Kuvat
Shutterstock ja Pian Oryn kotialbumi
Saippukupla, bubble vai sekä että? Kaksikielisyydessä on tärkeää, että lapsi kuulee riittävästi molempia kieliä.
Saippukupla, bubble vai sekä että? Kaksikielisyydessä on tärkeää, että lapsi kuulee riittävästi molempia kieliä.

Hidastuuko puheen kehitys, jos kotona puhutaan kahta kieltä? Kielen kehityksen tutkija neuvoo, miten kaksikielisyyttä kannattaa arjessa toteuttaa.

Missä määrin vanhempi voi hallita, mitä kieltä lapsi arjessaan käyttää? Tämä on kysymys, joka askarruttaa kaksikielisiä perheitä paljon, sanoo lasten kielen kehityksen tutkija ja aivotutkija Pia Ory, joka työskentelee Paris Descartes -yliopistossa.

Oryn oma perhe on kaksikielinen. Kun perhe muutti Suomesta Ranskaan, lapset olivat 1,5- ja 3-vuotiaita. Osoittautui, että suomen kielestä kiinni pitäminen ei ollutkaan vain Oryn valittavissa.

– Meidän perheessämme kävi niin, että Ranskaan muuttamisen jälkeen muutamassa vuodessa lapset alkoivat puhua enimmäkseen ranskaa keskenään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ory on silti onnistunut pitämään myös suomen osana arkea ja näkee paljon arvokasta siinä, että lapsilla on kaksi kotikieltä. Hän vastaa kuuteen kysymykseen kaksikielisyydesta ja sen tukemisesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

1. Jos perheessä on kaksi kotikieltä, viivästyykö vauvan ja taaperon puheen kehitys?

Ei ole osoitettu, että kaksikielisten lasten kielen kehitys olisi hidastunut sinänsä: esimerkiksi jokeltelut ja ensimmäiset sanat ilmaantuvat samoihin aikoihin kuin yksikielisillä. Toisaalta on totta, että puhumaan opetteleva lapsi on haasteiden edessä, kun hänen täytyy omaksua yhtä aikaa kahden kielen sanavarasto ja rakenne.

Jos katsotaan yksittäisen kielen sanavarastoa, se saattaa pienillä lapsilla olla suppeampi kuin yksikielisillä ikätovereilla. Mutta oikeastaan kaksikielisellä pitäisi laskea kummankin kielen sanavarasto yhteen, ja näin tarkasteltuna eroa ei välttämättä ole.

Tutkimus ei ole osoittanut, että kaksikielisillä lapsilla olisi enemmän kielellisiä vaikeuksia tai esimerkiksi puheterapian tarvetta.

2. Sekoittaako pieni lapsi kielet toisiinsa?

Tämä on vanha pelko: aikaisemmin neuvottiin välttämään kaksikielisyyttä, koska ajateltiin sen sekoittavat lapsen oppimista. Tosin vielä edelleenkin Ranskassa opettaja tai lastenlääkäri saattaa neuvoa vanhempia, että lapselle olisi parempi puhua vain ranskaa.

Huoli on kuitenkin turha, sillä kielten sekoittaminen keskenään ei ole ongelma. Tutkimuksista tiedetään, että jo ihan pienetkin vauvat osaavat erottaa eri kielet toisistaan. Tässä auttaa se, että vanhempi ei itse puheessaan seilaa jatkuvasti kielestä toiseen.

Lapsi voi vaihtaa kieltä kesken lauseen, mutta se kertoo vain siitä, että kielet ovat lapsen aivoissa yhtä aktiivisia.

Lapsi saattaa vaihtaa kieltä kesken lauseen, mutta se ei ole kielten sekoittamista vaan kertoo siitä, että kielet ovat lapsen aivoissa yhtä aktiivisia ja jokin sana saattaa pompahtaa ensin mieleen toisella kielellä. Tätä tekevät myös aikuiset kaksikieliset silloin, kun keskustelun molemmat osapuolet osaavat molempia kieliä.

Kielten käyttäminen ristiin riippuu paljon siitä, kenen kanssa kulloinkin puhuu. Kaksikieliset lapset ymmärtävät jo pieninä taaperoina kieliympäristön, eivätkä puhu esimerkiksi suomenkielisille isovanhemmille ranskaa.

Englantilaisen tutkimuksen mukaan kaksikielisyys voi olla lapselle helpompi omaksua, jos kielet ovat keskenään melko samanlaisia – mutta tätä asiaa on toistaiseksi tutkittu vähän.

Pia Ory asuu perheineen Ranskassa.
Pia Ory asuu perheineen Ranskassa.

3. Miten kaksikielisyyttä kannattaa arjessa toteuttaa?

Yksi kieli, yksi vanhempi -periaate on hyvä tapa. Silloin tulee varmistettua, että lapsi saa riittävästi altistusta molemmista kielistä.

Paljon riippuu myös siitä, millainen perheen kieliympäristö on, ja millaisia mahdollisuuksia kielen käyttöön muuten on. Esimerkiksi itse ajattelen, että minun on tärkeää puhua lapsilleni suomea, koska olen ainoa henkilö, jolta he kieltä arjessa kuulevat.

Vauva omaksuu kieltä paremmin, kun vanhempi puhuu hänelle omalla äidinkielellään.

Vauvan näkökulmasta on tärkeää, että molemmat vanhemmat puhuvat lapselle omaa äidinkieltään, sitä, joka on kaikista vahvin. Tutkimuksista on havaittu, että lapset omaksuvat äänteitä paremmin, kun heille puhutaan ilman vierasta aksenttia. Lisäksi sanavarasto on laajempi, värikkäämpi ja ilmeikkäämpi silloin, kun vanhempi käyttää omaa äidinkieltään.

Lepertely vauvalle on tutkimusten mukaan erittäin hyödyllistä kielen kehityksen kannalta, ja luontevimmin se tapahtuu omalla äidinkielellä. Myös loruttelu ja lauleskelu on hyödyksi: niissä on toistoa ja säännönmukaisuutta, jotka auttavat lasta saamaan kielestä kiinni.

Tutkimuksissa on havaittu, että vauva oppii kieltä parhaiten vuorovaikutustilanteessa. Ei ole koskaan haitaksi katsoa vaikka lastenohjelmia toisella kielellä, mutta se ei korvaa vuorovaikutusta. Sen sijaan Skype-puhelu on jo vuorovaikutusta, koska toinen vastaa toisen aloitteisiin.

4. Miten kannattaa toimia, jos vanhempien yhteinen kieli on vielä perheen kolmas kieli? Tai jos yksi kotikieli tuntuisi muuten sujuvammalta?

Itse ajattelen, että vauvalle olisi aina etu oppia molempien vanhempien äidinkieltä. Samalla hän pääsee osaksi myös vanhemman kulttuuria.

En suosittelisi ottamaan vauvalle ensisijaiseksi kieleksi kieltä, joka ei ole kummankaan vanhemman natiivikieli. En, vaikka tämä kolmas kieli olisi esimerkiksi lapsen tuleva koulukieli. Enemmistökielen oppiminen toteutuu lapsilla täydellisesti päiväkodissa ja koulussa, kunhan lapsi pääsee toimintaan mukaan.

Etukäteen kannattaa puhua siitä, että lapsen toinen vanhempi saattaa kokea jäävänsä joissakin hetkissä ulkopuoliseksi.

Jos puoliso ei ymmärrä toisen äidinkieltä, hän saattaa kokea jäävänsä ulkopuoliseksi toisen vanhemman ja lapsen keskusteluissa. Tämä on asia, johon kannattaa varautua ja josta kannattaa puhua etukäteen.

Voi ajatella, haluanko katsoa asiaa vauvan vai aikuisen kannalta? Itse neuvoisin panostamaan aina vanhempien kotikieliin, ja erityisesti siihen vähemmistökieleen.

5. Onko kaksikielisyydestä muita etuja kuin se ilmeisin eli kahden kielen oppiminen?

Kaikenlaisia tekstejä on siitä, että kaksikieliset olisivat älykkäämpiä tai taitavampia, mutta ihan niin ei ole. Siitä on tutkimusta, että kaksikielisyys voi vaikuttaa pienen lapsen kognitiivisten taitojen kehittymiseen ja kykyyn kontrolloida tai ohjata omaa toimintaansa.

Tämä liittyy siihen, että kaksikielinen joutuu käytännössä koko ajan hallitsemaan eri kielten aktivoitumista aivoissa. Ajatus on, että kun oppii ikään kuin kääntämään kielivalinnan päälle ja pois, se voisi lisätä ajattelun joustavuutta muutenkin. Näitäkin tutkimuksia on kuitenkin myös kritisoitu.

Lisäksi, onko kaksikielisten kognitiivisissa taidoissa eroja varhaislapsuuden jälkeen? Sitä ei tiedetä.

Toisaalta vanhuksilla kaksikielisyys voi suojata esimerkiksi dementialta.

6. Palataan vielä alkuun: kuinka paljon lapselta voi vaatia kaksikielisyyttä?

Lapsen pitää saada itse valita kieli, jolla kommunikoi esimerkiksi sisarusten tai ystävien kesken. Meillä kaikilla on olemassa sanavarastoltaan ilmeikkäin ja vahvin kieli, ja näin on myös kaksikielisillä. Vanhemmat eivät voi tätä hallita.

Ajattelen, että lapsen kielen korjaaminen on myös huolenpitoa ja rakkautta lasta kohtaan.

Vaikea kysymys on se, missä määrin vanhempi voi hallita, mitä kieltä hänelle itselleen puhutaan. Tästä koetaan helposti myös epävarmuutta: kuinka paljon voin korjailla lapseni kieltä tai vaatia lasta puhumaan omalla kielelläni?

Ajattelen, että lapsen kielen korjaaminen on myös huolenpitoa ja rakkautta lasta kohtaan – yhteisen puheen löytämistä. Kielen korjaamisessa voi yrittää käyttää lempeitä keinoja ja toisaalta kasvattaa vaatimustasoa vasta lapsen kasvaessa. Voi vaikka toistaa itse asian omalla kielellä ja vastata sitten. Toki tämä on myös tilanteeseen herkästi liittyvä asia: jos toisella on tunnekuohu päällä, tietyn kielen vaatiminen voi olla ihan turhaa.

Myös yksikielisten lasten vanhemmat korjaavat lapsen kieltä. Sen voi kuitenkin tehdä kannustavalla ja lasta ymmärtävällä tavalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla