Mari ja Janne olivat suhteen alusta asti varmoja, että he halusivat vielä yhteisen lapsen, vaikka lapsia uusperheessä oli jo valmiiksi kuusi. Kuva: Mikko Nikkinen
Mari ja Janne olivat suhteen alusta asti varmoja, että he halusivat vielä yhteisen lapsen, vaikka lapsia uusperheessä oli jo valmiiksi kuusi. Kuva: Mikko Nikkinen

Kun kuusilapsiseen uusperheeseen syntyi vauva, alkoi rähinäkausi, kertoo isä Janne. Lue myös Jannen puolison Marin kuvaus tilanteesta.

”Juttelin Marin kanssa ensin netissä ja aika nopeasti sovimme ensimmäisen tapaamisen. Olin eronnut neljän lapsen yksinhuoltaja. Ihastuminen kävi nopeasti ja sitä seurasi syvä rakastuminen. Olimme täynnä onnea ja vauhti oli kova, mutta ajattelin, että mitä sitä jarruttamaan. Eräänä keskiviikkona , kun Mari oli luonani poikiensa kanssa, juttelimme aamiaispöydässä. Sanoin, että jos Lappeenrannasta löytyisi sopivia työpaikkoja, Mari voisi niitä hakea. Sunnuntain  lehdessä työpaikkailmoituksia oli kolme, joista yksi tärppäsi.

En osannut etukäteen huolehtia, miten perheiden yhdistäminen sujuisi. Kun Mari oli ensimmäistä kertaa luonani kylässä, Matias kiipesi hänen syliinsä tekemään tuttavuutta. Ajattelin, että tämähän sujuu hienosti. Niinpä minulle tulikin sitten hieman yllätyksenä, kuinka kovaäänisesti silloin vielä kotona asuvat teini-ikäiset Laura ja Noora protestoivat muutosta. Heitä ärsytti, kun isän huomio ei enää sataprosenttisesti kohdistunutkaan heihin. Matias ja Niklas taas saattoivat tempaista huoneensa oven kiinni Jerryn ja Joonaksen nenän edestä. Välillä lapset kiukuttelivat, etteivät olisi halunneet Marin poikia meille kotiin ollenkaan.

Kuusi lasta jakoi kolme makuuhuonetta, ja me Marin kanssa olimme kuin kylässä omassa kodissamme.

Kun muutimme yhteen, asuimme ensin pienemmässä asunnossa. Kuusi lasta jakoi kolme makuuhuonetta, ja me Marin kanssa olimme kuin kylässä omassa kodissamme ja nukuimme sohvalla. Meille oli Marin kanssa tärkeintä, että lapset tuntisivat olonsa turvatuiksi ja heillä olisi omat soppensa ja leikkipaikkansa. Teimme kaikkemme, että perheet hitsautuisivat yhteen ja mietimme koko ajan asioita lasten kannalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Juttelimme yhteisestä lapsesta, eikä minun ollut vaikea suostua Marin toiveeseen. Ex-vaimoni kanssa lapset olivat tulleet lähinnä ilmoitusluontoisesti. Marin kanssa minusta tuntui siltä, että pääsin itse vaikuttamaan viidennen lapseni suunnitteluun. Kuulostelimme myös lasten fiiliksiä kyselemällä, mitä he ajattelisivat pikkusiskosta tai -veikasta. Teinien ensireaktio taisi olla, että 'ette ole tosissanne'. Odotusaika oli nimensä mukaisesti odotusta täynnä. Kaikki lapset odottivat innokkaasti sisarusta, joka olisi kaikkien sisko tai veli yhtä tasapuolisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kränäsimme Marin kanssa väsyneinä siitä, ovatko kaikki lapsemme perheessä tasapuolisessa asemassa.

Kun Elsa sitten syntyi, sitä seurasi pieni myrsky. Kränäsimme Marin kanssa väsyneinä siitä, ovatko kaikki lapsemme perheessä tasapuolisessa asemassa. Huoli Elsan terveydestä sekä yövalvomisten aiheuttama uupumus purkautui turhana riitelynä seikoista, joita ei todellisuudessa ollut olemassakaan. Rähisimme vain väsymystämme. Itse tunsin lisäksi huonoa omatuntoa siitä, etten sikeäunisena aina herännyt öisin vauvan itkuun. Töihin palaaminen tuntui kurjalta, kun mietin, kuinka Mari jaksaa kotona hoitaa vauvan lisäksi pojatkin. Iltaisin yritin auttaa niin paljon kuin mahdollista ja Elsan iltatoimet ovat edelleenkin pääosin minun hommiani.

Uusperheen me-hengen vahvistamiseksi on kaikkein tärkeintä, että vietämme kahdenkeskistä aikaa myös toistemme biologisten lasten kanssa.

Vauvan synnyttämää mustasukkaisuutta muissa sisaruksissa ehkäisimme systemaattisesti sillä, että annoimme huomiota tasapuolisesti kaikille lapsille. Teemme edelleenkin paljon asioita perheenä. Käymme esimerkiksi retkeilemässä ja paistamme makkaraa laavulla. Pyrimme viettämään jokaisen lapsen kanssa aikaa myös kahdestaan, emmekä jaa lapsia sen mukaan kumpi on kenenkin biologinen vanhempi. Uusperheen me-hengen vahvistamiseksi on kaikkein tärkeintä, että vietämme kahdenkeskistä aikaa myös toistemme biologisten lasten kanssa. Se on paras keino vahvistaa suhdetta bonusvanhempaan, sillä suhde biologiseen äitiin tai isään on aina automaattisesti voimakkaampi.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla