Susi pohtii, onko tsemppaamisen takana ajatus, etteivät isät pärjää lastensa kanssa yhtä hyvin kuin äidit.
Susi pohtii, onko tsemppaamisen takana ajatus, etteivät isät pärjää lastensa kanssa yhtä hyvin kuin äidit.

Sateenkaarifaija-bloggaaja Susi Nousiainen on huomannut, miten paljon helpommin äitejä arvostellaan kuin isiä. 

Vauva.fissä bloggaavalla Sateenkaarifaijalla Susi Nousiaisella on harvinaista tietoa: hän tietää, miltä tuntuu olla sekä äiti että isä.

– Olen asustanut naisen roolissa suuren osan elämääni, ja nyt vähän aikaa transprosessin myötä miehen roolissa. Voisi ajatella, että minulla olisi loistava näköalapaikka siihen, miten eri tavoin naisia tai miehiä kohdellaan, Susi kirjoittaa blogitekstissään.

"Isänä saan tsemppausta uhmatilanteissa, joissa äitejä tuijotetaan paheksuvasti"

Näiden kahden vanhemmuusroolin välillä hän näkee merkittävän eron: muiden ihmisten suhtautuminen julkisilla paikoilla lasten kanssa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Isänä saan tsemppausta uhmatilanteissa, joissa äitejä tuijotetaan paheksuvasti. Nykyään on helpompaa ja rennompaa pyöriä lasten kanssa kaupungilla, tapahtumissa tai ihan vain leikkipuistossa. Kun lapset riehuvat, minulle ei tule hirveää häpeää ja tunnetta siitä, että on kurja vanhempi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun Susia vielä luultiin naiseksi ja hän oli lastensa äiti, hän kirjoittaa olleensa paljon useammin alttiina paheksunnalle.

– Jos lapset hilluvat tai eivät osaa olla hiljaa bussissa, äitia katsotaan syyllistävästi ja rankaisevasti. Leikkipuistoissa oletetaan, että äidillä on lapsi koko ajan kontrollissa. Hänen täytyy huolehtia, että kaikki pysyy siistinä ja lapsi sopivan leikkisänä – ja kuitenkin kunnollisena. 

”Hyvin sä vedät, hyvä kun oot isä ja osaat silti laittaa piknik-eväitä!”

Kun Susi nykyään nähdään myös muiden silmin miehenä ja lasten isänä, hän kertoo paheksunnan vaihtuneen tsemppaukseen. Se hämmentää.

– Jos lapset riehuvat kauppareissulla, ja olen monen uhmaiskun jälkeen siinä vaiheessa, etten jaksa heti reagoida, kukaan ei enää katso minua pöyristyneenä. Enemmänkin saan selkääntaputtelun kaltaisia katseita: Hyvin sä vedät. Hyvä kun oot isä, ja silti osaat laittaa piknik-eväitä.

Susi muistuttaa, että tämä saattaa myös tuntua isien aliarvioimiselta. Onko tsemppaamisen takana ajatus, etteivät isät lähtökohtaisesti voi pärjätä lastensa kanssa yhtä hyvin kuin äidit? Hän toivoo, ettei hänen puheenvuoronsa kääntyisi itseään vastaan niin, että myös isiä alettaisiin paheksua. Lisää kehuja ja ystävällisiä katseita kaikille, Susi ehdottaa.

Lue Sateenkaarifaijan suosituimmat postaukset:

10 vuoden polkuni masentuneesta goottitytöstä perheenisäksi

Mitä jos transhoitoja katuu — soitin lääkärille ja kysyin

5 asiaa, joita sateenkaariperhe toivoo päiväkodin henkilökunnalta

Vierailija

Uskon, että Susin huomio on ihan todellinen ja oikea.
Kun lapseni olivat pieniä, ajattelin usein, että minä olisin ihan hyvä isä. Äitinä koin riittämättömyyttä. En usein jaksanut toimia, niin kuin muut äidit. Siis isänä olo on huomattavasti vähemmän stressaavaa ja vaativaa.

Vierailija

Olen jo muutama vuosi sitten tehnyt havainnot, että minua pidetään hyvänä isänä kun täytän saman vaatimustason mitä äideiltä pidetään itsestäänselvyytenä. Eli kyseisen henkilön havainto on varmasti hyvinkin paikkansa pitävä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla