Suomalaistutkimus selvitti, millainen perhe tukee lapsen kehitystä parhaiten. Samat piirteet näyttävät ennustavan vanhempien onnellisuutta, myös vauvavuoden aikana.

Vauvan odotus ja ensimmäinen vuosi voivat lujittaa parisuhdetta tai lisätä sen ongelmia. Pariskunnan keskinäinen suhde jo ennen raskautta ennustaa sitä, miten perhe muutoksessa pärjää. Se heijastuu myös siihen, millaisen suhteen vanhemmat muodostavat lapseen. 

Tämä selvisi Jallu Lindblomin psykologian väitöstutkimuksessa, jossa hän selvitti perhesuhteiden laadun merkitystä lapsen mielenterveydelle ja tunteiden säätelylle. Tutkimuksessa tarkasteltiin 710:ä suomalaista perhettä raskauden ja vauvavuoden aikana, sekä lapsen tunne-elämän kehitystä kouluiässä. 

Tutkimukseen osallistuneet perheet jaettiin erilaisiin tyyppeihin perhesuhteiden laadun perusteella. Tyypeistä yksi osoittautui selkeästi muita toimivammaksi lapsen kehityksen ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kohesiiviselle tai yhtenäiselle perhemallille tyypillistä on reilu vastuunjako vanhempien kesken sekä läheisyyden ja itsenäisyyden tasapaino. Näitä oli tutkituista perheistä noin kolmannes.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Katsotaan tätä perhetyyppiä tarkemmin. Miten perheet toimivat odotus- ja vauva-aikana?

1. Parisuhteen perusta: kunnioitus ja tasa-arvoisuus

Toimivassa perheessä aikuisten välisessä suhteessa korostuu toisaalta autonomia, toisaalta läheisyys. Autonomia tarkoittaa sitä, että kumpikin aikuisista ottaa vastuuta ja heillä on keskenään tasa-arvoinen valtasuhde.

– Sillä ei ole väliä, kumpi vaikka kauppalistan lopulta kirjoittaa. Tärkeää on perheen aikuisten kokemus siitä, että kumpikin on vastuullinen ja kykenevä tekemään päätöksiä. Kumpikaan ei ole tossun alla tai kulje perässä, vaan aikuiset kunnioittavat toisiaan, Lindblom sanoo.

Hyvään läheisyyteen kuuluu sekä henkinen että fyysinen taso. Se ei tarkoita, että nämä perheet luovisivat läpi vauvavuoden niin, ettei esimerkiksi seksuaalisuuteen tulisi muutoksia.

– Mutta muutoksista huolimatta he pystyvät pitämään yllä luottamusta siihen, että tämänkin vaiheen yli mennään. He haluavat olla paitsi vanhempia, myös puolisoita toisilleen.

2. Luottamus omaan vanhemmuuteen luodaan jo raskausaikana

Suhde lapseen alkaa syntyä jo raskausaikana. Hyvin toimiville perheille ominaista on luottamus omiin ja puolison kykyihin vanhempana. Tämä näkyy jo raskausaikana siinä, millaisia odotuksia omasta vanhemmuudesta ja suhteesta lapseen rakennetaan.

– Voi ajatella, että parisuhde on ikään kuin kangas, jolle kuvaa tulevasta lapsesta maalataan, Lindblom sanoo.

Millainen maalauksesta tulee? Millaisin vedoin mielikuvaa rakennetaan?

Jos luottaa siihen, että kaikki menee aina lopulta hyvin, niin todennäköisemmin käy.

Kärjistäen voisi sanoa: jos luottaa siihen, että kaikki menee aina lopulta hyvin, niin todennäköisemmin käy. Jos taas maalailee ongelmia, niitä myös saa.

Toisaalta vauvalta ja omalta vanhemmuudelta ei pidä myöskään odottaa liikoja, Lindblom huomauttaa. Vauvavuosi tuo usein mukanaan yllättäviä haasteita, eivätkä kaikki odotukset vanhemmuudesta täyty. Näidenkin tilanteiden hyväksyminen on normaali osa vanhemmaksi kasvamista.

Vauvan synnyttyä myös perheen pienimmän itsenäisyyttä kunnioitetaan. Se tarkoittaa, että vanhempi on herkkä huomaamaan vauvan omia aloitteita esimerkiksi leikin aloittamisessa tai lopettamisessa.

3. Kun kumpikin osaa, ei tule tarvetta kilpailla

Toimivissa perheissä työnjako on usein sellainen, että isäkään ei joudu täysin sivuraiteille vauvan hoitamisesta.

– Äidin täytyy se sallia ja isän täytyy sitä haluta. Taustalla näkyy molempien näkemys siitä, että kumpikin osaa ja on tärkeä.

Toisaalta parit saattavat myös kipuilla sitä, että toive roolien tasa-arvoisuudesta ei toteudukaan, kun toinen on työelämässä ja toinen kotona.

”Molemmat luottavat siihen, että toinen hoitaa osansa ja tekee kaikkensa.”

– Silti ei lähdetä mittatikulla kilpailemaan, kummalla on vaikeampaa. Molemmat luottavat siihen, että toinen hoitaa osansa ja tekee kaikkensa.

Lindblom kertoo, että miehille on tyypillistä kokea epävarmuutta omasta vanhemmuudesta siinä vaiheessa, kun vauva on parin kuukauden ikäinen. Toimivissa perheissä isät pääsevät kuitenkin helpommin tästä yli.

Muutenkin yhtenäinen tai kohesiivinen perhetyyppi näyttäisi olevan perhemalleista ainoa, joka selvästi kehittyy asteen myönteisempään suuntaan vauvavuoden aikana.

– Nämä parit onnistuvat vielä kasvamaan yhdessä tilanteessa, jossa muilla saattaa olla paljonkin haasteita.

4. Riidellään, ei revitä

Toimivissakin perheissä riidellään. Tapa ratkoa ristiriitoja on kuitenkin rakentava, ei hajottava. Vaikka on erimielisyyttä, riidoissa ei mennä henkilökohtaisuuksiin vaan pyritään puhumaan asioista asioina.

– Toisen ymmärtäminen voi olla aika paljon vaadittu silloin, kun on ristiriitoja. Ehkä voisi kuitenkin sanoa, että toiselle voi antaa siinäkin tilanteessa tilaa ja kunnioittaa toisen näkemystä, Lindblom pohtii.

Tyyli, jolla ristiriitoja ratkotaan, heijastuu myös lapsen mielenterveyteen, Lindblom huomauttaa. Tutkimusten mukaan vauvat, jotka altistuvat usein vihaisille äänille, reagoivat herkemmin stressiin ja kokevat enemmän turvattomuutta.

Vierailija

Vaikka laittaisun vanhempani artikkelin lukemaan, eivät ne pystyisi ikinä myötämään itselleen tehneensä juuri päinvastoin mitä oppikirjoissa neuvotaan. Eihän kukaan halua myöntää olevanha paska vanhempi.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla