Iia, 8 kk, sai ensimmäiset kiinteät ruokansa nelikuisena. 

Iia aloitti soseiden maistelun neljän kuukauden ikäisenä. Imetys sujui hyvin, mutta äiti Heini Kinnunen ei halunnut odottaa enää kauempaa.

– Idea on ärsyttää vauvan suolistoa, jotta hän välttyisi allergioilta, Heini sanoo.

Suomessa virallinen suositus on aloittaa kiinteät ruuat 4–6-kuukauden iässä viimeistään silloin, kun lapsi täyttää puoli vuotta. 

Heini ei keitä vaan höyryttää soseutettavat kasvikset. Näin ravinteet säilyvät paremmin. Muutamaa imeskelykurkkua lukuun ottamatta Iia on saanut kaiken kiinteän ruokansa soseena. Heini perustelee sitä näin:

– Ruoka imeytyy helpommin, kun se on valmiiksi hienonnetussa muodossa. Vauvan vatsa ei osaa työstää ruokaa vielä juurikaan, joten se joutuu tekemään kauheasti töitä saadakseen pilkottua porkkanan tai perunan palasia. Ne tulevat ulosteessa melkein kokonaisina ulos.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kauppojen sosevalikoima on laaja, mutta Heini on tähän mennessä laittanut perheen pienimmän ruuat itse. Pidemmän päälle purkkiruuat käyvät kalliiksi, ja Heinistä on mukavaa, että vauvan soseet syntyvät samoista aineksista kuin muunkin perheen ruoka. Näin hyppäys tavalliseen ruokaan ei ole iso siinä vaiheessa, kun vauvan ruokavalion rajoitukset loppuvat vuoden iässä.

Heini pitää kaupan soseita kelpo ruokana, mutta niiden pitkä säilyvyysaika epäilyttää.

– En voi uskoa, että ruoka-aineiden ravinteet pysyvät yhtä hyvinä vuosikausia, Heini sanoo.

Iia tykkää ruuista, joissa on makua. Siksi Heini ei säästele mausteissa: sipulit, valkosipuli ja kuivatut yrtit tekevät soseista maukkaita. Päälle Heini lisää ripauksen pippuria. Jos mausteet unohtuvat, ei ruokakaan maistu yhtä hyvin.

Vauva myös aistii ilmeistä ja eleistä, jos ruoka ei vanhemman mielestä ole hyvää.

– Täytyy itse muistaa olla nyrpistämättä nenää millekään, jotta vauva ei opi, että tämä maku on ”pahaa”, Heini sanoo.

Reissun päällä kaupan sosepurkit olisivat käteviä, mutta Iialle ne eivät maistu. Heini on keksinyt ottaa omat eväät mukaan ruokatermarissa. Kun siitä syöttää suoraan, ei ruokaa tarvitse erikseen lämmittää.

Kun Iia oli nelikuinen, Heini syötti häntä sylissään. Lähempänä puolta vuotta vauva siirtyi syöttötuoliin. Isoja annoksia Heini ei ole Iialle tarjoillut.

Yhdellä aterialla sosetta kuluu desin verran. Kun vauva on valmis, hän päristää viimeisen lusikallisen ympäri naamaa: nyt riittää, kiitos!

Nyt, kun Iia on melkein yhdeksän kuukauden ikäinen, Heini painelee ruuan rouheaksi soseeksi haarukalla. Vauvan suussa on kaksi hammasta, ja suu työstää ateriaa tehokkaasti.

Moni Heinin tutuista suosii sormiruokailua ja perustelee sitä muun muassa sillä, että lapsi oppii alusta lähtien syömään itse.

–Iia vie maissinaksuja ja leluja suuhun ongelmitta. Käden koordinaatio kehittyy siinä ihan samalla tavalla kuin sormiruokaillessa, Heini sanoo.

Hänestä omatoimisuutta tärkeämpää on se, että vauvan elimistö saa ruuasta kaiken irti.

–Vauva tarvitsee nyt kaiken ravinnosta kasvaakseen ja kehittyäkseen. Kun ruoka on ravinteikasta ja helposti sulavaa, vauva saa paremmat rakennusaineet kasvamiselle.

Heini yrittää tarjota lapsille mahdollisimman puhdasta ruokaa. Aamulla hän keittää tattaripuuroa ja lisää marjoja päälle. Päivällä perhe syö kasviksia, juureksia sekä kalaa tai lihaa. Sekä isoveli Noel että Iia ovat saaneet maitohappobakteeria vauvasta alkaen. Heini näkee vahvan yhteyden ravinnon ja terveyden välillä.

Herkkujakin tietysti saa.

–Noel saattaa sanoa, että otetaan me muut jälkkärijäätelöt, ja vauva voi ottaa jälkkäritissin.