Väsymys kivisti silmäluomista varpaisiin, mutta vauva oli sekoittanut unipalettini. En osannut enää nukkua.

Kun kuulen jonkun mainitsevan odottajalle ja tai tuoreelle äidille, että muista sitten nukkua, kun vauva nukkuu, tekisi mieli nipistää sanojaa.

Totta kai nukun, ajattelin itsekin raskausaikana. Jos muistaisin kaikista saamistani neuvoista edes kaksi, ne olisivat päiväunien nukkuminen ja nännivoide. Univelka ja imetyskivut kuulostivat etukäteen pelottavimmalta vauvan saamisessa. Nukkumista rakastin, joten siitä selviäisin kyllä.

Oli hienoinen pettymys, että esikoiseni vauva-aikana en päässyt päiväunille. Vauva osoittautui supernukkujaksi, joka tuhisi tyytyväisenä päivin öin. Ei yöheräilyä, ei väsymystä. Ei tullut mieleenkään nukkua päivisin, sillä virtaa riitti.

Kolme vuotta myöhemmin syntyi kuopus, ja saman tien tuli selväksi, että siihen ne hyvin nukutut yöt sitten loppuivatkin. Sain tuntea, mitä on valvotuista öistä päiviin valuva tahmeus.

Pääni oli yhtäkkiä höttöistä pumpulia, ja väsymys kivisti silmäluomista varpaisiin. Silloin muistin: nuku, kun vauvakin nukkuu. Sillä päivisin hän nukkui, jopa kolmen, neljän tunnin unia kerrallaan.

Ei muuta kuin vauva vaunuissa takapihalle, itkuhälytin päälle, valot pois ja itse viltin alle sohvalle. Lähetin mielessäni kiitoksia korttelin päähän päiväkotiin, jossa esikoisemme sai samaan aikaan purkaa elohiiren energiaansa tovereidensa kanssa. Juhlallisesti painoin pääni tyynyyn.

Oli liian valoisaa. Liian outoa. Liian päivä!

Uni ei kuitenkaan tullut. Jokin tässä oli vinossa. Siinä minä, aikuinen äiti-ihminen päivävaatteissani, käänsin kylkeä sohvalla keskellä päivää. Oli liian valoisaa. Liian outoa. Liian päivä!

Heräisinkö varmasti ajoissa hakemaan esikoisen päiväkodista? Ja mitä sielläkin ajateltaisiin, jos tiedettäisiin, että täällä se äiti vaan sohvalla makaa.

Sitä paitsi kuinka voi nukkua, jos säpsähtää jokaiseen rasahdukseen (orava vaunuissa?) ja vauvan äännähdyksen (no nyt se heräsi!). Ja jos vauva nukkuu jopa neljättä tuntia, siinä ajassa kai pitäisi saada aikaan jotain järkevääkin. Ainakin iltaruoka tai imurointi.

Väsytti, mutta horrosta syvemmälle en päässyt.

Nuku kun vauva nukkuu – mitä huijausta! Miten se muka tehdään? Miten äitivalmius kytketään pois päältä?

Niin ihana kuin vauva olikin, unipalettini hän oli sekoittanut yöheräilyillään. En osannut nukahtaa, koska minut oli koodattu kohta taas heräämään. Usein aamulla en ollut varma, olinko nukkunut yön aikana ollenkaan, ja päivisin olin yhtä aikaa ylikierroksilla ja liian väsynyt nukahtaakseni.

Miten äitivalmius kytketään pois päältä?

Hyvää tarkoittava neuvo äidin päiväunista johtaa harhaan. Se antaa ymmärtää, että väsymystä voi hallita. Ei välttämättä voi. Mitä ikinä vauvavuosi tuokaan, mukaan voi ainoastaan heittäytyä. 

Tämän opettamisessa vauvat ovat hyviä. Mutta voisi siitä vihjaista äideillekin jo odotusaikana. 

Hyvä ikä pottaharjoittelun aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla.

Kun vaipoista luopuminen häämöttää, tärkeintä on leppoisa ilmapiiri: otetaan tämä rennosti.

Lapsen silmissä potta voi olla jännittävä kapistus. Yhtäkkiä pissa ja kakka pitäisi tehdä istuen, potta voi tuntua viileältä ja siihen osuessaan pissakin pitää ääntä. Hui!

Pottaa voikin ensimmäisenä kokeilla rohkea nalle, tai potalla voi käydä istuskelemassa vaatteet päällä. Ja kyllä, (puhtaan) potan saa laittaa vaikka päähän! Potasta tulee tuttu ja kiva asia.

Suotuisa aika pottatreenien aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla tai kun lapsi malttaa muutenkin istua hetken aloillaan, esimerkiksi television ääressä.

Taaperon kiinnostus isompien lasten pottailuun tai siihen, miten äiti ja isä käyvät vessassa, on myös merkki siitä, että potta on tervetullut taloon.

Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Sitten onkin hyvä muistaa, että kuivaksi opettelu ei ole kilpailu. Vaikka naapurin Oiva jo osaisi, vertailu kannattaa unohtaa. Jokainen lapsi oppii kuivaksi – omassa tahdissaan.

Ensimmäiset pottakokeilut kannattaa ajoittaa esimerkiksi lounaan ja päiväunien väliin ja lukea potalla vaikka pieni kirja. Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Ja kun pottaan sitten ilmestyy jotain, on yhteisen ilon aika!

Asiantuntijana MLL:n Vanhempainpuhelimen päivystysohjaaja Laura Pilkama

3 x näin se sujuu

  • Aloita pottailu silloin, kun arjessa ei ole muita suuria muutoksia meneillään.
  • Älä stressaa takapakeista. Kiinnostus pottailuun saattaa välillä kadota mutta palaa kyllä.
  • Kehu onnistumisista!
Julisteessa on asukokonaisuus -20 asteesta + 20 asteeseen. Koko juliste aukeaa alla olevasta pdf-linkistä. Kuvitus: Satu Kettunen
Julisteessa on asukokonaisuus -20 asteesta + 20 asteeseen. Koko juliste aukeaa alla olevasta pdf-linkistä. Kuvitus: Satu Kettunen

Ei liian kuuma eikä liian kylmä. Sopivan pukeutumisen salaisuus on kerroksissa.

Tulosta alta A4-kokoinen juliste ja heitä pukeutumisongelmille hyvästit! Katso myös 5 ohjetta ja materiaaliopas taaperon talvipukeutumiseen.

...