Välkkyvät ruudut ja oudot äänet saavat vauvan valpastumaan. Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Välkkyvät ruudut ja oudot äänet saavat vauvan valpastumaan. Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Suhde älylaitteisiin on lapsiperheessä tasapainoilua alusta alkaen. Paljonko on liikaa ruutuaikaa vauvalle ja vanhemmalle?

Piirroshahmon hymyilevät kasvot puhelimen ruudulla nappaavat vauvan huomion. Kun pieni katsoo videota, vanhempi ehtii juoda kahvinsa rauhassa. Samalla tuntuu pieni huonon omantunnon puraisu: kannattaakohan näin tehdä?

– Suhde älylaitteisiin on tasapainoilua alusta alkaen, sanoo mediakasvatuksen suunnittelija Rauna Rahja Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

Laitteet vetävät vauvaakin puoleensa pienestä asti.

– Vanhempien on hyvä miettiä, millaista perheen median käyttö kaikkiaan on. Se mikä kiinnostaa aikuista, kiinnostaa myös lasta.

Puhelimet ja pädit ovat tuoneet arkeen paljon hyvää ja hyödyllistä. Älylaitteilla hoituvat pankkiasiat, ostokset, hoitojärjestelyt ja harrastussäädöt. Vauvaakin laitteet vetävät puoleensa pienestä asti, mutta kehityksen kannalta tärkeimmät tarpeet ovat katse, syli ja tutut äänet.

– Ihan pienen kanssa on hyvä keskittyä siihen, että vauvan ja vanhemman välinen lämmin ja läheinen vuorovaikutus lähtee hyvin käyntiin, Rahja sanoo.

Pienet aivot kovilla

Pikkulapsen aivot kehittyvät hurjasti ensimmäisten vuosien aikana. Laitteiden kuvat, valot, värit ja äänet ovat aivoille melkoinen ärsyketulva. Älylaitteiden vaikutuksista lapsen kehitykseen ei varmuudella tiedetä paljonkaan, koska aihetta on ehditty tutkia vasta vähän.

Sen sijaan varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on kiistatonta. Kasvokkainen vuorovaikutus on yhteydessä esimerkiksi puheen kehitykseen.

Katsekontakti myös auttaa vauvan ja vanhemman aivoja virittymään samalle aaltopituudelle. Se, että aikuinen on kiireettömästi läsnä ja virittäytynyt lapsen mielentiloihin, tukee lapsen tunne-elämän kehitystä.

Digilaitteet ja niiden ärsyketulva eivät saisi viedä arjessa liikaa tilaa rauhalliselta yhdessäololta.

– Olisi hyvä, ettei vauvaperheen koti olisi ihan mediaa pullollaan, Rahja sanoo.

Kuvaruudun välähdykset ja oudot äänet voivat saada vauvan valpastumaan turhaan.

Onko esimerkiksi televisio jatkuvasti taustalla päällä? Moni ajattelee, ettei pieni vauva vielä aktiivisesti seuraa ohjelmia eikä ymmärrä niitä. Kuvaruudun välähdykset ja oudot äänet voivat silti saada vauvan valpastumaan turhaan.

Hän saattaa myös eläytyä ohjelmaa seuraavan tai peliä pelaavan vanhemman kiihtyneeseen mielentilaan.

Vaikkei lapsi ymmärtäisi puheen sisältöä, siinä on eroa, onko ruudulla meneillään rauhallinen keskusteluohjelma vai vanhemman pelaama K18-peli.

– Elokuvien ja pelien ikärajoista on hyvä pitää alusta asti kiinni ja miettiä myös, millaisia pelejä muut pelaavat, kun pieni lapsi on paikalla, Rahja sanoo.

Lapset ovat erilaisia ja reagoivat eri tavoin myös mediasisältöihin. Digimaailmaan on turvallisinta tutustua vähitellen ja yhdessä kokemalla. Silloin vanhempi pysyy kartalla siitä, mitä taapero puuhaa, ja voi varmistua pelien, nettivideoiden tai ohjelmien soveltuvuudesta. Joskus kuvat ja tapahtumat voivat herättää pienessä lapsessa tunteita, joita hän ei osaa pukea sanoiksi.

– Tärkeintä on seurata lapsen tunteita ja reaktioita. Ovatko mediankäyttöhetket iloisia? Naurattaako lasta? Vai meneekö hän vaisuksi tai levottomaksi?

Koukuttavat laitteet

Taapero liimautuu ruutuun ja saa raivarin, kun pädi napataan pois. Kasvaako lapsesta jo pienestä pitäen digiaddikti?

– Kyllähän liikkuva kuva lumoaa lapsen herkästi – ja siihen osaa moni aikuinenkin samastua, Rahja toteaa.

Varsinaisesta riippuvuudesta hän ei puhuisi. Taaperon kyky sietää pettymyksiä on alkutekijöissään. Ihmekös tuo, jos kivan lelun menetyksestä seuraa huutoa.

Ennen uniaikaa pelit ja videot on hyvä pitää kiinni, jotta ne eivät häiritse unta.

Hetket median äärellä on joka tapauksessa hyvä pitää aluksi pieninä ja rauhoittaa tietyt tilanteet laitteilta täysin. Lapsi tarvitsee monipuolista tekemistä: leikkiä, ulkoilua, ihmissuhteita ja lepoa. Ennen uniaikaa pelit ja videot on hyvä pitää kiinni, jotta ne eivät häiritse unta.

Entä sitten ne kiperät tilanteet bussissa tai ravintolassa, kun vauva tai taapero alkaa hermostua?

Bussimatka voi olla hyväkin hetki katsoa yhdessä jokin kiva video ja samalla jutustella siitä.

– Keinoja rauhoittumiseen ja keskittymiseen on silti hyvä olla muitakin kuin laitteisiin turvautuminen, Rahja sanoo.

Pienet turhautumiset ja hankalat tunteet kuuluvat elämään lapsen kasvaessa. Tunnetaitojen kehittymistä edistää se, että vanhempi ymmärtää lapsen tunteita ja auttaa lasta sanoittamalla niitä.

Katse omaan käyttöön

Moni vanhempi suhtautuu omaan älypuhelimen käyttöönsä ristiriitaisin tuntein. Käytännön asioiden lisäksi luurissa on nykyisin myös iso osa sosiaalista elämää. Pitääkö somehetkistä imettäessä tai hiekkalaatikolla syyllistyä?

Muiden puhelimen käyttö pistää helposti silmään.

Omia tottumuksiaan on hyvä tarkkailla. Tuntuuko, että homma pysyy kohtuudessa? Vai onko mieli koko ajan muualla? Muiden puhelimen käyttö pistää helposti silmään – itsessä samaa voi olla vaikeampi tunnistaa ja tunnustaa.

Ongelma ei ole puhelimen käyttö sinänsä, vaan se, miten se vaikuttaa aikuisen ja lapsen suhteeseen.

– Tärkeintä on, että aikuinen vastaa lapsen aloitteisiin, Rahja sanoo.

Sen sijaan, että olisit jatkuvasti puolittain läsnä, käytä ensin tietoisesti hetki lapsen tarpeeseen vastaamiseen ja hoida odottava asia vasta sitten. Vähän isommalle lapselle tätä voi jo avata sanoin: nyt katson viisi minuuttia kanssasi kirjaa ja sitten olen hetken puhelimella ja sovin illan hoitokuviot.

Kun vauva hakee kontaktia, aina ei riitä, että toisella kädellä hyssyttää ja toisella selaa puhelinta. Pieni vauva tutkitusti hätääntyy, jos ei saa aloitteilleen vastakaikua, vaan vanhempi on poissaoleva ja ilmeetön. Malta siis pitää tauko, katso kohti ja vastaa hymyyn.

Vauva 3/2018

Vierailija

Pitääkö syyllistyä, jos katsoo kännykkää imettäessään tai hiekkalaatikolla?

Pitää syyllistyä jos kännykän takia ei näe, miten 3-vuotias putoaa kahdesta metristä. Onneksi vain leikkipuiston pehmeälle hiekalle. Pitää syyllistyä jos ei ole aavistustakaan mitä 5-vuotias näkee tv:stä kun huoltaja on uppoutunut puhelimensa syvyyksiin. Pitää syyllistyä kun junassa et edes vastaa lapsellesi, joka kaipaa huomiotasi ja toistuvasti anelee "äiti", "äiti". Ja lapsen ilmeestä sivullinen näkee, että lapsi jo tietää häviävänsä kännykälle kiinnostavuudessa.
Lue kommentti
Vierailija

Pitääkö syyllistyä, jos katsoo kännykkää imettäessään tai hiekkalaatikolla?

Iso ongelma on siinä, että vanhemmasta tulee ärtynyt ja levoton, jos ei voi "vilkaista" älylaitettaan. Piippaava, värikäs ja välitöntä tyydytystä tuottava laite vetää puoleensa enemmän kuin vanhemmalta vaivannäköä vaativa vauva. Järjetöntä, että pitää antaa vanhemmille neuvoksi, että pitää hetken tauon puhelimeltaan ja hymyilee ja katsoo vauvaa. O_o
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää.  Kuva: Päivi Ristell
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää. Kuva: Päivi Ristell

Kuten kahden aiemmankin lapsen kohdalla, myös nyt arkkitehti ja bloggaaja Maria Nordin aloitti vauvan kanssa vessahätäviestinnän eli vvv:n heti synnytyksen jälkeen.

 – Vessahätäviestinnän periaatteen mukaan vauva on tietoinen kehon toiminnasta jo heti synnyttyään. Tavoite ei ole vaipattomuus, vaan kommunikointi vauvan kanssa.

Marian ja hänen aviomiehensä, muusikko Reino Nordin saivat kolmannen lapsensa noin viikko sitten. Vastasyntyneelä on kulunut koko tähänastisen elämänsä aikana vasta kolme vaippaa, koska sille on tarvetta vain kun poistutaan kotoa. Muuten vauva saa olla ilman vaippaa. Häntä pissitetään lavuaariin tai sitä varten kodista löytyville alustoille.

– Tai vaikka teekuppiin kuten tänä aamuna, Maria naurahtaa.

Vessahätäviestinnässä vanhempi oppii tunnistamaan vauvastaan merkit hädästä kuten vaikkapa vauvan pieni kiljahdus, suun suipistus tai epämukava olo. Sen lisäksi käytetään hyväksi ajoitusta.

– Ja tärkeää on luottaa myös vanhemman intuitioon. Pitää antautua järjen ohi tunteelle ja vaistolle, Maria kertoo.

”Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä.”

Maria kertoo, että vvv tukee varhaista vuorovaikutusta, ja sen on puolestaan todettu tuovan hyötyä hyvinvoinnille ja terveydelle koko elämän ajan. Maria on tehnyt myös Vaipaton vauva -verkkokurssin aiheesta.

– Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä. Kaikki vauvani ovat itkeneet tavanomaista vähemmän ja olleet hyvin tyytyväisiä. Uskon että tämä liittyy siihen, että vauvat ovat tulleet ymmärretyiksi. 

Ja sitten, kesken haastattelun, vauvalle tuleekin hätä, ja Maria juttelee vauvalle hellästi: Onko pisuhätä? Pisu tuli nyt, noin just hienosti. Hyvä pisu.

Vierailija

Maria Nordin: ”Vessahätäviestintä on kommunikointia vauvan kanssa”

Vierailija kirjoitti: Tuo on ihan pimeä. Ei kannata ottaa kuuleviin korviinsa näitä absurdeja kasvatusmenetelmiä. Ihan normaali kasvatusmenetelmä ennen kuin teollisuus alkoi tuottaa vaippaa. Ei ole mitään erikoista tai ihmeellistä tässä. Sinä voisit vähän matkustella ja harrastaa vaikka kirjallisuutta jos maailmakuvasi laajenisi sieltä omasta navasta.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tiesitkö, että elokuun lapset ovat monen eri tutkimuksen mukaan poikkeuksellisia? Ehkä se on pitkän kesän lämpö, joka hellii ja kasvattaa heitä äidin kohdussa.

  1. Elokuiset ovat isoja syntyessään! Tutkimuksen mukaan elokuussa syntyneet vauvat ovat keskimääräistä painavampia. Ja tiedoksi: korkea syntymäpaino on hyvä asia, kunhan se ei johdu äidin raskausajan diabeteksestä, koska esimerkiksi verenpainetaudin yhdeksi syyksi on paljastunut pieni syntymäpaino. Alhainen syntymäpaino ja hitaampi kasvu lisäsivät merkittävästi yli 60-vuotiaiden toimintakyvyn vaikeuksia, osoittaa  American Journal of Epidemiology -lehdessä julkaistu suomalaistutkimus.
  2. Elokuiset kasvavat pidemmiksi. Saman tutkimuksen mukaan kesällä, varsinkin loppukesästä syntyneet ovat myös pidempiä aikuisina. Tutkijat näkevät yhteyden pituuskasvun ja kesäraskauden edesauttaman D-vitamiinin saannin välillä.
  3. Elokuisilla on vähemmän mielenterveyden ongelmia. Elokuussa (ja syyskuussa) syntyneillä todetaan muita harvemmin bipolaarinen mielialahäiriö, kertoo vuonna 2012 julkaistu tutkimus. Tutkijat epäilevät, että myös tässä olisi syynä raskausajan lisääntynyt D-vitamiinin saanti, mutta tätä ei ole vielä pystytty näyttämään toteen.
  4.  Elokuun lapset ovat onnekkaita – tai ainakin tuntevat itsensä sellaisiksi. Vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen mukaan maalis-elokuussa syntyneet ihmiset kokevat olevansa onnekaampia kuin syys-helmikuussa syntyneet.
  5. Keväällä ja kesällä, eli myös elokuussa, syntyneet ovat tutkimuksen mukaan syksyllä ja talvella syntyneitä positiivisempia.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.