Retroväreillä ja froteellakin on ihailijansa, mutta yhä useampi vanhempi valitsee kaupasta nyt hillitympää taaperonsa ylle. Kuvat: Heli Blåfield
Retroväreillä ja froteellakin on ihailijansa, mutta yhä useampi vanhempi valitsee kaupasta nyt hillitympää taaperonsa ylle. Kuvat: Heli Blåfield

Bikertakit ja murretut sävyt syrjäyttivät värit ja froteen. Kiilasiko muodikkuus lastenvaatemarkkinoilla jo käytännöllisyyden ohi?

Olivatko nämä bodyt todella näin pieniä – ja näin tavattoman ruskeita? Olen kaivanut kaapin perukoilta pari rakkaudella vaalittua vaatesäkkiä ja alkanut purkaa niiden sisältöä vaatekappale kerrallaan. Ruskea, ruskea, keltainen.

Odotan kolmatta lastani. Olen jo ehtinyt myhäillä, että hänelle ei sitten tarvitse hankkia yhtään mitään. Olen nimittäin kaukaa viisaana säilönyt lastenvaatteet, ja vielä hankkinut aikoinani paljon pojallekin sopivia vaatteita.

Mutta nyt, monet pesut ja sappisaippuahuljutukset kestäneitä froteeasuja silitellessäni tulee paitsi nostalginen myös surumielinen olo. En jaksa tuijotella enää yhtään vauvavuotta näitä retrokukkia tai ankeita sävyjä. Vaatteet näyttävät jotenkin niin… vanhoilta. Miksi aikoinani edes halusin pukea tyttäreni 70-luvun aikamatkustajaksi?

Hempeämpi väripaletti houkuttaa

Makuni on salakavalasti muuttunut. Enkä ole yksin.

Vauvan tuoreen kyselyn mukaan yhä useampi lastenvaatteita haalinut on siirtänyt retrot ikuisuussäilöön:

”Ennen pidin retrosta, nykyään hempeämmistä kuoseista. Väreistä suosin nyt roosaa ja siniharmaata.”

”Vaatemakuni on muuttunut retrotyylistä ja kirkkaista yhdistelmistä hillittyihin kokonaisuuksiin. Nyt suosin mustavalkoisuutta höystettynä ihanilla väreillä.”

Kirkkaat värit, jotka ovat pitkään olleet suosittuja lastenvaatetuksessa ja varsinkin retromuodissa, ovat saaneet tehdä tilaa laajemmalle väripaletille. Perinteisten lastenvaatevärien tilalle on tullut väri- ja kuviomaailma, joka on yhtenäinen aikuisten vaatteiden kanssa. Samalla sukupuolineutraalien lastenvaatteiden vetovoima on hiipunut.

Minäkin, konkarimutsi, jolla olisi kaapit täynnä järkevää unisex-vaatetta, huomaan himoitsevani vauvalleni pehmeämpiä sävyjä – ja uusia vaatteita. Olen yhtä vietävissä kuin muutkin pesänrakennusvimmaiset kuluttajat.

Muodikkuus jyrää muut arvot

Pohjoismainen vaatejätti Polarn O. Pyret teki alkuvuodesta suuren kyselytutkimuksen Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa. He halusivat kartoittaa, millaisia asioita lastenvaatteiden ostajat nyt arvostavat. Perinteisesti lastenvaatteissa on suosittu käytännöllisyyttä ja helppohoitoisuutta, mutta nyt niiden ohi on kirinyt uusia arvotulokkaita.

– Muodinmukaisuus on yhä tärkeämpää – myös lastenvaatteiden ostajille. Vaikka vaatteiden korkea laatu, toiminnallisuus, helppohoitoisuus ja vastuullisuus ovat kuluttajalle tärkeitä asioita, ne eivät yksistään tyydytä. Asiakkaat toivovat tuotteita, jotka on helppo yhdistää muiden brändien vaatteisiin, ja jotka mukailevat asiakkaan omaa tyyliä, Polarn O. Pyretin toimitusjohtaja Nanna Hedlund kuvailee muutosta.

Rentoja raitoja rakastetaan yhä, mutta tosiasiassa unisex-vaatteiden kohderyhmää eivät enää toviin ole olleet molemmat sukupuolet.

– Unisex-vaatteita ostavat huomattavasti enemmän poikien vanhemmat. Ja toisaalta tutkimuksessamme selvisi, että tyttöjen vanhemmat käyttävät enemmän rahaa lastenvaatteisiin, Hedlund summailee.

Koska tyttölasten vanhemmat ostavat enemmän vaatteita, on fiksua tarjota myös tyttölasten vanhempia houkuttelevia tuotteita.

Kierrättäjä ei kuluta

Tälle ajalle on tyypillistä, että kuluttajakunta on hyvin pirstaloitunutta.

– Tuore ruotsalaistutkimus analysoi lastenvaateblogeissa käytyjä keskusteluja. Siinä löydettiin neljä erilaista kuluttajatyyppiä: lapsikeskeinen, sukupuolitietoinen, status- ja laatutietoinen- sekä eettinen ja ympäristötietoinen. Nämä samat tyypit ovat nähtävissä Suomessakin, kotimaisesta lastenvaateilmiöstä parhaillaan gradua tekevä Minna Kallioharju kertoo.

Vaikka siis valtaosa varsinkin nuorista vanhemmista suosii muodikkaita lastenvaatteita, yhä edelleen sukupuolitietoiset kuluttajat pyrkivät hankkimaan unisex-vaatteita ja ympäristötietoiset vanhemmat välttämään turhaa shoppailua. Ymmärrettävistä syistä ihmiset, jotka pyrkivät kierrättämään kaiken ja ostamaan mahdollisimman kestäviä tuotteita, eivät kuitenkaan ole vaateteollisuuden tärkeintä kohdeyleisöä.

”Itse en lapsena suostunut pukemaan päälle punaista tai saati sitten vaaleanpunaista, joten en voi olettaa, että omakaan lapseni suostuisi stereotypioihin. Toisaalta hän on vielä niin pieni, että äiti päättää, ja ihan kaikki käy”, sukupuolineutraalia ja ekologista tyyliä suosiva yhden taaperon äiti kertoi Vauvan kyselyssä.

Onko taaperolla jo oma tyyli?

Moni kyselyyn vastannut huomautti samasta seikasta: kaikki on helppoa niin kauan kuin vanhempi saa rauhassa valita järkevät vaatteet. Nykyään ostopäätökseen vaikuttaa kuitenkin lapsen oma mielipide jo hyvin varhain.

Vauvavuoden saan pukea kuopukseni juuri niin kuin tahdon, mutta pian minäkin löydän itseni esittelemästä eri mekkovaihtoehtoja päättäväiselle taaperolle. On liikuttavaa, että tuttisuinen henkilö tosiaan osaa nimetä suosikkialushousunsa (niissä on koira). Hän on jo oma persoonansa! Joka päättää pitää koko kesän päässään itse kaupan alahyllyltä löytämäänsä kultaista olkihattua. Ei ehkä tyylikkäin vaihtoehto, mutta pysyypähän päässä kuin liimattuna ja suojaa auringolta. Näillä mennään.

Ruotsalaisia lastenvaateblogeja käsittelevä tutkimuksen mukaan nykyvanhemmat ajattelevat usein, että lapsi voi päättää omasta pukeutumisestaan siinä iässä, kun hän osoittaa siihen kiinnostusta. Tätä perustellaan esimerkiksi sillä, että on tärkeää rohkaista lapsen itsenäistymistä. Pukeutuminen nähdään myös tapana kehittää identiteettiä ja luovuutta sekä opetella itseilmaisua.

– Vanhemmilla on kuitenkin käytössään erilaisia keinoja, joilla he ohjailevat pukeutumista: lapselle esitetään esimerkiksi vanhemman valitsemia vaihtoehtoja, joista valita mieleinen. Päätöksentekoa voidaan rajoittaa myös sillä perusteella, että vaatteiden on oltava tilanteeseen ja säähän sopivia, Kallioharju kertoo.

Käytännöllistä ja mukavaa  – vai nättiä ja näyttävää?
Käytännöllistä ja mukavaa – vai nättiä ja näyttävää?

Julkkislapset muoti-ikoneina

Lapsen mielipide painaa lastenvaateostoksilla entistä enemmän, mutta kuka sitten vaikuttaa muksun makuun? Ainakin arkikokemuksen perusteella tuntuu, ettei se välttämättä ole lapsen oma vanhempi.

– Ikätovereilla on suuri vaikutus. Suomalaisille päiväkoti-ikäisille lapsille tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että aikuiset eivät ole lapsille tyylillisiä esikuvia, vaan ikätoverit ja sisarukset, Kallioharju listaa.

Toisaalta jo pienille lapsille löytyy muoti-idoleita. Lapset fanittavat poppareita, mutta internet on tehnyt myös julkkisten ja bloggaajien lapsista muotivaikuttajia, joiden pukeutumista aikuisetkin seuraavat silmä kovana.

– Kun Vogue julkaisi jutun Katie Holmesin ja hänen 10-vuotiaan tyttären Suri Cruisen pukeutumisesta, jutun pääpaino ei ollut äidin vaatetuksessa, vaan jo otsikko kertoi: Suri Cruise voisi pitää meille kaikille oppitunnin lentokenttätyylistä, Minna Kallioharju kertoo.

Lastenvaatteissa on pitkään korostettu niiden käytännöllisyyttä ja mukavuutta, mutta julkkislasten pukeutumisessa nämä arvot eivät paljon paina.

Jokainen tajuaa, ettei minikokoinen biker-nahkatakki ole kaikkein käytännöllisin valinta, mutta kyllä se kummasti alkaa houkuttaa taviskuluttajaakin, kun rotsia on tarpeeksi monta kertaa ihaillut blogien kuvavirrassa.

– Julkkisten lasten pukeutumisessa ja sosiaalisen median lastenvaatekuvissa on nähtävissä muutos aikuismaiseen tyyliin, usein yhteensopivaan vaatetukseen vanhemman kanssa. Tällöin vaatteet eivät välttämättä ole käytännöllisiä, vaan niissä korostuvat tyyli ja muodikkuus, Kallio­harju sanoo.

Pikkuaikuinen vai pikkulapsi?

Yhä nuoremmat lapset haluavat siis pukeutua aikuismaisesti – ja toisaalta yhä useampi aikuinen haluaa pukea lapsensa kopioksi itsestään. Tämä näkyy myös Vauvan kyselyssä.

”Tyttäreni on pitkään valinnut aivan itse vaatteensa, oikeastaan ihan siitä asti kun on osannut vähän puhua. Olen aina pitänyt samantapaisista vaatteista, joita aikuisillekin myydään. Vaatteet eivät kuitenkaan saa olla liian paljastavia. Lapsella on myös kasapäin Frozen-vaatteita, eli hän saa halutessaan ”pitää lapsuuden” tai olla niin sanotusti ”pieni aikuinen”. Tyttäreni on alkanut pitää näistä vanhempien tyttöjen vaatteista, mutta prinsessavaatteet ovat silti vielä ykkösiä”, kuvailee alle kolmekymppinen yhden lapsen äiti.

Myös minä seuraan hämmennyksen vallassa taaperoni muotinenän kehittymistä. Hän ihailee itseään roimasti vanhempia isosiskojaan, joten muotivaikutteiden lähde on helposti paikannettavissa. Kun pyyhin kimalletta pikkuisen tyllihametyyterön poskelta, tunnen silti haikeuden pistoksen sydänalassa. Tämän tyypin ankkamekkovaihe ei sitten kauan kestänyt. Vuosikausia liputin sukupuolineutraalin pukeutumisen nimiin, ja nyt me hukumme glitteriin. Ei ihan nappisuoritus. Emme olekaan kierrättävä luomupuuvillaperhe niin kuin kuvittelin, vaan kimalteleva henkkamaukka-poppoo!

Lastenvaatehifistely harrastuksena

Lasten pukeutumisella vanhemmat voivat kertoa muille elämäntyylistään: Me olemme tämmöisiä muodikkaita Mini Rodini -tyyppejä, reipashenkinen Reima-jengi tai edelläkävijöitä, jotka satsaavat nouseviin vaatemerkkeihin.

– Tarjonta on monipuolisempaa kuin koskaan ennen, ja vanhemmilla on valinnanvaraa ilmaista yksilöllisiä arvojaan lastenvaatteiden kautta Pukeutumisvalinnoilla voi pyrkiä kuulumaan samanhenkisten ihmisten ryhmään. Pienen vauvan vanhempi voi lastenvaatteiden kautta hakea hyväksyntää äiti-lapsikerhoissa, Kallioharju sanoo.

Tämä näkyi myös Vauvan kyselyyn vastanneiden joukossa. Lastenvaatehifistely voi olla vauva-aikana mainio harrastus ja kanava uusien ystävien löytämiseen.

”Parasta lastenvaateissa on uusien merkkien ja kuosien etsiminen, keskustelu ja hypetys muiden lastenvaateharrastajien kesken. Ennen ostin tyttärelleni paljon halvalla, nykyään paljon kalliilla”, parikymppinen yhden lapsen äiti kuvailee harrastustaan.

Persoonallinen ja silti samanlainen

Vauvanvaatteiden kanssa aikuiset voivat revitellä ja samistella estoitta. Tästä ajasta otetaankin kaikki tehot irti.

”Lapsille voi pukea rohkeita värejä ja kuoseja, joihin itse ei uskaltaisi pukeutua, vaikka haluaisi”, parikymppinen äiti miettii.

”Lastenvaatteita on vaan niin ihana ostaa, ihastella ja yhdistellä. Melkein kuin äidin barbileikki. En voi saada kaikkia ihania vaatteita lapsillemme, mitä vastaan tulee!” kolmekymppinen kolmen lapsen äiti hehkuttaa.

Isompi lapsi taas saatetaan vaatettaa ajatuksella, että lapsi sulautuu ikätovereiden joukkoon. Usein ajatellaan, että kun napero puetaan samalla tavalla kuin kaikki muutkin, hänen on helpompaa päästä osaksi ryhmää esimerkiksi päiväkodissa.

– Lasten pukeutumisella haetaan sekä erottautumista että joukkoon kuulumista, Kallioharju kuvailee.

Lapsen pitäisi pukeutua tarpeeksi samanlaisesti kuin kaverinsa, mutta olla silti riittävän persoonallinen. Vauvan kyselyyn osallistuneista moni harmitteli sitä, että jos ostaa perusvaatetta, kohta kaverilla on identtinen asu päällä.

”Edullisten vaatteiden samankaltaisuus ärsyttää. On tylsää, jos kolmella tarhakaverilla on samat vaatteet”, kolmekymppinen pojan äiti miettii.

Voiko vaatteilla toteuttaa itseään?

Jos haluaa ajatella merkkilappuja laajemmin, lastenvaatemuodin murroksessa on kyse siitä, miten me vanhemmat suhtaudumme lapsuuteen. Kuuluuko sen olla viattomuuden ja huolettomuuden aikaa, jolloin vanhempi hoitaa päätökset ja lapsi saa vain keskittyä olemaan lapsi? Vai nähdäänkö lapsi aktiivisena toimijana, joka jo varhain osallistuu itseään koskeviin päätöksiin? Nyt jälkimmäinen trendi on voimissaan – ja yhä vain voimistumassa.

– Yksilökeskeisessä yhteiskunnassa vanhemmat haluavat lapsen harjoittelevan pienestä pitäen tulevaisuudessa tarvittavia taitoja, kuten ilmaisemaan itseään – ja pukeutuminen nähdään yhtenä itseilmaisun muotona, Minna Kallioharju sanoo ja jatkaa:

– Voi myös pohtia, kuinka paljon lapsella todella on mahdollisuutta toteuttaa itseään vaatevalinnoilla, kun vaateteollisuus pyörii kuitenkin aikuisten voimin, lastenvaatteet on suunnitellut aikuinen ja kauppoihinkin ne on päätyneet jälleenmyyjien tekemien valintojen kautta.

Tai ehkä vaatteisiin voi yrittää suhtautua vain vaatteina. Söpöinä, hauskoina, lämmittävinä ja kuivana pitävinä, mutta ei niin kovin tärkeinä. Kuten parikymppinen äiti hyvin summaa:

”Olen tajunnut, etten halua maksaa monta sataa euroa vaatteesta – ja olla sitten kieltämässä lasta koko ajan tekemästä sitä ja tätä, ettei nyt vaan se vaate mene likaiseksi. Annan lapseni mennä ja rymytä kirpparilta ostetuissa vaatteissa. Arvostamme kyllä yhä vaatteita, mutta eipä enää harmita, jos tuleekin tahra, joka ei lähde pesussa pois tai vaate menee rikki metsäretkellä.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On melko tavallista, että lapsi käyttäytyy eri tavoin eri vanhemman seurassa, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila kertoo.

Olen kohta kaksivuotiaan lapsen äiti ja ihmeissäni hänen käytöksestään – tai pikemminkin sen eroista riippuen siitä, onko lapsi minun vai isänsä seurassa.

Esimerkiksi lähdöt päiväkotiin ovat minun kanssani mahdotonta rimpuilua. Isän kanssa siirtymätilanteet sujuvat paljon helpommin.

Samoin lapsi saattaa olla isänsä kanssa kaksin rauhallinen ja hyväntuulinen, mutta minun saapuessani paikalle ääni kellossa muuttuu välittömästi: lapsi heittäytyy lattialle, haluaa syliin ja siitä pois, eikä mikään tunnu olevan hyvin.

Olemme mieheni kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksessa ja sanoitamme tilanteita mielestäni samalla tavalla, mutta nyt olen alkanut miettiä, onko syy lapsen kiukutteluun todella minussa. Mitä voisimme tehdä?

Hämmentynyt

Ei ole tavatonta, että lapsi toimii eri tavalla eri vanhemman kanssa. On hienoa, että katsot tilannetta kokonaisuutena. Niin helposti voisi tulla ajatelleeksi yksiviivaisesti vaikka niin, että lapsi on vain tahallaan hankala.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa?

Ensimmäisen ikävuoden aikana lapselle muodostuu vuorovaikutuksesta niin sanottuja oletusmalleja. Stressaavissa tilanteissa lapsella herää tarve saada vanhemmalta lohtua ja turvaa. Hän reagoi tällöin itselleen tyypillisellä strategialla, jolla varmistaa saavansa huomiota ja hoivaa. Siten hän pyrkii turvaamaan eloonjäämismahdollisuutensa.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi ikään kuin liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa? Tällainen ristiriitainen kiintymysmalli voi muodostua, jos vanhempi vastaa lapsen kiintymystarpeisiin epäjohdonmukaisesti: toisinaan lempeää ymmärrystä tarjoten, toisinaan välinpitämättömyyttä tai rajoja ilmaisten.

Kuvaat erityisesti ero- ja kohtaamistilanteita. Nämä ovat tyypillisesti tunnelatautuneita hetkiä, jotka aktivoivat lapsen kiintymyssuhdestrategioita. Lapsi kaipaa silloin stressilleen turvallista säätelijää.

Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätely kehittyy. 

Taaperoikäinen voi myös pyrkiä hallitsemaan vuorovaikutusta tunteillaan. Uhmaikää lähestyvä kaksivuotias testaa rajojaan. Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätelykapasiteetti kehittyy. Vanhemman epäjohdonmukaisuus taas lisää vettä valtataisteluiden myllyyn.

Kokeile erotilanteiden ennakointia. Valmistaudu etukäteen ja päätä pysyä itse rauhallisena ja turvallisena. Kiinnitä huomiota siihen, että elekielesi viestii empatiaa ja että sanasi vahvistavat tätä. Asennoidu lempeän leikillisesti: ”Hei, höpönassu, otetaanko tänään aikaa pukemisessa? Saadaanko meille enkat?”

Jos joskus on mahdollista, voit huomiota herättämättä videoida lähtötilanteitanne ja katsoa niitä jälkikäteen. Pyri silloin miettimään, miltä kyseinen tilanne lapsesta tuntuu. Mitä tunteita ja ajatuksia omassa mielessäsi on? Miten mielentilanne näkyvät käyttäytymisessänne?

Vierailija

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Minulla on kaksi lasta, 5-vuotias ja vauva. Kirjoittajan tilanne kuulostaa melko samalta kuin meillä on ollut esikoisen kanssa enemmän tai vähemmän aina. Enemmän nuorempana, vähemmän nykyään. Lapsi on saanut kovimmat raivokohtaukset minulle, kiukuttelee esim. päiväkotiaamuina ihan eri tavalla minulle, isänsä kanssa on hyvin reipas. Nyt hän testailee rajojaan minuun, esimerkiksi uhmaa minua ihan eri tavalla kuin isäänsä. Toisaalta hän kertoo minulle vaikeista ja ristiriitaisista asioista...
Lue kommentti
Äiti -68

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Kuulostaa tutulta ja varmaan tämä on aika normaalia. Minusta se kertoo lapsen henkisen vahvuuden ja minuuden kehittymisestä. Usein äiti hoivaa ja on vauvasta muutamaan vuoteen asti enemmän lapsen kanssa. Isän osuus lisääntyy usein iän myötä. Jokaisen täytyy saadaa purkaa tunneskaalaansa ja äitihän se tutuin ja turvallisin on, jolle sen voi tehdä pelkäämättä mitään.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Hyvä ikä pottaharjoittelun aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla.

Kun vaipoista luopuminen häämöttää, tärkeintä on leppoisa ilmapiiri: otetaan tämä rennosti.

Lapsen silmissä potta voi olla jännittävä kapistus. Yhtäkkiä pissa ja kakka pitäisi tehdä istuen, potta voi tuntua viileältä ja siihen osuessaan pissakin pitää ääntä. Hui!

Pottaa voikin ensimmäisenä kokeilla rohkea nalle, tai potalla voi käydä istuskelemassa vaatteet päällä. Ja kyllä, (puhtaan) potan saa laittaa vaikka päähän! Potasta tulee tuttu ja kiva asia.

Suotuisa aika pottatreenien aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla tai kun lapsi malttaa muutenkin istua hetken aloillaan, esimerkiksi television ääressä.

Taaperon kiinnostus isompien lasten pottailuun tai siihen, miten äiti ja isä käyvät vessassa, on myös merkki siitä, että potta on tervetullut taloon.

Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Sitten onkin hyvä muistaa, että kuivaksi opettelu ei ole kilpailu. Vaikka naapurin Oiva jo osaisi, vertailu kannattaa unohtaa. Jokainen lapsi oppii kuivaksi – omassa tahdissaan.

Ensimmäiset pottakokeilut kannattaa ajoittaa esimerkiksi lounaan ja päiväunien väliin ja lukea potalla vaikka pieni kirja. Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Ja kun pottaan sitten ilmestyy jotain, on yhteisen ilon aika!

Asiantuntijana MLL:n Vanhempainpuhelimen päivystysohjaaja Laura Pilkama

3 x näin se sujuu

  • Aloita pottailu silloin, kun arjessa ei ole muita suuria muutoksia meneillään.
  • Älä stressaa takapakeista. Kiinnostus pottailuun saattaa välillä kadota mutta palaa kyllä.
  • Kehu onnistumisista!
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.