Jos vauvalla on hyvä lihasjäntevyys, hän todennäköisesti lähtee varhain liikkeelle. Kuva: iStock
Jos vauvalla on hyvä lihasjäntevyys, hän todennäköisesti lähtee varhain liikkeelle. Kuva: iStock

Vauvan jäntevyys ennustaa, miten ripeästi hän lähtee myöhemmin liikkeelle.

Kun vauva syntyy, hänen kuntonsa arvioidaan Apgar-pistein. Yksi viidestä arvioitavasta osa-alueesta on jäntevyys. Lihasjäntevyys on perinnöllinen ominaisuus, josta pystyy jo varhain ennakoimaan, miten lapsi lähtee myöhemmin liikkeelle. Jäntevä vauva todennäköisesti kannattelee päätään, yrittää pystyyn ja ottaa askeleita aiemmin kuin vähemmän jäntevä kaverinsa.

Pieni vauva on liikkeessä lähes koko hereilläoloaikansa. Liikkeet ovat aluksi laajoja ja kokonaisvaltaisia. Vähitellen ne eriytyvät yhä hienompaa motoriikkaa vaativiksi.

Niskalihakset kehittyvät vauvalla nopeasti. Jäntevimmät pystyvät jo muutaman viikon iässä kannattelemaan sylissä päätään hetken. Kuukauden ikäinen osaa vatsallaan maatessaan kääntää päänsä sivulle.

Maailmanvalloitus alkaa käännähdyksestä

Kolmen kuukauden iässä tapahtuu paljon. Esimerkiksi vatsamakuulla vauva pystyy kohottamaan hieman ylävartaloaan käsiensä varaan. Hän oppii kääntymään vatsalta selälleen, mutta ei hallitusti kierähtäen vaan hupshei kellahtaen. Hallitsematon kellahdus johtuu siitä, että hartian ja lantion välillä ei ole vielä kiertoa.

Selällään maatessaan vauva hallitsee vartaloaan jo hyvin. Pää pysyy keskilinjassa, ja niska ojentautuu pitkäksi. Vauva nostaa jalkansa vatsan päälle ja yrittää tarttua polviinsa.

Vauva ei usein mielellään makaa vatsallaan. Asento on kuitenkin motoriikan kehityksen kannalta tärkeä.

Neljän kuukauden ikäinen poimii leluja vartalonsa molemmin puolin. Vauva oppii siirtämään kehon painoa puolelta toiselle, ja samalla tasapainoaistikin kehittyy. Kumpaakin taitoa tarvitaan, kun vauva ottaa myöhemmin ensiaskeleitaan.

Kohti ensimmäisiä askeleita

Vauva ei usein mielellään makaa vatsallaan. Asento on kuitenkin motoriikan kehityksen kannalta tärkeä. Vatsamakuulta vauva lähtee yleensä yli puolivuotiaana yrittämään ryömimistä ja kahdeksan kuukauden tienoilla konttaamista.

Tätä on edeltänyt se, että lapsi on oppinut tuomaan molemmat kätensä kehon eteen ja laittamaan kädet yhteen. Käsien tuominen keskilinjaan on merkittävä kehitysaskel ja merkki siitä, että kehon oikean ja vasemman puolen välinen yhteistoiminta on alkanut kehittyä. Ilman kehon puoliskojen yhteistoimintaa ei vuorotahtinen kävelykään myöhemmin suju.

7–8 kuukauden ikäisen vauvan tasapainoaisti ja lihakset ovat jo niin kehittyneet, että hän pystyy istumaan ilman tukea. Ensimmäiset askeleensa vauva ottaa, kun luottaa riittävästi tasapainoaistiinsa.

Vierailija

Jo pienestä vauvasta voi nähdä, onko tulossa kiitäjätaapero

Mulla on kuvakin, missä esikoiseni 7vrk ikäisenä nostaa päätään ja kannatteli sitä hyvin kauan tutkien ympäristöä. Oli jäntevä, lähti kävelemään 1v5kk ikäisenä. Sitten toinen vauva oli ihan rauhakseen. Ei nostellut päätään tai muutakaan ja lähti kävelemään 8kk ikäisenä. Eli ei todellakaan ole ennustettavissa. Myös lapsen luonne ratkaisee. Esikoiseni on hyvin varoivainen ja kokeilee hissukseen, vähän kerrallaan.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kalapuikoista tulee minulle vieläkin mieleen äitiysvapaa. Niiden äärellä käytiin monta tärkeää keskustelua.

Pian siellä. Tuon kalapuikkoja!

Ystävän viesti pelastaa päivän. Minä ja vauva saamme seuraa.

Äitiysvapaalla on päiviä, jolloin kaikki tuntuu kepeältä. Vaunukoppaan mahtuu tämä kaikki uusi ja ihana, ja päiväkahvi maistuu poikkeukselliselta vapaudelta. Sitten on niitä päiviä, jolloin väsymys harmauttaa mielen, ja koko maailma kutistuu kahvikuppiakin pienemmäksi.

Äitiystävälle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä.

On helppo sanoa, mikä äitiystävässä on kullan­arvoista: hän tietää tunteen. Hänelle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä. Hän selättää ihan samaa sekamelskaa ja valvottuja öitä.

Toisilla on hätäkahvit, minulla ja ystävälläni oli kalapuikot. Hänen pakastimestaan niitä löytyi aina, minä puolestani taioin lautasille lisukkeet. Keittiönpöydässä jaoimme vauvojen vaiheet, puimme parisuhteen senhetkistä tolaa ja pohdimme, mitä töihin paluu toisi tullessaan.

Näinä iltapäivinä kello ei pysähtynyt kuten niin usein kaksin vauvan kanssa.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan.

Kotona ollessa moni asia tuntuu arkisemmalta kuin onkaan. Jälkeenpäin kaipaan montaa asiaa, kuten sitä, että oli aikaa pitää yhteyttä ystäviin. Tiesin tarkalleen, mitä heille kuului.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan. Käyttöä olisi jopa niille hitaasti kuluville tunneille.

Kirjoitus on Vauva-lehden 8/2018 pääkirjoitus.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää.  Kuva: Päivi Ristell
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää. Kuva: Päivi Ristell

Kuten kahden aiemmankin lapsen kohdalla, myös nyt arkkitehti ja bloggaaja Maria Nordin aloitti vauvan kanssa vessahätäviestinnän eli vvv:n heti synnytyksen jälkeen.

 – Vessahätäviestinnän periaatteen mukaan vauva on tietoinen kehon toiminnasta jo heti synnyttyään. Tavoite ei ole vaipattomuus, vaan kommunikointi vauvan kanssa.

Marian ja hänen aviomiehensä, muusikko Reino Nordin saivat kolmannen lapsensa noin viikko sitten. Vastasyntyneelä on kulunut koko tähänastisen elämänsä aikana vasta kolme vaippaa, koska sille on tarvetta vain kun poistutaan kotoa. Muuten vauva saa olla ilman vaippaa. Häntä pissitetään lavuaariin tai sitä varten kodista löytyville alustoille.

– Tai vaikka teekuppiin kuten tänä aamuna, Maria naurahtaa.

Vessahätäviestinnässä vanhempi oppii tunnistamaan vauvastaan merkit hädästä kuten vaikkapa vauvan pieni kiljahdus, suun suipistus tai epämukava olo. Sen lisäksi käytetään hyväksi ajoitusta.

– Ja tärkeää on luottaa myös vanhemman intuitioon. Pitää antautua järjen ohi tunteelle ja vaistolle, Maria kertoo.

”Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä.”

Maria kertoo, että vvv tukee varhaista vuorovaikutusta, ja sen on puolestaan todettu tuovan hyötyä hyvinvoinnille ja terveydelle koko elämän ajan. Maria on tehnyt myös Vaipaton vauva -verkkokurssin aiheesta.

– Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä. Kaikki vauvani ovat itkeneet tavanomaista vähemmän ja olleet hyvin tyytyväisiä. Uskon että tämä liittyy siihen, että vauvat ovat tulleet ymmärretyiksi. 

Ja sitten, kesken haastattelun, vauvalle tuleekin hätä, ja Maria juttelee vauvalle hellästi: Onko pisuhätä? Pisu tuli nyt, noin just hienosti. Hyvä pisu.

Vierailija

Maria Nordin: ”Vessahätäviestintä on kommunikointia vauvan kanssa”

Vierailija kirjoitti: Tuo on ihan pimeä. Ei kannata ottaa kuuleviin korviinsa näitä absurdeja kasvatusmenetelmiä. Ihan normaali kasvatusmenetelmä ennen kuin teollisuus alkoi tuottaa vaippaa. Ei ole mitään erikoista tai ihmeellistä tässä. Sinä voisit vähän matkustella ja harrastaa vaikka kirjallisuutta jos maailmakuvasi laajenisi sieltä omasta navasta.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.