Nyt keulii. ”Kanojen kanssa homma lähti niin sanotusti lapasesta. Me ajattelimme heti, että näitä on pakko saada lisää”, Johanna nauraa. Kuva: Juha Salminen
Nyt keulii. ”Kanojen kanssa homma lähti niin sanotusti lapasesta. Me ajattelimme heti, että näitä on pakko saada lisää”, Johanna nauraa. Kuva: Juha Salminen

Oma kanala oli vuosia Johannan unelma. Vauvavuosi sai hänet rohkaistumaan.

Johanna Simola katseli ulos auton ikkunasta auringonpaisteeseen ja oli innoissaan. Parin päivän päästä olisi juhannus. Takakontissa koiran kuljetushäkissä kaakatti kuusi kanaa, ja takapenkillä Matilda, yhdeksän kuukautta, kuunteli niiden mekastusta.

– Olin haaveillut omista kanoista ja munista siitä asti, kun aloimme rakentaa taloa yhdeksän vuotta sitten, Johanna kertoo.

Koskaan ei kuitenkaan tuntunut olevan aikaa selvittää, mitä kanalan perustaminen vaatii.

Viimein syksyllä 2014 Matilda syntyi. Koliikki itketti öisin ensimmäisten kuukausien ajan. Päivisin tyttö kuroi univelkaa ja nukkui pitkiä päiväunia. Johanna taas ei saanut unta.

– Pyörittelin viikkotolkulla peukaloita. Lopulta päätin, ettei minun ole pakko katsella vieressä, kun vauva nukkuu. Yhtä hyvin voin ottaa selvää kanaloista.


Samassa rytmissä. Illan tullen Johanna sammuttaa valot ja toivottaa linnuille hyvää yötä. Kuva: Juha Salminen

 


Korskea kiekuja. Cheekin mukaan nimetyn kukon sulkapeite on reteän pöyheä. Kuva: Juha Salminen

Johanna ja Risto alkoivat rakentaa kanalaa, kun Matilda oli puolivuotias. Vauva veteli sikeitä vaunuissa rakennustyömaan vieressä.

Kolmessa vuodessa parvi on kasvanut 20 kanaan. Kanalassa kuopsuttaa silkkikanoja ja maatiaisia. Kun Matilda oppi kävelemään, hänkin pääsi mukaan hoitamaan lintuja.

– Vaikka Matilda on muuten eläväinen, hän osaa olla eläinten seurassa rauhallinen. Matilda on oppinut kanojen kanssa vastuuntuntoa. Hän ymmärtää, että linnut tarvitsevat huolenpitoa.

Kanat ovat osoittautuneet ystävällisiksi ja oppivaisiksi, ja niiden pehmeitä sulkia on ihana silitellä. Ja mikä parasta: ne munivat!

Parhaina viikkoina tulee 70–80 munaa. Kaikki kuluu. Osa menee perheen seitsemän koiran suuhun. Iso osa munista uppoaa taikinaan, sillä Johanna rakastaa leipomista. Hänen käsissään syntyy hujauksessa juustokakkuja sekä pullaa.

Matildakin tietää, mistä parhaat munat tulevat. Hän pystyy erottamaan kaupan kananmunan ja oman kanalan tuotteen maun perusteella.

– Omien kanojen keltuainen on kauniin kirkkaan oranssi. Se johtuu varmaan lintujen ruokavaliosta. Olemme myös huomanneet, että ihmiset, jotka ovat normaalisti allergisia kananmunalle, eivät saakaan oireita kotikanalamme munista, Johanna kertoo.

Hän valmistaa kanoille terveellistä kotiruokaa: riisiä, makaronia ja kaurapuuroa. Lisäksi linnut saavat nokkia vihanneksia, hedelmiä ja luomukauraa.


Munat taikinaan. Johanna leipoi ensimmäisen sokerikakkunsa kaksivuotiaana äitinsä avustamana. Nyt hän on opettanut Matildaa leipomaan. Kuva: Juha Salminen

Erikoiskanoille perhe on antanut nimet, koska ne erottaa toisistaan helposti. Jättikanat tunnetaan nimillä Lumi, Hulda ja Inkku. Reteästi kulkeva kukko on nimetty Jareksi Cheekin mukaan.

– Kanat saavat hyvälle tuulelle, kun lapsiarki painaa päälle, Johanna hymyilee.

Johanna on leikannut kanalta liian pitkiä kynsiä, lyhentänyt epämuodostunutta nokkaa ja soveltanut kipeään kanaan jäsenkorjaajan osaamistaan. Hoitaminen on lisännyt uskoa omiin kykyihin.

– Ennen Matildan syntymää minua pelotti jäädä kotiin. Mietin, miten rahat riittävät, ja millaista vauvan kanssa on. Mutta vauvan syntymä antoikin rohkeutta. Tunsin, että elämä kantaa, ja nyt on oikea aika tarttua unelmiin, Johanna sanoo.

Johanna aikoo olla kotona, kunnes perheen kuopus, Niklas, täyttää kolme.

Perheenlisäystäkin on odotettavissa. Kun kanalassa on nyt myös kukko, saadaan parveen ensi syksynä tipuja.

Kalapuikoista tulee minulle vieläkin mieleen äitiysvapaa. Niiden äärellä käytiin monta tärkeää keskustelua.

Pian siellä. Tuon kalapuikkoja!

Ystävän viesti pelastaa päivän. Minä ja vauva saamme seuraa.

Äitiysvapaalla on päiviä, jolloin kaikki tuntuu kepeältä. Vaunukoppaan mahtuu tämä kaikki uusi ja ihana, ja päiväkahvi maistuu poikkeukselliselta vapaudelta. Sitten on niitä päiviä, jolloin väsymys harmauttaa mielen, ja koko maailma kutistuu kahvikuppiakin pienemmäksi.

Äitiystävälle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä.

On helppo sanoa, mikä äitiystävässä on kullan­arvoista: hän tietää tunteen. Hänelle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä. Hän selättää ihan samaa sekamelskaa ja valvottuja öitä.

Toisilla on hätäkahvit, minulla ja ystävälläni oli kalapuikot. Hänen pakastimestaan niitä löytyi aina, minä puolestani taioin lautasille lisukkeet. Keittiönpöydässä jaoimme vauvojen vaiheet, puimme parisuhteen senhetkistä tolaa ja pohdimme, mitä töihin paluu toisi tullessaan.

Näinä iltapäivinä kello ei pysähtynyt kuten niin usein kaksin vauvan kanssa.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan.

Kotona ollessa moni asia tuntuu arkisemmalta kuin onkaan. Jälkeenpäin kaipaan montaa asiaa, kuten sitä, että oli aikaa pitää yhteyttä ystäviin. Tiesin tarkalleen, mitä heille kuului.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan. Käyttöä olisi jopa niille hitaasti kuluville tunneille.

Kirjoitus on Vauva-lehden 8/2018 pääkirjoitus.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää.  Kuva: Päivi Ristell
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää. Kuva: Päivi Ristell

Kuten kahden aiemmankin lapsen kohdalla, myös nyt arkkitehti ja bloggaaja Maria Nordin aloitti vauvan kanssa vessahätäviestinnän eli vvv:n heti synnytyksen jälkeen.

 – Vessahätäviestinnän periaatteen mukaan vauva on tietoinen kehon toiminnasta jo heti synnyttyään. Tavoite ei ole vaipattomuus, vaan kommunikointi vauvan kanssa.

Marian ja hänen aviomiehensä, muusikko Reino Nordin saivat kolmannen lapsensa noin viikko sitten. Vastasyntyneelä on kulunut koko tähänastisen elämänsä aikana vasta kolme vaippaa, koska sille on tarvetta vain kun poistutaan kotoa. Muuten vauva saa olla ilman vaippaa. Häntä pissitetään lavuaariin tai sitä varten kodista löytyville alustoille.

– Tai vaikka teekuppiin kuten tänä aamuna, Maria naurahtaa.

Vessahätäviestinnässä vanhempi oppii tunnistamaan vauvastaan merkit hädästä kuten vaikkapa vauvan pieni kiljahdus, suun suipistus tai epämukava olo. Sen lisäksi käytetään hyväksi ajoitusta.

– Ja tärkeää on luottaa myös vanhemman intuitioon. Pitää antautua järjen ohi tunteelle ja vaistolle, Maria kertoo.

”Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä.”

Maria kertoo, että vvv tukee varhaista vuorovaikutusta, ja sen on puolestaan todettu tuovan hyötyä hyvinvoinnille ja terveydelle koko elämän ajan. Maria on tehnyt myös Vaipaton vauva -verkkokurssin aiheesta.

– Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä. Kaikki vauvani ovat itkeneet tavanomaista vähemmän ja olleet hyvin tyytyväisiä. Uskon että tämä liittyy siihen, että vauvat ovat tulleet ymmärretyiksi. 

Ja sitten, kesken haastattelun, vauvalle tuleekin hätä, ja Maria juttelee vauvalle hellästi: Onko pisuhätä? Pisu tuli nyt, noin just hienosti. Hyvä pisu.

Vierailija

Maria Nordin: ”Vessahätäviestintä on kommunikointia vauvan kanssa”

Vierailija kirjoitti: Tuo on ihan pimeä. Ei kannata ottaa kuuleviin korviinsa näitä absurdeja kasvatusmenetelmiä. Ihan normaali kasvatusmenetelmä ennen kuin teollisuus alkoi tuottaa vaippaa. Ei ole mitään erikoista tai ihmeellistä tässä. Sinä voisit vähän matkustella ja harrastaa vaikka kirjallisuutta jos maailmakuvasi laajenisi sieltä omasta navasta.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.