Kuvat
Jenni Väre
Kasvatusoppaiden mukaan vai mutkattomasti maalaisjärjellä? Tärkeintä on puhua kasvatuksen tavoitteesta puolison kanssa.
Kasvatusoppaiden mukaan vai mutkattomasti maalaisjärjellä? Tärkeintä on puhua kasvatuksen tavoitteesta puolison kanssa.

Ongelmia tulee, jos vanhemmat eivät ole samoilla linjoilla isoista kysymyksistä ja vaativat lapselta ristiriitaisia asioita, sanoo Tatjana Pajamäki Mannerheimin lastensuojeluliitosta.

Näkemyksemme kasvatuksesta ovat olleet ristiriidassa siitä asti, kun esikoisemme syntyi. Siinä missä minä olen hurahtanut lapsentahtisuuteen ja kiintymyssuhdevanhemmuuteen, mieheni rummuttaa rajojen ja kurin puolesta.

Lähes päivittäin tulee tilanteita, joissa toimisimme eri tavoin.

Minä annan lapsen leikkiä ruualla, mieheni ei voi sietää sitä. Olen piinallisen tarkka rutiineista, mutta puolisoni uppoutuu helposti lapsen leikkeihin eikä huomaa, milloin on esimerkiksi nukkumaanmenoaika. On turhauttavaa, kun toinen ei ymmärrä periaatteitani, ja toisaalta ärsyttää olla se, joka aina nalkuttaa ja keskeyttää hauskanpidon.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sosiaalipsykologi Tatjana Pajamäen kokemuksen mukaan on enemmän sääntö kuin poikkeus, että vanhempien kasvatuslinjat eroavat toisistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Jokaisella on henkilökohtainen historia, joka ohjaa omia tapoja toimia vanhempana. Edes sisaruksilla ei ole identtisiä kokemuksia siitä, millaista vanhemmuus oli omassa lapsuudenkodissa.

”Ärsyttää olla se, joka aina nalkuttaa ja keskeyttää hauskanpidon.”

Pajamäki vastaa työssään Mannerheimin Lastensuojeluliiton auttavista puhelin- ja nettipalveluista. Vanhemmilta tulee kasvatukseen liittyviä yhteydenottoja etenkin erotilanteissa sekä silloin, kun suhtautuminen lapsen tunneilmaisuun mietityttää.

Pajamäen mukaan on lapsen kannalta rikkaus, että vanhemmat toimivat joissain asioissa eri tavoin, sillä se opettaa, että on monenlaisia tapoja ratkaista ongelmia.

– Ongelmia syntyy, kun vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen isoissa asioissa. Tämä aiheuttaa lapselle jatkuvaa epävarmuutta siitä, miten hänen tulisi toimia. Ristiriitojen pitää kuitenkin olla toistuvia ja merkittäviä vaikuttaakseen lapseen.

Pajamäen mukaan hyvä ratkaisu ristiriitatilanteisiin on miettiä, mikä on parasta lapsen kehitykselle. Ei kannata välttämättä taistella siitä, saako lapsi lauantaikarkit aamulla vai illalla tai minkä väriset pinnit hänellä on päässään. Sen sijaan esimerkiksi raivoavan lapsen ajaminen nurkkaan on yksiselitteisesti väärin. Jos toinen vanhempi yrittää käyttää tällaisia keinoja, toisen on oltava tiukkana.

Lue koko juttu joulukuun Vauva-lehdestä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ainakin se vaikuttaa siihen, miten lapsi suhtautuu vanhempiinsa. Uhkailu ja kiristys ei ole omiaan parantamaan lapsen ja vanhemman välistä suhdetta...

Lapsi ei voi hyvin, jos hänelle ei ole elämässä oikeaa kuria ja vanhempia jotka ovat auktoriteetteja. Tunteiden sanoitus on käytännössä vain uudella tavalla paketoitu vapaa kasvatus, jossa lapsella ei ole mitään oikeaa tottelemisen pakkoa.

Ajatus siitä, että kuri olisi rakkauden vastakohta tai jotain mikä pilaa lapsen ja vanhemman suhteen tuottaen lapselle traumoja, on täysin todellisuudesta vieraantunut.

Vierailija

Ainakin se vaikuttaa siihen, miten lapsi suhtautuu vanhempiinsa. Uhkailu ja kiristys ei ole omiaan parantamaan lapsen ja vanhemman välistä suhdetta...

Sisältö jatkuu mainoksen alla