Kuvat
Milka Alanen

Jos haluat rahani, tule kotiovelleni, Ile Uusivuori kirjoittaa.

Yritän löytää sopivaa asentoa olohuoneen sohvalta.

Aiettani vaikeuttaa huomattavasti se, että jokaisen istuintyynyn kangas on rikki, kuin puukolla auki viilletty. Aivan kuin joku olisi halunnut sulloa eläkesäästönsä perheemme löhöpaikan sisään.

Ostimme sohvan käytettynä ja roudasimme sen kämpille neljä vuotta sitten keväällä, aikomuksenamme hankkia sohvaan uudet päälliset saman tien. Nyt yritän peittää viiltoja sisustukseen sopivalla kankaalla. Meillä on ruuaksi nauravia nakkeja ja olkkarissa nauravat sohvatyynyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Jotain paskaa 2011”, lukee pahvilaatikon päällä.

Eteisen lattialla puolestaan lojuu naulakko, joka putosi lastenvaatteiden painosta kevättalvella 2016. Se piti tietenkin porata takaisin muutaman päivän sisällä, mutta siinä lattialla se edelleen nököttää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Matkalaukkua hakiessa huomasin vintillä pahvilaatikon, jonka päälle on kirjoitettu ”Jotain paskaa 2011” ja viereiseen lootaan ”Kirpparille 2013”. Valokuva-albumien sijaan komerossamme lojuu päällekkäin neljä läppäriä, joiden kovalevyt ovat täynnä lastemme kuvia. Puvussani on reikä, ja koska sopiva ompelimo ei sijaitse päiväkotimatkalla, sitä ei koskaan korjata.

Aikaa ei yksinkertaisesti ole riittänyt mihinkään muuhun kuin perusolennaiseen.

Voisi luulla, että meistä on tullut patalaiskoja pullamössöihmisiä, jotka eivät saa edes perusasioita hoidettua. Oikeasti olemme tarponeet kuusi vuotta loskassa rattaiden kanssa ja painaneet hulluna duunia perheemme eteen. Lastemme syntymän jälkeen aikaa ei yksinkertaisesti ole riittänyt mihinkään muuhun kuin perusolennaiseen: töissä käymiseen ja lastenhoitoon. Kaikesta muusta olemme ajanpuutteen vuoksi joutuneet tinkimään.

Lapsiperheiden ostovoimaa ei ole tajuttu yrityksissä vielä ollenkaan. Olisin mielelläni tehnyt vuosien varrella isoja hankintoja, kuten ostanut isomman perheauton. Aikaa koeajamiseen on vain mahdotonta löytää, ellei autoa tuoda kotiovelle ja viedä sitä tarvittaessa pois takaisin liikkeeseen.

Olen lähtökohtaisesti valmis maksamaan asioiden helppoudesta. Jokainen lastenrattaita työntävä vanhempi tietää sen yhden kahvilan, joka avaa ovensa 7.30 (jolloin olemme olleet hereillä jo kaksi tuntia), sen, jonne pääsee rattailla helposti ja jossa lapsiin suhtaudutaan ystävällisesti. Jos kahvila avautuisi vasta kello 10, se olisi meille jo lounasaika.

Auton osien toimituksia kotiovelle, erillisiä kassoja kirkuville lapsiperheille, nopeita taaperomenuja...

Tarjousten sijaan yritysten kannattaisikin miettiä, miten saisimme tarvitsemamme mahdollisimman helposti ja yksinkertaisesti, ja tarjota sopivia lisäpalveluja maksua vastaan. Kuntosaleille lisää lapsiparkkeja, auton osien toimituksia kotiovelle, erillisiä kassoja kirkuville lapsiperheille, nopeasti pöytään tulevat taaperomenut ravintolaan, valmiiksi kasattuja huonekaluja… Shut up and take my money!

On aika nousta sohvalta ja hakea lapset päiväkodista. Siirrän painoani, ja kangas repeää vähän lisää. Matkan päiväkotiin teen vaunuilla, jotka viettävät työntäessä oikealle.

Jos haluat rahani – maksan mitä vain – tule kotiovelleni ja tarjoudu korjaamaan sohva ja rattaat.

Vierailija

Puhelin käteen ja soittamaan yrityksille/pienyrittäjille ja sopimaan kotikäyntejä. Ihan varmasti löytyy yrityksiä, jotka tulevat paikan päälle katsomaan sohvaa ja kuljettavat sen tiloihinsa korjattavaksi. Firma, joka tekee kodin pienet korjaustyöt mm. naulakon kiinnityksen. Autokaupatkin varmasti sovittaessa hakevat koeajolle kotiovelta. Mutta tuskin kukaan ovelta ovelle näitä palveluksia lähtee tarjoamaan, sitäkö tässä odotetaan. Jos ei edes ehdi soittaa ja selvittää asioiden laitaa, niin sitten kannattaa aikatauluttaa arki uudelleen.

Vierailija

Kiitävätkö tämän perheen vanhemmat liian lujaa työelämän uraputkessa? Elämä on valintoja ja tulen surulliseksi näiden vanhempien valinnoista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla