Tina Hilckillä on kädet täynnä töitä, mutta muiden auttaminen palkitsee. (Kuva: Lilli Haapala)
Tina Hilckillä on kädet täynnä töitä, mutta muiden auttaminen palkitsee. (Kuva: Lilli Haapala)

Tutkimusten mukaan muiden auttaminen lisää omaakin onnea. Tina Hilck perusti Turun Seudun Mamit -ryhmän vertaistueksi muille äideille.

Happy, happy, happy. Joka arkiaamu kello 5.45 Tina Hilckin puhelin alkaa soittaa Pharrell Williamsin hilpeää kappaletta.

Mies ja 4- ja 6 -vuotiaat nukkuvat vielä paksua unta, kun Tina hipsii keittiöön ja naksauttaa kahvinkeittimen päälle. Kahvi jää tippumaan, ja Tina käy perheen kultaisennoutajan Lunan kanssa pikaisella aamulenkillä.

Kuuden jälkeen Tina hörppää mukista kahvia ja avaa läppärinsä. On tunti aikaa ennen kuin perhepäivähoitajana toimivan Tinan ensimmäinen hoitolapsi vilkuttaa ovella.

Ensimmäinen osoite on aina sama, Turun Seudun Mamien Facebook-ryhmä. Yön aikana siellä on pohdittu sormiruokailua ja sitä, mistä löytyisi fidget spinner -lelu. Ja sitäkin, milloin parisuhde on tullut tiensä päähän.

Viestipyyntökansiossa on taas ainakin tusina viestiä tuntemattomilta: avunpyyntöjä, yhteistyöehdotuksia. Tina ei nimittäin ole vain yksi huippuaktiivisen äitiryhmän tuhansista jäsenistä. Hän on sen perustaja.

Ettei yhdellekään äidille kävisi enää niin

Tarina Turun Seudun Mamien taustalla on poikkeuksellisen rankka.

Vuonna 2014 Tina Hilck odotti kuopustaan ja kuului odottavien äitien nettiryhmään.

Yksi äideistä sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Hän jakoi toivottomuuden tunteitaan nettiyhteisössä, mutta ei saanut tarpeeksi apua kotikuntansa neuvolasta. Kun hänen miehensä vielä ilmoitti tahtovansa erota, masentuneen äidin voimat loppuivat. Nettituttavat saivat lopulta kuulla, että hän oli tehnyt itsemurhan.

Se pysäytti.

– En halunnut, että yhdellekään äidille kävisi enää niin, Tina kertoo.

– Halusin tehdä parhaani, jotta jokaisella olisi ympärillään verkosto, joka auttaisi hädän tullen.

Sinä marraskuisena iltana Tina perusti Facebookissa ryhmän, jolle keksi pikaisesti nimen: Turun Seudun Mamit. Hän lisäsi ryhmään parikymmentä kaveriaan ja pyysi näitä lisäämään äitikavereitaan ryhmään. Sitten Tina sulki läppärinsä ja meni nukkumaan.

Kun hän aamulla avasi koneen, Turun Seudun Mamien jäsenmäärä ei ollutkaan enää 20, vaan 400. Nyt, vajaan kolmen vuoden jälkeen jäseniä on 5500.

Yksinhuoltajat, monikkoäidit, adoptiomammat. Imetysaktiivit, pulloruokkijat, kantoliinailijat. Laihduttajat, neulojat, lukutoukat – Turun Seudun Mameihin mahtuvat kaikki.

Mamit auttavat silloin, kun koliikkivauva on itkenyt tuoreen äidin hermot riekaleiksi. Mene sinä päikkäreille, minä lykin vauvaa pari tuntia vaunulenkillä! Tai silloin, kun migreeni puhkeaa ja lääkkeet ovat loppu. Asun samalla suunnalla, tuon lääkettä!

Ja silloinkin Mamit auttavat, kun kohdalle osuu vielä pahempi tilanne: kun pankkitili on tyhjä ja lapsilisän maksupäivään on vielä viikko, tai kun unelmien koti paljastuu homepesäksi ja valtaosa omaisuudesta on pilalla.

Hurjan onnellinen juuri näin

Kellon viisarit osoittavat keskipäivää. Lounaan jälkeen pestään kädet ja kasvot, käydään potalla, luetaan unisatu. Pian sängyistä kuuluu tuhinaa.

Se on merkki Tinalle: läppäri uudelleen auki. Hoitolasten päiväuniaikaan Tinalla on hetki aikaa suunnitella Mamien tulevia tempauksia ja raivata sähköpostiryteikköä. Vaikka Tinan arkirytmi kuulostaa hektiseltä, hän on hurjan onnellinen juuri näin.

Tutkimukset vahvistavat sen, minkä Tina tietää kokemuksesta. Muiden auttaminen lisää omaakin onnea. Erityispedagogiikan dosentti Lotta Uusitalo-Malmivaara kertoo tutkimuksesta, jossa koehenkilöille annetaan kymmenen euroa ja pyydetään käyttämään ne joko itseensä tai ostamaan jollekulle muulle jotakin. Toiseen rahansa kuluttanut on jälkikäteen onnellisempi.

Vaikka olisi itse kuitti, auttaminen maksaa itsensä takaisin.

– Yrityksissäkin hoetaan usein, että firmalla ei ole aikaa innovoida. Jos sitä kuitenkin kokeillaan, uudet sytykkeet tuovatkin virtaa. Samoin käy usein perheissä. Vaikka olisi itse kuitti, auttaminen maksaa itsensä takaisin.

Vielä parempi on, jos muiden auttamisen lisäksi osaa tarvittaessa myös pyytää ja ottaa vastaan apua.

– Autettavana olemista kannattaa treenata. Se, että uskaltaa pyytää apua, auttaa ravistelemaan kohtuuttomia vaatimuksia vanhemmuudesta, Uusitalo-Malmivaara sanoo.

Siis niitä, joiden mukaan on pakko pärjätä yksin tai korkeintaan ydinperheen raameissa.

– Suo, kuokka ja Jussi -ihanne elää suomalaisissa yhä vahvana. Olemme kovia syyllistymään, jos emme jaksakaan.

Syyllisyyteen ei ole syytä, sillä nykyinen lapsiperhearki voi oikeasti olla tosi kuormittavaa. Monilla suku asuu kaukana. Kun perhekäsitys on suppea ja rajattu, turvaverkkojen aukot venyvät suuriksi. Silloin kannattaa sekä antaa itselleen armoa että tarjoutua muiden tueksi.

Kahvia ja sympatiaa

Tinan työpäivä ei pääty puoli viideltä, vaikka viimeinenkin hoitolapsi haetaan silloin kotiin. Tina touhuaa hetken omien lasten kanssa pihalla ja palaa taas koneelle. On aika suunnitella Turun Seudun Mamien tulevia tempauksia. Ryhmän toiminta on jo pitkäjänteistä. Parhaillaan Tina tiimeineen suunnittelee talven tapahtumia.

Viime vuoden lopulla Mamit perustivat rekisteröidyn yhdistyksen, ja vuoden alusta se on toiminut osana MLL:n Turun yhdistystä.

Yksi Mamien merkittävimmistä saavutuksista on vapaaehtoisvoimin pyöritettävä Leikkilä, Turun keskustassa kauppakeskuksessa toimiva ilmainen perhekahvila. Sinne voi tulla leikkimään, tapaamaan muita äitejä ja isejä, hörppäämään kahvia, vaihtamaan vaipan tai lämmittämään sosepurkin.

Tina ehtii Leikkilään enää vapaapäivinään ja viikonloppuisin. Hän suunnittelee kuitenkin yhä perhekahvilan mainokset ja koordinoi vapaaehtoisten työvuorot.

– Joskus kyllä haen arki-iltanakin läheisestä ravintolasta ruokaa mukaan ja tulen syömään sitä Leikkilään. Siellä ymmärretään vauhdikasta taaperoa – toisin kuin ravintolassa.

Vaikka Mamit auttavat yhä toisiaan arjen pienissä pulmissa, ryhmä on järjestänyt myös näyttävämpiä tapahtumia. Mamien perhepolitiikkaa käsittelevää nettivaalipaneelia seurasi yli neljä tuhatta katsojaa. Äitienpäivänä ryhmä liittoutui ajankohtaisohjelma Perjantain kanssa äitien työtä juhlistavan videon teossa. Siksi Tina on ajautunut tekemään kaikenlaista yllättävää, kuten valitsemaan poliitikoille esitettäviä kysymyksiä ja etsimään oikean kokoista kuvaustelttaa.

– Kyllä nämä uudet jutut välillä jännittävätkin, mutta ei niitä ehdi pohtia sen enempää. Pitää vain hoitaa kaikki parhaansa mukaan, hän toteaa mutkattomasti.

Tina ei ole enää aikoihin pyörittänyt Mameja yksin. Hän pitää huolta meilirumbasta, kun kuusitoista ylläpitäjää moderoi Facebook-ryhmän keskustelua. Hyväntekeväisyystiimi taas koordinoi lahjoituksia, kun Mamit vaikkapa keräävät vaatteita ja huonekaluja perheelle, jonka omaisuus on tuhoutunut tulipalossa.

Hädän hetkellä kaikki muu unohtuu

Ajatus vapaaehtoistyöstä ruuhkavuosien keskellä on monelle kauhistus. Miten ehtisin auttaa muita, kun saan juuri ja juuri illallispastat pöytään omalle perheelle?

Tina puolestaan ei voisi enää kuvitella elämää ilman Mameja.

– Vaikka kädet ovat täynnä työtä, tästä toiminnasta saa hirveän paljon itse. On aina yhtä palkitsevaa nähdä, kuinka ryhmä auttaa jonkun jaloilleen pahassa paikassa.

Tinan salaisuus on tarkka aikatauluttaminen.

– Arki on palapelin pelaamista, mutta olen luova. Väkerrän hoitolasten kasvun kansioita illalla, mutta heidän päiväuniaikaansa avaan koneen ja setvin sähköposteja.

Tina ei koskaan väsy niihin onnen tunteisiin, joita ryhmä toistuvasti hänessä aiheuttaa. Sillä vaikka keskustelu yli viiden tuhannen naisen porukassa ei tietenkään aina suju ilman riitasointuja, yksi asia ei muutu:

– Kun jollakin on hätä, kaikki muu unohtuu.

Mamit auttavat taas.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Johanna ja Kristo viettävät parisuhdeaikaa käytännössä öisin. Ennen kaksosten syntymää pariskunta matkusti kerran vuodessa Lontooseen teatterimatkalle, mutta nyttemmin tapa on ollut tauolla. Kuva: Heli Blåfield
Johanna ja Kristo viettävät parisuhdeaikaa käytännössä öisin. Ennen kaksosten syntymää pariskunta matkusti kerran vuodessa Lontooseen teatterimatkalle, mutta nyttemmin tapa on ollut tauolla. Kuva: Heli Blåfield

4-vuotiaat kaksoset ja 10-vuotias esikoinen, opinnot, monta pätkätyötä. Olkoon vain kalenterissa ahdasta, pannaan sopimaan, näyttelijäpariskunta kertoo arjestaan.

Päiväkodista on tullut viesti, että nelivuotiaan kumpparit koossa 26 ovat hukassa.

Näyttelijä Johanna Kokko availee eteiskaappeja perheen paritalokodissa Espoossa. Vaatepussukoista löytyy kolmet saappaat kokoa 25 sekä kahdet kokoa 28. Kaikki ovat jääneet aikaa sitten pieniksi perheen 10-vuotiaalta esikoiselta, jonka kamppeita Johanna on säästänyt pikkuveljille, nelivuotiaille kaksosille.

Tänäänkään Johannalla ei ole aikaa käydä tavaroita läpi enempää, vaan hän survoo pussukat takaisin kaappeihin. Näyttelijäpuoliso Kristo Salminen on lähtenyt aamulla bussilla kuvauksiin, josta hän jatkaa suoraan Kansallisteatterin iltanäytökseen.

Johannan on ehdittävä päivän aikana harjoitella Mamma Mia! -musikaalin vuorosanoja ja tehdä tuottajaopintojen lopputyötään. Illaksi hänkin lähtee teatterille, mutta sitä ennen on annettavaa välipalaa koulusta tulevalle esikoiselle, haettava kaksoset päivähoidosta ja ruokittava koko kolmikko ennen kuin hoitaja tulee päästämään äidinkin töihin. Sähköinen kalenteri piippaa tiheään.

”Näyttelijällä raskaus ei sovi mihinkään työtilanteeseen.”

Tavallista työpäivää tässä perheessä on vaikea määritellä. Teatterin työpäivän ensimmäinen osa on keskellä päivää. Toinen alkaa illalla puoli seitsemältä, ja joskus aikataulut selviävät vasta edellisenä iltana. Jos molemmat vanhemmat ovat kiinni teatteriesityksissä, työaikojen välissä ehtii juuri hakea lapset ja laittaa ruuan. Sitten on lähdettävä takaisin.

Johannasta hoitajien ja työaikojen järjestely on vain positiivinen ongelma, sillä se tarkoittaa, että töitä riittää. Freelancerina perhevapaiden sovittaminen ei ole ollut hänellekään helppoa.

– Ensimmäisen lapsen jälkeen jouduin vakuuttelemaan, että olen valmis töihin. Kaksosten jälkeen tilanne oli vielä vaikeampi. Moni ajatteli, että sillähän on ne kaksoset, palaako se kotoa enää koskaan mihinkään. Osa toppuutteli, että ole vain vielä kotona, vaikka olin valmis palaamaan töihin. Se turhautti.

Johanna on ollut lasten kanssa niin paljon, että ei tunne huonoa omatuntoa työmenoista.

– Uskon, että olen paljon parempi äiti, kun saan toteuttaa omaa intohimoani ja työtäni. Vaikka kyllä tasaisin ajoin mielessä käy, että monessa työssä pääsisi helpommalla. Tämä on kuitenkin meidän elämäntapamme.

”Ennen lasten syntymää kävin läpi käytännön asioita kätilönä työskennelleen äitini kanssa. Muuten olen pohtinut äitiyttäni hyvin vähän”, Johanna kertoo. Kuva: Heli Blåfield
”Ennen lasten syntymää kävin läpi käytännön asioita kätilönä työskennelleen äitini kanssa. Muuten olen pohtinut äitiyttäni hyvin vähän”, Johanna kertoo. Kuva: Heli Blåfield

Säätämiseen pariskunta tottui jo seurusteluaikana.

Johanna ja Kristo tapasivat vuonna 2003 yhteisen ystävän huvilalla. Johanna asui ja näytteli tuolloin Tampereella, Kristo Helsingissä. Mun tyyppi, ajatteli Johanna heti.

Kun Johanna alkoi odottaa vuonna 2007 syntynyttä esikoispoikaa, pari vuokrasi yhteisen kodin Helsingistä. Johannalle muutto tarkoitti luopumista varmasta työstä, kiinnityksestä Tampereen Työväen Teatterissa.

Kun esikoinen oli kuuden, kaksoset ilmoittivat tulostaan. Se oli Johannalle sokki. Tuttavaperheen kaksosten ansiosta se arki oli tullut tutuksi.

”Johannan ansiosta kaikki pyörii meillä kotona.”

Johanna tiesi kaksosraskauden riskit, mutta talouskin huoletti: Auto täytyisi vaihtaa isompaan. Kaksi pinnasänkyä ei mahtuisi vanhempien makuuhuoneeseen, joten koti pitäisi laittaa myyntiin viimeistään, kun kaksoset eivät mahtuisi enää nukkumaan äitiyspakkauksen laatikoissa.

Totta oli sekin, että näyttelijällä raskaus ei sovi oikein mihinkään työtilanteeseen.

– Sitten se vain pannaan sopimaan, Johanna sanoo.

– Odotusaikana vierailin Armi-näytelmässä, jonka yhdessä kohdassa näyttelin Diorin mallinukkea, ja esitys esitykseltä nappeja piti avata useampia. Jossain esityksessä yleisöstä kuului huuto: hirveä maha!

Kaksoset syntyivät neljä viikkoa etuajassa. Samassa rytäkässä esikoisella alkoi ensimmäinen luokka, ja Kriston piti palata kahden viikon isyyslomaan jälkeen töihin.

– En muista ensimmäisestä vuodesta juuri muuta kuin että syötin vauvoja koko ajan. Kun Kristo oli kotona, jaoimme vauvat, molemmille omat, mutta yksin ollessa kädet eivät aina tahtoneet riittää. Kun toinen oli vaarassa kierähtää hoitopöydältä maahan ja toinen järsi lattialla johtoa, piti järkeillä, että kumman nappaan ensin.

Tuplavauva-arki on nyt vaihtunut tuplauhmaikään. Se tarkoittaa sitä, että kotona riittää ääntä. Tänä aamuna kaksosten autoleikki on kuitenkin alkanut mukavasti sovussa.

– Huomaan, että kun molemmat ovat tyytyväisiä leluihinsa ja kokevat olevansa sillä tavoin tasa-arvoisia, homma toimii, Johanna sanoo.

– Korotan ääntä, kun tuntuu, että leikki menee tappeluksi ja yleiseksi huudoksi. Välillä kyllä tuntuu, että koko ajan joku lapsista itkee.

Kaksosten synnyttyä Johanna kantoi huolta esikoisesta, joka jäi helposti pikkuveljiä vähemmälle huomiolle. Siksi molemmat vanhemmat ovat tietoisesti yrittäneet järjestää hänelle kahdenkeskisiä hetkiä. Usein Kristo ottaa isoveljen vierelleen sohvalle, ja kaksikko pelaa yhdessä Fifaa.

Sellaiset hetket ovat molemmille tärkeitä.

4- ja 10vuotiaat veljekset leikkivät jo paljon keskenään. Kuva: Heli Blåfield
4- ja 10vuotiaat veljekset leikkivät jo paljon keskenään. Kuva: Heli Blåfield

Kun arjessa on paljon liikkuvia osia, tarvitaan järjestelmällisyyttä. Johannalla perheen projektipäällikkyys on hyvin hanskassa. Sen tietää puoliso Kristokin.

– Kyllä meillä kaikki pyörii Johannan kautta, hän sanoo.

– Tässä elämäntilanteessa minusta tuntuu usein siltä, että vaikka tekisin kotona mitä, ei ikinä tule valmista. Saan kyllä tarvittaessa raavittua lasten tavarat kasaan, mutta välillä minulla on hukassa roinaa omiltakin jäljiltä.

Kristo asui koko nuoruutensa Kruunuhaassa Helsingin ytimessä ja on kuuluisan Salmisen taiteilijasuvun poika. Isä Esko Salminen ja äiti Heidi Krohn ovat näyttelijöitä. Myös isän nykyinen vaimo Aino Seppo sekä Kriston siskot Kreeta ja Sonja ovat ammattinäyttelijöitä.

Johanna taas on kotoisin Nakkilasta, Porin läheltä. Äiti työskenteli kätilönä, eikä suvussa ole Johannan lisäksi yhtään näyttelijää.

Erilaisista lähtökohdista huolimatta parilla ei ole ollut isoja näkemyseroja kasvatuksesta.

– Vaikkapa peliajoista juttelemme illalla aina ensin kahdestaan ennen kuin kerromme niistä lapselle. Kristo sopii usein työjuttuja boheemimmin ja ilmoittaa sitten minulle, että ai niin, hänellä onkin ylihuomenna kuvaukset. Minä sovin juttuja enemmän lasten ehdoilla, Johanna kertoo.

– Vaikka arkemme kuulostaa kaaottiselta, olen hyvä aikatauluttaja ja perillä siitä, mitä meillä tapahtuu. Olen meistä hitusen järjestelmällisempi.

Kristolla on ollut arkeen yksi toive. Koska hän joutui olemaan nuorena paljon yksin vanhempien työn takia, hän on toivonut, että heillä työt järjestetään niin, etteivät molemmat vanhemmat ole poissa samaan aikaan.

– Huono puoli on se, että sitten kun toinen vanhemmista on kotona, ei ole rahaa tehdä asioita. Kun molemmat ovat töissä, ei ole aikaa. Se on ikuinen paradoksi. Myös rutiineita lasten kanssa on vaikea luoda, kun työpäivät ovat eri pituisia, Kristo kertoo.

– Vaikka Kristo on aina kotona ollessa hoitanut vaipanvaihdot ja kauppareissut, olen ollut lasten kanssa enemmän, ja he purkavat minuun myös enemmän kiukkua, Johanna sanoo.

”Perheen hyvinvointi lähtee vanhemmista. Ei mikään pari kestäisi arkea ilman rakkautta.”

Sunnuntai on harvinainen päivä, sillä koko perhe on vapaalla. Silloin ulkoillaan yhdessä lähipuistoissa ja Suvisaaristossa, pyykätään ja kyläillään isovanhempien tai kavereiden luona. Myös lasten harrastukset täytyy ajoittaa sunnuntaille. Muina päivinä
niihin ei ole aikaa kuskata.

Vaikka koko lähipiiri on täynnä näyttelijöitä, Kristo ja Johanna eivät ole mainostaneet tätä pojilleen, päinvastoin. Esikoinen sai tietää työstä vasta hiljattain.

– Hän on kiinnostunut näyttelijäntyöstä, mutta me emme ole siitä kovin innoissamme. Ainakaan lapsitähteydessä ei ole mitään kovin tavoittelemisen arvoista. Toivomme pojille ihan normaalia, turvallista lapsuutta.

Yksi konsti tavalliseen arkeen on se, että vanhempien työajoista huolimatta poikien rytmi on sama kuin kavereillakin. Se onnistuu kolmen vakituisen hoitajan ansiosta, ja on siksi hintansa arvoista.

Poikia käy hoitamassa myös Johannan äiti, joka muutti äskettäin lähelle perhettä.

– Äidistä on ollut suuri apu. Emme kuitenkaan halua kuormittaa samoja ihmisiä liikaa. Kriston äiti on jo esimerkiksi sen verran iäkäs, että hänen luonaan käymme kylässä muuten, Johanna sanoo.

Parisuhdeaikaa Johannalla ja Kristolla on käytännössä öisin. Näytösiltoina he ehtivät kotiin puoli yksitoista. Hoitaja lähtee kotiin, ja Johanna laittelee pojille seuraavan päivän vaatteet valmiiksi. Kristo paistaa pihvit. Sillä aikaa Johanna lösähtää sohvalle ja nauttii hiljaisuudesta.

Yhdessä käydään läpi perusjuttuja: mitä koulussa ja päiväkodissa on tapahtunut, mitä huomenna pitäisi muistaa.

Esikoisen syntymän jälkeen Johanna ja Kristo matkustivat kerran vuodessa Lontooseen katsomaan teatteria. Kaksosten syntymän jälkeen tapa on ollut tauolla.

– Ei yhteisen ajan puute ole aiheuttanut meillä mitään kriisejä, Johanna sanoo.

– En usko, että mikään pari kestäisi arkea ilman rakkautta. Perheen hyvinvointi lähtee vanhemmista ja heidän suhteestaan.

Nyt Johanna ja Kristo haaveilevat esikoisen kanssa koko perheen lomamatkasta lämpimään. Johanna odottaa aikaa, jolloin melutaso talossa laskisi ja hän ehtisi koko köörin kanssa yhtä aikaa uimahalliin.

Ja se vaaterumbakin olisi hyvä saada järjestykseen. Pussukat odottavat edelleen eteisen kaapissa.

–Olympialaisten aikaan pojat halusivat hiihtää, ja muistin, että olin hankkinut rivin eri kokoisia suksia. Silloin kaikki lapset pääsivät ladulle, Johanna kertoo.

Siellä kaksoset heittäytyivät vatsalleen lumeen. "Missä meidän pussut ovat?" he huusivat.

Aa, siis ampumahiihtäjiä, Johannaa nauratti.

Perhe:

Näyttelijäpariskunta Johanna Kokko, 41 ja Kristo Salminen, 45, asuu Espoossa 10-vuotiaan esikoispoikansa sekä 4-vuotiaiden kaksospoikien kanssa.

Tuottajaksi opiskeleva Johanna nähdään Mamma Mia! -musikaalin yhdessä pääosassa. Kristo on mukana Kansallisteatterin Julia ja Romeo -näytelmässä ja jää kesällä virkavapaalle.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Erityisesti EU:n ulkopuolisiin verkkokauppoihin voi olla vaikea saada yhteys, jos lelu osoittautuu vialliseksi tai vaaralliseksi. 

Jos jokin lelu verkkokaupan valikoimassa näyttää epäilyttävältä, Anja Merenkivi, klikkaa sen taatusti ostoskoriinsa. Myös ruokaostoksilla marketissa kassalle saattaa päätyä lelu, jota hän haluaa tarkastella lähemmin.

– Vapaa-ajalla tosin yritän kiertää leluosastot kaukaa, Tukesin ylitarkastajana työskentelevä Merenkivi naurahtaa.

Hän valvoo työssään sitä, että Suomessa myytävät lastentarvikkeet ja lelut täyttävät niille asetetut turvallisuusvaatimukset.

– Olen se, joka synttärivieraanakin huomauttaa, ettei 1–2-vuotiaan kuulu saada lahjaksi lelua, joka on kielletty alle 3-vuotiaalta. Ikärajoitus perustuu tuotteen turvalliseen käyttöön. Lelussa voi olla esimerkiksi irtoavia osia, joihin pieni, suullaan maailmaan vielä tutustuva lapsi saattaa tukehtua.

Leluja ja lastenhoitotarvikkeita myydään yhä enemmän verkossa. Ostopäätöstä puntaroivalle vanhemmalle Merenkivi antaa kaksi neuvoa: selvitä, voiko valmistaja tai myyjä todentaa tuotteen turvallisuuden, ja saatko verkkokauppaan tarvittaessa yhteyden, jos haluat esimerkiksi reklamoida ostoksestasi.

– On hyvä huomata, ettei fi-pääte osoitteessa automaattisesti tarkoita, että verkkokauppa on suomalainen.

Erityisen harkitseva kannattaa Merenkiven mukaan olla silloin, kun tilaa EU:n ulkopuolisista verkkokaupoista. Myyjään voi olla hankala saada jälkikäteen yhteyttä, vaikka tuote olisi virheellinen tai jopa vaarallinen.

Tukes on mukana usean eri viraston ja muun tahon kanssa syksyllä lanseerattavassa verkkokauppakampanjassa, jossa testataan halpaverkkokaupoista tilattuja leluja ja lastenhoitotarvikeita. 

Kun ostat lelun verkosta, tarkista että

  • lelusta löytyy CE-merkintä. Se kertoo, että valmistaja vakuuttaa lelun täyttävän sitä koskevat EU:n lelusäännösten vaatimukset.
  • mukana on käyttöohjeet ja turvallisen käytön kannalta tarpeelliset varoitukset suomeksi ja ruotsiksi. Näiden puuttuminen voi viitata siihen, ettei myyjä ole muutoinkaan huolehtinut velvoitteistaan ja tuotteen turvallisuudesta.
  • tuote soveltuu tarkoitukseensa. Esimerkiksi pehmolelun olisi hyvä  tulee olla vähintään pintapestävä.
  • hinta on kohtuullinen. Jos hinta on epäilyttävän halpa muihin vastaaviin leluihin verrattuna, valmistuksessa on saatettu tinkiä turvallisuudesta.
  • verkkokaupalla on asiakaspalvelu, johon saat yhteyden, jos haluat esimerkiksi reklamoida ostoksestasi. Varsinkin jos verkkokauppa on itsellesi uusi, kannattaa tutustua muiden asiakkaiden kokemuksiin palvelusta ja tuotteista.

Anja Merenkivi tiedottaa lelujen ja lastentarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä asioista Facebookissa: Anja Merenkivi Tukes Lastenturvallisuus

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.