Kuvitus: Julia Tavast
Kuvitus: Julia Tavast

Kun yksivuotias saa kiukkukohtauksia, kyseessä voi olla uhmaiän varhainen alku – tai eroahdistus.

Taapero vetää selkänsä kaarelle ja kieltäytyy pukemasta kenkiä. Seuraavana päivänä äidin valitsema asukokonaisuus ei sovi: vastauksena on päänpyöritystä ja tiukka ei. Vanhempikin pyörittää päätään, ihmetyksestä. Onko tämä nyt uhmaiän alku?

Pieni vauva itkee yleensä nälkää, väsymystä tai sylin kaipuuta. Itkun luonne muuttuu, kun tavoittellisuus kehittyy. Psykologian professori Mirka Hintsanen Oulun yliopistosta selittää, että uhmaikä alkaa, kun lapsen oma tahto ja sen ilmaisu kehittyvät, mutta taidot eivät kasva samaan tahtiin.

Lapsi ei voi kenties muuta kuin heittäytyä lattialle parkumaan.

– Lapsi turhautuu, kun törmää osaamisensa rajoitteisiin. Myös vanhemmat rajoittavat lapsen tekemistä, eikä hän saa tehdä kaikkea, mitä ehkä osaisi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tunteiden ja niiden ilmaisun hallinta ei kuitenkaan vielä kuulu lapsen taitoihin, eivätkä sanalliset keinot riitä kiukun purkamiseen. Siksi lapsi ei voi kenties muuta kuin heittäytyä lattialle parkumaan koko kehonsa voimalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yleisimmin tämä kiukkupitoinen kehitysvaihe ajoittuu kahden ja neljän ikävuoden välille, mutta sen alkaminen on yksilöllistä. Tutkimustiedon mukaan noin kahdella prosentilla alle yksivuotiaista on jo kiukkukohtauksia. Joka kymmenennellä kiukkukohtaukset alkavat yhden ja kahden vuoden välillä.

Kolme syytä isoon uhmaan

Synnynnäiset temperamenttipiirteet vaikuttavat uhman voimakkuuteen. Temperamentiltaan joustamattomalle siirtymät ja muutokset ovat usein vaikeita. Esimerkiksi puistosta kotiin lähteminen voi aiheuttaa valtaisan itkukohtauksen.

Jos taas lapsi on luonteeltaan hyvin intensiivinen, lapsen reaktio pieneltä näyttävään pettymykseen voi olla aikuisen mielestä suhteeton. Lapsi voi mennä täysin tolaltaan vaikkapa siksi, ettei saa syödä jäätelöä ennen pääruokaa.

Kolmas uhman luonteeseen vaikuttava piirre on aktiivisuus. Aktiivinen lapsi tekee ja ehtii paljon – ja törmää siksi myös usein tekemisensä rajoituksiin.

Joskus viisikin minuuttia on pitkä aika kuunnella raivokasta huutoa.

Erään tutkimuksen mukaan 1–4-vuotiailla lapsilla oli keskimäärin 5–9 kiukkukohtausta viikossa – siis vähintään kerran päivässä. Kiukku kestää tyypillisimmillään alle 10 minuuttia, mutta paljon pidempiäkin kohtauksia voi olla – ja joskus viisikin minuuttia on pitkä aika kuunnella raivokasta huutoa. Pienimpien lasten tavallisimmat tavat ilmaista kiukkuaan olivat tutkimuksen mukaan potkiminen, kiljuminen, lyöminen, jäykistyminen, töniminen ja vetäminen.

Miten kiukkua jaksaa?

Jos kolmivuotias saa kiukkukohtauksen ruokapöydässä, hänen kanssaan voi ainakin yrittää keskustella, sanoittaa tunteita ja selittää, miksi pääruoka on syötävä ennen jälkiruokaa. Yksivuotiaan kanssa saattaa tuntua siltä, että järkevän kommunikoinnin kehittymiseen on toivottoman pitkä matka.

Taaperoikäisen keinot käsitellä pettymyksiä ja turhautumista ovat pääasiassa vielä ulkoisia: hän voi imeä tuttia tai peukaloa, hakeutua vanhemman syliin tai saada turvaa pehmolelusta. Hän ei osaa vielä jäsentää ajatuksiaan eikä pysty toteamaan, että nyt minua kiukuttaa.

Käytös, joka vanhemmasta vaikuttaa kiukuttelulta, voi olla lapsen aito yritys löytää keino, joka helpottaisi oloa.

– Lapsi saattaa pyytää syliin, mutta rimpuilla pois. Sitten hän haluaa tutin, laittaa suuhun ja toteaa, ettei tämäkään auta, ja tutti lentää, Hintsanen sanoo.

Jos lapsi karjuu ”jäätelö”, voit toistaa ”haluat jäätelön”.

Väestöliiton perhesuhteinen asiantuntija Minna Oulasmaa kehottaa raivoavan lapsen vanhempaa asettumaan lapsen tasolle.

– Jos lapsi itkee ja potkii lattialla, kyykisty viereen. Jos lapsi antaa, ota kiinni olkapäästä tai silitä kädestä.

Jos lapsi karjuu ”jäätelö”, voit toistaa ”haluat jäätelön”. Se ei tarkoita, että säntäisit hakemaan jäätelöä pakastimesta tai lähikioskilta, vaan että kuulet ja ymmärrät lasta.

– Meillä aikuisilla on usein kova tarve ratkaista lapsen ongelma sen sijaan, että asettuisimme lapsen ja hänen tunteensa äärelle.

Kiukkukohtaus on hyvä tilanne opettaa, että kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja ja että niiden kanssa pärjää. Jos lapsi on pettynyt, vanhemman tehtävä ei ole saada pettymystä kaikkoamaan mahdollisimman nopeasti vaan opettaa lasta selviämään tunteen kanssa. Se onnistuu parhaiten, jos pysyy itse rauhallisena ja juttelee pettymyksestä lapsen kanssa myötätuntoisesti.

Tutkimusten mukaan lapset, joiden vanhemmat kuvailevat ja sanoittavat tunteita paljon vauva- ja taaperoaikana, ovat eskari-iässä muita empaattisempia.

Ehkä sittenkin eroahdistus

Kaikki taaperon kiukku ei ole uhmaa. Yksivuotias voi kokeilla ihan uteliaisuuttaan, mitä saa ja ei saa tehdä. Mitä tapahtuu, jo kerta toisensa jälkeen avaa keittiön laatikon ja kiskoo kattilat ja pannut lattialle? Kieltääkö äiti uudestaan?

Pienen lapsen kiukku voi liittyä myös eroahdistukseen. Kun vanhempi on jättänyt lapsen esimerkiksi päiväkotiin tai isovanhempien hoitoon, hän ei äidin tai isän palatessa välttämättä olekaan vain onnellinen jälleennäkemisestä vaan saattaa itkeä, kiukutella ja torjua vanhemman lohdutteluyritykset.

Haluaako lapsi rangaista vanhempaansa poissaolosta?

Hintsanen selittää, että kyseessä on ennemminkin lapsen ikävän ja ahdistuksen ilmaus. Käyttäytyminen saattaa vaikuttaa uhmalta, mutta on lapsen tapa sanoa: ”En tykännyt, kun jätit minut, enkä halua, että niin tapahtuu uudestaan”.

Mitä rauhallisempana pysyy, sitä paremmin tilanne yleensä ratkeaa.

Lopulta resepti sekä pienen että ison kiukun laannuttamiseen on sama. Yksinkertainen, mutta välillä niin vaikea noudattaa: rauhallisuus ja johdonmukaisuus.

– Mitä rauhallisempana pysyy, sitä paremmin tilanne yleensä ratkeaa, Oulasmaa sanoo.

Hän muistuttaa kuitenkin myös armollisuudesta.

– On vanhemmalta paljon vaadittu jaksaa kiukkua, kun on itse ehkä väsynyt ja on sata muuta asiaa kesken. Yksikään vanhempi ei toimi aina oikein.

Vierailija

Kiti kirjoitti:
Meillä uhmakiukku kohtaukset alkoivat jo noin 9kk iässä. Kukaan ei uskonut,että niin pienellä voisi uhma alkaa jo silloin. Mutta kiukku tuli esim. jos laitoin ulos väärät vaatteet. Yksi kerta lapsi huusi jäykkänä x-asennossa etupihalla niin kauan että vein hänet sisälle ja vaihdoin toiset vaatteet. Lapsi olisi voinut huutaa vaikka 2h, ei lopettanut huutoa ennen kuin ongelma ratkaistiin.

Uhma oli silloin pahinta,koska lapsi ei vielä ymmärtänyt mitä puhuin. 2v., 3v.uhma-aika oli meillä huomattavasti helpompaa,koska lapsen kanssa saattoi puhua ja neuvotella. Ne kiukkukohtaukset tuntui todella pieniltä.

Ihana lukea tällainen juttu aiheesta, koska koin jääväni yksin tässä tilanteessa kun kukaan ei uskonut kuinka paha uhma alku voi olla jo 1v.lapsella. Nyt lapsi on jo 5v.ja edelleen on vaativa luonne,mutta sen kanssa pärjää,kun on korvat joilla kuunnella ja suu millä puhua.

Ei svidy, oot saanut temppuilla lapsesi kanssa jo ihan vauvasta asti siis. Mun kaveri sanoi omasta lapsestaan myös, että jo alle puoli vuotiaana ei tykännyt tyttöjen värisistä vaatteista, vaan piti olla poikein vaatteet tällä vauvalla.

Kysehän on siis uhmasta, ei siitä, että lapsesi on vaativa, ja varmasti erityisherkkä tms. muu erityistarpeinen.

Kiti

Meillä uhmakiukku kohtaukset alkoivat jo noin 9kk iässä. Kukaan ei uskonut,että niin pienellä voisi uhma alkaa jo silloin. Mutta kiukku tuli esim. jos laitoin ulos väärät vaatteet. Yksi kerta lapsi huusi jäykkänä x-asennossa etupihalla niin kauan että vein hänet sisälle ja vaihdoin toiset vaatteet. Lapsi olisi voinut huutaa vaikka 2h, ei lopettanut huutoa ennen kuin ongelma ratkaistiin.

Uhma oli silloin pahinta,koska lapsi ei vielä ymmärtänyt mitä puhuin. 2v., 3v.uhma-aika oli meillä huomattavasti helpompaa,koska lapsen kanssa saattoi puhua ja neuvotella. Ne kiukkukohtaukset tuntui todella pieniltä.

Ihana lukea tällainen juttu aiheesta, koska koin jääväni yksin tässä tilanteessa kun kukaan ei uskonut kuinka paha uhma alku voi olla jo 1v.lapsella. Nyt lapsi on jo 5v.ja edelleen on vaativa luonne,mutta sen kanssa pärjää,kun on korvat joilla kuunnella ja suu millä puhua.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla