Kuva: Milka Alanen
Kuva: Milka Alanen

Rutiinit ovat Jenny Lehtiselle vaikeita, mutta lapset ovat tottuneet letkeään aikatauluun.

Kolme lasta viidessä vuodessa on useimpien mielestä aika työläs yhtälö. Ei toimittaja Jenny Lehtisen mielestä.

– Jo lasten taaperovuosina ihmettelin, kun muut äidit valittivat rankkuutta. Mietin, että mikäs tässä muka on ongelmana!

Marja Hintikka Live -ohjelman räväkkä vakiovieras Jenny Lehtinen sai kolmekymppisenä ADHD-diagnoosin. Sen hyvä puoli on, että hän ei koskaan väsy lasten kanssa. Jenny jaksaa pelata lautapelejä ja väkertää kolmen poikansa kanssa palapelien parissa vaikka kuinka pitkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Minua on varmasti keskivertoa vaikeampi rakastaa."

Huonompi puoli on, että toiselle aikuiselle yksinhuoltajana elävän Jennyn impulsiivisuus voi olla väsyttävää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Jatkuva ylikierroksilla pörrääminen tekee aikatauluissa pysymisestä minulle hankalaa. Minua on varmasti keskivertoa vaikeampi rakastaa. Mutta ainakaan kanssani ei olisi tylsää.

Lapset ovat tottuneet letkeään aikatauluun. Ruuan ei tarvitse olla pöydässä aina samaan aikaan, ja joskus voi ihan hyvin syödä sohvalla.   

Viime viikot Jenny ja pojat ovat järjestäneet eteisessä pomputteluturnauksia ilmapalloilla. Morris-kuopuksen kanssa Jenny soittaa nelikätisesti pianoa, Akselin kanssa leipoo macaroneja. Ukko-esikoisen kanssa Jenny aloitti yhteisjoogan kun huomasi, että Ukon takareidet olivat jalkapallotreeneistä jumissa.

– Luulen, että olen aika kiva äiti. Kiireessäkin tahdon pitää mielessä, että omat lapset ovat huipputyyppejä.

Millainen oli Jennyn oma lapsuus? Miksi yllätysvauva oli hänelle juuri hyvä tapa tulla äidiksi, ja miksi yhteishuoltajuus oli eron jälkeen poissuljettu juttu? Lue lisää toukokuun Meidän Perhe -lehdestä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla