Uniaika tulee, lapsi ei pysy pedissään. Psykologi Leea Mattila kertoo, mikä iltavilliin tepsii.

Mikä auttaisi juuri kaksi vuotta täyttäneen lapsen sängystä karkailuun? Lapsemme siirtyi pinnasängystä tavalliseen lastensänkyyn pari kuukautta sitten. Aluksi nukahtamishetket sujuivat hyvin, mutta nyt meno on yltynyt mahdottomaksi.

Iltarutiinit ovat ennallaan. Lapsi syö iltapalan noin puoli kahdeksalta, ja sen jälkeen mennään iltapesulle ja omaan sänkyyn kuuntelemaan iltalaulua. Pitkään hän nukahti sänkyyn itsekseen, mutta saattaa nyt tulla yli 30 kertaa makuuhuoneesta pois. Jos jäämme odottamaan nukahtamista, sängyn vierellä saa istua puolitoista tuntia. Onko tämä vaihe, joka täytyy vain kestää?

Usko lopussa

Nukahtamisen vaikeudet ovat yleisiä leikki-ikäisillä. 1,5–2-vuotias on psyykkiseltä kehitykseltään yksilöitymässä vanhemmasta niin, että erillään olo saattaa ahdistaa häntä. Nukahtaminen on erotilanne, ja turvallisuutta tankkaava lapsi voi hakeutua hanakasti vanhemman luo.

On aina hyvä pysähtyä miettimään lapsen mielentilaa käytöksen taustalla. Mikähän lapsen tunne on? Eihän hän sairasta? Kannattaa aina pohtia myös, miten oma mielentila heijastuu lapseen. Tuntuuko lapsen itsenäisyyden tukeminen vanhemmasta itsestään levolliselta? Unen tuloon tarvitaan turvallinen olo.

Lapsen iltaan tarvitaan selkeitä rutiineja. Hienoa, että nämä ovat teillä jo olemassa! Onko päivärytmikin kunnossa? Ruokailut ja päiväunet on hyvä ajoittaa säännöllisesti.

Jotkut vanhemmat haluavat, että taapero nukkuisi vieläkin kellon ympäri, ja laittavat hänet liian aikaisin nukkumaan. Tarjolla olevan uniajan tulisi kuitenkin vastata unitarvetta. Univajeesta kärsivä lapsi on päivisin levoton ja ärtynyt. Huomaatteko hänellä tällaista? Jos ette, saattaisi vuorokausirytmin korjaaminen auttaa. Siirtämällä nukkumaanmenoaikaa 0,5–1 tunnilla eteenpäin ja herättämällä vanhaan aikaan lapselle syntyy ns. unipainetta, ja iltanukahtaminen voi käydä helpommin.

Muista palkita onnistumisista vuolailla kehuilla!

Jokainen perhe tekee itse nukuttamisratkaisunsa. Sängystä karkailijan kanssa voi kokeilla unikoulua, jossa aikuinen istuu nukahtavan lapsen vieressä, siirtyy pikkuhiljaa sängyn luota kauemmas ja lopulta ulos huoneesta. Sängystään pois nouseva lapsi täytyy eleettömästi palauttaa omaan sänkyynsä. Hankalassa tilanteessa voi istua vaikka ovensuussa. Lapselle annetaan viesti, että nyt ei enää seurustella. Vanhempi ei palvele eikä keskustele vaan sanoo ystävällisesti: ”Nyt nukutaan. On yö”.

Nukahtamistilanteista voi jutella lapsen kanssa päivisin. Muista palkita onnistumisista vuolailla kehuilla!

Jokainen kerta, kun vanhempi antaa periksi ja ottaa väsyneenä lapsen viereensä, se on lapselle palkkio ja vaikeuttaa entisestään seuraavan illan nukahtamista itsekseen.

Toivotan jaksamista ja lempeää päättäväisyyttä!

Haluatko kysyä jotakin lapsen kehityksestä tai omasta vanhemmuudesta? Lähetä kysymyksesi Leea Mattilalle täältä. 

Vierailija

Lempeä päättäväisyys auttaa, kun taapero karkaa sängystään

Vierailija kirjoitti: Meillä mennään kaikki yhdessä nukkumaan. 2- vee ryömii usein äidin ja isän kylkeen nukkumaan ja hakemaan läheisyyttä. Näin on tehneet kaikki neljä lasta enkä ole kokenut sitä ongelmaksi tai joutunut asiaan hakemaan apua. Ehkä asioista tehdään liian vaikeita? Ehkä kaikki ei halua mennä nukkumaan kahdeksalta?
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.