Retroväreillä ja froteellakin on ihailijansa, mutta yhä useampi vanhempi valitsee kaupasta nyt hillitympää taaperonsa ylle. Kuvat: Heli Blåfield
Retroväreillä ja froteellakin on ihailijansa, mutta yhä useampi vanhempi valitsee kaupasta nyt hillitympää taaperonsa ylle. Kuvat: Heli Blåfield

Bikertakit ja murretut sävyt syrjäyttivät värit ja froteen. Kiilasiko muodikkuus lastenvaatemarkkinoilla jo käytännöllisyyden ohi?

Olivatko nämä bodyt todella näin pieniä – ja näin tavattoman ruskeita? Olen kaivanut kaapin perukoilta pari rakkaudella vaalittua vaatesäkkiä ja alkanut purkaa niiden sisältöä vaatekappale kerrallaan. Ruskea, ruskea, keltainen.

Odotan kolmatta lastani. Olen jo ehtinyt myhäillä, että hänelle ei sitten tarvitse hankkia yhtään mitään. Olen nimittäin kaukaa viisaana säilönyt lastenvaatteet, ja vielä hankkinut aikoinani paljon pojallekin sopivia vaatteita.

Mutta nyt, monet pesut ja sappisaippuahuljutukset kestäneitä froteeasuja silitellessäni tulee paitsi nostalginen myös surumielinen olo. En jaksa tuijotella enää yhtään vauvavuotta näitä retrokukkia tai ankeita sävyjä. Vaatteet näyttävät jotenkin niin… vanhoilta. Miksi aikoinani edes halusin pukea tyttäreni 70-luvun aikamatkustajaksi?

Hempeämpi väripaletti houkuttaa

Makuni on salakavalasti muuttunut. Enkä ole yksin.

Vauvan tuoreen kyselyn mukaan yhä useampi lastenvaatteita haalinut on siirtänyt retrot ikuisuussäilöön:

”Ennen pidin retrosta, nykyään hempeämmistä kuoseista. Väreistä suosin nyt roosaa ja siniharmaata.”

”Vaatemakuni on muuttunut retrotyylistä ja kirkkaista yhdistelmistä hillittyihin kokonaisuuksiin. Nyt suosin mustavalkoisuutta höystettynä ihanilla väreillä.”

Kirkkaat värit, jotka ovat pitkään olleet suosittuja lastenvaatetuksessa ja varsinkin retromuodissa, ovat saaneet tehdä tilaa laajemmalle väripaletille. Perinteisten lastenvaatevärien tilalle on tullut väri- ja kuviomaailma, joka on yhtenäinen aikuisten vaatteiden kanssa. Samalla sukupuolineutraalien lastenvaatteiden vetovoima on hiipunut.

Minäkin, konkarimutsi, jolla olisi kaapit täynnä järkevää unisex-vaatetta, huomaan himoitsevani vauvalleni pehmeämpiä sävyjä – ja uusia vaatteita. Olen yhtä vietävissä kuin muutkin pesänrakennusvimmaiset kuluttajat.

Muodikkuus jyrää muut arvot

Pohjoismainen vaatejätti Polarn O. Pyret teki alkuvuodesta suuren kyselytutkimuksen Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa. He halusivat kartoittaa, millaisia asioita lastenvaatteiden ostajat nyt arvostavat. Perinteisesti lastenvaatteissa on suosittu käytännöllisyyttä ja helppohoitoisuutta, mutta nyt niiden ohi on kirinyt uusia arvotulokkaita.

– Muodinmukaisuus on yhä tärkeämpää – myös lastenvaatteiden ostajille. Vaikka vaatteiden korkea laatu, toiminnallisuus, helppohoitoisuus ja vastuullisuus ovat kuluttajalle tärkeitä asioita, ne eivät yksistään tyydytä. Asiakkaat toivovat tuotteita, jotka on helppo yhdistää muiden brändien vaatteisiin, ja jotka mukailevat asiakkaan omaa tyyliä, Polarn O. Pyretin toimitusjohtaja Nanna Hedlund kuvailee muutosta.

Rentoja raitoja rakastetaan yhä, mutta tosiasiassa unisex-vaatteiden kohderyhmää eivät enää toviin ole olleet molemmat sukupuolet.

– Unisex-vaatteita ostavat huomattavasti enemmän poikien vanhemmat. Ja toisaalta tutkimuksessamme selvisi, että tyttöjen vanhemmat käyttävät enemmän rahaa lastenvaatteisiin, Hedlund summailee.

Koska tyttölasten vanhemmat ostavat enemmän vaatteita, on fiksua tarjota myös tyttölasten vanhempia houkuttelevia tuotteita.

Kierrättäjä ei kuluta

Tälle ajalle on tyypillistä, että kuluttajakunta on hyvin pirstaloitunutta.

– Tuore ruotsalaistutkimus analysoi lastenvaateblogeissa käytyjä keskusteluja. Siinä löydettiin neljä erilaista kuluttajatyyppiä: lapsikeskeinen, sukupuolitietoinen, status- ja laatutietoinen- sekä eettinen ja ympäristötietoinen. Nämä samat tyypit ovat nähtävissä Suomessakin, kotimaisesta lastenvaateilmiöstä parhaillaan gradua tekevä Minna Kallioharju kertoo.

Vaikka siis valtaosa varsinkin nuorista vanhemmista suosii muodikkaita lastenvaatteita, yhä edelleen sukupuolitietoiset kuluttajat pyrkivät hankkimaan unisex-vaatteita ja ympäristötietoiset vanhemmat välttämään turhaa shoppailua. Ymmärrettävistä syistä ihmiset, jotka pyrkivät kierrättämään kaiken ja ostamaan mahdollisimman kestäviä tuotteita, eivät kuitenkaan ole vaateteollisuuden tärkeintä kohdeyleisöä.

”Itse en lapsena suostunut pukemaan päälle punaista tai saati sitten vaaleanpunaista, joten en voi olettaa, että omakaan lapseni suostuisi stereotypioihin. Toisaalta hän on vielä niin pieni, että äiti päättää, ja ihan kaikki käy”, sukupuolineutraalia ja ekologista tyyliä suosiva yhden taaperon äiti kertoi Vauvan kyselyssä.

Onko taaperolla jo oma tyyli?

Moni kyselyyn vastannut huomautti samasta seikasta: kaikki on helppoa niin kauan kuin vanhempi saa rauhassa valita järkevät vaatteet. Nykyään ostopäätökseen vaikuttaa kuitenkin lapsen oma mielipide jo hyvin varhain.

Vauvavuoden saan pukea kuopukseni juuri niin kuin tahdon, mutta pian minäkin löydän itseni esittelemästä eri mekkovaihtoehtoja päättäväiselle taaperolle. On liikuttavaa, että tuttisuinen henkilö tosiaan osaa nimetä suosikkialushousunsa (niissä on koira). Hän on jo oma persoonansa! Joka päättää pitää koko kesän päässään itse kaupan alahyllyltä löytämäänsä kultaista olkihattua. Ei ehkä tyylikkäin vaihtoehto, mutta pysyypähän päässä kuin liimattuna ja suojaa auringolta. Näillä mennään.

Ruotsalaisia lastenvaateblogeja käsittelevä tutkimuksen mukaan nykyvanhemmat ajattelevat usein, että lapsi voi päättää omasta pukeutumisestaan siinä iässä, kun hän osoittaa siihen kiinnostusta. Tätä perustellaan esimerkiksi sillä, että on tärkeää rohkaista lapsen itsenäistymistä. Pukeutuminen nähdään myös tapana kehittää identiteettiä ja luovuutta sekä opetella itseilmaisua.

– Vanhemmilla on kuitenkin käytössään erilaisia keinoja, joilla he ohjailevat pukeutumista: lapselle esitetään esimerkiksi vanhemman valitsemia vaihtoehtoja, joista valita mieleinen. Päätöksentekoa voidaan rajoittaa myös sillä perusteella, että vaatteiden on oltava tilanteeseen ja säähän sopivia, Kallioharju kertoo.

Käytännöllistä ja mukavaa  – vai nättiä ja näyttävää?
Käytännöllistä ja mukavaa – vai nättiä ja näyttävää?

Julkkislapset muoti-ikoneina

Lapsen mielipide painaa lastenvaateostoksilla entistä enemmän, mutta kuka sitten vaikuttaa muksun makuun? Ainakin arkikokemuksen perusteella tuntuu, ettei se välttämättä ole lapsen oma vanhempi.

– Ikätovereilla on suuri vaikutus. Suomalaisille päiväkoti-ikäisille lapsille tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että aikuiset eivät ole lapsille tyylillisiä esikuvia, vaan ikätoverit ja sisarukset, Kallioharju listaa.

Toisaalta jo pienille lapsille löytyy muoti-idoleita. Lapset fanittavat poppareita, mutta internet on tehnyt myös julkkisten ja bloggaajien lapsista muotivaikuttajia, joiden pukeutumista aikuisetkin seuraavat silmä kovana.

– Kun Vogue julkaisi jutun Katie Holmesin ja hänen 10-vuotiaan tyttären Suri Cruisen pukeutumisesta, jutun pääpaino ei ollut äidin vaatetuksessa, vaan jo otsikko kertoi: Suri Cruise voisi pitää meille kaikille oppitunnin lentokenttätyylistä, Minna Kallioharju kertoo.

Lastenvaatteissa on pitkään korostettu niiden käytännöllisyyttä ja mukavuutta, mutta julkkislasten pukeutumisessa nämä arvot eivät paljon paina.

Jokainen tajuaa, ettei minikokoinen biker-nahkatakki ole kaikkein käytännöllisin valinta, mutta kyllä se kummasti alkaa houkuttaa taviskuluttajaakin, kun rotsia on tarpeeksi monta kertaa ihaillut blogien kuvavirrassa.

– Julkkisten lasten pukeutumisessa ja sosiaalisen median lastenvaatekuvissa on nähtävissä muutos aikuismaiseen tyyliin, usein yhteensopivaan vaatetukseen vanhemman kanssa. Tällöin vaatteet eivät välttämättä ole käytännöllisiä, vaan niissä korostuvat tyyli ja muodikkuus, Kallio­harju sanoo.

Pikkuaikuinen vai pikkulapsi?

Yhä nuoremmat lapset haluavat siis pukeutua aikuismaisesti – ja toisaalta yhä useampi aikuinen haluaa pukea lapsensa kopioksi itsestään. Tämä näkyy myös Vauvan kyselyssä.

”Tyttäreni on pitkään valinnut aivan itse vaatteensa, oikeastaan ihan siitä asti kun on osannut vähän puhua. Olen aina pitänyt samantapaisista vaatteista, joita aikuisillekin myydään. Vaatteet eivät kuitenkaan saa olla liian paljastavia. Lapsella on myös kasapäin Frozen-vaatteita, eli hän saa halutessaan ”pitää lapsuuden” tai olla niin sanotusti ”pieni aikuinen”. Tyttäreni on alkanut pitää näistä vanhempien tyttöjen vaatteista, mutta prinsessavaatteet ovat silti vielä ykkösiä”, kuvailee alle kolmekymppinen yhden lapsen äiti.

Myös minä seuraan hämmennyksen vallassa taaperoni muotinenän kehittymistä. Hän ihailee itseään roimasti vanhempia isosiskojaan, joten muotivaikutteiden lähde on helposti paikannettavissa. Kun pyyhin kimalletta pikkuisen tyllihametyyterön poskelta, tunnen silti haikeuden pistoksen sydänalassa. Tämän tyypin ankkamekkovaihe ei sitten kauan kestänyt. Vuosikausia liputin sukupuolineutraalin pukeutumisen nimiin, ja nyt me hukumme glitteriin. Ei ihan nappisuoritus. Emme olekaan kierrättävä luomupuuvillaperhe niin kuin kuvittelin, vaan kimalteleva henkkamaukka-poppoo!

Lastenvaatehifistely harrastuksena

Lasten pukeutumisella vanhemmat voivat kertoa muille elämäntyylistään: Me olemme tämmöisiä muodikkaita Mini Rodini -tyyppejä, reipashenkinen Reima-jengi tai edelläkävijöitä, jotka satsaavat nouseviin vaatemerkkeihin.

– Tarjonta on monipuolisempaa kuin koskaan ennen, ja vanhemmilla on valinnanvaraa ilmaista yksilöllisiä arvojaan lastenvaatteiden kautta Pukeutumisvalinnoilla voi pyrkiä kuulumaan samanhenkisten ihmisten ryhmään. Pienen vauvan vanhempi voi lastenvaatteiden kautta hakea hyväksyntää äiti-lapsikerhoissa, Kallioharju sanoo.

Tämä näkyi myös Vauvan kyselyyn vastanneiden joukossa. Lastenvaatehifistely voi olla vauva-aikana mainio harrastus ja kanava uusien ystävien löytämiseen.

”Parasta lastenvaateissa on uusien merkkien ja kuosien etsiminen, keskustelu ja hypetys muiden lastenvaateharrastajien kesken. Ennen ostin tyttärelleni paljon halvalla, nykyään paljon kalliilla”, parikymppinen yhden lapsen äiti kuvailee harrastustaan.

Persoonallinen ja silti samanlainen

Vauvanvaatteiden kanssa aikuiset voivat revitellä ja samistella estoitta. Tästä ajasta otetaankin kaikki tehot irti.

”Lapsille voi pukea rohkeita värejä ja kuoseja, joihin itse ei uskaltaisi pukeutua, vaikka haluaisi”, parikymppinen äiti miettii.

”Lastenvaatteita on vaan niin ihana ostaa, ihastella ja yhdistellä. Melkein kuin äidin barbileikki. En voi saada kaikkia ihania vaatteita lapsillemme, mitä vastaan tulee!” kolmekymppinen kolmen lapsen äiti hehkuttaa.

Isompi lapsi taas saatetaan vaatettaa ajatuksella, että lapsi sulautuu ikätovereiden joukkoon. Usein ajatellaan, että kun napero puetaan samalla tavalla kuin kaikki muutkin, hänen on helpompaa päästä osaksi ryhmää esimerkiksi päiväkodissa.

– Lasten pukeutumisella haetaan sekä erottautumista että joukkoon kuulumista, Kallioharju kuvailee.

Lapsen pitäisi pukeutua tarpeeksi samanlaisesti kuin kaverinsa, mutta olla silti riittävän persoonallinen. Vauvan kyselyyn osallistuneista moni harmitteli sitä, että jos ostaa perusvaatetta, kohta kaverilla on identtinen asu päällä.

”Edullisten vaatteiden samankaltaisuus ärsyttää. On tylsää, jos kolmella tarhakaverilla on samat vaatteet”, kolmekymppinen pojan äiti miettii.

Voiko vaatteilla toteuttaa itseään?

Jos haluaa ajatella merkkilappuja laajemmin, lastenvaatemuodin murroksessa on kyse siitä, miten me vanhemmat suhtaudumme lapsuuteen. Kuuluuko sen olla viattomuuden ja huolettomuuden aikaa, jolloin vanhempi hoitaa päätökset ja lapsi saa vain keskittyä olemaan lapsi? Vai nähdäänkö lapsi aktiivisena toimijana, joka jo varhain osallistuu itseään koskeviin päätöksiin? Nyt jälkimmäinen trendi on voimissaan – ja yhä vain voimistumassa.

– Yksilökeskeisessä yhteiskunnassa vanhemmat haluavat lapsen harjoittelevan pienestä pitäen tulevaisuudessa tarvittavia taitoja, kuten ilmaisemaan itseään – ja pukeutuminen nähdään yhtenä itseilmaisun muotona, Minna Kallioharju sanoo ja jatkaa:

– Voi myös pohtia, kuinka paljon lapsella todella on mahdollisuutta toteuttaa itseään vaatevalinnoilla, kun vaateteollisuus pyörii kuitenkin aikuisten voimin, lastenvaatteet on suunnitellut aikuinen ja kauppoihinkin ne on päätyneet jälleenmyyjien tekemien valintojen kautta.

Tai ehkä vaatteisiin voi yrittää suhtautua vain vaatteina. Söpöinä, hauskoina, lämmittävinä ja kuivana pitävinä, mutta ei niin kovin tärkeinä. Kuten parikymppinen äiti hyvin summaa:

”Olen tajunnut, etten halua maksaa monta sataa euroa vaatteesta – ja olla sitten kieltämässä lasta koko ajan tekemästä sitä ja tätä, ettei nyt vaan se vaate mene likaiseksi. Annan lapseni mennä ja rymytä kirpparilta ostetuissa vaatteissa. Arvostamme kyllä yhä vaatteita, mutta eipä enää harmita, jos tuleekin tahra, joka ei lähde pesussa pois tai vaate menee rikki metsäretkellä.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Imetyskouluttajan mielestä monelle äidille on, epäselvää missä he voivat imettää. Vauva.fi:n kyselyyn vastanneet äidit kannattavat lakia.

Kätilö ja imetyskouluttaja Anitta Nykyrin mukaan Suomessa on todellinen tarve laille, jonka mukaan äiti saisi imettää lastaan paikasta riippumatta. Myös suurin osa Vauvan kyselyyn vastanneista haluaisivat turvata julki-imetyksen lailla. 

Nykyri on ollut mukana kansallisessa imetyksen edistämisen seurantaryhmässä. Ryhmä on yhdessä tuottanut imetyksen edistämisen toimintaohjelman vuosille 2018–2022.

– Imettäminen on asia, jota pidetään luonnollisena. Silti imettävä äiti herättää ihmisissä enemmän tunteita kuin vaikka mainoksen vähäpukeinen nainen, Nykyri pohtii.

Nykyrin mukaan useat äidit ovat sitä mieltä, että emme tarvitse lakia turvataksemme niinkin itsestäänselvää asiaa kuin imetys. Samanlaisia mietteitä oli Vauva.fi:n kyselyyn vastanneella äidillä:

”Olen imettänyt molempia paikasta ja ajasta riippumatta, mikäli lapsi on ollut nälkäinen. En yritä piilotella tai peitellä itseäni, mutta siisteillä ja hyvillä imetysvaatteilla siihen ei ole tarvettakaan, koska mitään ylimääräistä ei näy. Tarkoitus on ruokkia lapsi, ei aiheuttaa pahennusta tai saada kanssaihmisiä vaivaantumaan.”

Toisaalta monella äidillä on myös erilainen kokemus julki-imetyksestä:

Lääkärin odotushuoneessa eräs hoitaja koitti kovasti patistaa minua 'auttavaisesti' huoneeseen imettämään käytävällä istumisen sijaan. Vauva suuttui nälkäisenä kun hoitajan kanssa piti väitellä.”

Koen, että periaatteessa voisin imettää julkisella paikalla, mutta se tuntuu hieman epämiellyttävältä. Pelkään, että joku pahoittaa mielensä.”

”Ollaan pyydetty poistumaan paikalta useamman kerran (ostoskeskukset, ravintolat) ja minua on katsottu halveksuvasti.”

Kannusta ja tsemppaa arvostelun sijaan

Nykyrin mielestä moni äiti on epävarma siitä, voiko jossain tietyssä paikassa imettää. Myös sosiaalinen media avaa tilaa imetyskeskustelulle, ja negatiiviset kokemukset tuodaan julki herkästi.

– Suomessa häveliäisyyskulttuuri voi olla osaltaan syynä siihen, että julkisesti imettävää äitiä katsotaan pitkään. Lisäksi imetysluku oli meillä pitkään pieni, joka taas tarkoitti sitä, että imetys ei näkynyt julkisesti juuri ollenkaan, Nykyri pohtii. 

Jotkut Vauvan kyselyyn vastanneista miettivät, pitääkö imettäessä olla hienotunteinen. Kuinka paljon saa näkyä tai kuulua?

Olen peittänyt vauvan pään ettei tissi ole vilkkunut kaikelle kansalle. Vauvaa saa ja pitää syöttää julkisissa tiloissa, mutta hienotunteisesti. Niin, ettei rinta ole siinä kaikkien katseiden alla.”

Olisiko parempi että vauva huutaa nälkäänsä? Minusta se on ihan luonnollinen asia, että vauvaa imetetään silloin kun sillä on nälkä. Niin on ennenkin tehty”, kommentoi eräs lukija.

Nykyrin mielestä julki-imetys tuo äideille mahtavan tilaisuuden vertaistuelle. 

– Haasteet kuuluvat imetykseen. Olisi mahtavaa, jos äidit voisivat arvostelun sijaan tsempata ja kannustaa toisiaan. 

Maailmalla julki-imetys on turvattu lailla muun muassa Australiassa, Britanniassa sekä osassa Yhdysvaltoja. Tämä tarkoittaa, että imettävää äitiä ei saa lain mukaan pyytää esimerkiksi ravintolan vessaan imettämään, vaan äidillä on oikeus imettää lasta ravintolapöydässä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Katja Harilo välttyi raskausaikana selkäkivuilta Alexander-tekniikan ansiosta. Kuva: Riina Peuhu

Katja Harilo opettaa ihmisiä huomaamaan, miten he käyttävät kehoaan ja mieltään jännittävissä tilanteissa. 

Kaikkeen ei tarvitse reagoida sillä sekunnilla. Ei lahkeeseen liimautuvaan taaperoon, ei tiuskahtavaan puolisoon tai omaan tunnetilaansa. Jos Katja Harilo, 42, saisi opettaa tuoreelle äidille yhden taidon, se olisi tämä.

– Kun osaa antaa itsensä olla rauhassa, aikaa tuntuu olevan enemmän. Voi valita, miten reagoi.

Kipu saa painumaan kasaan, hermostuminen hartiat kiristymään.

Laulajana, laulunopettajana ja kuoronjohtajana työskentelevä Katja oivalsi tämän Alexander-tekniikan avulla, jota myös opettaa nykyään. Alexanderin tärkein oppi on tulla tietoiseksi siitä, miten kehoaan ja mieltään käyttää erilaisissa tilanteissa – miten esimerkiksi reagoi jännitykseen tai kipuun. Usein asiat tuntuvat kehossa: kipu saa painumaan kasaan, hermostuminen hartiat kiristymään. Tarpeeton lihasjännitys jää helposti tavaksi ja tuo tullessaan kolotuksia ja virheasentoja.

Alexander-työkalujen avulla haastavissakin tilanteissa voi pysytellä toimintakykyisenä. Katjan ääni esimerkiksi alkoi kulkea vapaammin, kun hän oppi rentouttamaan kaulansa laulaessaan.

– Kun keho rauhoittuu, myös mieli rauhoittuu – ja toisin päin. Kehoaan voi ohjata mielen avulla niin esiintymistilanteissa kuin synnytyksessä.

Kun keho rauhoittuu, myös mieli rauhoittuu – ja toisin päin.

Katja kiittää Alexander-tekniikkaa siitä, että säästyi selkävaivoilta odottaessaan nyt kaksivuotiasta poikaansa.

– Osasin kannatella vauvavatsaa koko kehollani enkä esimerkiksi työntänyt sitä edelläni lantio virheellisessä asennossa ja pää liian takana. Raskaus ei aiheuttanut minulle ylimääräistä lihasjännitystä.

”Oma hetkeni ja oma tilani lähtee itsestäni eikä vaadi mitään ulkoista erityistä juttua. Olen yrittäjä, ja uusperheessämme on viisi lasta ja kaksi kissaa. Otan omia hetkiä koko ajan – muuten en pysyisi pystyssä. Olen opetellut ottamaan tilaa ärsykkeen ja reaktioni väliin. Onnellisuus on sitä, että tunteet virtaavat, ei sitä, että olisin koko ajan onnellinen.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.