Miten vauvan kanssa voi matkustaa? Ainakin näin: Elina ja Ville pakkaavat pienen kamat autoon ja ottavat suunnan kohti pohjoisen erämaita. Irina ja Antti lentävät vauvan kanssa jälleen kerran etelän aurinkoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Teräspeppu! Näin kuvailevat Elina Pylsy-Komppa ja Ville Komppa tytärtään Paulaa.

Arvonimi on ansaittu, onhan Paula ehtinyt vuoden ja neljän kuukauden iässä reissata 12 tunnin automatkan Kotkasta Lappiin jo kolme kertaa. Neljäs reissu keväälle on jo varattu.

Pariskunta ei raskausaikana suinkaan kuvitellut, että vauva ei muuttaisi mitään. Silti heidän ajatuksissaan eli haave siitä, että jos yhden palan entisestä elämästä voisi säilyttää, se olisi Lapin-matkailu. Elina ja Ville olivat reissanneet Lapissa koko yhteisen historiansa ajan vähintään kerran vuodessa.

– Yksi talvi kymmenen vuoden yhdessäolomme aikana on jäänyt väliin.

Nokka kohti pohjoista

  • Elina Pylsy-Komppa, 33, ja Ville Komppa, 34, asuvat Kotkassa Paulan, 1 v 4 kk, kanssa.
  • Elina on Kymenlaakson museon tutkija ja Ville hoitovapaalla insinöörin työstään.

Itsestään selvää matkailuharrastuksen säilyttäminen ei silti ollut. Ennen Paulan syntymää Ville ja Elina kuuntelivat järkyttyneinä ystäväperheen kertomusta siitä, miten automatkat pääkaupunkiseudulta Keski-Suomeen ovat yhtä tuskaa ja vaativat perheen äidin koko laulu- ja temppuvaraston onnistuakseen.

– Silloin ajattelin, että jos se on noin vaikeaa, eihän Lappiin voi lähteä millään, Elina sanoo.

Elinan ja Villen automatkailun pelasti lopulta neuvolasta saatu napakka vinkki.

– Kun kysyimme ensimmäisellä neuvolakerroilla, miten automatkailu vauvan kanssa onnistuisi, meille sanottiin, että opettakaa lapsi heti siihen, että vanhemmat istuvat edessä.

Ja se toimi! Pitkilläkin automatkoilla Paula istuu pääasiassa yksin takana, eikä tarvitse vanhempiensa viihdykettä. Viime kesänä he pakkasivat hätävaraksi mukaan tabletin, mutta siihen jouduttiin turvautumaan vasta viimeisen puolituntisen aikana.

Jos mikään muu ei auta, Ville hyppää pikkuisen seuraksi takapenkille ja Elina ajaa.

– Ville on kaksimetrinen, joten jos hän on kuskinpenkillä, en enää mahdu taakse.

Lapissa perheen lempikohde on Ylläs, ja he ovat lomailleet myös Rukalla. Lomapäivät kulkevat leppoisassa rytmissä: Vanhemmat nousevat aamuvirkun tyttärensä seurana vuoropäivin niin, että molemmat saavat nukkua hiukan pidempään edes joka toisena aamuna. Aamurutiinien jälkeen lähdetään ulkoilemaan.

Ennen lapsen syntymää Elina ja Ville nauttivat laskettelusta, mutta nyt jalassa ovat entistä useammin murtomaasukset, sillä ladulle Paulan saa helposti mukaan perässä vedettävässä ahkiossa. Siellä tyttö katselee maisemia tai nukkuu päiväuniaan.

Kummassakin lempikohteessa on laaja lämmitettyjen latukahviloiden verkosto. Kahvilassa on helppo vaihtaa vauvan vaippa ja antaa tälle syötävää.

Tietenkään matkailu ei ole aivan samanlaista kuin ennen. Tavaraa lähtee mukaan entistä enemmän, sillä autoon on pakattava ainakin matkasänky ja joskus taitettava matkasyöttötuolikin.

Automatkat on rytmitettävä siten, että Paula nukkuu ainakin osan. Pari kertaa Ville ja Elina ovat katkaisseet automatkan niin, että ovat lähteneet perjantai-iltana isovanhempien luo Keski-Suomeen ja ajaneet perille lauantaina. Kerran he ajoivat yhtä pötköä Ouluun saakka ja jäivät yöksi hotelliin.

– Sitten neljän tunnin loppumatka tuntuikin tosi lyhyeltä.

Perheen salaisuus on pitää lounasaikaan yksi kunnon tauko, jonka aikana Paula saa purkaa energiaansa. Muuten he pysähtelevät Paulan jaksamisen mukaan ruokailemaan ja leikkimään.

Yhtä muutosta Elina kuitenkin kiittelee.

– On ollut ihanaa, että lapsen ansiosta lomailu on muuttunut rennommaksi. Ennen menimme kovalla vauhdilla lomallakin, nyt nautimme koko perheen yhteisestä ajasta.

”On aina kivempi matkustaa kuin kökkiä kotona”

  • Irina, 28, Antti, 33, ja Anni Karppinen, 1 v 2 kk, asuvat Espoossa.
  • Irina on opiskelija, ja Antti työskentelee yrittäjänä sijoitusalalla.

Ensimmäisellä reissulla tavaraa riitti. Irina ja Antti Karppinen pakkasivat puolivuotiaan Annin ensimmäiselle lennolle maidot, ruuat, lelut ja lääkkeet – sekä ison kasan korvatulppia vierustovereille jaettavaksi siinä tapauksessa, että pieni matkaseuralainen olisi herennyt itkemään lohduttomasti.

Silti heitä jännitti. Irinan kädet ja jalat tärisivät. Antti pelkäsi, että temperamenttinen lapsi suututtaisi kanssamatkustajat.

Kyseessä oli koelento Helsingistä Ouluun, ennen tulossa olevaa pidempää lentoa Espanjan Malagaan.

– Halusimme testata, kestävätkö korvat ja hermot, Irina naurahtaa.

Anni-vauva nukkui koko koelennon, ja myös neljän tunnin lento Espanjaan sujui hienosti.

Espanjan Marbella valikoitui matkakohteeksi siksi, että Euroopassa matkustaminen tuntui helpolta ja turvalliselta.

– Alle puolivuotiaan kanssa emme halunneet lähteä reissuun, sillä halusimme, että Anni saa tärkeimmät rokotukset ensin.

Marbellan-matka sujui hyvin vauvan rytmissä ja ehdoilla. Toki kaksin matkustamisessa ja vauvaperhematkailussa on eronsa: Ravintoloihin Irina ja Antti suuntaavat Annin kanssa alkuillasta, ettei lapsi olisi kovin väsynyt, eikä paikalla olisi vielä paljon muita asiakkaita, joita pienen ihmisen harmi voisi häiritä.

– Helpointa on, jos ei itse odota reissulta liikaa. Silloin voi yllättyä positiivisesti.

Hermot ovat olleet kireällä muun muassa siksi, että reissuilla Anni ei malta rauhoittua päiväunille. Kun hänet viimein saatiin nukahtamaan Marbellassa ja vanhemmat luulivat pääsevänsä uima-altaalle, Anni heräsikin toisen lapsen ääniin.

Silti matkustaminen on kaiken vaivan väärti:

– On se kivempaa kuin kotona kököttäminen, Irina sanoo.

Niinpä pari kuukautta myöhemmin perhe lähti uudelleen Espanjan aurinkoon, tällä kertaa Mallorcalle.

– Yritämme aina valita päivälennot, että matkustaminen olisi meille mahdollisimman helppoa. Myös hotelli täytyy valita tarkemmin. Ennen saatoimme ottaa halpoja viime hetken jokerimajoituspaketteja, mutta Annin kanssa se ei onnistu, Irina kertoo.

Irina on oppinut jo pakkaamaan kevyemmin. Lennolle lähtee mukaan yksi lelu, maitoa ja ruokaa. Vaipat ja purkkiruuat he ovat ostaneet paikan päältä.

– Eivät ne aivan samanlaisia ole kuin Suomessa, mutta minun makuuni jopa parempia. Reissussa syödään sitä, mitä sieltä saa. Emme mene Aasiaan syömään pitsaa.

Karppisen perheen vanhemmat ovat kovia reissaamaan: Irina on käynyt 39 maassa ja Antti jo 50:ssä.

– Tavoitteeni on saada 50 maata täyteen ennen kuin täytän 30, Irina sanoo.

Yksi haave on Floridan Disney World, ja hän haluaa näyttää lapselleen myös Tanskan Legolandin sekä synnyinmaansa Venäjän kaupungit Pietarin ja Moskovan. Myös safarille Etelä-Afrikkaan olisi ihana päästä.

Pariskunnan matkakalenterissa on tilaa myös omille reissuille. Syksyllä Antti on lähdössä kavereidensa kanssa Laosiin ja Irina Pietariin. Heillä oli myös suunnitelmissa lähteä kaksin Japaniin, Taiwaniin ja Singaporeen, mutta lapsenhoitosuunnitelmat peruuntuivat ja Anni lähtikin mukaan.

Irina oli aikaisemmin suunnitellut, että Annin kanssa lähdettäisiin pitkille lennoille vasta sitten, kun hän olisi täyttänyt kaksi ja saisi oman istuimen. Lopulta lennot menivät kuitenkin todella hyvin.

– Menolennot olivat bisnesluokassa, joka oli melkein tyhjä, joten siellä oli tilaa riehua. Paluumatkalla saimme Annille vauvakopan, jossa hän nukkui melkein koko lennon.

Teksti
Kuvat
Juha Metso ja Juha Salminen