Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Lämpimät välit sisaruksiin kantavat läpi elämän. Tehokkain keino sisaruskateuden torjumisessa on vanhempien huomio.

Vauva ja kolmevuotias tapittavat toisiaan tiukasti silmiin. Tuleekohan heistä tiimi, jolla on yhteiset omat juttunsa ja jaettu huumori? Vai tappelupukarit, jotka kadehtivat toisiaan ja kilpailevat kaikessa?

Sisarusten välinen suhde on todennäköisesti elämän pisimpiä ihmissuhteita. Vanhemmat usein toivovat sisaruksista paitsi leikkiseuraa toisilleen, myös läheistä uskottua aikuisuuteen saakka. Kuitenkin vasta aika paljastaa, miten hyvin perheen lasten kemiat sopivat yhteen ja miten läheisiä heistä kasvaa.

– Synnynnäinen temperamentti vaikuttaa paljon siihen, miten lapset tulevat toimeen keskenään, toteaa psykologian tohtori, tutkija Venla Berg Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksesta.

Pieni ikäero lisää riitoja

Jos lapsilla on tuliset tai keskenään hyvin erilaiset temperamentit, riitoja voi syttyä herkemmin etenkin lasten ollessa pieniä.

Ajan myötä ihminen oppii tulemaan paremmin toimeen oman temperamenttinsa kanssa, ja kyky hallita kiivastumistakin kehittyy. Pikkulapsivaiheessa vanhempia voidaan kuitenkin tarvita paljon tueksi, jotta yhteisleikit sujuisivat.

Temperamentin lisäksi myös sukupuoli ja ikäero vaikuttavat siihen, millainen sisarussuhteesta muodostuu.

Erityisen mutkattomat ovat isosiskon ja pikkuveljen välit.

Siskon ja veljen välillä on tutkimusten mukaan keskimäärin vähemmän riitoja kuin siskosten tai veljesten kesken. Erityisen mutkattomat ovat isosiskon ja pikkuveljen välit.

Pienellä ikäerolla syntyvät lapset saattavat leikkiä enemmän keskenään, mutta myös kahnauksia tulee enemmän.

– Mitä pienempi ikäero on, sitä samankaltaisemmat tarpeet lapsilla on suhteessa vanhempiin. Siksi heille voi tulla myös enemmän riitaa vanhempien huomiosta, Berg selittää.

Esikoisen elämässä uusi tulokas merkitsee aina suurta mullistusta. Hän saa totutella siihen, että perheessä onkin nyt joku pienempi ja avuttomampi. Erityisen kova paikka se on pikku taaperolle, joka kaipaa vielä paljon vanhempien huolenpitoa. Nelivuotiaalla alkaa olla jo muitakin kiinnostuksia, ja kaverisuhteet tulevat yhä tärkeämmiksi. Myös muutoksesta keskusteleminen on isomman lapsen kanssa helpompaa.

Paras lääke kateuteen

Ikäerosta riippumatta sisaruskateuden torjumisessa tehokkain keino on vanhempien huomio. Mitä pienempi esikoinen on, sitä enemmän hänkin tarvitsee vielä hoivaa ja syliä. Vähän isommalle lapselle vanhemman kanssa tehty kauppareissu ilman vauvaa tai yhteinen keskittynyt hetki legojen äärellä pikkusisaruksen nukkuessa voi olla tärkeä juttu.

Kannattaa muistaa, että esikoinenkin on oikeasti vielä pieni.

Kolmevuotias saattaa vanhempien silmissä alkaa näyttää hetkessä jättiläiseltä, kun rinnalla on pikkuinen vastasyntynyt. Silti kannattaa muistaa, että esikoinenkin on oikeasti vielä pieni.

– Jos perheessä on kaksi vanhempaa, toinen voisi antaa enemmän huomiotaan esikoiselle, kun vauva vie paljon toisen huomiota, Berg neuvoo.

Toisaalta isosisaruksen on hyvä saada myös vauvaa hoitavan vanhemman kanssa kahdenkeskisiä hetkiä. Jos perheellä on tukenaan isovanhempia ja muita sukulaisia, heidän roolinaan voisi olla ottaa isompia lapsia erityisesti huomioon. Jos koko suku pyörii vauvan ympärillä, esikoinen voi kokea itsensä syrjäytetyksi.

Itkukääröstä kaveriksi

Taas tuo tyhmä vauva vain itkee! Eihän siitä ole mitään iloa! Tuore isoveli yrittää suutuspäissään muksaista vauvaa.

Esikoisesta voi aluksi tuntua turhauttavalta, kun odotettu leikkikaveri ei osaakaan vielä mitään. Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee vanhempien apua tunteidensa hallintaan.

– Vaikka pienikin pystyy jo tuntemaan empatiaa, tietoinen asettuminen toisen asemaan kehittyy vähitellen, Berg sanoo.

Pari-kolmevuotiaan on vielä vaikea hillitä reaktioitaan, eikä hän aina ymmärrä, millaisin ottein vauvaa kohdellaan. Se on opetettava kärsivällisesti kädestä pitäen.

Sisarussuhteen rakentaminen kannattaa aloittaa esikoisen kanssa jo odotusaikana juttelemalla vauvasta ja vaikkapa tutkimalla yhdessä vauvalle hankittuja tarvikkeita. Jos mahdollista, kannattaa vierailla vauvaperheissä ja kertoa lapselle, millaisia pienet vauvat ovat. Se antaa realistisemman kuvan tulevasta. Pikkukaverista ei ihan heti saa seuraa jalkapallokentälle tai barbileikkeihin.

Sisarusten välille syntyy ihan omanlaisensa yhteys.

Vauva ottaa silti omalla tavallaan jo yllättävänkin pian kontaktia myös isosisarukseen. Siskon tai veljen hassut jutut, ilmeet ja leikkialoitteet alkavat kiinnostaa. Isosisarus onkin ehkä se, joka saa vauvasta irti hersyvimmät hymyt. Sisarusten välille syntyy ihan omanlaisensa yhteys, ja ajan myötä yhdessäolo tuottaa enemmän ja enemmän molemminpuolista iloa.

Epäreiluus katkeroittaa

Toisen lapsen tulo perheeseen on uudenlainen tilanne vanhemmillekin.

Tällä kertaa ei voikaan keskittyä vain vauvaan, kun esikoinen huutaa vieressä mustasukkaisuuttaan. Alku voi tuntua kaoottiselta, mutta arki tasoittuu kyllä.

Vaikka mustasukkaisuuden tunteet ovat yleisiä, suurin osa esikoisista sopeutuu pikkusisaruksen syntymään tutkimusten mukaan hyvin. Hyväksymistä helpottaa, kun suhde vanhempiin on hyvä ja lämmin.

Hyvät suhteet ikään kuin tarttuvat ja vahvistavat toisiaan perheen sisällä.

Tärkeimpiä tekijöitä hyvän sisarussuhteen syntymiselle onkin turvallinen ja rakastava ilmapiiri perheessä. Tutkimusten mukaan äidin lapsille jakama hellyys ja huomio lujittaa myös sisarusten välistä kiintymystä.

– Hyvät suhteet ikään kuin tarttuvat ja vahvistavat toisiaan perheen sisällä, kirjoittaa sosiologi, perhetutkija Anna Rotkirch kirjassaan Yhdessä – Lapsen kasvatus ei ole yksilölaji.

Eniten sisarussuhdetta kuormittaa se, jos vanhemmat kohtelevat lapsia epätasapuolisesti.

– Jos yksi lapsi kokee, että toisesta tykätään enemmän, se tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Samoin se, jos toisella on samassa iässä ihan eri säännöt kuin itsellä, Venla Berg sanoo.

Kokemukset epätasapuolisesta kohtelusta lapsuudessa rasittavat sisarusten välejä vielä aikuisenakin.

Pienetkin lapset tajuavat, että eri ikäisiä lapsia koskevat erilaiset rajoitukset ja odotukset. Yksivuotiaan ei tarvitse vielä osata samoja asioita kuin nelivuotiaan.

Samoin lapset pystyvät Bergin mukaan ymmärtämään sen, että vaatimuksia jossain määrin säädetään kunkin lapsen yksilöllisten piirteiden mukaan.

– Ongelmaksi epätasapuolinen kohtelu muodostuu silloin, jos se ei tunnu perustuvan mihinkään, Berg sanoo.

Kokemukset epätasapuolisesta kohtelusta lapsuudessa rasittavat herkästi sisarusten välejä vielä aikuisenakin, kertoo Suomen Akatemian rahoittamassa Sukupolvien ketju -hankkeessa hiljattain tehty tutkimus.

Jos taas suhde sisarusten välillä on lapsena hyvä, se ennustaa läheisiä välejä myös aikuisiällä. Lämpimät suhteet sisaruksiin kantavat läpi elämän.

Lähteenä lisäksi: Taina Laajasalo ja Silja Salmi: Kun kolmesta tulee neljä. Opas toisen lapsen saaville perheille.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.