Väsymys kivisti silmäluomista varpaisiin, mutta vauva oli sekoittanut unipalettini. En osannut enää nukkua.

Kun kuulen jonkun mainitsevan odottajalle ja tai tuoreelle äidille, että muista sitten nukkua, kun vauva nukkuu, tekisi mieli nipistää sanojaa.

Totta kai nukun, ajattelin itsekin raskausaikana. Jos muistaisin kaikista saamistani neuvoista edes kaksi, ne olisivat päiväunien nukkuminen ja nännivoide. Univelka ja imetyskivut kuulostivat etukäteen pelottavimmalta vauvan saamisessa. Nukkumista rakastin, joten siitä selviäisin kyllä.

Oli hienoinen pettymys, että esikoiseni vauva-aikana en päässyt päiväunille. Vauva osoittautui supernukkujaksi, joka tuhisi tyytyväisenä päivin öin. Ei yöheräilyä, ei väsymystä. Ei tullut mieleenkään nukkua päivisin, sillä virtaa riitti.

Kolme vuotta myöhemmin syntyi kuopus, ja saman tien tuli selväksi, että siihen ne hyvin nukutut yöt sitten loppuivatkin. Sain tuntea, mitä on valvotuista öistä päiviin valuva tahmeus.

Pääni oli yhtäkkiä höttöistä pumpulia, ja väsymys kivisti silmäluomista varpaisiin. Silloin muistin: nuku, kun vauvakin nukkuu. Sillä päivisin hän nukkui, jopa kolmen, neljän tunnin unia kerrallaan.

Ei muuta kuin vauva vaunuissa takapihalle, itkuhälytin päälle, valot pois ja itse viltin alle sohvalle. Lähetin mielessäni kiitoksia korttelin päähän päiväkotiin, jossa esikoisemme sai samaan aikaan purkaa elohiiren energiaansa tovereidensa kanssa. Juhlallisesti painoin pääni tyynyyn.

Oli liian valoisaa. Liian outoa. Liian päivä!

Uni ei kuitenkaan tullut. Jokin tässä oli vinossa. Siinä minä, aikuinen äiti-ihminen päivävaatteissani, käänsin kylkeä sohvalla keskellä päivää. Oli liian valoisaa. Liian outoa. Liian päivä!

Heräisinkö varmasti ajoissa hakemaan esikoisen päiväkodista? Ja mitä sielläkin ajateltaisiin, jos tiedettäisiin, että täällä se äiti vaan sohvalla makaa.

Sitä paitsi kuinka voi nukkua, jos säpsähtää jokaiseen rasahdukseen (orava vaunuissa?) ja vauvan äännähdyksen (no nyt se heräsi!). Ja jos vauva nukkuu jopa neljättä tuntia, siinä ajassa kai pitäisi saada aikaan jotain järkevääkin. Ainakin iltaruoka tai imurointi.

Väsytti, mutta horrosta syvemmälle en päässyt.

Nuku kun vauva nukkuu – mitä huijausta! Miten se muka tehdään? Miten äitivalmius kytketään pois päältä?

Niin ihana kuin vauva olikin, unipalettini hän oli sekoittanut yöheräilyillään. En osannut nukahtaa, koska minut oli koodattu kohta taas heräämään. Usein aamulla en ollut varma, olinko nukkunut yön aikana ollenkaan, ja päivisin olin yhtä aikaa ylikierroksilla ja liian väsynyt nukahtaakseni.

Miten äitivalmius kytketään pois päältä?

Hyvää tarkoittava neuvo äidin päiväunista johtaa harhaan. Se antaa ymmärtää, että väsymystä voi hallita. Ei välttämättä voi. Mitä ikinä vauvavuosi tuokaan, mukaan voi ainoastaan heittäytyä. 

Tämän opettamisessa vauvat ovat hyviä. Mutta voisi siitä vihjaista äideillekin jo odotusaikana. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tässä on tilaa molemmille. Isosisko Amanda saa äidinmaitoa muutaman kerran päivässä, Noel aina halutessaan. Kuva: Satu Kemppainen

Kaksivuotias Amanda ja kahdeksankuinen Noel saavat molemmat äidinmaitoa. Tandemimetys on ollut Anna-äidille luonteva valinta.

Tissshh, toteaa Amanda, 2, kömpii äidin syliin ja painaa päänsä tämän kaula-aukkoon. Toisella rinnalla on jo asukas, kahdeksankuinen pikkuveli Noel.

Sisarukset hörppivät maitoa hetken tyytyväisinä, mutta alkavat pian kiskoa toisiaan hiuksista. Anna-äidin ei auta muu kuin pyytää Amandaa menemään isän kanssa piirtämään, jotta veli saa syödyksi.

– Ei laiteta tällä kertaa värikynää korvaan, Kalle-isä muistuttaa.

Vielä kuusi vuotta sitten Annan olisi ollut hankala kuvitella, että hän imettäisi vielä kahtakin lasta yhtä aikaa.

Ada-esikoisen imetystä vaikeutti lonkkaluksaation takia käytetty iso lonkkatyyny. Imetysasentoja oli vaikea löytää, ja kuukauden vanhana Ada siirtyi kokonaan korvikkeelle. Se oli Annalle pettymys.

– Itkin sitä pitkään. Ajattelin jopa, että jos joskus saisin lisää lapsia, en voisi imettää heitäkään – se olisi epäreilua Adaa kohtaan.


Kuka se siellä? Kalle-isä on löytänyt omat tapansa olla lastensa kanssa, vaikka maito tuleekin äidiltä.


Tällä olis nälkä. Myös Amandan lelut pitävät maidosta. Isä ja isosisko Ada ovat leikissä mukana.

Anna ja Adan isä erosivat, kun tyttö oli kahdeksankuinen. Neljä vuotta sitten Anna tapasi Kallen.

Kun pariskunta alkoi odottaa Amandaa, Anna halusi tehdä kaikkensa, jotta aiempi pettymys ei toistuisi. Imetys sujuikin jo ensi hetkistä. Ensimmäiset viikot Annasta tuntui, että vuorokaudessa oli vähemmän sellaisia tunteja, kun hän ei imettänyt. Se ei silti ahdistanut, päinvastoin. Suru esikoisen imetyksestä alkoi vaimeta.

– Adakin oli jonkin aikaa tosi kiinnostunut rinnoistani. Lypsin hänelle maitoa lasiin, ja kyllä Ada sen mielellään joi, mutta ei pyytänyt enää toiste lisää, Anna muistelee.

”Kielteiset tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.”

Jo puolen vuoden päästä Anna oli jälleen raskaana. Hänelle oli heti selvää, että hän haluaisi kokeilla, onnistuisiko tandemimetys eli kahden lapsen imetys yhtä aikaa. Neuvolakin kannusti Annaa jatkamaan voimiensa mukaan, koska kyseessä ei ollut riskiraskaus.

Annan vointi pysyi hyvänä läpi odotuksen, mutta hormonaalisista syistä maito väheni niin paljon, että Amandalle täytyi tarjota myös korviketta. Sinnikkäästi tyttö silti jaksoi tissillä käydä, ja synnytyksen jälkeen kärsivällisyys palkittiin.

– Amandan ilme oli aika autuas, kun hän maidonnousun jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa rinnalle, Anna naurahtaa.

Kotona Anna huomasi, että isosisaruksen imetys herätti hänessä myös kielteisiä tunteita.

– Tuntui, että tarvitsen tilaa. Amanda ei antanut Noelin syödä rauhassa, vaan kiskoi veikalta tissiä suusta. Minua ärsytti, ja välillä tuli fyysistäkin pahoinvointia. Nämäkin tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.


Pikkuveljelle myös. ”Välillä, kun Amanda on rinnalla, hän saattaa alkaa kaivaa toista tissiä esiin Noelia varten”, Anna kertoo.

Kun vauva halusi maitoa lähes tauotta ja taaperokin toistakymmentä kertaa päivässä, alkoi Annan pinna pettää. Amandan imetystä oli pakko hiukan äidintahdistaa.

”Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.”

Anna koki myös helpommaksi, että lapset kävivät rinnalla pääosin eri aikaan. Näin Amandan imetys tuntui taas mukavalta, ja samalla tyttö sai kaipaamaansa omaa aikaa äidin kanssa.

– Nyt imetän Amandaa kolme, neljä kertaa päivässä. Hän saa itse päättää, koska haluaa lopettaa kokonaan.

THL:n mukaan noin kolmasosa suomalaisäideistä imettää vuoden tai pitempään. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee vähintään kahden vuoden imetystä. Rintamaidon ravinteet ja muut terveyshyödyt eivät katoa mihinkään, vaikka imetys jatkuisi vuosia. Pitkä imetys myös esimerkiksi laskee äidin rintasyöpäriskiä. Silti taaperoimetys herättää ennakkoluuloja.

– Nykyään Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.

Mitä jos äiti haluaa vielä torkkua, kun vauva on jo hereillä? Psykologi Leea Mattila vastaa.

Minulla on nelikuinen aamuvirkku vauva, joka nukkuu pinnasängyssä minun ja mieheni sängyn vieressä. Vauva heräilee aamulla kuuden aikaan, jolloin otan hänet viereeni, että saan itse nukkua vähän pidempään. Yleensä poika nukahtaa vielä noin tunniksi, minkä jälkeen hän herää höpöttelemään, ei itke. Itse haluan jatkaa unia vielä jonkin aikaa ja olenkin puoliunessa kahdeksaan asti.

Käytännössä lapsi siis höpöttelee itsekseen tunnin verran vieressäni ennen kuin nousen ylös sängystä. Voiko hän saada traumoja siitä, että joutuu olemaan yksin hereillä?

Aamutorkku äiti

Leea Mattila vastaa: Monen vauvan vanhempi tietää, millaista unenpuute on. Vauva saattaa herätä kohtuuttoman varhain, ja uni ja riittävä lepo ovat kuitenkin hyvinvoinnille välttämättömiä.

Kerrot, että vauvasi jaksaa tunnin verran itsekseen vieressäsi, kun itse vielä torkut. Tämä on minusta täysin ok! Laiminlyövää se ei ole eikä tuota vauvalle traumatisoitumista, mikäli hän saa muuten hoivaa ja seurustelua tarpeidensa mukaan.

Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Trauma tarkoittaa sitä, että jokin tilanne on äärimmäisen negatiivinen, avuttomuutta ja ylivoimaista pelkoa tuottava, jolloin psyykkiset suojautumismekanismit eivät riitä. Silloin trauma jää mieleen ja vaikuttaa ihmisen toimintaan yleensä negatiivisesti.

Osaat pohtia vauvan kokemusmaailmaa, mikä kertoo minulle sensitiivisyydestäsi vuorovaikutuksessa. Nelikuinen osaa jo ilmoittaa halutessaan kontaktia. Havahdut kyllä puoliunestasi hänen tarpeisiinsa. Kuuntele ja vastaa vauvan viesteihin, niin välität turvallisuutta.

Vanhemmat ovat kovilla, ja nykymaailmassa vaatimuksia tulee joka suunnasta. Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Jos vauva vielä yli puolivuotiaana viihtyy yksinään hereillä, on hyvä tarkastella, onko hän muuten passiivisen oloinen ja omissa oloissaan viihtyvä. Siinä tapauksessa hän saattaa tarvita aktivoimista vuorovaikutukseen. Iän karttuessa vauva alkaa myös liikkua, ja silloin on huolehdittava, ettei hän putoa tai pääse satuttamaan itseään vanhemman torkkuessa.

Jos haluat muutosta aamuihinne, helpointa on aloittaa muutos sinusta itsestäsi. Voit yrittää ennättää aiemmin nukkumaan. Yli kolmikuisen unirytmiä voi myös lempeästi pyrkiä ohjailemaan ja kokeilla, saisiko sitä hieman myöhäisemmäksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.