Sinä riität. Pieni vauva tarvitsee ennen kaikkea turvallista aikuista. Kuva: iStockphoto
Sinä riität. Pieni vauva tarvitsee ennen kaikkea turvallista aikuista. Kuva: iStockphoto

Pienet piirit riittävät hyvin tekemään vauvan onnelliseksi. Ihmisjoukkoihin tai ääniin hän ehtii kyllä tottua, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila sanoo.

Olen viisikuisen vauvan äiti ja viihdyn hänen kanssaan hyvin kotona. Olemme päivät pääosin kaksin, sillä nautin hiljaisuudesta ja rauhasta enkä oikeastaan kaipaa mammakerhoihin.

Olen kuitenkin miettinyt, jääkö vauvani nyt jostakin paitsi. Missä vaiheessa hän alkaa tarvita muita ihmiskontakteja kehityksensä tueksi? Entä onko ulkomaailma äänineen hänelle sokki, jos hän ei totu pienestä pitäen ihmisjoukkojen hälinään?

Miten kiva kuulla, että viihdyt vauvasi kanssa ja vaikutat nauttivan äitiydestäsi. Ei ole mitään käsikirjaa, jonka mukaan päiviin kuuluisi sitoa tietynlaisia aktiviteetteja. Voit olla äiti ihan omalla tavallasi!

Minusta olet sensitiivinen vauvasi tarpeita kuulostellessasi. Tällä hetkellä hän ei tosiaan tarvitse suurta ihmisjoukkoa ympärilleen. Riittää, kun oma turvallinen aikuinen seurustelee ja pitää hänestä huolta. Tapaatte kuitenkin ainakin neuvolan terveydenhoitajaa ja ehkä sukulaisiakin, joten vauvasi ei ole täysin ilman kokemuksia muista. Juttele, loruttele ja laula vauvan kanssa, niin hän saa ääniärsykkeitä.

Juttele, loruttele ja laula vauvan kanssa, niin hän saa ääniärsykkeitä. 

Vauvat alkavat kyllä kiinnostua toisista lapsista jo ensimmäisen vuoden aikana, mutta rinnakkaisleikkiä ilmenee vasta 1,5-vuoden iässä. Jaettuun yhteisleikkiin kykenevät useimmiten vasta yli 2,5-vuotiaat lapset. Toisten lasten kanssa leikkiminen harjoituttaa kivalla tavalla sosiaalisia taitoja.

Vauvat ovat yksilöitä, ja temperamenttierot määrittelevät muun muassa reagointitaipumusta. Toiset ovat heti rohkeita uusien asioiden äärellä eivätkä ole kovista äänistä moksiskaan, toiset taas kaipaavat pidemmän ajan sopeutuakseen ja kuormittuvat nopeammin. Onkin hyvä huomata, että vauvalla on oma ja sinusta erillinen mielensä. Seuraamalla vauvasi reaktioita opit tuntemaan häntä ja juuri hänen tarpeitaan vuoroin seurusteluun, lepoon ja rauhaan.

Vauvasi tottuu kyllä ulkomaailman tapahtumiin aikanaan. 

Ulkomaailman tapahtumat voivat olla paitsi virike, myös stressi. Vauvasi ei jää mistään tärkeästä paitsi ilman sitä. Hän tottuu siihen kyllä aikanaan. Vauvat ja lapset oppivat jatkuvasti. Tärkeintä uusien asioiden opettelussa on viereltä löytyvä tuttu ihminen – myötäelävä aikuinen, joka säätelee hänen stressiään ja jonka reaktioista voi tarkistaa, onko tilanne turvallinen vai ei. Vanhemman säätelyavun turvin vauva voi hyvin kestää erilaista meluakin.

Kysy Leealta!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kalapuikoista tulee minulle vieläkin mieleen äitiysvapaa. Niiden äärellä käytiin monta tärkeää keskustelua.

Pian siellä. Tuon kalapuikkoja!

Ystävän viesti pelastaa päivän. Minä ja vauva saamme seuraa.

Äitiysvapaalla on päiviä, jolloin kaikki tuntuu kepeältä. Vaunukoppaan mahtuu tämä kaikki uusi ja ihana, ja päiväkahvi maistuu poikkeukselliselta vapaudelta. Sitten on niitä päiviä, jolloin väsymys harmauttaa mielen, ja koko maailma kutistuu kahvikuppiakin pienemmäksi.

Äitiystävälle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä.

On helppo sanoa, mikä äitiystävässä on kullan­arvoista: hän tietää tunteen. Hänelle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä. Hän selättää ihan samaa sekamelskaa ja valvottuja öitä.

Toisilla on hätäkahvit, minulla ja ystävälläni oli kalapuikot. Hänen pakastimestaan niitä löytyi aina, minä puolestani taioin lautasille lisukkeet. Keittiönpöydässä jaoimme vauvojen vaiheet, puimme parisuhteen senhetkistä tolaa ja pohdimme, mitä töihin paluu toisi tullessaan.

Näinä iltapäivinä kello ei pysähtynyt kuten niin usein kaksin vauvan kanssa.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan.

Kotona ollessa moni asia tuntuu arkisemmalta kuin onkaan. Jälkeenpäin kaipaan montaa asiaa, kuten sitä, että oli aikaa pitää yhteyttä ystäviin. Tiesin tarkalleen, mitä heille kuului.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan. Käyttöä olisi jopa niille hitaasti kuluville tunneille.

Kirjoitus on Vauva-lehden 8/2018 pääkirjoitus.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää.  Kuva: Päivi Ristell
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää. Kuva: Päivi Ristell

Kuten kahden aiemmankin lapsen kohdalla, myös nyt arkkitehti ja bloggaaja Maria Nordin aloitti vauvan kanssa vessahätäviestinnän eli vvv:n heti synnytyksen jälkeen.

 – Vessahätäviestinnän periaatteen mukaan vauva on tietoinen kehon toiminnasta jo heti synnyttyään. Tavoite ei ole vaipattomuus, vaan kommunikointi vauvan kanssa.

Marian ja hänen aviomiehensä, muusikko Reino Nordin saivat kolmannen lapsensa noin viikko sitten. Vastasyntyneelä on kulunut koko tähänastisen elämänsä aikana vasta kolme vaippaa, koska sille on tarvetta vain kun poistutaan kotoa. Muuten vauva saa olla ilman vaippaa. Häntä pissitetään lavuaariin tai sitä varten kodista löytyville alustoille.

– Tai vaikka teekuppiin kuten tänä aamuna, Maria naurahtaa.

Vessahätäviestinnässä vanhempi oppii tunnistamaan vauvastaan merkit hädästä kuten vaikkapa vauvan pieni kiljahdus, suun suipistus tai epämukava olo. Sen lisäksi käytetään hyväksi ajoitusta.

– Ja tärkeää on luottaa myös vanhemman intuitioon. Pitää antautua järjen ohi tunteelle ja vaistolle, Maria kertoo.

”Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä.”

Maria kertoo, että vvv tukee varhaista vuorovaikutusta, ja sen on puolestaan todettu tuovan hyötyä hyvinvoinnille ja terveydelle koko elämän ajan. Maria on tehnyt myös Vaipaton vauva -verkkokurssin aiheesta.

– Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä. Kaikki vauvani ovat itkeneet tavanomaista vähemmän ja olleet hyvin tyytyväisiä. Uskon että tämä liittyy siihen, että vauvat ovat tulleet ymmärretyiksi. 

Ja sitten, kesken haastattelun, vauvalle tuleekin hätä, ja Maria juttelee vauvalle hellästi: Onko pisuhätä? Pisu tuli nyt, noin just hienosti. Hyvä pisu.

Vierailija

Maria Nordin: ”Vessahätäviestintä on kommunikointia vauvan kanssa”

Vierailija kirjoitti: Tuo on ihan pimeä. Ei kannata ottaa kuuleviin korviinsa näitä absurdeja kasvatusmenetelmiä. Ihan normaali kasvatusmenetelmä ennen kuin teollisuus alkoi tuottaa vaippaa. Ei ole mitään erikoista tai ihmeellistä tässä. Sinä voisit vähän matkustella ja harrastaa vaikka kirjallisuutta jos maailmakuvasi laajenisi sieltä omasta navasta.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.