Näyttelijä Maria Sid listasi lapsiperheen suosikkipaikat Tukholmassa.

Näyttelijä Maria Sid listasi lapsiperheen suosikkipaikat Tukholmassa.

- Rakastan Tukholmaa, Maria vakuuttaa.

- Kaupunki on rento eikä liian suurkaupunkimainen. Ruotsalaiset osaavat tunnelman synnyttämisen. Kaiken pitää olla nyt mysigt eli kotoisaa, ja se kyllä näkyy.

Tukholma on ehdottomasti myös perheiden kaupunki, Maria sanoo. Juuri nyt suosittuja ovat perheiden sunnuntaibrunssit. Myös kahvilakulttuuri on voimissaan, ja tukholmalaisiin on iskenyt leipäbuumi. Kahviloiden ykköstuote on ekologisesti tuotettu ruokaleipä. Perheenäidit vaihtavat leipäjuuria ja kokkaavat ruisleipää kotona.

- Jokin aika sitten kaikki kutoivat, nyt vaihdellaan leipäjuuria, Maria nauraa.

Tukholma on Marian mukaan ennen kaikkea lasten kaupunki - niin kuin Ruotsi on Astrid Lindgren -maa.

- Lasten kanssa on täällä helppo liikkua, lapsiperheet on otettu erinomaisesti huomioon. Lättyjä saa joka paikasta. Ja jos mitä asiaa lapsiperhe pyytää, se järjestyy. Tukholmassa osataan myös vaatia. Jos palvelu ei pelaa, siitä kyllä helposti naristaan.

Lapsen status on korkea ja perhe-elämä huudossa myös Tukholmassa. Perhebuumistakin puhutaan, sinkkujen Tukholmasta ei enää niinkään.

- Isiä lasten kanssa täällä näkee kaikkialla. Isät ovat hyvin omistautuneita vanhempia.

Tukholman  suosikit

Kaupunginosa

Södermalm. Kiva, rento kaupunginosa. Mysig, kuten ruotsalaiset sanovat.

Puisto

Djurgården. Paras paikka virkistyä. Djurgårdenilla saa ajan helposti kulumaan, Skansenilla ja Junibackenissa. Bussilla pääsee hyvin perille.

Kauppa

Kirpparit ja second hand -liikkeet ovat nyt kovassa huudossa. Niitä löytyy Tukholmasta useita. Muun muassa Emmaus Götgatanilla, lähellä Slussenia, on aina vierailemisen arvoinen. Puckeln-ostosalueelta Hornsgatanilla, lähellä Viking Linen terminaalia, löytyy muun muassa Efva Attlingin koruliike sekä neljä lastentavaraliiketta ja leluliikettä.

Ravintola

Meidän perheen suosikki on Blåporten-ravintola Djurgårdenissa. Iso sisäpihaterassi, hyvää ruokaa ja ihania leivonnaisia. Tunnelma on kotoisa, juuri sitä mitä tukholmalaiset nyt ravintoloilta, hotelleilta ja kahviloilta vaativat.

Huvipuisto

Gröna Lund on vaan mahtava. Teini-ikäisellä tyttärelläni on Gröna Lundiin vuosikortti. Nuoret viettävät siellä paljon aikaansa. Alle 10-vuotialle lapsille sopii paremmin Skansen. Sieltä löytyy tivoli ja paljon karuselleja ja muita vanhan ajan laitteita. Junibacken on kotoisa, mutta hyvin usein myös tupaten täynnä.

Museo

Tekniska Museet on suosikkimme, vähän kuin Suomen Heureka, mutta pienempi. Varsinkin 8-vuotias poikani haluaa sinne aina, kun ollaan Tukholmassa. Museon isossa hallissa esitellään kulkuneuvojen historiaa, myös 4D-teatteri löytyy. Kaikille museoille ja lapsikohteille on tyypillistä, että lapsille on kehitelty erillistä ohjelmaa, jossa pääsee itse osallistumaan ja vuorovaikuttamaan.

Puisto

Kungsträdgården on aina yhtä ihana, vuodenajoista riippumatta. Kirsikkapuiden kukkimisen aikaan tai talvella, jolloin nuoret käyvät siellä luistelemassa. Se oli teini-ikäisen tyttäreni ja hänen kavereidensa suosikkipaikka myös talvella. Kesällä Kungsträdgårdenilla kannattaa käydä piknikillä, valmiita piknik-koreja voi ostaa halutessaan paikan päältä.

Hotelli

Hotel Rival, Abban Benny Anderssonin omistama hotelli Mariatorgetin vieressä on näkemisen arvoinen. Södermalmissa sijaitsevassa hotellissa on myös oma elokuvateatteri.

Ravintola

Ravintola Gondolen on jo luksusta. Ehdoton paikka, jos haluaa nähdä Tukhoman ylhäältä. Vietin siellä toissa keväänä 40-vuotissynttäreitäni, ylhäisessä yksinäisyydessäni. Huippuruokaa ja mahtavat näkymät kaupungin kattojen yli, osoite Stadsgården 6.

Leikkipuisto

Jos lapsi haluaa nähdä Tukholman mahdollisimman ylhäältä, paras paikka siihen on Ivar Los Parken lähellä Marietorgetia.

Och en till...

Rosendahls Trädgården on viherpeukalon unelmakohde. Myytävänä myös leipomotuotteita sekä luomuruokia, muun muassa yrttejä. Joulun alla Rosendahlin puutarhaan kannattaa ehdottomasti poiketa markkinoille. Jos haluaa pureskella puutarhan antia vielä kotona, voi ostaa mukaan paikan oman huippusuositun ruokakirjan.

 

Tukholman kartta

Ninnin blogi käsittelee oman lapsen menettämisen surua ja siitä selviytymistä, mutta se on myös uusperhe-elämää ja sijaisvanhemmuutta. Kuva: Suvi Reijonen.
Ninnin blogi käsittelee oman lapsen menettämisen surua ja siitä selviytymistä, mutta se on myös uusperhe-elämää ja sijaisvanhemmuutta. Kuva: Suvi Reijonen.

Vauva.fin uusi blogi Terkuin Ninni kertoo arjesta sen jälkeen, kun pahin on tapahtunut. Kirjoittaja avaa lapsen kuolemaan liittyviä tunteita.

Terkuin Ninni -blogia kirjoittavan Ninni Laakkosen tarina on surullinen, mutta toivoa täynnä. Joensuulainen Ninni itse on iloisen räiskyvä, naurava nainen. Hän kertoo haluavansa ammentaa omista kokemuksistaan muille voimaa ja toivoa. Terkuin Ninni -blogin pohjavire on sen teemoista huolimatta positiivinen.

– Elämme uusperhe-elämää, jossa mukana pyörii tyttärieni lisäksi puolisoni Ismo, jolla on hankala invaliditeetti sekä viime syksynä porukkaan hypännyt lainalapsi. Keväällä 2015 saimme Ismon kanssa kehitysvammaisen ja hyvin sairaan pojan, Lemmyn. Hän menehtyi viime syksynä, kahden ja puolen vuoden iässä.

Lemmy syntyi muuttamaan maailmaa

Kun Lemmy syntyi, eivät Ninni ja Ismo odottaneet vammaista tai muuten erityistä lasta. Toisin kuitenkin kävi. Ensin Lemmyllä diagnosoitiin rakennepoikkeavuuksia, kehitysvamma ja spastisuutta sekä käden epämuodostuma – pikkukäsi. Myöhemmin listaa jatkettiin muilla vaikeilla sairauksilla.

Ninni ja Ismo olivat ensin shokissa. Vaikka asenne olisi kuinka positiivinen, vammaisen lapsen syntymä ja sitä seuranneet diagnoosit eivät ole helppoja asioita.

Omat tulevaisuuden suunnitelmat jäivät, ja Ninnistä tuli Lemmyn omaishoitaja. Arjessa oli paljon kysymyksiä vailla vastauksia: Miten hyväksyä oman lapsen vaikea vamma? Miten rutinoitua sairaala-arkeen, kuolemanpelkoon, jatkuviin huonoihin uutisiin ja vieraiden ihmisten suhtautumiseen? Miten selittää perheen isommille lapsille pikkuveljen vaikea, myöhemmin kuolemaan johtava sairaus?

Raha ei aina ole merkityksellistä, asenne on. Sen Lemmy Ninnille opetti.

Anna äidille päivän palkka, Ninni tapasi sanoa Lemmylle. Ja Lemmy hymyili. Se oli paras palkka, jonka Ninni omaishoitajan työstään sai.

– Muutahan omaishoitajan työstä ei juuri maksetakaan, Ninni nauraa.

Mutta piti pysyä positiivisena. Raha ei aina ole merkityksellistä, asenne on. Sen Lemmy Ninnille opetti. 

Joten Ninnin asenne oli rock. Se oli pieruhuumoria silloinkin, kun oli kaikkein vaikeinta. Edelleen se on tulevaisuuteen katsomista niinäkin hetkinä, kun tulevaisuutta ei tunnu enää olevan.

Ninni ja Ismo haluavat kertoa Lemmystä kaikille, tuoda erityisyyttä näkyväksi.

Lemmy oli puolitoistavuotias, kun lääkäri kertoi surullisen uutisen: kehitys oli taantunut, ja aivoissa todettiin rappeuttava sairaus. Pojan elämän pituudesta ei tiedetty mitään varmaa. Se saattoi olla mitä vain viikoista vuosiin.

Ninni ja Ismo haluavat kertoa Lemmystä kaikille, tuoda erityisyyttä näkyväksi. He halusivat sitä jo Lemmyn eläessä, ja haluavat edelleen. Siksi Ninni alkoi kirjoittaa blogia arjesta erityislapsen kanssa. Ninnille oli tärkeää saada sanoa ääneen, että erityisyys on rakasta, raskasta, jokaiselle omanlaistaan ja arkisen tavallista.

Nauran, vaikka suren

Joulukuussa Ninni siirtyi Lemmyn kuolemasta huolimatta kirjoittamaan blogiaan Vauva.fihin. Saako surusta kirjoittaa? Miten lasta saa tai pitää surra? Tuntevatko kaikki lapsensa menettäneet näin? Näitä Ninni pohtii blogissaan.

– Lemmy kosketti monia ihmisiä eläessään, muutti ajatuksia, mursi muureja, yhdisti ihmisiä. Lemmy muutti maailmaa paremmaksi. Olen luvannut jatkaa maailman muuttamista omalta osaltani.

– Kirjoitan jatkossakin avoimesti erilaisuudesta, tunteista, elämästä ja kuolemasta. Varsinkin oman lapsen kuolemasta. Se ei saa olla tabu. Jos uskalsin kohdata lapseni kuoleman, uskallan myös kohdata maailman, Ninni kirjoittaa blogissaan.

”Jos uskalsin kohdata lapseni kuoleman, uskallan myös kohdata maailman.”

Blogi saavutti Ninnin yllätykseksi heti suuren suosion. Ninni kertoo saavansa voimaa kirjoittamisesta ja vertaistukena toimimisesta. Vaikka hänen blogiaan on luettu jo nyt kymmeniä tuhansia kertoja, hän kokee kirjoittavansa ensisijaisesti itselleen. Ja sitten tietenkin sille toiselle äidille, jonka lapsi on ehkä syntynyt erityisenä. Ja hänellekin, jonka lapsi on menehtynyt, kuten Ninnin Lemmy. Ja vielä sille, joka ei tiedä erityislapsiarjesta tai lapsen kuolemasta mitään – hänen juuri tulisi tietää.

Blogi käsittelee lapsen menettämisen surua ja siitä selviytymistä, mutta myös uusperhe-elämää ja sijaisvanhemmuutta. Blogi on Ninnille paikka, jossa ajatukset ja tunteet saa kohdata ja kirjoittaa auki.

”Mie nauran melko paljon, itselleni ja sattumuksille, nauratan muita. Suren silti.”

Laakkosilla arki tuntuu kummallisen normaalilta, vaikka kaikki on muuttunut: Aamulla herätään ja tytöt lähtevät kouluun. Ninni on aloittanut sairaanhoitajaopinnot, ja Ismon selkäsairauden tutkimukset ja hoito etenevät. Tehdään ruokaa, katsotaan leffoja, harrastetaan yhdessä ja erikseen, nähdään ystäviä. Nauretaan. Ja itketään, koska Lemmyä on kaikilla ikävä.

– Mie nauran melko paljon, itselleni ja sattumuksille, nauratan muita. Suren silti. Ei suru ole mikään ydinpommi. Kyllä siitä selviää. Se kyllä ravistelee kovasti ja muuttaa arkea, mutta sen kanssa voi elää. Nämä ovat minun ajatuksiani. Jos sinusta tuntuu toiselta, se on aivan yhtä oikein. Mutta jos saan siirrettyä blogini kautta lohdun ja toivon pilkahdusta edes pikkiriikkisen, olen onnistunut, Ninni kirjoittaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Taapero ei rauhoittuisi millään unille tai herää yöllä vähän väliä? Kokeile näitä keinoja.

Kysyimme lukijoilta, miksi vauva tai taapero valvottaa, ja miten yöt rauhoittuvat parhaiten.

Raastavinta on, kun...

Vauva on jo jokusen kuukauden nukkunut hyvin mutta alkaa kuin puskista heräillä 30–60 minuutein välein läpi yön itkemään, seurustelemaan tai leikkimään.

Ryömimään oppimisen aikaan illat ja yöt olivat pahimmat. Poika ei olisi halunnut nukkua, vaan pyöri pinnasängyssään ja huusi suoraa huutoa. Sylissä oli hetken hiljaa, kunnes alkoi taas huutaa. Lattialle päästessään oli ensin tyytyväinen ja ryömi menemään mutta oli niin väsynyt, ettei pitkään jaksanut. Huuto oli välillä lohdutonta, välillä raivokasta. Pahimpana yönä nukahdimme vasta puoli kolmelta.

Vauva ei nukahda, ennen kuin on jokeltanut ja kiipeillyt äidin päällä puoli tuntia.

Kello kolmen jälkeen alkaa silmitön raivo, huuto ja itkeminen. Taapero huutaa hetken, ja juuri kun itse nukahdat, aloittaa raivon uudestaan. Lopulta on noustava aamuyöllä kello neljä aamutoimille.

Vanhemmat ovat rättiväsyneitä ja haluaisivat aikaisin nukkumaan, mutta vauva on pirteä kuin peipponen perhepedissä eikä nukahda tissille, ennen kuin on jokeltanut ja kiipeillyt äidin päällä puoli tuntia.

Tämä toimii! 7 hyvää keinoa

Tärkeintä (ja vaikeinta) on ollut psyykata itsensä rauhalliseksi, vaikka väsymys on tuntunut välillä ylitsepääsemättömältä. Usein äidin rauhallinen hengitys on saanut lapsenkin rauhoittumaan vatsan päälle.

Samat rutiinit joka ilta samassa järjestyksessä: iltapala, pesut, iltasatu, valot pois, rauhoittuminen. Kun valot sammuvat, seurustelu loppuu. Yöllä ei puhuta, ei sytytetä tarpeettomasti valoja tai oteta pois sängystä.

Yöllä mahdollisimman vähän virikkeitä, jos herää.

Illalla ei enää katsella telkkaria tai kuunnella musiikkia kovalla.

Illalla leikkiä, iltapala, kylpyyn tai suihkuun. Yövaatteet päälle, sitten hammaspesu ja iltatissi. Lapsi nukahtaa, kun aikuinen on vieressä, joskus hyräillään tai silitellään lapsen pyynnöstä. Yöllä mahdollisimman vähän virikkeitä, jos herää. Syliin ja viereen saa tulla.

Kunnon patja, eli hengittävä luonnonmateriaalista tehty lasten futon, joka ei hiosta ja kutita.

Joskus hyräillään tai silitellään lapsen pyynnöstä.

Paras tapa on ollut se, että olen siirtynyt lastenhuoneeseen patjalle nukkumaan huonon univaiheen ajaksi.

Unikoulu oli ainoa tapa. Jos 1-vuotias nykyisin herää yöllä, en mene huoneeseen edes käymään, ellei huuda ihan kurkku suorana. Siinä tapauksessa käydään rauhoittelemassa ja poistutaan huoneesta. Yleensä nukahtaa tunnin sisällä uudestaan.

Lähde: Vauvan kysely. Juttu on julkaistu Vauva-lehdessä 12/17.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.