Mitä vähemmän vauvalla on taipumusta rytmisyyteen, sitä enemmän hän tarvitsee apua nukahtaakseen.

Kysymys: Vauvani on huono nukkumaan. Hän itkee iltaisin pitkään ennen kuin lopulta suostuu nukahtamaan ja heräilee usein öisin. Nukuttamiseen voi mennä tuntikausia illalla ja yöllä. Kuinka saisin hänet – ja itseni – nukkumaan paremmin?

Vastaus: Varmista aivan aluksi, että vauvasi ei ole sairas ja että ilta- ja yöitkut eivät johdu vauvan kipuilusta. Jos lapsi on terve, syy huonounisuuteen piilee todennäköisesti siinä, ettei vauvasi ole kovin taipuvainen rytmisyyteen. Mitä vähemmän vauvalla on taipumusta rytmisyyteen, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisen apua rytmin säätelyyn.

Vauvan voi olla vaikea rauhoittua, itkusta ei aina tahdo tulla loppua ja pienetkin muutokset totutuista kuvioista ja tavoista voivat saada hänet turhautumaan. Tällöin on erityisen tärkeää, että pidätte kiinni säännöllisestä päivärytmistä ja ennakoitavista iltarutiineista. Pidä lasta päivisin sylissä ja leiki leikkejä, joissa on paljon fyysistä läheisyyttä. Vauvallesi on tavallistakin tärkeämpää saada tankata läheisyyttä – näin hänen sisäinen turvallisuudentunteensa rakentuu vahvaksi: se antaa pohjan hyville yöunille.

Vauvan turvallisuudentunnetta luo myös vanhemman rauhallisuus ja itseluottamus. Luota siihen, että olet riittävän ­hyvä hoitaja lapsellesi, osaat hoitaa häntä ja pystyt tukemaan häntä myös nukahtamisessa. Suuritarpeisen vauvan vanhemmalle se ei ole välttämättä helppoa, mutta itsensä psyykkaaminen kannattaa: vauva tuntee olonsa turvalliseksi rauhallisen vanhemman vierellä. Jos sen sijaan säntäät imettämään vauvaa öisin aina, kun tämä vähänkin ääntelee, voit tahtomattasi häiritä vauvan nukahtamaan oppimista.

Koeta asettua ymmärtämään vauvasi tunteita ja tarpeita. Jos lapsesi osaisi puhua, mitä hän sanoisi sinulle illalla tai yöllä, kun itkee eikä saa unta? Ehkä hänellä ei olekaan nälkä vaan hän kaipaa vain hetkeksi sinun rauhoittavaa läsnäoloasi.

Punnitse myös omia odotuksiasi: Onko minulla epärealistisia kuvitelmia vauvan nukkumisesta? Kuvittelinko, että kaikki vauvat nukkuvat iltakahdeksasta aamukahdeksaan? Vertailenko vauvaani muihin vauvoihin ja mietin, millainen hänen pitäisi olla ja miksei lapseni nuku yhtä hyvin kuin toisten vauvat?

Jokainen vauva on omanlaisensa, ja yksilölliset erot vauvojen unirytmeissä ovat suuria. On vaikeaa määritellä, milloin lapsi nukkuu ”normaalisti”, ja milloin hänellä taas on uniongelmia. Jos vauvasi on virkeä ja jaksaa seurustella päivällä, lyhytkään yöuni ei ole välttämättä huolestuttavaa. Terve lapsi nukkuu sen, minkä tarvitsee.

Jos et itse saa nukuttua tarpeeksi, sopikaa puolison kanssa vuoroöistä ja valjastakaa apuun turvaverkosto: mummit, kummit ja ystävät. Puhu vauvan unihäiriöstä ja väsymyksestäsi neuvolassa ja mieti terveydenhoitajan kanssa, mistä ja millaista apua voisitte saada. Onko neuvolassa esimerkiksi
perheohjaajaa, joka voisi käydä kotonanne antamassa neuvoja ja tukea vauvan nukuttamiseen?

Voitte kokeilla myös kotiunikoulua. Se on turvallinen tapa yrittää muuttaa lapsen unitapoja. Unikoulu sopii yli puolivuotiaalle vauvalle, joka pärjää yön yli ilman tiheää syömistä.

Unikouluja on erilaisia, mutta perusajatus on sama: Jos lapsi itkee, hänen luokseen mennään. Tyynnyttelyä vähennetään asteittain niin, että lapsi oppii vähitellen itse rauhoittamaan itsensä uneen. Kun kotiunikoulua noudatetaan johdonmukaisesti, terve lapsi voi oppia nukahtamaan ja nukkumaan rauhallisemmin jopa 3–4 yössä.

Joissakin sairaaloissa ja yksityisillä lääkäriasemilla on laitosunikouluja. Lisäksi monissa ensikodeissa järjestetään uni-iltoja tai uni–valverytmityksiä. Ensi- ja turvakotien liitolla on myös lasten uniasioihin keskittyvä neuvontapuhelin.
Muista myös vertaistuki. Juttele uniasioista muiden äitien kanssa. Tuntuu helpottavalta tietää, ettei ole maailman ainoa vanhempi, joka valvoo ja miettii lapsensa nukkumista.

Asiantuntija: Päällikkö Anne Viinikka, Vahvuutta vanhemmuuteen -hanke, MLL

Pirkko Tuominen: 3 tietä unten maille, Vauva 11/2013

Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt  Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen
Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen

Sannan molemmat pojat ovat kasvaneet pääosin äidinmaidonkorvikkeella. Pulloruokinnassa harmittaa vain ympäristön asenne.

Kahdeksankuinen Nuutti imaisee viimeiset hörpyt maitopullosta ja jaksaa taistella vielä hetken nukkumattia vastaan. Äiti Sanna laskee hänet hellästi pinnasänkyyn.

Pullolle nukahtava vauva on tässä keittiössä tuttu näky. Myös Nuutin isoveli Hermanni, 3, kasvoi aikanaan pääosin äidinmaidonkorvikkeella.

– Hermanni painoi syntyessään vain 2190 grammaa. Hän ei jaksanut imeä rintaa kuin kymmenen minuuttia kerrallaan ja oli senkin jälkeen ihan hikinen, Sanna muistelee esikoisensa ensimmäisiä viikkoja.

Imetys-lisämaito-pumppausrumbassa kului tunti kerrallaan, kolmen tunnin välein, vuorokauden ympäri. Kaksi kuukautta Sanna jaksoi sitä pahimmillaan puolentoista tunnin yöunilla. Sitten voimat loppuivat, ja Hermanni siirtyi korvikkeelle.

Kun Nuutti syntyi, kaikki oli toisin. Poika oli alusta saakka rinnalla kuin ammattilainen.

– Olin ihan fiiliksissä, että jes, nyt tämä sujuu. Opetimme silti vauvan myös pullolle, jotta isäkin voisi osallistua hoitoon.

”Ehkä imetys olisi voinut jatkua, mutta olin siihen liian loppu.”

Nuutin kanssa imetys meni loistavasti kaksi kuukautta. Sitten koko perhe sairastui rajuun enterorokkoon.

– Rintani ja Nuutin kitalaki olivat täynnä kipeitä rakkuloita. Imetys oli tuskaa molemmille. Lopulta Nuutti ei huolinut rintamaitoa edes pullosta, korviketta kyllä. Ehkä hän yhdisti äidinmaidon maun kipuun.

Kun tauti oli selätetty, Sanna yritti käynnistää imetystä uudestaan, mutta maito oli ehtinyt vähentyä. Perhe oli vasta toipumassa, kaikki nukkuivat huonosti, ja kolmivuotias Hermannikin tarvitsi äidin huomiota.

– Ehkä imetys olisi voinut jatkua, jos olisin pystynyt istumaan sohvalla ja imettämään Nuuttia tuntikausia putkeen, mutta olin siihen liian loppu.


Ruoka-aika. Samuli-isän sylissä Nuutin on niin hyvä syödä, että siihen voi vaikka nukahtaa. Usein niin käykin.

Sannalle oli lopulta valtava helpotus, kun neuvolan terveydenhoitaja antoi ikään kuin luvan lopettaa.

– Menin poikien kanssa neuvolaan naama harmaana ja väsymystäni itkien. Ihana terveydenhoitajamme totesi myötätuntoisesti, että jos imetys ei tuntunut minulle ihan äärettömän tärkeältä, hänestä voisin kyllä lopettaa yrittämisen. Nuutti oli jo saanut maidostani paljon hyötyjä, ja oli tärkeää turvata minun jaksamiseni.

Niin Nuutistakin tuli pullopoika. Sannasta se ei lopulta tuntunut kovin pahalta. Hän oli jo nähnyt, kuinka täydellinen lapsi Hermannistakin oli korvikkeella kasvanut.

– Olen sellainen, etten jaksa jäädä vellomaan vaikeuksissa. Mieluummin yritän löytää ratkaisun ja mennä eteenpäin.

Pulloruokinnassa harmittaa oikeastaan vain ympäristön asenne. Jotkut kokevat oikeudekseen neuvoa asiassa, joka ei kuulu kellekään muulle kuin äidille itselleen.

”Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.”

– Kun vielä imetin Nuuttia, eräs tuttava näki vaunukopassa maitopullon ja ihmetteli suureen ääneen, miksen imetä poikaa kaikkialla. Minusta paikallisjunassa imettäminen oli turhan hankalaa. Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.

Oli Sannalle silti pettymys, kun Nuutin hyvin sujunut imetys päättyi niin yllättäen. Kerran hän purki asiaa ystävälleen, joka oli täysimettänyt vauvaansa. Tämä lohdutti, että ekaluokan opettaja ei näe, ketä lapsista on imetetty ja kuinka kauan.

– Kun lakkasin ahdistumasta imetyksestä ja väsyttämästä itseäni, saatoin käyttää energiani siihen, että olin ihan eri tavalla läsnä lapsilleni.

Tässä on tilaa molemmille. Isosisko Amanda saa äidinmaitoa muutaman kerran päivässä, Noel aina halutessaan. Kuva: Satu Kemppainen
Tässä on tilaa molemmille. Isosisko Amanda saa äidinmaitoa muutaman kerran päivässä, Noel aina halutessaan. Kuva: Satu Kemppainen

Kaksivuotias Amanda ja kahdeksankuinen Noel saavat molemmat äidinmaitoa. Tandemimetys on ollut Anna-äidille luonteva valinta.

Tissshh, toteaa Amanda, 2, kömpii äidin syliin ja painaa päänsä tämän kaula-aukkoon. Toisella rinnalla on jo asukas, kahdeksankuinen pikkuveli Noel.

Sisarukset hörppivät maitoa hetken tyytyväisinä, mutta alkavat pian kiskoa toisiaan hiuksista. Anna-äidin ei auta muu kuin pyytää Amandaa menemään isän kanssa piirtämään, jotta veli saa syödyksi.

– Ei laiteta tällä kertaa värikynää korvaan, Kalle-isä muistuttaa.

Vielä kuusi vuotta sitten Annan olisi ollut hankala kuvitella, että hän imettäisi vielä kahtakin lasta yhtä aikaa.

Ada-esikoisen imetystä vaikeutti lonkkaluksaation takia käytetty iso lonkkatyyny. Imetysasentoja oli vaikea löytää, ja kuukauden vanhana Ada siirtyi kokonaan korvikkeelle. Se oli Annalle pettymys.

– Itkin sitä pitkään. Ajattelin jopa, että jos joskus saisin lisää lapsia, en voisi imettää heitäkään – se olisi epäreilua Adaa kohtaan.


Kuka se siellä? Kalle-isä on löytänyt omat tapansa olla lastensa kanssa, vaikka maito tuleekin äidiltä.


Tällä olis nälkä. Myös Amandan lelut pitävät maidosta. Isä ja isosisko Ada ovat leikissä mukana.

Anna ja Adan isä erosivat, kun tyttö oli kahdeksankuinen. Neljä vuotta sitten Anna tapasi Kallen.

Kun pariskunta alkoi odottaa Amandaa, Anna halusi tehdä kaikkensa, jotta aiempi pettymys ei toistuisi. Imetys sujuikin jo ensi hetkistä. Ensimmäiset viikot Annasta tuntui, että vuorokaudessa oli vähemmän sellaisia tunteja, kun hän ei imettänyt. Se ei silti ahdistanut, päinvastoin. Suru esikoisen imetyksestä alkoi vaimeta.

– Adakin oli jonkin aikaa tosi kiinnostunut rinnoistani. Lypsin hänelle maitoa lasiin, ja kyllä Ada sen mielellään joi, mutta ei pyytänyt enää toiste lisää, Anna muistelee.

”Kielteiset tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.”

Jo puolen vuoden päästä Anna oli jälleen raskaana. Hänelle oli heti selvää, että hän haluaisi kokeilla, onnistuisiko tandemimetys eli kahden lapsen imetys yhtä aikaa. Neuvolakin kannusti Annaa jatkamaan voimiensa mukaan, koska kyseessä ei ollut riskiraskaus.

Annan vointi pysyi hyvänä läpi odotuksen, mutta hormonaalisista syistä maito väheni niin paljon, että Amandalle täytyi tarjota myös korviketta. Sinnikkäästi tyttö silti jaksoi tissillä käydä, ja synnytyksen jälkeen kärsivällisyys palkittiin.

– Amandan ilme oli aika autuas, kun hän maidonnousun jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa rinnalle, Anna naurahtaa.

Kotona Anna huomasi, että isosisaruksen imetys herätti hänessä myös kielteisiä tunteita.

– Tuntui, että tarvitsen tilaa. Amanda ei antanut Noelin syödä rauhassa, vaan kiskoi veikalta tissiä suusta. Minua ärsytti, ja välillä tuli fyysistäkin pahoinvointia. Nämäkin tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.


Pikkuveljelle myös. ”Välillä, kun Amanda on rinnalla, hän saattaa alkaa kaivaa toista tissiä esiin Noelia varten”, Anna kertoo.

Kun vauva halusi maitoa lähes tauotta ja taaperokin toistakymmentä kertaa päivässä, alkoi Annan pinna pettää. Amandan imetystä oli pakko hiukan äidintahdistaa.

”Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.”

Anna koki myös helpommaksi, että lapset kävivät rinnalla pääosin eri aikaan. Näin Amandan imetys tuntui taas mukavalta, ja samalla tyttö sai kaipaamaansa omaa aikaa äidin kanssa.

– Nyt imetän Amandaa kolme, neljä kertaa päivässä. Hän saa itse päättää, koska haluaa lopettaa kokonaan.

THL:n mukaan noin kolmasosa suomalaisäideistä imettää vuoden tai pitempään. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee vähintään kahden vuoden imetystä. Rintamaidon ravinteet ja muut terveyshyödyt eivät katoa mihinkään, vaikka imetys jatkuisi vuosia. Pitkä imetys myös esimerkiksi laskee äidin rintasyöpäriskiä. Silti taaperoimetys herättää ennakkoluuloja.

– Nykyään Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.