Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Ilman muistia oppimisesta ei tulisi mitään eikä vauva tunnistaisi edes äitiään. Ensimmäiset muistijäljet syntyvät jo odotusaikana.

Äiti heijaa itkuista vauvaa. Tasainen rytmi ja musiikin hyräily rauhoittavat molempia, ja kohta vauva nukahtaa.

Äidin hyräilemä melodia ja siihen liittyvä hyvänolontunne voivat olla vauvalle tuttuja jo ajalta ennen syntymää. Kun äiti laulaa tai soittaa odotusaikana musiikkia, sikiö kuulee sen. Kun musiikki on äidille mieleistä, äidin hyvänolontunne välittyy hormonien mukana sikiöön. Vauva liittää mielihyvän musiikkiin syntymänsä jälkeenkin.

Kognitiivisen neurotieteen tutkija Eino Partanen kertoo tutkimuksesta, jossa odottavat äidit soittivat vauvalle tiettyä kappaletta toistuvasti raskauden viimeisen kolmanneksen ajan. Kun samaa musiikkia soitettiin vauvoille syntymän jälkeen, niiden aivosähkökäyrissä huomattiin selvä muutos. Vauvat tunnistivat ja muistivat musiikin vielä neljän kuukauden iässä.

Odotusajalta tuttua kappaletta voi siis yrittää käyttää vauvan rauhoituskeinona. Ei ole väliä, soittaako vauvalle Metallicaa vai Lapin äidin kehtolaulua, kunhan vain äiti pitää kappaleesta.

– Periaatteessa kaikki musiikki käy, kunhan se ei ole niin kovalla, että pelästyttää sikiön ja häiritsee uni-valve-rytmiä, Partanen sanoo. Unilaulua ja nukkumaanmenorutiinia voi alkaa opettaa lapselle jo odotusaikana.

– Toistuvasta äänen ja liikkeen yhdistelmästä jää sikiön muistiin erityisen vahva jälki, selittää aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.

Myös liikkumattomuus jää mieleen. Kun musiikki soi ja odottava äiti rauhoittuu paikalleen, vauva yhdistää musiikin rauhoittumiseen. Tuttu unilaulu voi siis auttaa vauvaa jäsentämään päivää kohdun ulkopuolellakin.

Itkeekö hän suomeksi?

Muisti on kaiken oppimisen perusta. Esimerkiksi äidinkieleen tutustuminen alkaa jo kohdussa: sikiö kuulee puhetta ja oppii samalla sen toistuvia rytmejä ja äänteitä. Partanen kertoo tutkimuksesta, jossa huomattiin, että saksalaisten ja ranskalaisten vauvojen itku noudattaa vauvojen äidinkielen sävelkulkua. Vastasyntyneet saksalaisvauvat itkevät laskevalla sävelkululla, ranskalaiset taas nousevalla.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vauvalle olisi kiire lukea aapista jo ennen syntymää. Lapsen päättelykyvyn kehitykseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde vanhempiin. Siinäkin tosin muisti on mukana: kun vanhemmat vastaavat vauvan tarpeisiin, hän oppii muistamaan ja luottamaan siihen, että hänestä huolehditaan. Silloin vapautuu energiaa uuden oppimiseen.

Myös makumuistoja syntyy jo kohdussa. Kiinteitä ruokia aloittelevan vauvan mutristellessa mustikalle ja ahmiessa päärynää äiti voi muistella edellisten kuukausien ruokavaliotaan. Sikiöllä on jo ennen raskauden puoliväliä soluja, jotka aktivoituvat mauista. Niellessään lapsivettä sikiö saa makuaineita elimistöönsä, ja aivojen haju- ja makuaistiradat vahvistuvat.

Huotilainen kertoo, että vauvat suosivat raskausajalta tuttuja makuja. Erityisesti tämä pätee makuihin, joihin liittyy vahva haju, esimerkiksi valkosipuliin. Ruoka-aineita ei kannata vältellä raskauden aikana ilman hyvää syytä.

– Raskausaikana voisi kokeilla uusiakin kasviksia, hedelmiä ja mausteita, jotta maut tulisi esiteltyä vauvalle, Huotilainen sanoo.

Mieltymys makuun vahvistuu imetyksen aikana, jolloin vauva saa makuainetta äidinmaidossa. Vaikutus on sikiöaikaa vahvempi, sillä äidinmaitoon liittyy kylläisyyden tunne, jonka vauva liittää maidon mukana maistamaansa makuun.

Ensin kasvot, sitten paikat

Kummien, setien ja tätien sylissä viihtynyt vauva voi puolivuotispäivän tienoilla osoittaa selvästi, että vain äidin tai isän syli kelpaa. Vierastamisvaihe voi tuntua vanhemmista raskaalta, mutta silloin voi lohduttautua sillä, että ainakin vauvan muisti pelaa, kuten kuuluu.

– Ei voi vierastaa, ellei tunnista omia vanhempiaan, Huotilainen tiivistää.

Vastasyntyneellä on järjestelmä, joka auttaa tunnistamaan kasvoja. Se ohjaa vauvan katseen kasvoihin, ja jos kasvonpiirteet löytyvät, katse pysyy kasvoissa. Vauva oppii tunnistamaan lähimmät ihmiset hyvin aikaisin, sillä kasvoihin liittyvä puheääni helpottaa tunnistamista.

Paikkatietojärjestelmä taas auttaa jäsentämään maailmaa. Muistiin ei tallennu pelkästään nähty tai kuultu asia, vaan myös ympäristö. Jo puolen vuoden iässä vauva muistaa, että olohuoneessa leikitään ja makuuhuoneessa rauhoitutaan.

Muisto vaatii toiston

Jotta asia jäisi sikiön tai vauvan muistiin, sen on tapahduttava toistuvasti.

– Esimerkiksi syntymä on yksittäinen tapahtuma, eikä tunneta mekanismia, jolla siitä voisi jäädä jotain vauvan muistiin, Huotilainen sanoo.

Yksittäinen tapahtuma voi jäädä lapsen muistiin vasta, kun kielelliset taidot riittävät tapahtuman muistelemiseen. Se riittää toistoksi. Episodinen muisti eli tapahtumamuisti alkaakin kehittyä vasta ensimmäisen ikävuoden lopulla, kun kielikin kehittyy.

Varhaisimmat pysyvät lapsuusmuistot tapahtumista ja tilanteista voivat olla kolmen vuoden iästä, mutta monien aikuisten ensimmäinen muisto on vasta kouluiältä. Usein on mahdotonta sanoa, muistammeko varsinaisen tilanteen vai sen, kuinka siitä on myöhemmin keskusteltu. Tunteet heräävät näissä keskusteluissa, ja tilanne eletään uudelleen. Muistikuva voikin nousta tästä, Huotilainen selittää.

Myönteiset lapsuusmuistot luovat pohjan luottavaiselle suhtautumiselle maailmaan.

– Luottamus siihen, että asiat yleensä järjestyvät ja maailmassa vallitsee tietty järjestys, ovat tärkeitä, jotta ihminen voi elää normaalilla stressi- ja vireystasolla, Huotilainen sanoo.

Sikiö- ja lapsuusajan tapahtumien vaikutusta muistoihin on vaikea erottaa.

– Alkuperäisiä muistijälkiä ei oikeastaan ole, on vain eri versioita. Joka kerta, kun opimme uutta, tönimme vanhoja muistijälkiä kauemmaksi.