Tiesin, että maito nousisi myöhemmin, mutta kuopukselleni odotusaika oli liian pitkä, tuottaja Sanna Huoman kirjoittaa. Kuva: Anna Huovinen
Tiesin, että maito nousisi myöhemmin, mutta kuopukselleni odotusaika oli liian pitkä, tuottaja Sanna Huoman kirjoittaa. Kuva: Anna Huovinen

Vauvani ei saanut synnytyssairaalassa lisämaitoa, vaikka siitä olisi ollut hyötyä meille molemmille. Koen edelleen, etten osannut puolustaa itseäni ja vauvaani, koska jäin hiljaa sänkyyni.

Yle kertoi sunnuntaina Elias-vauvasta, joka ei saanut synnytyssairaalassa lisämaitoa ennen kuin hänen verensokerinsa laski vaarallisen alas. Äiti oli yrittänyt imettää ja Elias imeä, mutta äidinmaitoa ei vielä ensivuorokausina tullut.

Lisämaitoa ei tarjottu Eliakselle siksi, että hän oli syntynyt vauvamyönteisessä sairaalassa, jossa äitejä haluttiin kannustaa imettämään. Lopulta isä huomasi vauvan vapisevan, ja lisämaitoa saatuaan vauva joutui glukoositiputukseen. Vanhempien säikähdys oli luonnollisesti suuri: voiko vauva nähdä nälkää synnytyssairaalassa?

Tuore äiti on herkässä mielentilassa. Synnytys tuntuu vielä kehossa, kun on jo lähdettävä uutta kipua kohti. Paitsi että imetys on uutta, se voi aluksi sattua. Vauvan nälän tulkitseminen voi tuntua täysin mahdottomalta tehtävältä. 

Välttämättä ei huomaa, että vauva vapisee nälästä. En huomannut minäkään.

Kuopukseni ei saanut pisaraakaan maitoa ensimmäisen vuorokautensa aikana. Yrityksestä ei ollut puutetta meillä kummallakaan. Imetin ja imetin, ja vauva yritti uskollisesti saada syödäkseen. Harvat hetket, jolloin emme yrittäneet, hän itki. Minäkin melkein.

Katselin sairaalan ikkunasta yön vaihtumista päivään. Ajattelin, että meidän kummankin on pakko saada vähän unta. Kysyin yövuorossa olleelta kätilöltä, voisinko saada vauvalle hieman lisämaitoa.

Kuopukseni ei saanut pisaraakaan maitoa ensimmäisen vuorokautensa aikana. Yrityksestä ei ollut puutetta meillä kummallakaan.

En saanut. Kätilö nosti vauvan rinnalleni ja lupasi tuoda minulle särkylääkettä.

Kerroin, että esikoisenkin kohdalla maito oli noussut vasta kotiin päästyämme. Tiesin, että niin kävisi nytkin, mutta tälle vauvalle odotusaika oli selvästi liian pitkä. Mikään ei rauhoittanut vauvaa, eikä unikaan tullut.

Tuntui, että sairaalasängyn reunalla olivat vastakkain teoria ja käytäntö. Kätilö teki työtään ja oli vauvamyönteinen. Minä toista kertaa synnyttäneenä tunsin kehoni ja tiesin, että maito nousisi kyllä eikä pieni lisämaito sitä estäisi. 

Teki mieli huutaa, että minäkin olen vauvamyönteinen. Todisteeksi näytin rakkoja rinnanpäissä.

Kätilö ei heltynyt. Koen edelleen, etten osannut puolustaa itseäni ja vauvaani, koska jäin hiljaa valvomaan sänkyyni. Olin saanut pienen ihmisen ehjänä maailmaan ja halusin toimia oikein – en ollut varma, kumpi meistä oli oikeassa, minä vai kätilö, ja siksi en uskaltanut vaatia enempää.

Seuraavana päivänä toinen kätilö tarkasteli, kun vaihdoin vauvalle vaatteita, ja huomautti, että vauva vapisee. Ei mennyt hetkeäkään kun jo istuin keinutuolissa ruokkimassa vauvaa lisämaidolla. Helpotus tuntui lämpimältä halaukselta ympärillämme.

Maito nousi seuraavana päivänä kotona.

Teki mieli huutaa, että minäkin olen vauvamyönteinen.

Ylen mukaan Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tavoitteena on nostaa Suomi imetyksen kansainväliseksi kärkimaaksi. Se on hyvä tavoite, sillä äidinmaito on tutkitusti vastasyntyneen parasta ravintoa.

Synnytyssairaalassa annettu lisämaito on pelastanut omat kaksi imetystaipalettani. Sen ansiosta en hätääntynyt alkuvaikeuksista, vaan jaksoin yrittää ja onnistuin. Vauvakin taisi saada uskoa, että tästä selvitään. Ei se lisämaito niin vaarallista ollutkaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.