Ilo jakoon.   Johanna haluaa, että väreistä pääsevät nauttimaan muutkin kuin Ninja. Johannan ensimmäinen lastenkirja Ossi Orava ja maailman suurin käpy julkaistiin alkuvuodesta. Kuva: Juha Salminen
Ilo jakoon. Johanna haluaa, että väreistä pääsevät nauttimaan muutkin kuin Ninja. Johannan ensimmäinen lastenkirja Ossi Orava ja maailman suurin käpy julkaistiin alkuvuodesta. Kuva: Juha Salminen

Ninja-tytön syntymä toi rohkeutta elämänmuutokseen.

Johanna Witick oli päättänyt sen jo monta kertaa: kohta minä otan lopputilin, en jaksa tätä enää. Hän työskenteli mainostoimistossa, mutta työ ei tuottanut iloa.

– Vaikka olin onneton, itseluottamusta ei ollut tarpeeksi, Johanna sanoo.

Johanna tunsi, että hänen sisällään oli valtava ryöppy värejä, jotka eivät päässeet ulos. Hän halusi maalata. Työpäivän jälkeen Johanna oli kuitenkin liian väsynyt ja ahdistunut tarttuakseen siveltimeen.

Sitten Johanna tuli raskaaksi. Koko alkuraskauden ajan hän pelkäsi, miten paha olo vaikuttaisi vauvaan.

Lopulta kun äitiysloma alkoi lähestyä, hän irtisanoutui.

– Jälkeenpäin melkein suututtaa, etten lähtenyt jo aiemmin. Oma ja lapseni onnellisuus ovat niin paljon tärkeämpiä kuin työstä tuleva raha, Johanna sanoo.


Kaikki maailman värit. Johannan synnytys käynnistyi, kun pariskunta oli seuraamassa Pride-kulkuetta. ”Se on niin iloinen juhla”, Johanna sanoo. Kuva: Juha Salminen

Ninja syntyi sektiolla. Napanuora oli kiertynyt monta kertaa vauvan kaulan ympärille. Kun lääkäri sai Ninjan ulos, vauvan raajat olivat siniset, eikä ääntä kuulunut.

– Ne sekunnit kestivät kauan. Lopulta Ninja alkoi huutaa, Ninjan isä Juha kertoo.

– En nukkunut lainkaan seuraavan yönä. Tuijotin vain vauvaa ja mietin, voiko mikään ollakaan noin ihmeellistä. Ajattelin, että minun täytyy tulla onnelliseksi, jotta voisin olla hyvä äiti, Johanna sanoo.

Se ajatus jäi kytemään hänen mieleensä.


Minä myös! Ninja rakastaa maalaamista. Kodin seinillä on paljon hänen töitään. Kuva: Juha Salminen

Kului puoli vuotta. Johanna toipui sektiosta hitaasti, ja vauva valvotti öisin. Eräänä päivänä Johanna seisoi Ninjan huoneen ovella ja sai vahvan näyn: hän halusi maalata Ninjan huoneeseen lattiamaalauksen. Kuin lattiatatuoinnin, joka ei olisi vain maalaus, vaan täynnä heidän perheensä symboliikkaa.

Työhön tarvittiin erikoismaalit, joilla maalataan yleensä jumppahallien lattioita. Ne kestäisivät kulutusta.

– Maalasin öisin, aina tunnin pari kerrallaan. Enempää en jaksanut, Johanna kertoo.

Työhön kului kuukausia. Lattialle hahmottui värikkäitä köynnöksiä ja vaaleanpunainen yksisarvinen. Sen vieressä lentelee kaksi pientä lintua, jotka kannattelevat Ninjan nimeä. Yksisarvisen takajalkaa koristaa Fenix-lintu.

– Linnut olemme minä ja Juha. Me kannattelemme aina Ninjaa. Fenix-lintu taas olen minä. Haluan muistuttaa, kuinka tuhkasta voi nousta kukoistukseen, Johanna sanoo hymyillen.

Huoneen yhdessä kulmassa parveilee Johannan maalaamia leppäkerttuja, joista yksi on lennähtänyt seinälle.

– Se on erilainen kuin kaikki muut maalauksen leppäkertut. Sillä haluan sanoa, että uskalla olla sellainen kuin olet.

Kun Ninja näki ensimmäisen kerran äitinsä maalauksen, reaktio sulatti viimeisetkin epävarmuudet.

– Se ilme, kun Ninja konttasi lattialla ja näytti minulle, että äiti katso, katso, kukka!

Sen jälkeen Johanna on tehnyt maalauksia tilaustöinä. Hän maalaa iltaisin ja Ninjan päiväunien aikaan.

– Välillä tuntuu, että olen vasta ehtinyt aloittaa, kun Ninja herää. Kun katson kelloa, tajuan, että onkin mennyt jo pari tuntia. Maalaaminen on kuin meditaatiota, uppoan siihen täysin.

Tulevaisuudessa hän haluaa jatkaa lattiamaalausten tekemistä. Tarkoitus on elvyttää jäissä ollut vanha toiminimi. Mutta vielä Johanna haluaa keskittyä Ninjaan.

– Ilman Ninjaa en ehkä olisi koskaan uskaltanut lähteä työstäni.

Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää.  Kuva: Päivi Ristell
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää. Kuva: Päivi Ristell

Kuten kahden aiemmankin lapsen kohdalla, myös nyt arkkitehti ja bloggaaja Maria Nordin aloitti vauvan kanssa vessahätäviestinnän eli vvv:n heti synnytyksen jälkeen.

 – Vessahätäviestinnän periaatteen mukaan vauva on tietoinen kehon toiminnasta jo heti synnyttyään. Tavoite ei ole vaipattomuus, vaan kommunikointi vauvan kanssa.

Marian ja hänen aviomiehensä, muusikko Reino Nordin saivat kolmannen lapsensa noin viikko sitten. Vastasyntyneelä on kulunut koko tähänastisen elämänsä aikana vasta kolme vaippaa, koska sille on tarvetta vain kun poistutaan kotoa. Muuten vauva saa olla ilman vaippaa. Häntä pissitetään lavuaariin tai sitä varten kodista löytyville alustoille.

– Tai vaikka teekuppiin kuten tänä aamuna, Maria naurahtaa.

Vessahätäviestinnässä vanhempi oppii tunnistamaan vauvastaan merkit hädästä kuten vaikkapa vauvan pieni kiljahdus, suun suipistus tai epämukava olo. Sen lisäksi käytetään hyväksi ajoitusta.

– Ja tärkeää on luottaa myös vanhemman intuitioon. Pitää antautua järjen ohi tunteelle ja vaistolle, Maria kertoo.

”Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä.”

Maria kertoo, että vvv tukee varhaista vuorovaikutusta, ja sen on puolestaan todettu tuovan hyötyä hyvinvoinnille ja terveydelle koko elämän ajan. Maria on tehnyt myös Vaipaton vauva -verkkokurssin aiheesta.

– Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä. Kaikki vauvani ovat itkeneet tavanomaista vähemmän ja olleet hyvin tyytyväisiä. Uskon että tämä liittyy siihen, että vauvat ovat tulleet ymmärretyiksi. 

Ja sitten, kesken haastattelun, vauvalle tuleekin hätä, ja Maria juttelee vauvalle hellästi: Onko pisuhätä? Pisu tuli nyt, noin just hienosti. Hyvä pisu.

Vierailija

Maria Nordin: ”Vessahätäviestintä on kommunikointia vauvan kanssa”

Vierailija kirjoitti: Tuo on ihan pimeä. Ei kannata ottaa kuuleviin korviinsa näitä absurdeja kasvatusmenetelmiä. Ihan normaali kasvatusmenetelmä ennen kuin teollisuus alkoi tuottaa vaippaa. Ei ole mitään erikoista tai ihmeellistä tässä. Sinä voisit vähän matkustella ja harrastaa vaikka kirjallisuutta jos maailmakuvasi laajenisi sieltä omasta navasta.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tiesitkö, että elokuun lapset ovat monen eri tutkimuksen mukaan poikkeuksellisia? Ehkä se on pitkän kesän lämpö, joka hellii ja kasvattaa heitä äidin kohdussa.

  1. Elokuiset ovat isoja syntyessään! Tutkimuksen mukaan elokuussa syntyneet vauvat ovat keskimääräistä painavampia. Ja tiedoksi: korkea syntymäpaino on hyvä asia, kunhan se ei johdu äidin raskausajan diabeteksestä, koska esimerkiksi verenpainetaudin yhdeksi syyksi on paljastunut pieni syntymäpaino. Alhainen syntymäpaino ja hitaampi kasvu lisäsivät merkittävästi yli 60-vuotiaiden toimintakyvyn vaikeuksia, osoittaa  American Journal of Epidemiology -lehdessä julkaistu suomalaistutkimus.
  2. Elokuiset kasvavat pidemmiksi. Saman tutkimuksen mukaan kesällä, varsinkin loppukesästä syntyneet ovat myös pidempiä aikuisina. Tutkijat näkevät yhteyden pituuskasvun ja kesäraskauden edesauttaman D-vitamiinin saannin välillä.
  3. Elokuisilla on vähemmän mielenterveyden ongelmia. Elokuussa (ja syyskuussa) syntyneillä todetaan muita harvemmin bipolaarinen mielialahäiriö, kertoo vuonna 2012 julkaistu tutkimus. Tutkijat epäilevät, että myös tässä olisi syynä raskausajan lisääntynyt D-vitamiinin saanti, mutta tätä ei ole vielä pystytty näyttämään toteen.
  4.  Elokuun lapset ovat onnekkaita – tai ainakin tuntevat itsensä sellaisiksi. Vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen mukaan maalis-elokuussa syntyneet ihmiset kokevat olevansa onnekaampia kuin syys-helmikuussa syntyneet.
  5. Keväällä ja kesällä, eli myös elokuussa, syntyneet ovat tutkimuksen mukaan syksyllä ja talvella syntyneitä positiivisempia.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.