Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Onko tutista hyötyä vai haittaa? Kysyimme asiantuntijoilta, pitävätkö tuttia koskevat väittämät paikkansa.

1. Tutti on välttämätön, jos lapsella on kova imemisen tarve

Vauvalla on ensimmäisinä kuukausina toki kova imemistarve, mutta jos lapsi saa riittävästi rintamaitoa ja on kylläinen, hän ei välttämättä kaipaa tuttia. Jos vauva tuntuu olevan lakkaamatta rinnalla, todennäköisempää kuin se, että vauva haluaa vain imeä, on se, että lapsella on nälkä. Silloin hänelle kannattaa tarjota lisäruokaa.

Se, antaako lapselle tuttia vai ei, on jokaisen vanhemman henkilökohtainen päätös. Jokaisella on asiasta oma mielipide, ja saa ollakin. Vanhempien kannattaa tehdä tässä asiassa niin kuin he parhaaksi näkevät.
Lastenlääkäri Anna Schlenzka, lääkärikeskus Dextra

2. Tutin käyttö häiritsee imetystä

Näin saattaa olla, jos tutin käyttö aloitetaan ennen kuin lapsi on oppinut kunnolla imemään rintaa. Yleensä imuote vakiintuu ensimmäisten viikkojen aikana. Tutin imeminen saattaa vaikeuttaa rinnan imemisen opettelua, koska tuttia imetään eri tavalla kuin rintaa. Tutin imemisessä on lisäksi se huono puoli, että se vähentää rinnan stimulaatiota, mikä voi varsinkin ennen maidon nousua häiritä herkkää kysynnän ja tarjonnan välistä tasapainoa.
Lastenlääkäri Anna Schlenzka, lääkärikeskus Dextra

3. Lapsi nukahtaa ja nukkuu rauhallisemmin tutti suussa

Mitään tällaista ei ole tutkimuksissa osoitettu. Pieni imeväinen nukahtaa ilman tuttiakin, jos hän on kylläinen. Tutti saattaa päinvastoin häiritä unta, jos se putoaa kesken unien ja sitä aletaan hamuilla ja etsiskellä.

Suuri osa vauvoista tekee imemisliikkeitä unissaan, oli tutti suussa tai ei. Se, miksi toiset vauvat tuntuvat tarvitsevan tuttia, johtuu todennäköisesti ainakin osittain tuttiin tottumisesta.
Erikoislääkäri Turkka Kirjavainen, HUS:n Lasten ja nuorten sairaala

4. Tutin imeminen nukkuessa ehkäisee kätkytkuolemia

Kyllä. Tutin kätkytkuolemia ehkäisevästä vaikutuksesta on runsaasti näyttöä. Tutin käyttö on otettu jopa osaksi kätkytkuoleman vastustamiskampanjoita muun muassa USA:ssa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että eniten kätkytkuolemiin vaikuttaa nukkuma-asento eli vauvat pitäisi aina nukuttaa selällään.

Syytä tutin käytön kätkytkuolemia ehkäisevään vaikutukseen ei tiedetä, emmehän tiedä kätkytkuolemien syytä muutenkaan. Luultavasti tutin vaikutus on puhtaasti mekaaninen eli tutti estää ilmateiden tukkeutumisen.
Erikoislääkäri Turkka Kirjavainen, HUS:n Lasten ja nuorten sairaala

5. Tutin muoto ja materiaali ovat makuasioita

Hammaslääkärit suosittelevat anatomisesti muotoiltua tuttia, se aiheuttaa vähiten vahinkoa hampaiden kehitykselle. Kannattaa seurata pakkausten ikäsuosituksia ja kokeilla, millainen tutti omalle lapselle parhaiten sopii.

Materiaaleista silikoni on luonnonkumia kovempi ja kestävämpi. Silikonitutti on myös helpompi huoltaa eikä sen tiedetä aiheuttaneen allergioita. Luonnonkumin etu silikoniin nähden on, että se on pehmeämpää. Huono puoli on se, että luonnonkumi saattaa aiheuttaa allergisen reaktion, mutta tuskin ihan vastasyntyneelle. Jos perheessä on luonnonkumiallergiaa, silikonitutti on silti parempi vaihtoehto.
Lastenlääkäri Anna Schlenzka, lääkärikeskus Dextra

6. Tutti kerää pöpöjä

Kyllä. Tutit putoilevat milloin mihinkin, niitä kosketellaan likaisin sormin, päiväkodissa ne saattavat vaihtua. Jotkut vanhemmat laittavat tutin jopa omaan suuhunsa puhdistaakseen sen.

Tutti pitäisi huuhdella jokaisen käyttökerran jälkeen, ja jos se putoaa lattialle. Kerran päivässä tutti on hyvä pestä kunnolla kuumalla vedellä tai keittämällä. Kannattaa myös varmistaa päivittäin, että tutti on hyvin kiinni reunuksessaan. Tutti pitää vaihtaa uuteen, jos siinä on reikiä tai rikkoutumia. Rikkinäiseen tuttiin voi kertyä bakteereita ja vauva saattaa purra tutista palasia irti.
Lastenlääkäri Anna Schlenzka, lääkärikeskus Dextra

7. Tutin innokas imeminen lisää korvatulehdusvaaraa

Kyllä, tutti lisää korvatulehdusalttiutta - ei paljon, mutta se on yksi lisäriskitekijä. Syytä tähän ei tiedetä, mutta ilmeisesti syy ei piile tutin keräämissä pöpöissä. Voi olla, että tuttia imevän lapsen nielun paineolosuhteet muuttuvat ja riski kasvaa sen vuoksi.
Dosentti, lasten infektiolääkäri Marjo Renko, Oulun yliopistollinen sairaala

8. Tutti hidastaa puheen kehitystä

Näin voi olla, jos tutti on lapsella aina suussa siinä vaiheessa, kun hän alkaa harjoitella puhumista. Jos tuttia haluaa käyttää, sitä pitäisi käyttää vain päivä- tai yöunille mentäessä, ei pitkin päivää.
Lastenlääkäri Anna Schlenzka, lääkärikeskus Dextra

9. Vauvaikäisen vieroitus tutista on helpompaa kuin isomman lapsen

Kyllä. Vauvaikäisen vieroitus tutista on helpointa, sillä tutin imemisestä ei ole vielä tullut tapaa. Vastaavasti vuoden ikäisen lapsen on helpompaa luopua tutista kuin kaksivuotiaan, jolle tutin imemisestä on tullut pinttynyt tapa ja jolla uhmakin saattaa vaikeuttaa vieroittamista.
Lastenlääkäri Anna Schlenzka, lääkärikeskus Dextra

10. Tutti aiheuttaa purentavirheitä

Tutin imeminen on riskitekijä. Mitä pidempi tutin päivittäinen käyttöaika on ja mitä vanhemmaksi lapsi tuttia käyttää, sitä suurempi on todennäköisyys, että lapselle kehittyy purentavirhe.

Tutin imeminen voi aiheuttaa avopurennan tai sivualueen ristipurennan. Avopurenta johtuu yleensä siitä, että hampaiden puhjetessa niiden välissä on ollut jotain, joka on estänyt ylä- ja alahampaita puhkeamasta yhteen. Aikaisemmin, kun tutit olivat muodoltaan suuria ja paksuja, suuret avopurennat olivat yleisiä. Nykyään useimmat tutit ovat rakenteeltaan aika ohuita, varsinkin siitä osasta, joka jää hampaiden väliin, eikä suuria avopurentoja juuri enää esiinny.

Sivualueen ristipurenta johtuu yleensä siitä, että yläleuka on normaalia kapeampi. Yläleuan kapeus puolestaan johtuu siitä, että sen leveyskasvu on häiriintynyt. Näin voi tapahtua, jos tutti tai sormi painaa kieltä alas.
Hampaiston kehitys- ja oikomisopin professori Juha Varrela, Turun yliopisto

11. Ahkera tutin imijä voi joutua oikomishoitoon

Tutin aiheuttama avopurenta on harvoin hoitoa vaativa ongelma, jos imeminen loppuu riittävän ajoissa. Kun tutin käyttö lopetetaan, maitohampaat yleensä jatkavat puhkeamista ja ongelma korjaantuu. Avopurenta korjaantuu yleensä viimeistään pysyvien hampaiden puhjetessa, kunhan hampaiden välissä ei pidetä mitään.

Ristipurenta puolestaan vaatii oikomishoitoa. Maitohampaisiin alun perin kehittynyt ristipurenta siirtyy yleensä pysyviin hampaisiin. Jos ristipurentaa ei hoideta ajoissa, kasvaa riski, että lapsen hammaskaariin, leukaluihin, leukaniveleen ja/tai kasvoihin syntyy epäsymmetristä kasvua.
Hampaiston kehitys- ja oikomisopin professori Juha Varrela, Turun yliopisto

12. On parempi imeä tuttia kuin sormea

Kyllä. Tutin käyttö aiheuttaa vähemmän purentavirheitä kuin sormen imeminen. Tämä johtuu ainakin osaksi siitä, että tutin käytöstä lasten on helpompi luopua. Tutti aiheuttaa yleensä vähäisemmän avopurennan ja sen vaikutukset purentaan ovat pääsääntöisesti symmetrisiä, mikä tekee mahdollisen oikomishoidon helpommaksi. Jos sormen imeminen jatkuu yli kahden ikävuoden, kohoaa distaalipurennan riski kuusinkertaiseksi. Distaalipurennassa alaleuka jää yläleukaan verrattuna liian pieneksi tai taakse.
Hampaiston kehitys- ja oikomisopin professori Juha Varrela, Turun yliopisto

13. Tutin käyttö lisää hampaiden reikiintymistä

Tutin imeminen ei sinänsä lisää hampaiden reikiintymistä. Reikiintyminen voi alkaa vasta, kun lapsi on saanut hampaiden kariesta aiheuttavan streptokokki mutans -bakteerin. Tartunta saadaan yleensä aikuiselta, jolla on kyseinen bakteeri suussaan. Se voi tarttua myös tutin välityksellä, jos lapset vaihtavat tuttia tai jos äiti esimerkiksi puhdistaa maahan pudonneen tutin suussaan. Hampaiston kehitys- ja oikomisopin professori Juha Varrela, Turun yliopisto
 

14. Tutin imeminen pitää lopettaa viimeistään kahden vuoden iässä

Tämänhetkisen suosituksen mukaan ensimmäisen puolen vuoden aikana tuttia voi käyttää vapaasti. Sen jälkeen tutin käyttöä vähennetään pikkuhiljaa. Tutti annetaan lapsen suuhun vain nukkumaan mennessä helpottamaan nukahtamista tai lohduksi isoon itkuun. Sitä ei enää käytetä jatkuvasti leikkiessä, rattaissa, autossa tai nukkuessa.

Kymmenen kuukauden iästä lähtien tutti olisi parasta jättää kokonaan pois. Kätkytkuolemia ei silloin enää juuri esiinny ja korvatulehdusriski alkaa olla pahimmillaan. Samoin vaikutukset hampaistoon ovat sitä pahemmat, mitä pidempään tuttia käytetään.

Purennan kehittymisen kannalta näyttää siltä, että tutin käyttö pitäisi lopettaa viimeistään noin 2,5 vuoden iässä. Riski, että lapselle kehittyy sivualueen ristipurenta, kohoaa yli viisinkertaiseksi, jos tutin käyttö jatkuu tämän iän jälkeen.
Dosentti, lasten infektiolääkäri Marjo Renko, Oulun yliopistollinen sairaala, hampaiston kehitys- ja oikomisopin professori Juha Varrela, Turun yliopisto

Pirkko Tuominen, Vauva 3/2007

Lämpimänä pysymisen salaisuus on kerroksissa ja oikeissa materiaaleissa. Viisi nyrkkisääntöä helpottavat uloslähtöä.

1. Kerroksia sään mukaan

Touhuava taapero tuottaa liikkuessaan lämpöä, joten liikaakaan ei pitäisi päälle topata. Useat ohuet kerrokset lämmittävät paremmin kuin yksi paksu, sillä kerrosten väliin jää ilmaa. Kerroksia on myös tarvittaessa helppo riisua pois.

Ihoa vasten kannattaa pukea esimerkiksi merinovillaa, joka lämmittää ja siirtää kosteutta. Puuvilla taas on pakkasella ihoa vasten kylmä. Välikerrokseksi sopivat fleece, college ja villa, ja päällysvaatteet suojaavat tuulelta ja tuiskulta.

Puuvilla on pakkasella ihoa vasten kylmä.

2. Ei turhaa kasvunvaraa

Isoissa kengissä lapsen on kömpelö liikkua, ja liian isoilla rukkasilla on hankala tarttua leluihin, mikä vie ulkoilusta ilon ja liikkeen. Paikallaan nököttävä taapero palelee helposti. Myöskään liian pieni vaate ei lämmitä, sillä alle ei mahdu lisäkerroksia.

3. Kunnon kengät

Hyvissä talvikengissä on paksu pohja ja vuori, ja niihin mahtuu tarvittaessa ohut villasukka. Tarpeeksi tilavassa kengässä myös ilma eristää lämpöä.

Paikallaan nököttävä taapero palelee helposti.

4. Sukilla on väliä

Pienenkin lapsen jalka hikoilee, joten helposti kostuva puuvilla on pakkasella huono vaihtoehto.

Jalat pysyvät parhaiten lämpiminä sekoitemateriaalista, merinovillasta tai villasta valmistetuissa sukissa. Jarrusukkia ei kannata jättää jalkaan ulkoillessa, sillä sukka ei liu’u normaalisti kenkään ja varpaat jäävät kippuraan.

5. Päätä ei saa paleltaa

Pään kautta lämpöä poistuu tehokkaasti, ja lapsilla pään osuus kehosta on suhteellisesti suurempi kuin aikuisilla. Hattu on sopivan lämmin, jos lapsen niska on ulkoillessa lämmin. 

Villapipo pitää lämmön ja siirtää kosteutta iholta. Kypärähatun plussa on, että se pitää kasvot, kaulan ja niskan lämpimänä. Toppahattu taas on tarpeen kovimmilla pakkasilla.

Villapipo pitää lämmön ja siirtää kosteutta iholta.

Paljon liikkuvalle lapselle riittää ohuempi hattu kuin taaperolle, joka ei liiku paljoakaan. Jos lapsi ensin hikoilee tukkansa märäksi liian paksussa päähineessä, paikallaan ollessa kylmä tulee nopeasti.

+ pieni materiaalisanasto

  • Merinovilla – Kuidut ovat pidempiä ja ohuempia kuin normaalin villan. Merinovilla siirtää kosteutta iholta paremmin kuin keinokuidut eikä hengittävänä hiosta sisälläkään.
  • Silkkivilla – Yhdistelmä merinovillaa ja luonnonsilkkiä. Ohuesta ja hengittävästä silkkivillasta valmistetaan esimerkiksi mukavan tuntuisia aluskerrastoja.
  • Goretex – Ohut polytetrafluorieteenikalvo, jonka ansiosta vaate tai jalkine pitää vettä ja tuulta mutta hengittää. Goretex kestää kovaakin kulutusta.
  • Primaloft – Kevyt ja pehmeä keinokuitu, joka hylkii vettä ja pitää tuulta sekä haihduttaa kosteutta iholta. Käytetään esimerkiksi sukissa, kerrastoissa ja käsineissä.
  • Thinsulate – Materiaali, joka sitoo tehokkaasti ilmamolekyylejä kehon ja ulkoilman välille ja eristää näin lämpöä. Myös thinsulate kestää kosteutta ja hengittää. 

Nappaa talteen myös talvipukeutusmisopas joulukuun 2017 Vauva-lehdestä!

Vierailija

Tuulee ja tuivertaa – 5 ohjetta taaperon talvipukeutumiseen

Vierailija kirjoitti: No huhhuh. Enpä ole koskaan huomannut, että sukkahousut tai aluspaita tuntuisivat kylmiltä päällä! Muutenkaan moni, kuten minä, ei pysty pitämään mitään villaa suoraan ihoa vasten. En siis neuvoisi laittamaan villaa iholle ennen kuin tietää, pystyykö oma lapsi villaa ollenkaan pitämään päällään. Merinovilla ei kutita.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Wuaaah! Silikonisiveltimellä saa hienoja kuvioita sekä paperiin että äidin paitaan. Kuva: Riina Peuhu
Wuaaah! Silikonisiveltimellä saa hienoja kuvioita sekä paperiin että äidin paitaan. Kuva: Riina Peuhu

Värikylpy on Aaro-vauvan ensimmäinen harrastus. Seuraavaksi hän suuntaa jumppaan ja muskariin, äiti Piia kertoo.

Taideaterian päälle kuuluu pieni röyhtäisy. Yhdeksänkuisen Aaron suupielet ovat puolukkajauhosta punaiset. Taito Pirkanmaan ohjaaja Elisa Nyman kehottaa tunnustelemaan, katselemaan ja kuuntelemaan, mutta osa aineksista päätyy tässä porukassa myös suuhun.

Tänään vauvojen värikylvyn teemavärinä on punainen. Aaro on levittänyt papereille lämmintä mannakiisseliä ja kylmää mustikkasosetta, kuunnellut linssien rapinaa lattialle ja tunnustellut ilmavaa organzaa.

Pojan peppu on kirkkaan vaaleanpunainen kiisselin päällä liukumisesta. Vieressä kaveri Veini, yhdeksän kuukautta, katsoo kiinnostuneena Aaron suupieliä.

– Hän selvästi ajattelee, että mitä Aaro syö, ja ennen kaikkea, että mistäs minullekin saataisiin, Veinin äiti Henna nauraa.

Aaron ja Veinin äidit kuvailevat lapsiaan sosiaalisiksi vauvoiksi, joiden kanssa on helppo lähteä mihin tahansa. Kuva: Riina Peuhu
Aaron ja Veinin äidit kuvailevat lapsiaan sosiaalisiksi vauvoiksi, joiden kanssa on helppo lähteä mihin tahansa. Kuva: Riina Peuhu

Aaro tarttuu silikonisutiin ja laittaa sen välillä paperiin, välillä suuhun. Silikoni tuntuu mukavalta ikeniä vasten.

– Tiesin jo heti Aaron ollessa pieni, että haluan hänen kanssaan värikylpyyn. On hauska kokeilla vauvan kanssa erilaisia juttuja. Käymme yhdessä myös jumpassa, ja pian aloitamme muskarin, Piia-äiti kertoo.

Piia ei tahdo liikaa ohjata Aaron mieltymyksiä. Hän toivoo voivansa tarjota lapselle monenlaista tekemistä ja antaa lapsen sitten päättää itse, mihin hän syventyy.

”Vuorovaikutusta syntyy, kun pensseli lipsahtaa paperilta kaverin paidan etumukseen.”

Piia sanoo yllättyneensä siitä, kuinka moneen aistiin värikylpy vetoaa.

– En osannut odottaa, että täällä vauva pääsee kokeileman erilaisia tekstuureja ja kokee myös esimerkiksi aineiden lämpötilan vaihteluita kuumasta kylmään.

Piia ei ajattele, että värikylvyssä olisi kyse taiteesta tai taideharrastuksesta. Ryhmässä touhuaa vauvoja nelikuisista yksivuotiaiksi, joten ei tässä vielä picassoja lähdetä jäljentämään.

Elisa Nyman sanookin, että värikylvyn painopiste on vanhemman ja vauvan välisen vuorovaikutuksen tukemisessa. Vuorovaikutusta syntyy myös vauvojen välillä.

– Vauvasta on jännittävää tarkkailla, mitä toinen vauva tekee. Vuorovaikututusta syntyy myös, kun pensseli lipsahtaa paperilta kaverin paidan etumukseen, Elisa sanoo.

Yksi päämäärä on ohjata lasta havaitsemaan, että hän pystyy itse tuottamaan jälkeä, kuten vaikkapa punaisen kämmenen kuvan paperille.

– Aikuisen on tärkeä sanallistaa, että nyt sinä teit tämän. Vanhemman kanssa vauva opettelee kommunikointia ja vastavuoroisuutta tekemällä havaintoja ja jakamalla niitä. Vauva oppii nopeasti, että vanhempikin innostuu, kun hän tuottaa jäljen paperiin, Elisa kertoo.

Kiisseliä tulossa! Maalaamisen välissä Aaro kipuaa mielellään äidin syliin. Siksi molemmat vaihtavat vaatteet värikylvyn jälkeen. Kuva: Riina Peuhu
Kiisseliä tulossa! Maalaamisen välissä Aaro kipuaa mielellään äidin syliin. Siksi molemmat vaihtavat vaatteet värikylvyn jälkeen. Kuva: Riina Peuhu

Aiempien kertojen teemavärit ovat olleet sininen ja vihreä. Piia ja Henna kertovat, että sekä Aaro että Veini tuntuivat innostuneemmilta niistä kuin nyt punaisesta.

”Veini oli vihreällä kerralla ihan liekeissä. Hän innostui erityisesti tillistä!”

– Voiko olla, että olemme huomaamattamme jo ohjanneet lapset siihen, että vihreä ja sininen ovat poikien värejä, Piia pohtii.

– Veini oli vihreällä kerralla ihan liekeissä. Hän innostui erityisesti tillistä! Nyt oli enemmän lattialla lastan imeskelyä, Henna jatkaa.

Värikylvyn jälkeen suurin osa sekä äideistä että vauvoista on myös oikean kylvyn tarpeessa. Onneksi vaihtovaatteet ovat mukana.

Piia myöntää, että värikylvyssä syntyvä sotku on kivaa, kun ei tarvitse itse olla siivoamassa sitä. Omassa olohuoneessa vastaavat kokeilut vähän kiristäisivät.

– Toisaalta Aaro sormiruokailee, joten keittiö näyttää joka tapauksessa välillä aika samalta kuin värikylpyhuone, Piia toteaa.

Juttu on julkaistu Vauva-lehdessä 10/2017.