Lelut tukevat taaperon kehitystä, mutta leluvuoria ei silti tarvita. Arkiset esineet ja rakkaat suosikkilelut ajavat asian.

Pehmoleluvuoren alta kurkistaa ponitallin kulma. Legot vyöryvät ulos kaapista, jos oven uskaltaa avata. Leikkikeittiö pursuaa astiasettejä, muovihedelmiä ja tarrakiinnitteisiä pitsantäytteitä. Silti taapero ratsaa keittiön kattilakaapin ja kauhalaatikon heti, kun vanhempi piipahtaa vessassa.

Tarvitaanko lastenhuoneen tavaravuorta lainkaan, vai ajaisivatko kauhat ja kattilat saman asian? Vai voisiko vanhempi valita jokaiseen ikäkauteen muutaman täsmälelun, joka kehittäisi ja miellyttäisi lasta mutta ei suistaisi koko kotia kaaokseen?

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aito tavara on arvossaan

Vauva ja pieni taapero eivät välttämättä edes vielä kiinnostu varsinaisista leluista, vahvistaa kasvatustieteen tohtori Annukka Pursi Helsingin yliopistosta. Vauvalle ja yli yksivuotiaallekin keho on leikkiväline, ja leikki on maailmaan tutustumista: varpaiden viemistä suuhun, sohvanjalan pureskelua tai sitä, että vanhempi kutittelee, kujertelee ja pomppaa esiin harson takaa. Kukkuu!

Myös liikkuminen on leikkiä.

Myös liikkuminen on leikkiä. Pikkutaaperosta tuntuu mahtavalta nostaa ylös jotain valtavan painavaa tai kiivetä sohvapöydälle seisomaan.

Vaikka vanhemmat tarjoaisivat lapselle erilaisia leluja, arjen tavarat saattavat kiinnostaa enemmän.

– Lapsi havainnoi arkea mutta ei välttämättä vielä osaa luoda yhteyttä todellisen kattilan ja miniatyyrikattilan välille. Ne eivät siis ole hänelle sama asia, Annukka Pursi selittää.

Siksi kauneinkaan leikkiastiasetti ei välttämättä viehätä lasta. Pienen mieli vetää keittiöön oikealle kattilakaapille ja kauhalaatikolle, koska hän haluaa sekoittaa puuroa samalla kauhalla kuin isä tai keittää perunoita kattilassa, jota näki äidin käyttävän.

Mahdollisuuksien mukaan lapselle voisikin antaa leikkeihin oikeita astioita, Annukka Pursi suosittelee. Esimerkiksi käytöstä poistetut metallikulhot ja muoviset kauhat sopivat hyvin tähän tarkoitukseen, kunhan ne ovat ehjiä eikä niissä ole teräviä kulmia.

Mattorullasta kiipeilyteline

Annukka Pursi tutki väitöskirjassaan sitä, miten monen osallistujan leikit rakentuvat varhaiskasvatuksen taaperoryhmissä. Hän havaitsi, että yksi- ja kaksivuotiaat aloittavat harvoin yhteistä leikkiä leluilla, esimerkiksi helistimillä tai rakennuspalikoilla.

Sen sijaan taaperoiden leikki lähtee hyvin vauhtiin fyysisen tekemisen kautta. Samaan tahtiin pomppiminen tai yhdessä kiipeily luo yhteyden tunteen.

Yksi- ja kaksivuotiaat aloittavat harvoin yhteistä leikkiä leluilla.

– Jos maton kierittää rullalle, siitä tulee mainio kiipeilyteline taaperolle. Myös pieni luiska liukumäkenä kannustaa lapsia yhteiseen leikkiin.

Jos haluaa tukea pienten yhteistä touhua, leikkitreffeillä kannattaa siis sallia pikemmin olohuoneen uudelleen sisustaminen kuin antaa avattavaksi uusi lelupakkaus.

Tarinat alkavat kiinnostaa

Puolentoista ja kahden ikävuoden välillä myös varsinaiset lelut alkavat kiinnostaa enemmän, ja niiden ympärille alkaa syntyä sosiaalisesti jaettavia tarinoita, Annukka Pursi kertoo.

Syntyy erilaisia todellista elämää seuraavia esineleikkejä. Pienet astiasetit ja leikkikeittiöt nousevat arvoonsa, kun lapset juovat yhdessä iltapäiväkahveja ja leipovat kuppikakkuja.

Todellisuutta matkivat lelut antavat lapselle mahdollisuuden kehitellä leikin ympärille erilaisia tarinoita, kun lapsi ymmärtää ja muistaa paremmin kaikenlaisia toisiaan seuraavia tapahtumia. Nyt käymme kaupassa, juomme kahvit, vaihdamme vauvalle vaipan ja laitamme sen sitten nukkumaan. Aikuinen voi tukea leikkiä sanoittamalla tarinaa ajoittain. Tämä voi auttaa myös pienempiä leikkikavereita löytämään yhteisen sävelen.

Vauvanuket ja pehmolelut ovat tärkeitä puolitoista- tai kaksivuotiaasta eteenpäin, kun empatia ja kyky ymmärtää toisen tunteita kehittyvät.

Monikäyttöiset lelut

Iän myötä kuvitteluleikit muuttuvat monimutkaisemmiksi ja kestävät pidempään. Esittävien ja todellisuutta matkivien lelujen rinnalla paikkansa on sellaisillakin leluilla, jotka taipuvat moneen tarkoitukseen. Rakennuspalikat muotoutuvat kahvilan tuotevitriinin kakuiksi. Pikkuveitsestä voi tulla liukumäki legotaloon.

– Aikuisen ei tarvitse ohjata lasta lelun niin sanottuun oikeaan käyttöön, Annukka Pursi sanoo.

Aikuisen ei tarvitse ohjata lasta lelun niin sanottuun oikeaan käyttöön.

Lapsi saattaa myös kyllästyä leluihin, joilla on vain yksi tehtävä. Moneen sopivia leluja ovat esimerkiksi pallot, hernepussit ja kaikki luonnosta löytyvät ihmeet, kuten kävyt, kivet ja kepit.

Toisaalta lapsi saattaa myös turtua valtavaan lelumäärään, josta on vaikea valita yhtä leikkiä. Annukka Pursi suosittelee siirtämään osan leluista väliaikaisesti varastoon. Kun ne palaavat lastenhuoneeseen muutaman viikon tai kuukauden päästä, ne tuntuvat taas uusilta.

Harjoittelua elämää varten

Annukka Pursi muistuttaa, että vaikka leikin kehityksen vaiheista on monenlaisia teorioita, eri vaiheet eivät todellisessa elämässä solju saumatta yhdestä toiseen, vaan ne ovat usein päällekkäisiä. Vanhemman ei siis ainakaan kannata rajoittaa lapsen leikkejä tai sen mahdollisuuksia vain sen tähden, että esimerkiksi symbolisten hoivaleikkien ei ”pitäisi” alkaa ennen kahta ikävuotta.

Kuvitteluleikit auttavat lasta jäsentämään omaa elämää ja rakentamaan identiteettiä.

Leikin kehitystasot ovat jollakin tavalla läsnä kaikissa ikävaiheissa, ja leikki on myös loistava tapa ottaa haltuun uusia taitoja. Rakennuspalikoilla leikkijä voi harjoittaa uusia motorisia taitoja, nukkeja ja pehmoeläimiä hoitaessaan taas empatiaa ja vastavuoroisuutta. Kuvitteluleikit auttavat lasta jäsentämään omaa elämää ja rakentamaan identiteettiä.

– Leikin avulla lapsi harjoittelee ihmisenä olemisen taitoja. Tunnetaidot, empatia, itsetuntemus ja yhteys itseen ja toisiin kehittyvät kaikki leikissä. Myös identiteetti kehittyy: leikki auttaa lasta rakentamaan tarinaa siitä, kuka hän on, mistä hän on tullut ja millaiseksi haluaa tulla.

Anna lapsen kiintyä tavaraan

Varsinkin päiväkodin aloitusvaiheessa lapselle on etua rakkaasta unilelusta tai muusta lelusta, joka toimii siirtymäobjektina. Se voi olla esimerkiksi pehmolelu, mutta yhtä hyvin auto, juna tai riepu.

– Se tuo turvaa, jos itku ja ikävä iskevät. Sen voi ottaa viereen vaikka ruokapöydässä, ja lapsi saa lelua koskettamalla lohtua. Lelut ovat arvokkaita, eivät ne ole mitäänsanomattomia. On tutkimusnäyttöäkin siitä, miten siirtymäobjektit auttavat lasta uuteen ympäristöön sopeutumisessa, Annukka Pursi kertoo.

Vanhempi voi tukea lapsen kiintymyksen syntymistä. Rakasta unilelua voi vaikka ihailla yhdessä: Katso nyt, miten söpöt korvat sillä on! Miten hyvältä se tuoksuu ja miten lempeä sen katse on!

Joskus paras lelu on se, jota lapsi rakastaa eniten – oli se sitten vauvanukke tai keittiön laatikoista pihistetty setti lusikoita.

Leikki kehittää lasta asteittain

1. Kaverisuhteet syvenevät

Pari–kolmevuotiaana lapsen kaverisuhteet alkavat syntyä ja syventyä. Enää ei olekaan aivan sama, kenen kanssa nukkeja hoivataan tai junarataa rakennetaan. Lapsi saa ystävyyssuhteista paljon turvaa, ja ne kantavat taitekohtien ja vastoinkäymisten yli. Varsinkin päiväkodissa aikuisten rooli on kuitenkin tärkeä, ettei kukaan jää ulkokehälle ja kokonaan pois leikistä.

2. Mielikuvitus käyttöön

Kuvitteluleikit ovat roolileikkien esiaste. Ensin lapsi ehkä ammuu lehmälelun äänellä, sitten kuvitellaan pitkäkestoinen perheleikki, tai lapsi voi kuvitella olevansa poni, merenneito tai palomies. Noin 4–5-vuotiaana lapsi pystyy jo kenties asettumaan roolileikissäkin pahiksen asemaan ja ymmärtämään, että hän ei silti ole paha – siis erottamaan leikkihahmon omasta itsestään.

3. Pelisäännöt hahmottuvat katsomalla

Lapsen kyky osallistua monimutkaisia sääntöjä sisältäviin ryhmäleikkeihin, kuten kirkkikseen eli kirkonrottaan kehittyy asteittain. Pienen lapsen kanssa jo leikin seuraaminen ulkopuolelta ja sääntöjen sanoittaminen auttaa ymmärtämään leikin logiikkaa. Ai nyt ne tekee noin! Mitäs nyt tapahtui? Ryhmätaidot kehittyvät asteittain, ja osallistua voi monella tavalla.

Teksti
Kuvat
Julia Tavast