Lasten ollessa pieniä vatvoin ihmeellisiä asioita, joilla ei ollut pitemmän päälle juurikaan merkitystä. Millä sitten oli?

Vauva-aikana moni päätös tuntui valtavalta ja väärän valinnan mahdollisuus pelottavalta – vielä toisenkin lapsen kanssa. Olisinpa silloin voinut tehdä aikamatkan nykyisyyteen, kahden koululaisen vanhemmaksi.

Pitää oikein muistella, mitä ihmettä jatkuvasti vatvoin: vaunuissa vai kantorepussa? Kiinteät neli- vai kuusikuisena? Itse tehtyä vai kaupasta? Höpsön pieniä asioita, joilla oli lopputuloksen kannalta tuskin paljonkaan merkitystä.

Mieleen tulee kuitenkin muutama iso päätös, joiden vaikutukset tunnen vielä tänäkin päivänä:

1. Palasin vanhempainvapaan jälkeen töihin ja annoin mieheni jäädä yhtä pitkäksi aikaa hoitovapaalle. Sitä ennen osasin mielestäni monta kodin ja lasten asiaa puolisoani paremmin, sen jälkeen ei ole tarvinnut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

2. Uskoin terveydenhoitajaa, joka sanoi, että lapsi ei kuole nälkään täyden lautasen edessä, ja lopetin taistelun ruuan kanssa. Omaa tahtiaan, muiden seurassa lapsi oppi kaikkiruokaiseksi, ja ruokapöytäämme palasi ilo.

Ennen osasin mielestäni monta kodin ja lasten asiaa puolisoani paremmin, vuoronvaihdon jälkeen ei ole tarvinnut.

3. Uskoin toista terveydenhoitajaa, joka kehotti lopettamaan yösyötöt ja opettamaan vauvaa lempeästi nukkumaan. Meillä halitaan yhä päivisin ja nukutaan öisin.

Yksittäisissä ratkaisuissa en lähtisi neuvomaan ketään oman kokemukseni perusteella, mutta jokaiselle tuoreelle äidille haluaisin sanoa: jaa vastuuta, älä stressaa turhasta, pidä huolta myös itsestäsi.

Kesä on siihen yleensä ihan parasta aikaa.

Vauva-lehden pääkirjoitus 6/2019

Vierailija

Minä haastaisin noista jokaisen. En siksi, että väen vähällä tahtoisin vaan siksi, että toisinkin toimii.

1) Mies oli töissä, jotta lapsemme saivat olla pidempään kotona. Hänen palkkansa on kolminkertainen omaani verrattuna, joten jos minä olisin mennyt töihin ja mies jäänyt kotiin niin paljon pienempänä olisi hoitopaikan ovet avautuneet. Nyt saivat olla pitkään kotona. Hyvä, osaava ja osallistuva isä heillä on silti.

2) Ruokataisteluja oli 2-3-vuotiaana hetken jokaisen kanssa. Sen jälkeen ei enää koskaan. Kaikkiruokaisia ovat.

3) unikoulu on jees, mutta myös vieressä on hyvä. Kovin lyhyen aikaa nämä ovat pieniä.

Nalle poh

Juuri näin. Voisin antaa ihan samat neuvot. Ihminen on laumaeläin ja vastuuta lastenhoidosta ei kannata jättää yksin äidille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla