Lastentautien erikoislääkärin Tiina Tuomelan mukaan refluksitautia esiintyy eri asteisena noin 7 prosentilla vauvoista. Sairaus raastaa koko perhettä. Kuva: iStockphoto
Lastentautien erikoislääkärin Tiina Tuomelan mukaan refluksitautia esiintyy eri asteisena noin 7 prosentilla vauvoista. Sairaus raastaa koko perhettä. Kuva: iStockphoto

Refluksitauti voi olla rakenteellinen tai sen taustalta voi löytyä allergia. Molemmissa tapauksissa siihen löytyy hoito. 

Vauvat vain itkevät. Sen vastauksen moni uupunut vanhempi edelleen saa, vaikka myöhemmin paljastuu, että tuskaisen arjen taustalla on refluksitauti.

Refluksitaudin hoito ei ole Suomessa tasalaatuista, sanoo lastentautien erikoislääkäri Tiina Tuomela. Hänen mukaansa on edelleen olemassa koulukuntaeroja siitä, millaisia oireita pitää hoitaa. Siksi sairautta hoidetaan niin vaihtelevasti.

– Lääkärien keskuudessa ja neuvoloissa on vieläkin paljon tietämättömyyttä sekä pelkoja lääkkeiden käytöstä. Siitäkin kiistellään, onko refluksitautia ylipäätään olemassa vai onko kyse normaalista pulauttelusta. Refluksitauti aiheuttaa kuitenkin selkeitä haittaavia oireita.

Vauvan tuskaisuus on hälytysmerkki

Ensin käsitteet selviksi:

Refluksi on kaikille vauvoille normaali juttu, joka tarkoittaa pulauttelua eli ruuan takaisinvirtausta maitoaterian jälkeen. Normaali refluksi ei tuota vauvalle kipua.

Refluksitauti on rakenteellinen pulma, jossa mahalaukun ja ruokatorven välinen lihas on niin löysä, että mahalaukun hapan sisältö pääsee nousemaan ruokatorveen. Tämä aiheuttaa vauvalle hankalia oireita kuten kipuja ja tulehdusta ruokatorvessa.

Myös ruoka-aineallergia voi aiheuttaa kivuliasta refluksia. Refluksitaudin tavoin allerginen refluksi voi johtaa oksenteluun ja jopa hengityskatkoihin.

Silent refluksi on refluksitaudin muoto, jossa lapsi ei oksenna. Sen sijaan hän voi nikotella paljon ja taivuttaa selkäänsä kaarelle. Mahalaukun hapan sisältö nousee  ruokatorveen, mutta lapsi nielee sen takaisin. Se voi olla lapselle hyvin kivuliasta.

Tiina Tuomelan mukaan kipuitku on tärkein refluksitaudin hälytysmerkki.

– Vauvan kuuluu itkeä. Ei kuitenkaan ole normaalia, että hän itkee melkein koko ajan ja on kipeän oloinen. Kivuton vauva ei herää jatkuvasti itkemään, Tuomela sanoo.

Lääkäriin kannattaa siis hakeutua, jos

  • vauva itkee käytännössä koko ajan
  • vauva nukkuu vain pienissä pätkissä tai ainoastaan pystyasennossa
  • vauva oksentaa kaaressa usein
  • vauva oksentaa, ja hänen painonsa ei nouse tai
  • vauva saa hengityskatkoksia.

– Vauva voi oksentaa kaaressa silloin tällöin, kun vatsaan osuu painetta esimerkiksi kantaessa, mutta jos kaarimaisia oksennuksia tulee säännöllisesti, se ei ole normaalia. Refluksitaudin lisäksi kaarimainen oksentaminen voi liittyä mahaportin ahtaumaan, joka sekin täytyy hoitaa, Tiina Tuomela jatkaa.

”Refluksitauti on yksi merkittävimmistä hengityskatkosten syistä pienillä vauvoilla.”

Kaikki refluksitaudista kärsivät vauvat eivät oksenna ja kasvavatkin normaalisti. Silent refluksissa oireena on tuskaisuus: vauvat nielevät vatsalaukusta nousevaa oksennusta, joka ärsyttää ruokatorvea.

– Refluksitauti on yksi merkittävimmistä hengityskatkosten syistä pienillä vauvoilla. Silloin hapan neste kurkussa supistaa kurkunpäätä ja sulkee hengitystiet. Näissä tapauksissa täytyy toimia heti, sillä vanhemmat eivät muuten uskalla nukkua, Tuomela sanoo.

Oirekuvaus kertoo eniten

Vauvojen refluksitautia tutkitaan pH-mittauksilla sekä tarvittaessa tähystämällä. Tiina Tuomelan mukaan mittauskeinot eivät ole aina tarkkoja. Hän painottaa vanhempien kokemuksen merkitystä.

– Joskus hoitohenkilökunnalla voi olla ajatus, että kun taudista ei ole saatavilla numeerista tietoa tai tutkimustulosta, sitä ei voi hoitaa. Refluksitaudin toteamisessa absoluuttista mittaria ei ole. Siksi esitiedot eli vanhempien kuunteleminen on hirveän tärkeää. Lääkärin pitää luottaa perheen kertomaan.

Jos oireet viittaavat refluksitautiin, Tiina Tuomela rohkaisee hoitokokeiluun. Oireiden perusteella hän päättelee, tehdäänkö se lääkkeillä vai onko kyseessä allergian aiheuttama refluksi, jolloin hoitona on ruokavalio.

”Vauvoilla plaseboefektiä ei tule, joten lääkkeiden teho kertoo paljon.”

– 2–4 viikon hoitokokeilu ei tee mitään vahinkoa lapselle, mutta voi todella auttaa. Vauvoilla plaseboefektiä ei tule, joten lääkkeen teho kertoo paljon.

Refluksitaudin todennäköisyyttä voidaan toki myös mitata. Se tehdään pH-mittauksella, jossa pujotetaan ohut silikoniletku vauvan ruokatorveen. Letkun laittaminen voi tuntua vauvasta kurjalta, mutta paikoillaan ollessaan se ei häiritse. Letku yhdistyy rekisteröintilaitteeseen, joka mittaa happonousujen määrää ja pituutta vuorokauden ajan. Tutkimukselle ei ole ikärajaa.

– Mittauksen huono puoli on se, että se mittaa vain alle 4 pH:n happamuutta. Joskus lapselle voi osua juuri siihen hyvä päivä. Voi käydä niin, että lääkäri toteaa, ettei teillä voi missään tapauksessa olla refluksitautia, koska tulos kertoo näin. Kehittyneempi pH-mittaus tehdään impedanssimittalaitteella, joka on tarkempi, muttei täydellinen sekään, Tuomela kertoo.

Tarvittaessa vauvaa voidaan tutkia myös tähystyksessä, jossa selvitetään ruokatorven tulehdusastetta, mahalaukun rakenteita sekä sitä, miten löysä ruokatorven ja vatsalaukun välinen sulkijalihas on. Tähystyksessä otetaan koepaloja, jolloin voidaan todeta myös harvinaisempia refluksitaudin muotoja.

Imetysdieetti voi olla tarpeen 

Lievissä tapauksissa refluksitauti helpottuu, kun vauva nukkuu pää kohoasennossa, hänet röyhtäytetään hyvin ja hän nauttii maitoateriansa maidonsakeuttajan kera. Sakeuttajaa voi antaa pumpatun tai korvikemaidon seassa tai pieninä annoksina veteen sekoitettuna ennen imetystä.

Allergiataustaiseen refluksiin auttaa ruokavalio. Tiina Tuomelan mukaan imettävän äidin dieetti on välillä ehdottomasti tarpeen.

Refluksitautiin on kuitenkin saatavilla myös lääkkeitä.

– Joillekin vauvoille auttaa lääke, joka tekee vaahtoa vatsalaukun sulkijalihaksen suulle, jotta hapan neste ei pääsisi nousemaan ruokatorven puolelle. Lisäksi on saatavilla happosalpaajia ja protonipumpun estäjiä, jotka auttavat yleensä aina, mutta joilla saattaa olla sivuvaikutuksia. Niiden vuoksi jatkuva seuranta on tärkeää.

”Hyvä seuranta tekee lääkkeiden käytöstä turvallista.”

Happosalpaajia voi antaa kaksi kuukautta täyttäneelle vauvalle, jonka paino on yli viisi kiloa. Lääkkeet voivat aiheuttaa joillekin vauvoille infektioherkkyyttä, kun vatsan hapot eivät enää tuhoa bakteereja samalla tavalla kuin ilman lääkitystä. Samoin lääke voi vaikuttaa ruoka-aineiden imeytymiseen.

– Hyvä seuranta tekee lääkkeiden käytöstä kuitenkin turvallista. Ravintoaineiden imeytymistä voi mitata säännöllisesti verikokeilla. Omista potilaistani olen todennut, että lääkkeitä saavilla lapsilla esimerkiksi vatsatauteja ei ole käytännössä yhtään enempää kuin lapsilla, jotka eivät ole säännöllisellä lääkityksellä, Tiina Tuomela sanoo.

'''

Kipuitku on refluksitaudin tärkein oire – kurjaan sairauteen löytyy apua

Jess, tämän artikkelin olisin kaivannut 5vuotta sitten. Lääkäreille kun oli todella vaikea uskoa minun selityksiä. Onneksi monen lääkärin jälkeen löysin yhden lääkärin joka ymmärsi ja suositteli kokeilemaan lääkitystä. Moni lääkäri suositteli vain minulle lepoa. Tiesin, ettei yksi hyvin nukuttu yö ratkaise tätä ongelmaa. Lääkityksen saatua lapsi alkoi pikku hiljaa nukkumaan pitempiä pätkiä. Allergioita löytyi taustalta ja niitten myötä lääkitys myös purettiin ajan kanssa.
Lue kommentti
Kolmen pojan äiti

Kipuitku on refluksitaudin tärkein oire – kurjaan sairauteen löytyy apua

Kiitos kerrankin hyvästä ja informatiivisesta artikkelista refluksista. Kaikkien neuvolan tätien tulisi lukea nämä selkeät kuvaukset oireista. Itselläni oli keskimmäisellä pojalla allerginen refluksi joka todettiin vasta kun poika joutui ensiapuun kun hänelle annettiin korviketta neuvolan neuvosta että jos sillä nukkuisi. Toisin kävi ja hyvä ettei kuollut siitä määrästä. Maitotestauksessa sieti maitoa 0,5ml ja testi lopetettiin koska nokkosihottuma levisi kasvoihin heti. Minun poikani oksensi...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On melko tavallista, että lapsi käyttäytyy eri tavoin eri vanhemman seurassa, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila kertoo.

Olen kohta kaksivuotiaan lapsen äiti ja ihmeissäni hänen käytöksestään – tai pikemminkin sen eroista riippuen siitä, onko lapsi minun vai isänsä seurassa.

Esimerkiksi lähdöt päiväkotiin ovat minun kanssani mahdotonta rimpuilua. Isän kanssa siirtymätilanteet sujuvat paljon helpommin.

Samoin lapsi saattaa olla isänsä kanssa kaksin rauhallinen ja hyväntuulinen, mutta minun saapuessani paikalle ääni kellossa muuttuu välittömästi: lapsi heittäytyy lattialle, haluaa syliin ja siitä pois, eikä mikään tunnu olevan hyvin.

Olemme mieheni kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksessa ja sanoitamme tilanteita mielestäni samalla tavalla, mutta nyt olen alkanut miettiä, onko syy lapsen kiukutteluun todella minussa. Mitä voisimme tehdä?

Hämmentynyt

Ei ole tavatonta, että lapsi toimii eri tavalla eri vanhemman kanssa. On hienoa, että katsot tilannetta kokonaisuutena. Niin helposti voisi tulla ajatelleeksi yksiviivaisesti vaikka niin, että lapsi on vain tahallaan hankala.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa?

Ensimmäisen ikävuoden aikana lapselle muodostuu vuorovaikutuksesta niin sanottuja oletusmalleja. Stressaavissa tilanteissa lapsella herää tarve saada vanhemmalta lohtua ja turvaa. Hän reagoi tällöin itselleen tyypillisellä strategialla, jolla varmistaa saavansa huomiota ja hoivaa. Siten hän pyrkii turvaamaan eloonjäämismahdollisuutensa.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi ikään kuin liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa? Tällainen ristiriitainen kiintymysmalli voi muodostua, jos vanhempi vastaa lapsen kiintymystarpeisiin epäjohdonmukaisesti: toisinaan lempeää ymmärrystä tarjoten, toisinaan välinpitämättömyyttä tai rajoja ilmaisten.

Kuvaat erityisesti ero- ja kohtaamistilanteita. Nämä ovat tyypillisesti tunnelatautuneita hetkiä, jotka aktivoivat lapsen kiintymyssuhdestrategioita. Lapsi kaipaa silloin stressilleen turvallista säätelijää.

Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätely kehittyy. 

Taaperoikäinen voi myös pyrkiä hallitsemaan vuorovaikutusta tunteillaan. Uhmaikää lähestyvä kaksivuotias testaa rajojaan. Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätelykapasiteetti kehittyy. Vanhemman epäjohdonmukaisuus taas lisää vettä valtataisteluiden myllyyn.

Kokeile erotilanteiden ennakointia. Valmistaudu etukäteen ja päätä pysyä itse rauhallisena ja turvallisena. Kiinnitä huomiota siihen, että elekielesi viestii empatiaa ja että sanasi vahvistavat tätä. Asennoidu lempeän leikillisesti: ”Hei, höpönassu, otetaanko tänään aikaa pukemisessa? Saadaanko meille enkat?”

Jos joskus on mahdollista, voit huomiota herättämättä videoida lähtötilanteitanne ja katsoa niitä jälkikäteen. Pyri silloin miettimään, miltä kyseinen tilanne lapsesta tuntuu. Mitä tunteita ja ajatuksia omassa mielessäsi on? Miten mielentilanne näkyvät käyttäytymisessänne?

Vierailija

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Minulla on kaksi lasta, 5-vuotias ja vauva. Kirjoittajan tilanne kuulostaa melko samalta kuin meillä on ollut esikoisen kanssa enemmän tai vähemmän aina. Enemmän nuorempana, vähemmän nykyään. Lapsi on saanut kovimmat raivokohtaukset minulle, kiukuttelee esim. päiväkotiaamuina ihan eri tavalla minulle, isänsä kanssa on hyvin reipas. Nyt hän testailee rajojaan minuun, esimerkiksi uhmaa minua ihan eri tavalla kuin isäänsä. Toisaalta hän kertoo minulle vaikeista ja ristiriitaisista asioista...
Lue kommentti
Äiti -68

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Kuulostaa tutulta ja varmaan tämä on aika normaalia. Minusta se kertoo lapsen henkisen vahvuuden ja minuuden kehittymisestä. Usein äiti hoivaa ja on vauvasta muutamaan vuoteen asti enemmän lapsen kanssa. Isän osuus lisääntyy usein iän myötä. Jokaisen täytyy saadaa purkaa tunneskaalaansa ja äitihän se tutuin ja turvallisin on, jolle sen voi tehdä pelkäämättä mitään.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Hyvä ikä pottaharjoittelun aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla.

Kun vaipoista luopuminen häämöttää, tärkeintä on leppoisa ilmapiiri: otetaan tämä rennosti.

Lapsen silmissä potta voi olla jännittävä kapistus. Yhtäkkiä pissa ja kakka pitäisi tehdä istuen, potta voi tuntua viileältä ja siihen osuessaan pissakin pitää ääntä. Hui!

Pottaa voikin ensimmäisenä kokeilla rohkea nalle, tai potalla voi käydä istuskelemassa vaatteet päällä. Ja kyllä, (puhtaan) potan saa laittaa vaikka päähän! Potasta tulee tuttu ja kiva asia.

Suotuisa aika pottatreenien aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla tai kun lapsi malttaa muutenkin istua hetken aloillaan, esimerkiksi television ääressä.

Taaperon kiinnostus isompien lasten pottailuun tai siihen, miten äiti ja isä käyvät vessassa, on myös merkki siitä, että potta on tervetullut taloon.

Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Sitten onkin hyvä muistaa, että kuivaksi opettelu ei ole kilpailu. Vaikka naapurin Oiva jo osaisi, vertailu kannattaa unohtaa. Jokainen lapsi oppii kuivaksi – omassa tahdissaan.

Ensimmäiset pottakokeilut kannattaa ajoittaa esimerkiksi lounaan ja päiväunien väliin ja lukea potalla vaikka pieni kirja. Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Ja kun pottaan sitten ilmestyy jotain, on yhteisen ilon aika!

Asiantuntijana MLL:n Vanhempainpuhelimen päivystysohjaaja Laura Pilkama

3 x näin se sujuu

  • Aloita pottailu silloin, kun arjessa ei ole muita suuria muutoksia meneillään.
  • Älä stressaa takapakeista. Kiinnostus pottailuun saattaa välillä kadota mutta palaa kyllä.
  • Kehu onnistumisista!
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.