan tulee olla keskikohdasta vähintään 15 senttimetriä korkea ja muualla 10 senttimetriä. Pidemmässä kopassa vastaavat luvut ovat 18 senttimetriä keskellä ja muualla 13 senttimetriä. Katso kopan kokoa myös sillä silmällä, mahtuuko vauva pötköttämään siinä toppavaatteissa. Kopasta siirrytään rattaisiin viimeistään silloin, kun lapsi osaa istua. Huomaa myös, että kopassa ei saa olla valjaita, mutta istuvalle lapselle tarkoitetussa ratasosassa valjaat pitää olla.
  3. Kokeile jarrun toimivuus, miltä sen käyttö tuntuu? Lukitse renkaat aina, kun vauva on paikallaan olevissa vaunuissa.
  4. Onko pieniä koloja? Kokeile sormin, jääkö rungon rakenteiden väliin koloja, joihin pienen lapsen sormi voisi jäädä puristuksiin.
  5. Irtoaako osia tai onko pitkiä nauhoja? Nauhoissa on kuristumisriski. Vaunuista ei myöskään saa irrota neppareita, vetimiä tai koristeita, jotka vauva voisi saada suuhunsa ja tukehtua.
  6. Kuinka helposti kippaa? Paina työntöaisaa alemmas ja kokeile, kuinka helposti vaunut lähtevät kaatumaan. Huomaa, että painopiste on erilainen silloin, kun vaunuissa on lapsi makuuasennossa. Myös työntöaisassa roikkuva hoitolaukku vaikuttaa – älä kasaa aisalle painoa!
  7. Riittääkö painoraja? Lapsen painolle asetettu raja on todellinen: sen yli ei saisi mennä, edes talvivarusteissa.

Testit näyttävät, että parantamisen varaa on

Lastenvaunujen turvallisuutta on testattu Tukesin omana projektina viimeksi vuonna 2011, jolloin kuudesta vaunusta vain yksi selvisi ilman huomautuksia. Vuonna 2014 Suomesta lähetettiin eurooppalaiseen ProSafe-projektiin neljät vaunut, joista kaikissa oli vähintään vähäisiä puutteita.

Testien perusteella myynnistä on poistettu malleja. Joitakin vaunuja on myös vedetty pois kuluttajilta turvallisuuspuutteiden takia. Tuoreimmassa yhteiseurooppalaisessa testissä huomattiin muun muassa huonosti toimivia jarruja, kiikkeryyttä, huonoa kestävyyttä, liian pitkiä nyörejä ja irtovia pikkuosia, koloja rakenteissa sekä puutteellisia merkintöjä.

Testeissä kokeillaan esimerkiksi, miten vaunut kestävät törmäyksen katukiveyksen reunaan, kun ne tuupataan alamäkeen ilman ohjausta.

Ihan näin huono tilanne ei kokonaisuutena ole, koska testeihin valittiin tuotteita, joissa ounasteltiin olevan pulmia. Myös vaatimukset ovat korkeat: testeissä kokeillaan esimerkiksi, miten vaunut kestävät törmäyksen katukiveyksen reunaan, kun ne tuupataan alamäkeen ilman ohjausta.

Parhaillaan Tukes on valmistelemassa lastenvaunuista uutta testausprojektia. Viralliset testit tehdään laboratoriossa Britanniassa.

Uuteen testiin on valittu seitsemät rattaat tai vaunut. Normaalista Tukesin käytännöstä poiketen kuluttajat ovat osallistuneet tuotteiden valintaan: Merenkivi on pyytänyt vinkkejä testattavista malleista Facebookin lastenvaunuryhmistä, jotta testiin päätyisi malleja, joita ostetaan paljon tai joissa on havaittu käytössä ongelmia.

– Tuotteita on tälläkin kerralla valittu myös riskiperusteisesti eli esimerkiksi merkin historian perusteella. Katsomme valmistajia, joiden tuotteissa olevista puutteista on tullut aiemmin ilmoituksia, Merenkivi kertoo.

Mukana on sekä hinnakkaampia että edullisempia merkkejä ja malleja. Tuloksia on luvassa loppuvuodesta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uudessa lastensairaalassa ei nähdä patjoja lattialla, sillä vanhemmilla on tilaa viettää aikaa lastensa luona ja jäädä yöksikin.

Vastikään valmistuneet uuden lastensairaalan tilat Helsingin Meilahdessa luovutettiin tänään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille. Pääsimme ensimmäisten joukossa tutustumaan uuteen sairaalaan. Tässä kiinnostavimmat yksityiskohdat!

1. Vihdoin tilaa vanhemmille

Tässä sairaalassa ei nähdä patjoja lattialla, sillä vanhempien yöpymiselle lastensa luona on varattu tarkoituksella tilaa. Vuodeosaston huoneisiin tulee vuodesohva ja teho-osastonkin huoneisiin lepotuoli, jossa vanhempi voi halutessaan viettää yön. Teho-osastolla on myös vanhemmille tarkoitettu olohuone. 

Kolmannes uuden lastensairaalan potilaista tulee HUS:n sairaanhoitopiirin ulkopuolelta. Esimerkiksi elinsiirtopotilaat ja heidän vanhempansa viettävät sairaalassa pitkiäkin aikoja. Siksi vanhemmille on osastolla jopa pyykinpesumahdollisuus.

Vuodeosaston huoneisiin odotetaan vielä sänkyjä. Vanhempaa varten huoneisiin tulee vuodesohva. Yöpöytänä toimii pieni jääkaappi, jossa voi säilyttää omia eväitä. Kaikissa vuodeosaston huoneissa on ikkuna.
Vuodeosaston huoneisiin odotetaan vielä sänkyjä. Vanhempaa varten huoneisiin tulee vuodesohva. Yöpöytänä toimii pieni jääkaappi, jossa voi säilyttää omia eväitä. Kaikissa vuodeosaston huoneissa on ikkuna.

Uudessa lastensairaalassa toimii Suomen suurin lasten päivystys, jossa käy noin 40 000 potilasta vuodessa. Päivystysosastolla on 12 seurantahuonetta, joissa vanhempi voi niin ikään olla lapsen kanssa yön yli.

Päivystyksen seurantahuoneissa annetaan esimerkiksi nesteytyshoitoa vatsataudin sitä vaatiessa. Myös tänne vanhempi voi jäädä lapsensa kanssa.
Päivystyksen seurantahuoneissa annetaan esimerkiksi nesteytyshoitoa vatsataudin sitä vaatiessa. Myös tänne vanhempi voi jäädä lapsensa kanssa.

2. Ajatukset pois sairastamisesta

Kun sairaalaan tuleva lapsi odottaa vuoroaan, hän saa valita kuudesta Avatar-hahmosta mieleisensä eläimen, ja saa hahmon mukaisen rannekkeen. Hahmo kutsuu lasta odotustilan näytöllä, kun on hänen vuoronsa. 

Pienet, lapsenomaiset asiat hälventävät epäilemättä jännitystä ja saavat ajatukset sairaalan tulon syystä hetkeksi muualle.

Pääaulan multimediaseinälle voi skannata lasten piirustuksia.
Pääaulan multimediaseinälle voi skannata lasten piirustuksia.

Jokaisessa sairaalan kerroksessa on lapsille leikkihuone ja laboratorion odotustilassa lisäksi sisarushuone, jossa testeihin tulleen sisarukset voivat odotellessaan leikkiä tai katsella meriakvaarion kaloja.

Lastensairaala on saanut lahjoituksina runsaasti leluja ja kirjoja sekä taidetta.

Laboratorion odotustiloissa on meriakvaario, jonka toisella puolella on sisarushuone testeihin tulevan lapsen perheenjäsenille.
Laboratorion odotustiloissa on meriakvaario, jonka toisella puolella on sisarushuone testeihin tulevan lapsen perheenjäsenille.

Sairaalamaisuutta hälventävät muun muassa erilaiset grafiikat käytävillä, seinillä ja hisseissä.
Sairaalamaisuutta hälventävät muun muassa erilaiset grafiikat käytävillä, seinillä ja hisseissä.

3. Muumien viisaudet

"Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat tarttuneet toisiinsa." Tämä Pikku Myyn ajatelma koristaa uuden lastensairaalan kahvilan seinää. 

Vastaavia Muumi-kirjoista tuttuja viisauksia voi lukea seiniltä suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi. 

Itse Muumeja lastensairaalan seinillä ei nähdä, muita hahmoja kylläkin. Sairaalan sisustuksesta ja ilmeestä ei haluttu tehdä liian lapsekasta, sillä osa potilaista on teini-ikäisiä.
Itse Muumeja lastensairaalan seinillä ei nähdä, muita hahmoja kylläkin. Sairaalan sisustuksesta ja ilmeestä ei haluttu tehdä liian lapsekasta, sillä osa potilaista on teini-ikäisiä.

Uusi lastensairaala sai käyttöoikeuden Muumi-kuvituksiin ja -kertomuksiin lahjoituksena Moomin Charactersilta. Yrityksen taiteellinen johtaja Sophia Jansson totesi lastensairaalan luovutustilaisuudessa, että toivoo kuvien ja tekstien ruokkivan lasten mielikuvitusta ja muistuttavan leikistä sekä sairaalan ulkopuolisesta elämästä. 

Sairaalan kahvila odottaa vielä "Muumimamman pannareita" hyllyilleen.
Sairaalan kahvila odottaa vielä "Muumimamman pannareita" hyllyilleen.

Muumi-kirjoista tuttu maisema ottaa vastaan päivystyksessä. Tälle seinälle tulevat ilmoittautumisautomaatit.
Muumi-kirjoista tuttu maisema ottaa vastaan päivystyksessä. Tälle seinälle tulevat ilmoittautumisautomaatit.

4. Voimaa väreistä

Uuden lastensairaalan tilat ovat hillityn värikkäitä, valoisia ja selkeitä. Auloista ja odotustiloista tulee mieleen ennemmin tyylikäs lääkäriasema kuin perinteinen sairaala.

Sisustuksen teemat ovat meri ja saaristo. Jokaisella kerroksella on oma nimensä, ja kunkin kerroksen aulalla ja hoitaja-asemalla on oma tunnusvärinsä.

Uuden lastensairaalan kerrokset ovat Meri, Ranta, Viidakko, Metsä, Laakso, Taika, Vuori, Avaruus ja Tähti.
Uuden lastensairaalan kerrokset ovat Meri, Ranta, Viidakko, Metsä, Laakso, Taika, Vuori, Avaruus ja Tähti.

Uuden lastensairaalan suunnitelleet arkkitehdit halusivat jo julkisivun kertovan, että kyseessä on lastensairaala. Siksi julkisivussa on käytetty paljon värejä. Kaarevan julkisivun värilliset lasilevyt näyttäytyvät aina hieman erilaisia vuodenajasta ja katsomispaikasta riippuen.
Uuden lastensairaalan suunnitelleet arkkitehdit halusivat jo julkisivun kertovan, että kyseessä on lastensairaala. Siksi julkisivussa on käytetty paljon värejä. Kaarevan julkisivun värilliset lasilevyt näyttäytyvät aina hieman erilaisia vuodenajasta ja katsomispaikasta riippuen.

Uusi lastensairaala otetaan käyttöön syyskuussa. Sen rakennuskustannukset olivat 168 miljoonaa euroa, joista reilut 38 miljoonaa katettiin lahjoituksin. 

Kuuden jalkapallokentän kokoinen sairaala

  • Lastensairaalassa on 8 maanpäällistä kerrosta, 1 kellarikerros ja konehuonekerros.
  • Sairaalassa on yhteensä 2 069 huonetilaa, joista 12 on leikkaussaleja ja 16 tehohoitoyksikköjä. Potilashuoneita on 118 ja vastaanotto- tai kuntoutustiloja 220.
  • Kokonaispinta-ala on on 48 000 neliötä, mikä vastaa kuutta jalkapallokenttää. Tilavuus on 230 000 kuutiota, eli sairaala on yli kahden Eduskuntatalon kokoinen.
  • Lastensairaalan päivystyksessä käy vuosittain arviolta 40 000 potilasta, ja vuodeosastolla yöpyy joka yö vähintään sata lasta.
  • Sairaalan budjetti oli 160 miljoonaa euroa, jonka päälle tuli 15 miljoonaa euroa Husin toivomia lisätöitä. Budjetista noin 38 miljoonaa euroa tuli lahjoituksina.
  • Rakentaminen alkoi elokuussa 2014, ja sairaala luovutettiin Husille huhtikuussa 2018. Pääurakoitsijana toimi rakennusyhtiö SRV. 
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.