Kun olet läsnä, reagoit vauvan hätään ja hoidat häntä lempeästi, tuet hänen itsetuntonsa kehittymistä.

Vauva itkee pinnasängyssään. Vanhempi keskeyttää pyykin levityksen, menee sängyn luo, ottaa pienen syliinsä ja silittää tätä. Vaikka aikuinen ei heti tietäisi, mitä lapsen itku merkitsee, vauva aistii, että vanhempi reagoi hätään.

Itsetunto tarkoittaa ihmisen myönteistä ja totuudenmukaista käsitystä itsestään. Sen juuret alkavat rakentua muutaman kuukauden iässä, sillä vauva aistii, miten toiset ihmiset suhtautuvat häneen ja hoitavat häntä. Vauvavuoden aikana lapselle muodostuu käsitys siitä, että asiat ovat ennakoitavissa ja tapahtuvat tietyssä järjestyksessä.

"Kun vauva oppii luottamaan siihen, että aikuinen vastaa hänen hätäänsä, kuten itkuun, vauvalle alkaa rakentua luottamus maailmaan ja toisiin ihmisiin." 

– Kun vauva oppii luottamaan siihen, että aikuinen vastaa hänen hätäänsä, kuten itkuun, vauvalle alkaa rakentua luottamus maailmaan ja toisiin ihmisiin. Tämä on pohja myös hyvälle itsetunnolle, sanoo sosiaalipsykologi Tatjana Pajamäki Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

Itsetunto alkaa läsnäolosta

WhatsAppin merkkiääni kertoo uuden viestin tulleen. Isän huomio siirtyy vauvasta puhelimeen. Sitten hän muistaa, että sähköpostitkin pitäisi tarkistaa. Vauva jää etsimään aikuisen katsetta, joka on nauliintuneena puhelimeen.

Jo ensikuukausina lapselle voi viestittää monella tavalla, että hän on erityinen: ilmeet, eleet, kosketukset, katsekontakti ja äänenpainot kertovat vauvalle, että hän on arvokas ja merkityksellinen.

– Tärkeintä on tutustua omaan lapseen ja auttaa vauvaa esimerkiksi nälkäisenä antamalla maitoa tai väsyneenä johdattelemalla unten maille, Pajamäki sanoo.

"Parasta, mitä vastasyntyneelleen voi tarjota, on läsnäolo ja välittäminen."

Hän kehottaa kärsivällisyyteen: vaikka aina ei tietäisi, mistä vauvan itku tai levottomuus johtuu, vastausta voi etsiä lapsen kanssa yhdessä. Tarvittaessa voi kokeilla esimerkiksi lapsen syöttämistä ja nukuttamista, sillä vastasyntyneellä esimerkiksi uni- ja ruokarytmi eivät ole vielä vakiintuneet − ne muotoutuvat muutaman kuukauden iässä.

– Vauvan kanssa kannattaa unohtaa kiire ja suorittaminen ja laitaa kännykkä sivuun. Parasta, mitä vastasyntyneelleen voi tarjota, on läsnäolo ja välittäminen, Pajamäki sanoo.

Yhdessäolo tuo vauvalle turvaa.

Yhdessäolo tuo vauvalle turvaa. Samalla vauva oppii luottamaan, ettei häntä jätetä yksin, vaan hän saa apua ja läheisyyttä niitä tarvitessaan. Mielikuva omasta itsestä alkaa näin rakentua vanhemmilta saadun hoivan perusteella: olen tärkeä, minusta pidetään huolta.

Älä mene tunteeseen mukaan

Unna haluaa syödä itse. Hän hamuaa käteensä lusikkaa ja suurin osa soseesta päätyy suuhun asti. Mummu iloitsee vieressä lapsenlapsensa taidosta ja osoittaa sen hymyillen ja kehuen.

Lapsi tarvitsee aikuisen palautetta oman minänsä rakennusaineeksi. Toisinaan palaute kohdistuu lapsen toimintaan, kuten uuden taidon oppimiseen. Toisinaan aikuinen voi antaa palautetta lapsen tunteiden synnyttämästä käytöksestä.

Lapsi tarvitsee aikuisen palautetta oman minänsä rakennusaineeksi.

– On tärkeää, että ei sukella samaan tunteeseen, jossa lapsi on. Itkevää lasta ei rauhoita itkevä vanhempi, vaan ymmärtävä, tukeva ja lohduttava, rauhallisena pysyvä isä tai äiti, Pajamäki toteaa.

Sama pätee myös pelkoon. Jos lasta pelottaa sängyn alla asuva peikko, vanhempi voi tarjota turvaa ja lohtua. Sängyn alle voi esimerkiksi kurkata yhdessä ja sanoittaa lapselle , ettei hätää ole.

"Lapsen tunteita ei saa mitätöidä, vaan ne on tärkeä ottaa tosissaan ja käydä läpi."

– Lapsen tunteita ei saa mitätöidä, vaan ne on tärkeä ottaa tosissaan ja käydä läpi. Aikuisesta pieneltä tuntuva asia voi olla pienelle lapselle valtava.

Pajamäki painottaa, että itsetunnon rakentumisen kannalta on tärkeää, että lapsi tietää olevansa tärkeä ja rakastettu sellaisenaan, ei suoritustensa takia.

– Kun lapsi saa ensimmäisen mitalin tai pokaalin esimerkiksi urheiluharrastuksesta, lapsen kanssa voi toki iloita. Tärkeää olisi kuitenkin osoittaa, että lapsi on yhtä rakastettu ja arvokas, tuleepa palkintoa tai ei, Pajamäki sanoo.

Pettyminenkin on hyvästä

Leevi ei halua pukea sukkia jalkaansa. Hän on viskonut sukat pois ja raivoaa eteisen lattialla samaan aikaan, kun aikuinen hoputtaa toimimaan.

Osa lapsen kasvamista on, että hän kokeilee ja oppii, miten missäkin tilanteessa kannattaa toimia. Aluksi hän oppii vanhemmiltaan ja muilta läheisimmiltä aikuisilta, vähän isompana lisäksi esimerkiksi hoitopaikan aikuisilta.

– Aikuisen tehtävä on luoda sääntöjä ja pitää niistä kiinni. Jos lapsi saa toteuttaa mielihalujaan ilman rajoja, minäkuva voi kehittyä epätodenmukaiseksi. Lapsi tarvitsee pettymyksiä, jotta oppii käsittelemään negatiivisia tunteitaan.

"Lapsi tarvitsee pettymyksiä, jotta oppii käsittelemään negatiivisia tunteitaan."

Pienelle lapselle ei kannata pettymyksen hetkellä ladata listaa rangaistuksia, vaan mieluummin sanoittaa tilannetta. Lapselle voi esimeriksi sanoa, että päiväkotiin ei lähdetä ilman sukkia, mutta lapsi voi valita, haluaako pilkulliset vai raidalliset sukat. Jo aivan pienelle lapselle kannattaa sanoittaa tunteita: ymmärrän, että sinulla on paha mieli, mutta siitä huolimatta meidän on aika lähteä.

Mitä paremmin vanhempi tuntee oman lapsensa, sitä paremmin hän pystyy tukemaan itsetunnon kehittymistä. Siinä, missä toinen on vauvasta asti rauhallinen, toinen voi hermostua nopeasti.

– Ei ole olemassa kahta samanlaista lasta. Toinen sisaruksista voi tarvita rohkaisua uusissa tilanteissa, toinen taas ottaa rohkeasti kontaktia uusiin ihmisiin.

Mieti, miten puhut itsestäsi

Äidit ovat sopineet puistotreffit lastensa kanssa. Hiekkalaatikkoleikit alkavat leppoisasti, mutta kahden lapsen välille äityy riita samasta hiekkaämpäristä. Lopulta toinen lyö toista ämpärillä niin, että lopputuloksena on lohduton itku.

Yksi osa itsetunnon kehittymistä on se, että lapsi oppii jo pienenä, että toista ei saa kiusata eikä satuttaa tahallaan. Tahallaan ei saa rikkoa myöskään tavaroita.

– On monia asioita, joista lapsen kanssa voi neuvotella tai joissa voi antaa periksi, mutta turvallisuuteen liittyvät asiat eivät kuulu niihin, Tatjana Pajamäki sanoo.

Jos pieni lapsi satuttaa toista, aikuisen on tärkeä mennä keskeyttämään tilanne. Lapselle kannattaa puhua tavallista tiukempaan sävyyn, ja jos lapsi osaa jo puhua, hänen kanssaan kannattaa opetella anteeksi pyytämistä.

Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hän ottaa mallia vanhemmiltaan. Siksi vanhemmalla kannattaa olla tarkkana omissa sanoissaan ja arvostaa itseään.

– Jo pieni lapsi osaa kiinnittää huomiota, millaiseen äänensävyyn aikuinen puhuu itsestään. Esimerkiksi ulkonäköään tai liikakilojaan ei kannata ainakaan lapsen kuulen toistuvasti tuskailla, jottei lapsi sisäistä ankaraa tai mitätöivää suhtautumista osaksi omaa itsetuntoaan.

"Lapsen mielikuva vanhemmasta vaikuttaa itsetuntoon."

Aikuisen ei tarvitse olla aina iloinen ja jaksava. Lapselle kannattaa sanoittaa omia tuntojaan, sillä lapsi aistii joka tapauksessa, jos aikuinen on esimerkiksi jostakin asiasta huolissaan. Ei ole vaarallista, vaikka olisi välillä väsynyt, huolestunut tai surullinen, kunhan lapsi ei ala kantaa vanhemmastaan vastuuta.

– Lapsen mielikuva vanhemmasta vaikuttaa itsetuntoon. Jos mielikuva on turvallinen, lohduttava, kannustava, rakastava ja hellä, lapsi saa hyvät eväät elämään. Hän uskaltaa toimia ja kokeilla uusia asioita pelkäämättä liikaa, että epäonnistuu, on tuhma tai tekee jotakin väärin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla