Matkanjärjestäjät kertovat, mitkä ovat perhesuosikit.

Näin Matkamessujen alla Meidän Perhe halusi tietää, mitkä ovat suomalaisperheiden suosikkikohteet talviaikaan. Lisäksi halusimme tietää, minne suosikkikohteessa kannattaa mennä. Aurinkomatkat ja Finnmatkat kertoivat omista tarjonnoistaan kolme suosituinta kohdetta ja niiden perheille sopivimman nähtävyyden sekä ravintolan.

Aurinkomatkojen 3 suosituinta perhekohdetta sekä (1) paikan suosituin tekeminen ja (2) lapsiystävällinen ravintola:

1. Thaimaa - Karon & Kata beach Phuketissa:

1. Dino Park -minigolf Katassa on suosittu vierailukohde ja lapset ovat todella pitäneet paikasta. Minigolf on avoinna klo 12-24. Alue on parhaimmillaan iltavalaistuksessa.

2. Buffalo Steak House Kata Plaza on uusi tilava ravintola lähellä Katan bussiasemaa. Lapsille mieluisassa ravintolassa on kodikas ja rento tunnelma. Ruokalistassa riittää valittavaa joka makuun. Erikoisuutena pihvit ja kanaruoat, mutta saatavilla on myös niin thaiherkkuja kuin pizzaakin. Salaatit noutopöydästä ovat maksuttomia illallisen yhteydessä.

Vinkit antoi kohdeopas Heikki Pekkanen, Phuket

2. Teneriffa - Costa Adeje (Fañabe):

1. Lapsille paras nähtävyys on ehdottomasti 2009 syyskuussa avattu Siam park Playa de las Americasissa. Se on euroopan suurin vesihuvipuisto, joka sopii 6-vuotiaasta eteen päin. Pienemmille vieraille on varattuna  pienehkö allasalue laivanmuotoisella leikkipaikalla Siamissa. 3–6-vuotiaille lapsille suosittelemme Aqualand vesipuistoa, joissa osa liu'uista on jonkun verran maltillisempia. Aqualandin allasvesi ei ole lämmitettyä.

 2. Ravintoloita kohteessa on noin 1800. Avaran tilan ja ruoan helppouden/maistuvuuden sekä palvelun nopeuden krittereillä mitattuna erityisen mainittava on Chill Out Las Fuentes apartamentoksen alapuolella, Los Cristianosin rantakadulla. Ravintolassa on pieni pöytä ja piirustusvälineet lapsille, sillä espanjassa ei lapsille ravintoloissa tarjoilla yleensä niin sanottua leikkipaikkaa tai muuta aktiviteettia. Toinen kiva vaihtoehto on Malibu ravintola Centro Comercial Oasiksen yläkerrassa, vastapäätä Vista Sur hotellia. Siellä on nopea palvelu ja maistuva ruoka.

Vinkit antoi kohdeopas Reetta Isotupa Playa de las Americasista

3. Gran Canaria - Puerto Rico:

1. Puerto Ricossa riittää ajanvietettä lapsille! On leikkipuistoja, pelihalleja, pomppulinnaa, minigolfia, kamelisafari, krokotiilipuisto, Villin lännen kylä....  Parasta puuhaa lapsille on Palmitos Park -eläinpuisto sekä Sioux City -villin lännen kylä.

2. Mukava ja lapsiystävällinen ravintola on italialainen Pinocchio Puerto Ricon ostoskeskuksessa.

Vinkit antoi Annina Metsola Aurinkomatkoilta

Finnmatkojen kolme suosikkikohdetta sekä (1) hauskin menopaikka perheille ja (2) lapsiystävällinen ravintola:

Gran Canaria:

1. Aqualandin vesipuisto ja Palmitos Parkin eläinpuisto ovat Gran Canarian suosituimpia ja houkuttelevimpia teemapuistoja. Yksi suosituimmista perheretkistä on kuitenkin Jeeppi- ja kamelisafari, jossa käydään mm. kuuluisilla Maspalomasin hiekkadyyneillä.

2. Taverna La Caña Playa del Inglesissä. Lyhyessä ajassa tämä suhteellisen uusi, perheen omistama ravintola on tullut todella suosituksi sekä matkailijoiden että paikallisten keskuudessa. Syynä todennäköisesti suuri valikoima aitoja espanjalaisia ruokia ja maukkaita tapaksia, ja edulliset hinnat. Tyylikkäät sisätilat sekä ulkoterassi.

Thaimaa - Khao Lak, Phuket:

1. Elefanttivaellus. Elefantti on tärkeä eläin thaimaalaisille ja sen vuoksi maan kansalliseläin, mikä on varmasti yksi syy tämän retken suosioon. Toinen syy on se erityinen tunne, joka syntyy kun istuu ja keinuu elefantin selässä sen matkatessa halki viidakon. Hikisen ratsastuksen jälkeen on ihana vilvoitella läheisen vesiputouksen raikkaassa vedessä.

2. Phu Khao Lak on erittäin suosittu ravintola Khao Lakin keskustassa, jonka laajasta menyystä löydät niin kansainvälisiä annoksia kuin tyypillisiä thairuokiakin. Tilatkaa rohkeasti useita thaiannoksia, kaikkien maisteltaviksi. Jälkiruoaksi suosittelemme klassista "Mango stickey ricea", erittäin makeaa ja hyvää jälkiruokaa.

Hurghada, Egypti:

1. Uiminen ja snorkailu Punaisessameressä. Esimerkiksi helppo snorklausretki luonnonkauniille Giftun saarelle sopii myös lapsille ja aloittelijoille. 

2. Shade Uudessa Marinassa sijaitseva ravintola. Tarjolla grilliherkkuja, annoksen voit koota itse lihasta, lisukkeista ja kastikkeesta, aivan kuten haluat. Shadessa on usein tarjolla myös elävää musiikkia, josta on tapana nauttia suurilla tyynyillä loikoillen.

Vinkit antoi Salla Salo Finnmatkoilta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Ninnin blogi käsittelee oman lapsen menettämisen surua ja siitä selviytymistä, mutta se on myös uusperhe-elämää ja sijaisvanhemmuutta. Kuva: Suvi Reijonen.
Ninnin blogi käsittelee oman lapsen menettämisen surua ja siitä selviytymistä, mutta se on myös uusperhe-elämää ja sijaisvanhemmuutta. Kuva: Suvi Reijonen.

Vauva.fin uusi blogi Terkuin Ninni kertoo arjesta sen jälkeen, kun pahin on tapahtunut. Kirjoittaja avaa lapsen kuolemaan liittyviä tunteita.

Terkuin Ninni -blogia kirjoittavan Ninni Laakkosen tarina on surullinen, mutta toivoa täynnä. Joensuulainen Ninni itse on iloisen räiskyvä, naurava nainen. Hän kertoo haluavansa ammentaa omista kokemuksistaan muille voimaa ja toivoa. Terkuin Ninni -blogin pohjavire on sen teemoista huolimatta positiivinen.

– Elämme uusperhe-elämää, jossa mukana pyörii tyttärieni lisäksi puolisoni Ismo, jolla on hankala invaliditeetti sekä viime syksynä porukkaan hypännyt lainalapsi. Keväällä 2015 saimme Ismon kanssa kehitysvammaisen ja hyvin sairaan pojan, Lemmyn. Hän menehtyi viime syksynä, kahden ja puolen vuoden iässä.

Lemmy syntyi muuttamaan maailmaa

Kun Lemmy syntyi, eivät Ninni ja Ismo odottaneet vammaista tai muuten erityistä lasta. Toisin kuitenkin kävi. Ensin Lemmyllä diagnosoitiin rakennepoikkeavuuksia, kehitysvamma ja spastisuutta sekä käden epämuodostuma – pikkukäsi. Myöhemmin listaa jatkettiin muilla vaikeilla sairauksilla.

Ninni ja Ismo olivat ensin shokissa. Vaikka asenne olisi kuinka positiivinen, vammaisen lapsen syntymä ja sitä seuranneet diagnoosit eivät ole helppoja asioita.

Omat tulevaisuuden suunnitelmat jäivät, ja Ninnistä tuli Lemmyn omaishoitaja. Arjessa oli paljon kysymyksiä vailla vastauksia: Miten hyväksyä oman lapsen vaikea vamma? Miten rutinoitua sairaala-arkeen, kuolemanpelkoon, jatkuviin huonoihin uutisiin ja vieraiden ihmisten suhtautumiseen? Miten selittää perheen isommille lapsille pikkuveljen vaikea, myöhemmin kuolemaan johtava sairaus?

Raha ei aina ole merkityksellistä, asenne on. Sen Lemmy Ninnille opetti.

Anna äidille päivän palkka, Ninni tapasi sanoa Lemmylle. Ja Lemmy hymyili. Se oli paras palkka, jonka Ninni omaishoitajan työstään sai.

– Muutahan omaishoitajan työstä ei juuri maksetakaan, Ninni nauraa.

Mutta piti pysyä positiivisena. Raha ei aina ole merkityksellistä, asenne on. Sen Lemmy Ninnille opetti. 

Joten Ninnin asenne oli rock. Se oli pieruhuumoria silloinkin, kun oli kaikkein vaikeinta. Edelleen se on tulevaisuuteen katsomista niinäkin hetkinä, kun tulevaisuutta ei tunnu enää olevan.

Ninni ja Ismo haluavat kertoa Lemmystä kaikille, tuoda erityisyyttä näkyväksi.

Lemmy oli puolitoistavuotias, kun lääkäri kertoi surullisen uutisen: kehitys oli taantunut, ja aivoissa todettiin rappeuttava sairaus. Pojan elämän pituudesta ei tiedetty mitään varmaa. Se saattoi olla mitä vain viikoista vuosiin.

Ninni ja Ismo haluavat kertoa Lemmystä kaikille, tuoda erityisyyttä näkyväksi. He halusivat sitä jo Lemmyn eläessä, ja haluavat edelleen. Siksi Ninni alkoi kirjoittaa blogia arjesta erityislapsen kanssa. Ninnille oli tärkeää saada sanoa ääneen, että erityisyys on rakasta, raskasta, jokaiselle omanlaistaan ja arkisen tavallista.

Nauran, vaikka suren

Joulukuussa Ninni siirtyi Lemmyn kuolemasta huolimatta kirjoittamaan blogiaan Vauva.fihin. Saako surusta kirjoittaa? Miten lasta saa tai pitää surra? Tuntevatko kaikki lapsensa menettäneet näin? Näitä Ninni pohtii blogissaan.

– Lemmy kosketti monia ihmisiä eläessään, muutti ajatuksia, mursi muureja, yhdisti ihmisiä. Lemmy muutti maailmaa paremmaksi. Olen luvannut jatkaa maailman muuttamista omalta osaltani.

– Kirjoitan jatkossakin avoimesti erilaisuudesta, tunteista, elämästä ja kuolemasta. Varsinkin oman lapsen kuolemasta. Se ei saa olla tabu. Jos uskalsin kohdata lapseni kuoleman, uskallan myös kohdata maailman, Ninni kirjoittaa blogissaan.

”Jos uskalsin kohdata lapseni kuoleman, uskallan myös kohdata maailman.”

Blogi saavutti Ninnin yllätykseksi heti suuren suosion. Ninni kertoo saavansa voimaa kirjoittamisesta ja vertaistukena toimimisesta. Vaikka hänen blogiaan on luettu jo nyt kymmeniä tuhansia kertoja, hän kokee kirjoittavansa ensisijaisesti itselleen. Ja sitten tietenkin sille toiselle äidille, jonka lapsi on ehkä syntynyt erityisenä. Ja hänellekin, jonka lapsi on menehtynyt, kuten Ninnin Lemmy. Ja vielä sille, joka ei tiedä erityislapsiarjesta tai lapsen kuolemasta mitään – hänen juuri tulisi tietää.

Blogi käsittelee lapsen menettämisen surua ja siitä selviytymistä, mutta myös uusperhe-elämää ja sijaisvanhemmuutta. Blogi on Ninnille paikka, jossa ajatukset ja tunteet saa kohdata ja kirjoittaa auki.

”Mie nauran melko paljon, itselleni ja sattumuksille, nauratan muita. Suren silti.”

Laakkosilla arki tuntuu kummallisen normaalilta, vaikka kaikki on muuttunut: Aamulla herätään ja tytöt lähtevät kouluun. Ninni on aloittanut sairaanhoitajaopinnot, ja Ismon selkäsairauden tutkimukset ja hoito etenevät. Tehdään ruokaa, katsotaan leffoja, harrastetaan yhdessä ja erikseen, nähdään ystäviä. Nauretaan. Ja itketään, koska Lemmyä on kaikilla ikävä.

– Mie nauran melko paljon, itselleni ja sattumuksille, nauratan muita. Suren silti. Ei suru ole mikään ydinpommi. Kyllä siitä selviää. Se kyllä ravistelee kovasti ja muuttaa arkea, mutta sen kanssa voi elää. Nämä ovat minun ajatuksiani. Jos sinusta tuntuu toiselta, se on aivan yhtä oikein. Mutta jos saan siirrettyä blogini kautta lohdun ja toivon pilkahdusta edes pikkiriikkisen, olen onnistunut, Ninni kirjoittaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Taapero ei rauhoittuisi millään unille tai herää yöllä vähän väliä? Kokeile näitä keinoja.

Kysyimme lukijoilta, miksi vauva tai taapero valvottaa, ja miten yöt rauhoittuvat parhaiten.

Raastavinta on, kun...

Vauva on jo jokusen kuukauden nukkunut hyvin mutta alkaa kuin puskista heräillä 30–60 minuutein välein läpi yön itkemään, seurustelemaan tai leikkimään.

Ryömimään oppimisen aikaan illat ja yöt olivat pahimmat. Poika ei olisi halunnut nukkua, vaan pyöri pinnasängyssään ja huusi suoraa huutoa. Sylissä oli hetken hiljaa, kunnes alkoi taas huutaa. Lattialle päästessään oli ensin tyytyväinen ja ryömi menemään mutta oli niin väsynyt, ettei pitkään jaksanut. Huuto oli välillä lohdutonta, välillä raivokasta. Pahimpana yönä nukahdimme vasta puoli kolmelta.

Vauva ei nukahda, ennen kuin on jokeltanut ja kiipeillyt äidin päällä puoli tuntia.

Kello kolmen jälkeen alkaa silmitön raivo, huuto ja itkeminen. Taapero huutaa hetken, ja juuri kun itse nukahdat, aloittaa raivon uudestaan. Lopulta on noustava aamuyöllä kello neljä aamutoimille.

Vanhemmat ovat rättiväsyneitä ja haluaisivat aikaisin nukkumaan, mutta vauva on pirteä kuin peipponen perhepedissä eikä nukahda tissille, ennen kuin on jokeltanut ja kiipeillyt äidin päällä puoli tuntia.

Tämä toimii! 7 hyvää keinoa

Tärkeintä (ja vaikeinta) on ollut psyykata itsensä rauhalliseksi, vaikka väsymys on tuntunut välillä ylitsepääsemättömältä. Usein äidin rauhallinen hengitys on saanut lapsenkin rauhoittumaan vatsan päälle.

Samat rutiinit joka ilta samassa järjestyksessä: iltapala, pesut, iltasatu, valot pois, rauhoittuminen. Kun valot sammuvat, seurustelu loppuu. Yöllä ei puhuta, ei sytytetä tarpeettomasti valoja tai oteta pois sängystä.

Yöllä mahdollisimman vähän virikkeitä, jos herää.

Illalla ei enää katsella telkkaria tai kuunnella musiikkia kovalla.

Illalla leikkiä, iltapala, kylpyyn tai suihkuun. Yövaatteet päälle, sitten hammaspesu ja iltatissi. Lapsi nukahtaa, kun aikuinen on vieressä, joskus hyräillään tai silitellään lapsen pyynnöstä. Yöllä mahdollisimman vähän virikkeitä, jos herää. Syliin ja viereen saa tulla.

Kunnon patja, eli hengittävä luonnonmateriaalista tehty lasten futon, joka ei hiosta ja kutita.

Joskus hyräillään tai silitellään lapsen pyynnöstä.

Paras tapa on ollut se, että olen siirtynyt lastenhuoneeseen patjalle nukkumaan huonon univaiheen ajaksi.

Unikoulu oli ainoa tapa. Jos 1-vuotias nykyisin herää yöllä, en mene huoneeseen edes käymään, ellei huuda ihan kurkku suorana. Siinä tapauksessa käydään rauhoittelemassa ja poistutaan huoneesta. Yleensä nukahtaa tunnin sisällä uudestaan.

Lähde: Vauvan kysely. Juttu on julkaistu Vauva-lehdessä 12/17.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.