Toisenlaiset äidit Livillä ja Ruudussa tiistaisin klo 21. Kuva Niki Strbian
Toisenlaiset äidit Livillä ja Ruudussa tiistaisin klo 21. Kuva Niki Strbian

Jos vanhemmalla on haavoja omissa varhaisissa ihmissuhteissaan, voivat kasvatuksen työkalut loppua kesken.

Muun muassa geneettinen perimä, varhainen kiintymysmalli ja elämänkokemukset vaikuttavat ihmisen psyykkiseen kehitykseen. Jos ihminen jää tavalla tai toisella toistuvasti yksin selviytymään lapsuuden haasteista ilman asianmukaista tukea, tuottaa se usein selkeitä pulmia tunteiden säätelyssä ja vuorovaikutuksessa.

Entä miten heijastuu vanhemmuuteen se, jos elämä on tarjoillut vuoren tai jopa vuoriston kokoisia vaikeuksia näissä asioissa?

Kun vanhempana pitäisi tarjota lapselle lohtua tämän kitistessä barbin kengän katoamisesta, aikuisen sisällä saattaakin herätä äkkiarvaamatta se pieni, ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota. Moni vanhempi ihmettelee jälkikäteen: ”En voi uskoa, että tuo juuri pääsi ulos suustani!” 

Aikuisen sisällä herää ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota.

Osa vanhemmista ryhtyy omien vaikeiden kokemustensa valossa ylisuojelevaksi, mistä voi seurata vaikeuksia asettaa lapselle riittäviä rajoja. Tilanne on lapselle turvaton, ja sitä kompensoidakseen hän ottaa yhä enemmän pomon roolia itselleen. Allikossa ollaan!

Melkoisia uhkakuvia, sillä onhan meillä kaikilla vanhemmaksi tullessamme takanaan lapsuus ja rimpsu elettyä elämää – yleensä rosoista tai rosoisempaa. Miten siitä sitten voi selvitä? Vai tarkoittaako epävakaa elämänhistoria tuomiota?

Hyviä uutisia! Aivot säilyvät muovautumiskykyisinä läpi elämän. Vuorovaikutusmallit voivat muuttua. Erityisen lohdullista on, että ihmisen psyykkistä eheyttä eivät sinänsä määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Ihmisen psyykkistä eheyttä eivät määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Oman elämän tietoinen tarkastelu ja pohdinta – ”making sense of your life” – lisää itseymmärrystä. Sitä kautta ihminen kasvaa ja kehittyy, ja on helpompi tunnistaa tunteet ja ajatukset, jotka vaikuttavat omaan käytökseen. Esimerkiksi sen, miksi barbinkenkäepisodit saattavat joskus syöstä aikuisen pois tolaltaan.

Lapsen mieli kehittyy vastavuoroisuuden ja huolenpidon kokemuksissa. Kun vanhempi eläytyy ja tavoittaa lapsen käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tarpeita ja mielentiloja, kokee lapsi tulevansa ymmärretyksi. Hän ei jää yksin hankalienkaan tunteiden kanssa. Näin siirretään mielenterveyttä seuraavalle sukupolvelle.

Historia ei ole tuomio. Oman taustan ja mielen käsittelemisestä ja ymmärtämisestä seuraa hyvää vanhemmuutta, hyviä ihmissuhteita ja hyvinvointia.

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa Livillä, Nelosella sekä Ruudussa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta. Liv. Nelonen ja Ruutu kuuluvat samaan Sanoma-konserniin kuin Vauva.fi

Vierailija

Vanhempi, mietitkö miksi juuri karjuit lapsellesi?

Vierailija kirjoitti: Tässä harmittelen, kun taas karjuin lapset nukkumaan niin rumastu, etteivät halunneet hyvänyön pusuakaan. Oli kyllä rosoinen lapsuus, ei minusta välitetty. Nyt karjun lapsille ja olen ylihuolehtivainen, joka koko ajan neuvoo. Mitä pitää ajatella, että muutun patemmaksi äidiksi? Niin, kyllä tässä 3- ja 5-vuotiaan kanssa mietin että olisin ollut niin paljon parempi äiti jos olisin setvinyt omat traumani - joista en ennen lapsia ollut tietoinen - etukäteen. Mutta nyt kahden...
Lue kommentti
Vierailija

Vanhempi, mietitkö miksi juuri karjuit lapsellesi?

Itse asiassa en mieti. Joskus olen kärsimätön, koska on kiire ja olen väsynyt ja nälkäinen ja minua alkaa ärsyttää suunnattomasti, kun mukula laittaa väkisin kengät taas vääriin jalkoihin, vaikka olen asetellut ne hänen eteensä oikein päin tarrat avattuna. Silloin saatan kivahtaa, että miten ne kengät VOIVAT olla VÄÄRISSÄ JALOISSA ja kiskon ne lapsen jalasta pois ja laitan oikeinpäin. Siihen ei ole syynä oma lapsuuteni. Jonain parempana päivänä taas jaksan höpsöttää lapsen kanssa ja kutitella...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Eikö teidänkään perheessä nukuta, ja silmäpussit valuvat rinnuksille? Nappaa kokemusasiantuntijan vinkit parempaan uneen. Ja niin, oispa kahvia!

1. Hanki nuha. Mitä useemmin nää aivastat, sitä useammin silimät on hetken kii.

2. Nukuta tihulainen pinnasänkyyn. Siinä kun roikkuu pinnasängyn laidan yli saa tosi hyvät unet, ja lisäks voi tietysti samalla silittää rakkaan tihulaisen selekää.

3. Perhepeti. Kantapää suussa, kaivelevat varpaat kylykiluiden väleissä tai monotus nivusissa – niiden kanssa tottuu nukkumaan.

4. Ole tihulaisten leikissä potilas tai avaruuslentäjä. Potilas makkaa sohvalla lapsilääkärin tutkittavana (nukkuen). Avaruuslentäjä makkaa puolestaa sukkulassa (sohvalla) matkalla avaruuteen, ja matka on hirviän piiitkä… Kannattaa vaan  varroo, ettei torkkuessa kuola valu liikaa. Muuten tihulaislääkäri  saattaa turhaan riehaantua.

5. Kauppaa tihulaiset naapureille palautustakuulla. Hilipase ruokaostoksille. Hedelmävaakajonossa on hyvä ottaa torkut samalla kun nää heijaat ostoskärryjä.

6. Nuku sammaan aikaa kun tihulaisetkin nukkuu. Esimerkiksi kun ne on teini-ikäsiä.

7. Unikoulu. Kouluta ittesi olemaan havahtumatta tihulaisen jokkaiseen äännähdykseen. Apukeinona noise canselit.

8. Ole itsevarma. Nonni! Vanhemman rauhallisuus ja itsevarmuus rauhottaa myös tihulaista, ja auttaa tätä nukahtammaa. Kun nää heijaat tihulaista kello nelejä aamuyöllä kolomatta tuntia, niin muista tehdä se rauhallisesti ja erittäin itsevarmasti. Se takaa nukahtamisen suurin piirtein sammaan aikaan, kun vanhemmat tihulaiset herräävät aamuun. 

9. Pikku Kakkonen on toiselta nimeltään nokkaunet sohovalla.

10. Mene töihin, vie tihulaiset hoitoon. Kahavitauot ja työmatkat voi käyttää torkkumiseee, kun yöllä nää oot hieronut tihulaisen kasvukipusia jalakoja, hakenut vettä ja lohduttanut painajaiset pois.

11. OISPA KAHAVIA!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Koti-isyys teki Antista ja Veikosta tiiviin tiimin. ”Olen isiä parempi pelaamaan Angry Birdsiä, mutta en halua opettaa häntä. Haluan että hän oppii itse”, Veikko, 6, sanoo.

Antti, 42: ”Kolmen vuoden koti-isyys oli ainutlaatuista aikaa”

”Veikon syntymä oli vahva ja vaikuttava kokemus. Synnytys kaikkine vaiheineen kesti noin vuorokauden ja oli hurjempi ja kivuliaampi kuin mihin olin varautunut. Luulen, että tämä kokemus on tyypillinen uusille isille. Viimein Tiinan kipu hellitti ja huoneeseen ilmestyi uusi ihminen. Se oli valtavan tunteellinen hetki.

Ehdimme olla tiiviisti Veikon kanssa kahdestaan. 

Noin vuoden kuluttua Veikon syntymästä muutimme Kiinaan pariksi vuodeksi. Sieltä lähdimme vielä vuodeksi New Yorkiin. Niiden kolmen vuoden aikana, jotka vietimme ulkomailla, olin koti-isänä Tiinan ollessa töissä. Veikolle syntyi pikkuveli hänen ollessaan puolitoistavuotias. Ennen tätä ehdimme olla tiiviisti Veikon kanssa kahdestaan. Se oli todella ainutlaatuista aikaa. Veikko sai neljävuotiaana myös pikkusiskon ja onkin asettunut hyvin isoveljen rooliin.

Veikko on todella tunnollinen ja tarkka. Tavaroiden pitää olla järjestyksessä, ja Veikko tykkää säännöistä ja niiden noudattamisesta. Se on kyllä hyvä ominaisuus. Hän pitää huolta myös siitä, että sisarukset noudattavat sovittuja sääntöjä. Veikosta voisi hyvin tulla joku insinöörityyppinen henkilö. Mutta en yllättyisi, vaikka tulisi poliisikin.

Itse olen kasvanut maalla, pienessä kylässä Salon seuduilla. Veikon lapsuus eroaa omastani siinä, että kasvuympäristömme ovat hyvin erilaisia ja nykyään lasten toiminta on ohjatumpaa. Helsingissä asuminen mahdollistaa kuitenkin valtavasti. Aika paljon käymme uimassa ja metsäretkillä, kiipeilemme kallioilla, luistelemme ja pulkkailemme. Minä harrastan lasten kanssa enemmän liikunnallisia juttuja ja ulkona seikkailua, kun taas Tiina vie lapsia teattereihin ja kahviloihin.

Veikon koulun aloittaminen ei huoleta minua ollenkaan. Siitä alkaa uusi vaihe, ja se on tosi mielenkiintoista. Toki se pitää sisällään kaikenlaista uutta, kuten koulumatkat ja yksin kotona olemisen, ja Veikon täytyy itsenäistyä hieman.”

Veikko, 6: ”Isi on minua parempi siivoamisessa”

“Isissä on parasta se, kun hän tekee kotitöitä ja on huolehtivainen. Meillä ei tule kinaa usein, mutta joskus siitä, kun isi antaa liian vähän aikaa Angry Birdsin pelaamiseen. Olen siinä isiä parempi, mutta en halua opettaa häntä. Haluan että hän oppii itse. 

Isi on minua parempi siivoamisessa, mutta jos minä siivoan, niin saan viikkorahaa. Olen ostanut viikkorahoillani jo ainakin kaksi Legoa ja minilaatikon Poke-kortteja. Tai oikeastaan kaksi.

Jos saisin viettää päivän isin kanssa tehden mitä vaan, ostaisin kaikki Legot koko maailmasta.

Haluaisin viettää isin kanssa enemmän aikaa. En muista mitään ulkomailla asumisesta. Muistan kuitenkin Kanarian-lomaltamme, kuinka hauskaa oli uida ulkouima-altaissa. Jos saisin viettää päivän isin kanssa tehden mitä vaan, ostaisin kaikki Legot koko maailmasta. Rakentaisin koko Lego-kaupungin, jossa olisi Linnanmäkikin. Se maksaisi varmaan tuhat euroa. Tai kaksi miljoonaa!

Koulun aloittaminen ei jännitä minua, koko eskariluokka tulee samaan kouluun. Odotan koulussa eniten matematiikan tehtäviä. Yksin kotona oleminen kuitenkin jännittää.

Unelma-ammattini on poliisi. Heittäisin koko kaupungin vankilaan ja rakentaisin uuden kaupungin äitin, isin ja sisarusten kanssa. Sitten kaikki olisi ilmaista.”

Juttusarjassa Kallion lukion mediakurssilaiset haastattelevat lapsia ja vanhempia.