Oletko ylpeä lapsestasi? Hienoa, kerro se hänelle – ja muille vasta, jos se on lapsellesikin ok. Kuva: iStockphoto
Oletko ylpeä lapsestasi? Hienoa, kerro se hänelle – ja muille vasta, jos se on lapsellesikin ok. Kuva: iStockphoto

Lapsilla ja nuorilla on oikeus rajata sitä, ketkä aikuiset hänen asioistaan tietävät. Luottamusta ei kannata rikkoa, asiantuntija sanoo.

”Ajattele, meidänkin Villellä on jo ensimmäinen seurustelukumppani!” ”Oikikseen se pyrkii, saapas nähdä.” ”Meillä kuopus innostui lukemisesta niin, että sai ihan stipendinkin!”

Valmistujaisviikonloppuna on mukava jutella kahvin äärellä lasten ja nuorten uusista edesottamuksista ja postata someen lapsen hienosti menneestä kouluvuodesta tai tulevaisuudenhaaveista.

Tarkoitus on hyvä ja rakkaudellinen, mutta silti lapselta ja nuorelta voisi kysyä ensin, saako jostain tietystä asiasta kertoa, neuvoo seksuaalineuvoja ja -kasvattaja Sari Hälinen Väestöliitosta. Myös lapselle ja nuorelle on tärkeää päästä vaikuttamaan siihen, mitä itsestään kertoo ja kenelle. 

– Lapsi on voinut vaikka saada superhyviä numeroita koulussa, mutta kokee kiusallisena sen, että siitä puhutaan. Silloin voi sanoa, että ok, ei mainita tästä, mutta haluan sinun tietävän, että olen sinusta tosi ylpeä.

Saisiko äidin vaihdevuosista kertoa?

Hälinen kertoo törmäävänsä työssään siihen, että aikuiset ovat saattaneet varoitella nuoria ahkerastikin siitä, mitä kaikkea somessa kannattaa jakaa tai kenelle perheen asioista saa puhua – ja samalla itse kertoilla oman lapsen arjen sattumuksia tai nuoruuteen kuuluvia inhimillisiä erehdyksiä vähän viihteelliseenkin tyyliin.

Nuoresta se tuntuu epäreilulta ja siltä, että hänen kokemustaan ei arvosteta. Ei tuntuisi itsestäkään kivalta, jos oma nuori kertoisi julkisesti äidin vaihdevuosioireista tai siitä, että isä hakee uutta työpaikkaa.

Se, mikä on meille vain jännää, suloista ja ihanaa, voi olla nuorelle todella herkkä tai arka asia.

Kaikkein herkimpiä voivat olla seksuaalisuuteen ja kehitykseen liittyvät asiat. Sukujuhlissa lausuttu reteä lohkaisu uusista muodoista, ekoista parranhaivenista tai palavasta ihastuksesta ei kohota nuoren mieltä, vaikka tarkoitus olisikin kehua.

– Me aikuiset helposti unohdamme, että se mikä on meille vain jännää, suloista ja ihanaa, voi olla nuorelle todella herkkä tai arka asia.

– Nuorella voi olla omassa kehossaan vaikeaa ja kömpelöä olla. Hän saattaa haluta olla esillä, mutta vain niissä paikoissa ja tilanteissa, jotka on itse valinnut, Hälinen sanoo.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kalapuikoista tulee minulle vieläkin mieleen äitiysvapaa. Niiden äärellä käytiin monta tärkeää keskustelua.

Pian siellä. Tuon kalapuikkoja!

Ystävän viesti pelastaa päivän. Minä ja vauva saamme seuraa.

Äitiysvapaalla on päiviä, jolloin kaikki tuntuu kepeältä. Vaunukoppaan mahtuu tämä kaikki uusi ja ihana, ja päiväkahvi maistuu poikkeukselliselta vapaudelta. Sitten on niitä päiviä, jolloin väsymys harmauttaa mielen, ja koko maailma kutistuu kahvikuppiakin pienemmäksi.

Äitiystävälle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä.

On helppo sanoa, mikä äitiystävässä on kullan­arvoista: hän tietää tunteen. Hänelle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä. Hän selättää ihan samaa sekamelskaa ja valvottuja öitä.

Toisilla on hätäkahvit, minulla ja ystävälläni oli kalapuikot. Hänen pakastimestaan niitä löytyi aina, minä puolestani taioin lautasille lisukkeet. Keittiönpöydässä jaoimme vauvojen vaiheet, puimme parisuhteen senhetkistä tolaa ja pohdimme, mitä töihin paluu toisi tullessaan.

Näinä iltapäivinä kello ei pysähtynyt kuten niin usein kaksin vauvan kanssa.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan.

Kotona ollessa moni asia tuntuu arkisemmalta kuin onkaan. Jälkeenpäin kaipaan montaa asiaa, kuten sitä, että oli aikaa pitää yhteyttä ystäviin. Tiesin tarkalleen, mitä heille kuului.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan. Käyttöä olisi jopa niille hitaasti kuluville tunneille.

Kirjoitus on Vauva-lehden 8/2018 pääkirjoitus.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Illat pimenevät mutta vauvalle paistaa aurinko. Kuva: Ninna Lindström
Illat pimenevät mutta vauvalle paistaa aurinko. Kuva: Ninna Lindström

Saiko ystäväsi vauvan? Ilahduta pienokaista ja tuoreita vanhempia aurinkoisella hymynaamakortilla.

Näitä tarvitset:

  • keltaista kartonkia
  • muovisia tai pahvisia mehupillejä
  • yleisliimaa tai kuumaliimapistoolin .
  • Tee näin:

  1. Leikkaa kartongista kaksi ympyrää, halkaisijaltaan noin 10 senttimetriä. Pätki mehupillit noin 5 sentin pituisiksi palasiksi niin, että niitä on yhteensä 30–40 kappaletta. Liimaa pillit alimmaisen ympyrän reunaan siten, että reunan yli jää pilkistämään noin pari kolme senttiä.
  2. Jos haluat, että hymynaaman voi ripustaa, kiepauta nauhasta tai nyöristä lenkki ja liimaa se pahvin reunaan.
  3. Liimaa mehupillien päälle toinen kartonkiympyrä siten, että mehupillit jäävät auringonsäteiksi kartonkien väliin.
  4. Tee hymynaama liimaamalla auringolle mustasta kartongista silmät ja suu ja punaisesta paperista posket.

 

Millaisia askarteluja tai tuunauksia olet tehnyt vauvalle? Laita hyvät ideat kiertoon Vauvan Instagramissa. Jaa kuva ja tägää se @vauvalehti #teeite.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.