Erityisherkkyys on synnynnäinen ominaisuus, joka näkyy usein jo vauvaikäisessä.

Onko vauvasi poikkeuksellisen vaativa, ehkä itkuinen ja herkästi hermostuva? Toisaalta oliko hän jo hyvin pienenä tarkkana kuin porkkana?

Piirteet saattavat kertoa erityisherkkyydestä.

Erityisherkkyys on synnynnäinen ominaisuus. Käsitteen on kehittänyt yhdysvaltalainen psykologian tohtori Elaine N. Aron, joka on kirjoittanut aiheesta lukuisia kirjoja. Tänä syksynä ilmestyi suomennos Aronin kirjasta Erityisherkkä lapsi (Nemo).

Kyse ei ole lääketieteellisestä diagnoosista vaan joukosta piirteitä, jotka yhdessä esiintyessään tekevät ihmisestä erityisherkän.

Aronin mukaan 15–20 prosenttia ihmisistä on erityisherkkiä. Koska erityisherkkyys on synnynnäinen ominaisuus, se ilmenee jo vauvoilla.

Vauvaikäisessä erityisherkkyyttä ei pysty vielä luotettavasti tunnistamaan. On kuitenkin joitakin piirteitä, joita erityisherkiksi myöhemmin todettujen lasten vanhemmat ovat pistäneet vauvassaan merkille.

1. Herkkä reagoimaan ärsykkeisiin.

Osa herkistä lapsista reagoi jo vastasyntyneenä voimakkaasti ärsykkeisiin kuten voimakkaisiin ääniin ja kirkkaaseen valoon. Ärsykkeet saavat vauvan parahtamaan herkästi itkuun.

Vanhemmat tulkitsevat vauvansa ärsykeherkkyyden usein vaativuudeksi. Osa vanhemmista voi myös päätyä ajatukseen, että vauvalla on koliikki. Erityisherkkyydestä johtuva itkuisuus eroaa koliikista kuitenkin niin, että itku usein loppuu, kun vanhempi ymmärtää, mikä vauvaa vaivaa (esimerkiksi vaihtaa märän vaipan tai leikkaa bodysta hankaavan pesulapun pois).

Monet erityisherkät vauvat eivät lopulta itke sen enempää kuin muutkaan vauvat, koska heidän vanhempansa huolehtivat vauvojensa mukavuudesta niin, ettei näillä ole syytä itkeä.

2. Tarkka huomiokyky.

Elaine Aron kertoo kirjassa Mariasta, joka huomasi vauvansa herkkyyden siitä, että tämä havaitsi pieniä vivahteita ja yksityiskohtia jo varhain. Marian vauva myös kykeni ylläpitämään katsekontaktia äitiinsä jo kaksiviikkoisena.

Aron pitääkin vauvan tarkkaavaisuutta erittäin hyvänä herkkyyden osoittimena. Tarkka havainnointikyky säilyy läpi elämän.

3. Rauhan tarve.

Koska erityisherkkä vauva on herkkä reagoimaan esimerkiksi valoihin ja koviin ääniin, hän kaipaa paljon unta ja rauhaa.

Vauva ilmaisee ylivirittyneisyytensä esimerkiksi kääntämällä kasvonsa pois, sätkimällä jalkojaan ja käsiään ja itkemällä.

Erityisherkkää vauvaa ei pitäisikään kuormittaa liiallisilla ärsykkeillä. Sulje tv, vedä verhoja eteen, jos aurinko paistaa kirkkaasti, pue vauva pehmeisiin joustaviin vaatteisiin, vähennä käymistä kauppakeskuksissa ja muissa hälyisissä paikoissa ja pidä vauvaa paljon sylissä ja lähellä itseäsi.

Kun laitat vauvan lepäämään, laske kätesi hänen vartalolleen. Vanhemman käden painolla on yleensä hyvin tyynnyttävä vaikutus herkkään vauvaan.

Elaine Aron kertoo kirjassa tutkimuksesta, jossa syntymästään asti paljon sylissä olleet vauvat itkivät kuuden viikon ikäisinä tunnin vähemmän vuorokaudessa kuin vertailuryhmän vauvat.

Syli tekee hyvää joka vauvalle, oli vauva herkkä tai ei.

Lähde: Elaine N. Aron: Erityisherkkä lapsi (Nemo, 2015)

Lue lisää:

Vauvan aistiyliherkkyys ilmenee levottomuutena

Näin tyynnytät itkevän vauvan

On melko tavallista, että lapsi käyttäytyy eri tavoin eri vanhemman seurassa, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila kertoo.

Olen kohta kaksivuotiaan lapsen äiti ja ihmeissäni hänen käytöksestään – tai pikemminkin sen eroista riippuen siitä, onko lapsi minun vai isänsä seurassa.

Esimerkiksi lähdöt päiväkotiin ovat minun kanssani mahdotonta rimpuilua. Isän kanssa siirtymätilanteet sujuvat paljon helpommin.

Samoin lapsi saattaa olla isänsä kanssa kaksin rauhallinen ja hyväntuulinen, mutta minun saapuessani paikalle ääni kellossa muuttuu välittömästi: lapsi heittäytyy lattialle, haluaa syliin ja siitä pois, eikä mikään tunnu olevan hyvin.

Olemme mieheni kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksessa ja sanoitamme tilanteita mielestäni samalla tavalla, mutta nyt olen alkanut miettiä, onko syy lapsen kiukutteluun todella minussa. Mitä voisimme tehdä?

Hämmentynyt

Ei ole tavatonta, että lapsi toimii eri tavalla eri vanhemman kanssa. On hienoa, että katsot tilannetta kokonaisuutena. Niin helposti voisi tulla ajatelleeksi yksiviivaisesti vaikka niin, että lapsi on vain tahallaan hankala.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa?

Ensimmäisen ikävuoden aikana lapselle muodostuu vuorovaikutuksesta niin sanottuja oletusmalleja. Stressaavissa tilanteissa lapsella herää tarve saada vanhemmalta lohtua ja turvaa. Hän reagoi tällöin itselleen tyypillisellä strategialla, jolla varmistaa saavansa huomiota ja hoivaa. Siten hän pyrkii turvaamaan eloonjäämismahdollisuutensa.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi ikään kuin liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa? Tällainen ristiriitainen kiintymysmalli voi muodostua, jos vanhempi vastaa lapsen kiintymystarpeisiin epäjohdonmukaisesti: toisinaan lempeää ymmärrystä tarjoten, toisinaan välinpitämättömyyttä tai rajoja ilmaisten.

Kuvaat erityisesti ero- ja kohtaamistilanteita. Nämä ovat tyypillisesti tunnelatautuneita hetkiä, jotka aktivoivat lapsen kiintymyssuhdestrategioita. Lapsi kaipaa silloin stressilleen turvallista säätelijää.

Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätely kehittyy. 

Taaperoikäinen voi myös pyrkiä hallitsemaan vuorovaikutusta tunteillaan. Uhmaikää lähestyvä kaksivuotias testaa rajojaan. Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätelykapasiteetti kehittyy. Vanhemman epäjohdonmukaisuus taas lisää vettä valtataisteluiden myllyyn.

Kokeile erotilanteiden ennakointia. Valmistaudu etukäteen ja päätä pysyä itse rauhallisena ja turvallisena. Kiinnitä huomiota siihen, että elekielesi viestii empatiaa ja että sanasi vahvistavat tätä. Asennoidu lempeän leikillisesti: ”Hei, höpönassu, otetaanko tänään aikaa pukemisessa? Saadaanko meille enkat?”

Jos joskus on mahdollista, voit huomiota herättämättä videoida lähtötilanteitanne ja katsoa niitä jälkikäteen. Pyri silloin miettimään, miltä kyseinen tilanne lapsesta tuntuu. Mitä tunteita ja ajatuksia omassa mielessäsi on? Miten mielentilanne näkyvät käyttäytymisessänne?

Vierailija

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Minulla on kaksi lasta, 5-vuotias ja vauva. Kirjoittajan tilanne kuulostaa melko samalta kuin meillä on ollut esikoisen kanssa enemmän tai vähemmän aina. Enemmän nuorempana, vähemmän nykyään. Lapsi on saanut kovimmat raivokohtaukset minulle, kiukuttelee esim. päiväkotiaamuina ihan eri tavalla minulle, isänsä kanssa on hyvin reipas. Nyt hän testailee rajojaan minuun, esimerkiksi uhmaa minua ihan eri tavalla kuin isäänsä. Toisaalta hän kertoo minulle vaikeista ja ristiriitaisista asioista...
Lue kommentti
Äiti -68

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Kuulostaa tutulta ja varmaan tämä on aika normaalia. Minusta se kertoo lapsen henkisen vahvuuden ja minuuden kehittymisestä. Usein äiti hoivaa ja on vauvasta muutamaan vuoteen asti enemmän lapsen kanssa. Isän osuus lisääntyy usein iän myötä. Jokaisen täytyy saadaa purkaa tunneskaalaansa ja äitihän se tutuin ja turvallisin on, jolle sen voi tehdä pelkäämättä mitään.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Hyvä ikä pottaharjoittelun aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla.

Kun vaipoista luopuminen häämöttää, tärkeintä on leppoisa ilmapiiri: otetaan tämä rennosti.

Lapsen silmissä potta voi olla jännittävä kapistus. Yhtäkkiä pissa ja kakka pitäisi tehdä istuen, potta voi tuntua viileältä ja siihen osuessaan pissakin pitää ääntä. Hui!

Pottaa voikin ensimmäisenä kokeilla rohkea nalle, tai potalla voi käydä istuskelemassa vaatteet päällä. Ja kyllä, (puhtaan) potan saa laittaa vaikka päähän! Potasta tulee tuttu ja kiva asia.

Suotuisa aika pottatreenien aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla tai kun lapsi malttaa muutenkin istua hetken aloillaan, esimerkiksi television ääressä.

Taaperon kiinnostus isompien lasten pottailuun tai siihen, miten äiti ja isä käyvät vessassa, on myös merkki siitä, että potta on tervetullut taloon.

Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Sitten onkin hyvä muistaa, että kuivaksi opettelu ei ole kilpailu. Vaikka naapurin Oiva jo osaisi, vertailu kannattaa unohtaa. Jokainen lapsi oppii kuivaksi – omassa tahdissaan.

Ensimmäiset pottakokeilut kannattaa ajoittaa esimerkiksi lounaan ja päiväunien väliin ja lukea potalla vaikka pieni kirja. Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Ja kun pottaan sitten ilmestyy jotain, on yhteisen ilon aika!

Asiantuntijana MLL:n Vanhempainpuhelimen päivystysohjaaja Laura Pilkama

3 x näin se sujuu

  • Aloita pottailu silloin, kun arjessa ei ole muita suuria muutoksia meneillään.
  • Älä stressaa takapakeista. Kiinnostus pottailuun saattaa välillä kadota mutta palaa kyllä.
  • Kehu onnistumisista!
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.