Kuvat
Boudiart
Varpu joutui yllättymään siitä, miten yksin äiti voi jäädä.
Varpu joutui yllättymään siitä, miten yksin äiti voi jäädä.

Tuoreen äidin avuntarpeen pitäisi olla itsestäänselvyys, kolmekuisen vauvan äiti kertoo. Lähipiirin ei tarvitse ajatella, että avun tarjoaminen on tunkeilua.

Miksei kukaan kertonut, miten haavoittuva synnytyksen jälkeen on, miten väsynyt, miten avun tarpeessa?

Varpu Ruskotaival, 33, kirjoittaa koskettavassa Facebook-postauksessaan siitä, miten kovilla tuore äiti voi olla. Hän valmistautui synnytykseen hyvin – mutta yllättyi siitä, miten kokonaisvaltaisen rikkinäiseltä olo tuntui sen jälkeen.

– Missään ei kerrota kunnolla siitä, millaista lapsivuodeaika on. Eikä sitä ymmärrä, jos ei ole kokenut asiaa. Miten siihen osaisi silloin varautua? Varpu pohtii.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Varpun kolmen kuukauden ikäinen esikoinen syntyi suunnitellusti kotona. Vauva hörppäsi synnytyksessä lapsivettä, minkä takia häntä hoidettiin alkuun sairaalassa. Ensipäivien jälkeen sairaalasta kotiutui terve ja hyvävointinen vauva – ja äiti, joka oli kipeä, järkyttynyt ja hämillään, heittelehti hormonien hyökyaalloissa ja yritti selvitä maidonnousun kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miksi pitäisi vain yrittää pärjätä?

Ei turhaan sanota, että synnytyksen jälkeen koko kroppa tuntuu siltä, kuin olisi vetänyt kylmiltään maratonin tai jäänyt jyrän alle, Varpu sanoo. Miksi silloin pitäisi vain yrittää pärjätä?

– Olisin kaivannut sitä, että olisi joku, joka olisi läsnä minua varten. Että joku, joka on kokenut saman ja tietää, miten herkillä siinä ollaan, olisi läsnä ja kuuntelee.

Onko ok, jos ei ehdi syödä?

Näin Varpu kirjoittaa julkisessa päivityksessään Facebookissa:

Äiti laitetaan hämmentyneenä ja puuhun päällä lyötynä sairaalasta kotiin parin päivän jälkeen, ja siellä pitäisi pärjätä yksin vauvan kanssa täysin uudessa tilanteessa, vaikka käveleminen tai istuminenkin voi olla haastavaa. Parhaassa tapauksessa ehkä isä on isyyslomalla pari viikkoa, oma äiti tai anoppi tai ystävät auttelemassa pari päivää, mutta muutoin äiti on tuoreen lapsen kanssa yksin kotona, eristettynä yhteisöstä. Ja siinä pitäisi jotenkin selvitä vauvan hoidosta, huolehtia siitä että saa itse tarpeeksi ravintoa ja lepoa, että jaksaa hoitaa vauvaa, ja vielä hoitaa kotihommatkin. Ja pahimmassa tapauksessa huolehtia myös aiemmista lapsista, samalla kun imetys sitoo tuntikausiksi paikalleen ja imee ihan kirjaimellisesti kuiviin.

Varpun postaukseen on satanut kommentteja, joissa äidit (ja isät!) kiittävät häntä asian esilletuomisesta. Kriittisiäkin ääniä on: Joku huomauttaa, että on ennenkin pärjätty. Joku toinen sanoo, ettei todellakaan olisi halunnut ketään kotiinsa hyysäämään.

Kotona vauvan kanssa oleva saattaa ajatella, että jonkin pitäisi olla erityisen pielessä ennen avun pyytämistä.

Monissa muissa kulttuureissa äidistä huolehtiminen lapsivuodeaikana on koko yhteisön tehtävä, Varpu huomauttaa. Äidit ovat tietysti keskenään erilaisia, mutta jos vastasynnyttäneen avuntarpeen ymmärretään kuuluvan asiaan, kenenkään tuoreen äidin ei ole pakko vain yrittää selviytyä. Kun  muut ovat ”äitejä” uudelle äidille, tämä jaksaa olla äiti uudelle tulokkaalle.

– Suomessa tähän liittyy turhaakin kohteliaisuutta: ajatellaan, että tuoreille vanhemmille ja vauvaperheelle halutaan antaa tilaa ja rauhaa, pelätään, että tullaan häiritsemään eikä suunnilleen uskalleta soittaa, Varpu sanoo.

Se saa aikaan sen, että apua on myös vaikea pyytää. Kotona vauvan kanssa oleva saattaa ajatella, että asioiden pitää olla todella huonosti tai jonkin erityisen pielessä, ennen kuin apua uskaltaa pyytää. Riittääkö hädäksi se, että ei ole itse ehtinyt syödä koko päivänä?

Hyvinvoiva äiti on parempi äiti 

Kun vauva oli parin kuukauden ikäinen, Varpu uskaltautui laittamaan ystävilleen viestin: hei, meillä on tosi raskasta. Se kannatti.

– Joku toi ruokaa, toinen kävi antamassa minulle hieronnan, yksi katsoi vauvaa sillä aikaa, että pääsin itse kylpyyn.

Varpu toivoo, että tuore äiti saisi kaikilta läheisiltään kannattelua ilman hätäviestejäkin. Sillä olisi iso merkitys vanhemmuudelle, äidin ja vauvan suhteelle ja sille, miten koko perhe voi.

– On aivan eri asia, onko vauvasta huolehtiva äiti poissaoleva, alakuloinen ja vain mekaanisesti vauvaa hoitava – vai jaksaako hän kohdata vauvan ja suhtautua vuorovaikutukseen lempeästi.

”Kysy, miten äiti voi. Onko hän saanut levätä, tullut ravituksi, saanut peseytyä?”

Kun äiti ei koe jäävänsä yksin, hän saa vanhemmuuteen voimia ja itsevarmuutta, joka kantaa pitkään, Varpu sanoo. Hän aikoo jatkossa olla synnyttäneille ystävilleen paremmin tukena, ja toivoo samaa kaikille:

Toivoisin, että riittävät resurssit synnytysten hoidossa ja lapsiperheiden (etenkin alkuajan) tuessa nähtäisiin arvokkaana sijoituksena. Toivoisin, että kulttuurissamme olisi tavallista hyysätä ja hemmotella uutta äitiä ylenpalttisesti, ja se nähtäisiin välttämättömyytenä, ei minään ylimääräisenä. Toivoisin, että kulttuuriimme kuuluisi se, että uuden äidin lähipiiri pyytämättä tulee avuksi ja tueksi, juhlien uutta elämää, juhlien uutta äitiä.

Kysy miten äiti voi, miten hän oikeasti voi – onko saanut levätä, onko tullut ravituksi, onko saanut peseytyä, miltä hänestä tuntuu, miten hän voi fyysisesti ja henkisesti, mitä hän tarvitsisi tunteakseen olonsa ravituksi kaikilla tasoilla. Ennen kaikkea, ole läsnä ja kuuntele, sillä (ja konkreettisella avulla) todella on merkitystä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla