Muista, että lapsi tarvitsee aikuista kaikkein eniten juuri silloin, kun voimakkaat tunteet ottavat vallan hänen aivoissaan­. Kuva
Muista, että lapsi tarvitsee aikuista kaikkein eniten juuri silloin, kun voimakkaat tunteet ottavat vallan hänen aivoissaan­. Kuva

Uhmaamalla lapsi testaa maailmaa. Lue vinkit uhmaikäisen kiukkukohtauksiin.

1. Ennakoi myrsky

Vanhempi voi oppia tarkkailemaan lapsen käytöstä ja ennakoimaan, milloin myrsky on puhkeamaisillaan.
Kaksivuotiaan uhmaikäisen kanssa toimii usein hänen huomionsa suuntaaminen kiukusta mukavampiin asioihin­. Kun tunne on vahva, järki on kapea – niin aikuisilla kuin lapsillakin. Siksi kiukkuisen kanssa on usein turha yrittää keskustella järkevästi.

Kiukkukohtauksen nostaessa päätään ehdota lapselle fyysistä toimintaa: juoksemista tai vaikkapa hyppimistä­ trampoliinilla. Hyppiessä tai juostessa­ lapsi pääsee purkamaan kiukkuaan hyvällä tavalla fyysisen tekemisen kautta ja samalla hän saa ajatuksensa uusille urille.

2. Rauhoita ensin itsesi

Kuten lentokoneessa neuvotaan, happinaamari kannattaa laittaa ensin omille kasvoille, jotta voit ja jaksat auttaa lasta.
Kun lapsi riehuu ja ärsyttää ja oma ärtymyksesi alkaa nousta, yksi hyvä rauhoittumiskeino on juoda lasillinen vettä. Varmista, ettei lapsi pysty vahingoittamaan itseään eikä muita. Hae itsellesi lasi kylmää vettä. Keskity täysin juomiseen ja rauhoitu.

Sama toimii myös monilla lapsilla. Kun lapsi huutaa ja riehuu, kysy häneltä rauhallisesti: ”Haluatko lasin vettä tai maitoa?” Ei ole kovin helppoa juoda ja riehua yhtä aikaa, ja juodessa kiukku usein unohtuu.  

3. Eläydy tunteeseen

Hyväksy lapsen kaikki tunteet. Älä sano, mitä hänen pitäisi tuntea ollakseen reipas ja hyvä. Anna hänen tuntea sitä, mitä hän tuntee.
Lapsen tunteita ei pitäisi vältellä eikä mitätöidä. Muista, että lapsi tarvitsee aikuista kaikkein eniten juuri silloin, kun voimakkaat tunteet ottavat vallan hänen aivoissaan­.

Kiukun hillitseminen on haastavaa aikuisellekin­, ja pienelle lapselle se on lähes ylivoimaisen vaikeaa, sillä hänellä­ ei ole elämänkokemusta eikä keinoja voimakkaan tunnekuohun hillitsemiseen. Kiukku on tärkeää, jotta lapsi voisi harjoitella rauhoittumista yhdessä aikuisen kanssa.

Kun lapsi kiukkuaa, lopeta kaikki muu puuha ja laskeudu lapsen tasolle, kyykkyyn tai vaikka lattialle makaamaan. Samalle tasolle­ meneminen viestittää lapselle arvostusta ja empatiaa. Ota katsekontakti, hengitä syvään, rentoudu ja keskity lapseen.

4. Tutki kiukkua

Keskity tutkimaan lapsen käytöstä. Mitä hän oikeastaan haluaa ja tarvitsee? Tahtooko hän keinussa kovemmat vauhdit kuin mitä suostuit antamaan? Haluaako hän päättää itse, mitä pukee päälleen?

Usein kiukku on toissijainen tunne, jonka takana on varsinainen tunne, joka on johtanut kiukun kohoamiseen. Varsinainen tunne voi olla esimerkiksi nolostuminen, pettymys, pelko, turhautuminen tai kateus.

Jos suinkin voit, anna joissain asioissa­ periksi. Mitä siitä, jos lapsi menee päiväkotiin toisinaan aikuisen mielestä hassuissa vaatteissa tai hetkeksi sateella ulos ilman kurahousuja? Anna lapsen kokeilla asioita.

Tietyissä asioissa tietysti pitää olla rajat. Lapsi ei saa satuttaa ketään eikä vaarantaa turvallisuuttaan.

5. Ole tunneopastaja

Kerro lapselle, mikä tunne hänellä on juuri nyt päällä ja mieti yhdessä lapsen kanssa, mistä tunne on saanut alkunsa: alkoiko sinua kiukuttaa, kun et saanutkaan jäätelöä kaupassa?

Kun lapsi on rauhoittunut, hänen kanssaan voi jutella, mitä hän voi tehdä seuraavalla kerralla, kun kiukuttaa. Lapsen kanssa voi esimerkiksi sopia, että hän saa repiä vanhoja lehtiä tai hakata tyynyjä, kun kiukunpuuska iskee.

Näytä myös mallia omalla esimerkilläsi. Miten sinä itse käsittelet omaa kiukkuasi? Miten käyttäydyt, kun olet turhautunut ja vihainen? Lapsi imee pienestä pitäen­ käyttäytymismalleja vanhemmiltaan. 

Lähde: Katri Kanninen ja Arja Sigfrids: Tunne minut! Turva ja tunteet lapsen silmin. Ps-kustannus 2011. 

Äidit vinkkaavat:

”Meillä auttaa kysymys ’mikä hätänä’. Sitten otetaan syliin ja jutellaan siitä, mikä kiukuttaa. Yleensä syy löytyy helposti. Jo se auttaa, että vanhemmat noteeraavat kiukun, ja lapsi pääsee syliin kertomaan, mistä on kysymys. Leikit jatkuvat yleensä sen jälkeen paljon paremmalla mielellä.”
Satu

"Irtaudun ruumistani ja kuvittelen olevani jossain muualla, annan lapsen riehua kiukkunsa pihalle, kunhan hän ei riko paikkoja tai itseään. Sanon lapselle, että sun pitää nyt varmaan hetki kiukutella, tuu takas kun oot rauhoittunut. Välillä hoen mantraa ’Sinä olet aikuinen!’, jos meinaan mennä kiukkuun mukaan.”
Marjut

”Monesti kiukkuun on todellinen syy, jota uhmis ei osaa pukea sanoiksi: nälkä, jano, väsy, kipu jne. Meillä ainakin toimii se, että ruokaa ja juomaa annetaan tasaiseen tahtiin, niin suurimmat kiukut jää pois.”
Anne