Kuva: Juha Salminen
Kuva: Juha Salminen

Hienot kaverisynttärit ovat vanhemmuuden ja elämänhallinnan vuosittainen näyttökoe, kirjoittaa Outi Kaartamo.

Sain pistorasiasta pienen sähköiskun ja jouduin sairaalaan. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onneksi en ole raskaana. Seuraava ajatus oli, että onneksi tälli tuli tärkeän asian vuoksi.

Olin ollut tapetoimassa ystäväni olohuoneen seinää yötä vasten. Paikat piti saada priimakuntoon, sillä seuraavana päivänä asunnossa vietettäisiin seitsemänvuotissynttäreitä. Ystäväni teki kakkua läpi yön, ripusti kattoon teemaan (ja uuteen tapettiin) sopivia mustia ilmapalloja ja lippusiimaa, täytti kuudenkymmenen kilometrin päästä haetun Pokémon-piñatan laadukkailla makeisilla.

Seuraaville synttäreille on jo välttämätöntä saada seepra, mikäli yksisarvinen on varattu.

Oma lapseni on alle kaksivuotias, mutta aavistelen jo, mitä edessäni siintää: täydellisten äitisuoritusten merimaisema, jonka myrskyissä kaarnalaivani keikkuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tiedän jo nyt, että perhekerhoon täytyy laittaa omat tai lainatut minirodinit, eikä siellä tee haittaa ohimennen mainita, että lapsi käyttää jo adjektiivia ja vessanpönttöä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viime kesänä lapseni puolitoistavuotisfestivaaleilla (synnytin hänet itsekkäästi joulunpyhinä) järjestin vaatimattoman jäätelöonginnan köysi haravanvarteen sidottuna – mutta jos en skarppaa, seuraaville synttäreille on jo välttämätöntä saada seepra, mikäli yksisarvinen on varattu. Lapseni ei tätä vaadi, eivätkä myöskään ystäväni tai lapseni ystävät. Jos vaatisivat, näyttäisin ovea.

Jostain tuonelan käryisistä kammioista kuitenkin nousee selittämätön paine olla se paras mutsi – tai ei ainakaan huonoin.

Koska ulkopuoliset eivät voi tietää, kuinka hyvin tai huonosti meillä menee, voin osoittaa sen vain ulkoisilla asioilla. Kiireemmän ja pidemmän päälle on kuitenkin mahdotonta esittää jatkuvasti äitiä, jolla on homma hallussa. Siksi hienot kaverisynttärit ovat vanhemmuuden ja elämänhallinnan vuosittainen näyttökoe, jonka todellinen kohderyhmä ovat muut vanhemmat.

Kiireemmän ja pidemmän päälle on kuitenkin mahdotonta esittää jatkuvasti äitiä, jolla on homma hallussa.

Alati kasvamaan pyrkivät äitipaineet ovat ehkäistävissä vain luovuttamalla heti. Laiskuus luonteenpiirteenä onneksi auttanee. Olen harjannut lapseni hiukset yhteensä ehkä kolme kertaa ja siivoan vasta, kun makaronit kovettuvat mattoon. Jos toimin itselleni uskollisesti, lapseni synttärijuhlat ovat aistikas Instagram-elämys vain 20 denierin sukkahousujen läpi kuvattuna.

Missään nimessä en aio laittaa rahojani ja hupenevia luonnonvaroja pienten vieraiden lähtölahjoihin. Enimmäkseen kuitenkin sen takia, että en jaksa.

En tiedä, ketä vastaan taistelen, mutta häviäminen tuntuu yllättävän hyvältä.

Outi Kaartamo on toimittaja ja 2-vuotiaan lapsen äiti. Hän ostaa Facebook-kirppiksiltä lastenvaatteita, joita ei tarvitse, koska haluaa kirjoittaa kuvan alle ensimmäisenä av yv. Hän vuorottelee kolumnistina sormiruokabloggaaja Marjut Ollillan kanssa.

Vierailija

Melkoista soopaa taas. Jostain syystä osalla äideistä on ihmeellinen kilpavaraustelu touhu näiden lasten synttäreiden kanssa. Vähän kuten tuon kirjoittajan kaverilla. En tiedä mistä tällainen pelleily on juontanut juurensa, mutta jos haluaa järjestää synttärit, jotka työllistävät kaksi viikkoa etukäteen, niin se on täysin oma valinta. 

Taas uusi marttyyritarina.

ettäsillain

Kummallinen kirjoitus. Joskus voi tehdä hyvää elää ilman somea, niin voi ihan rauhassa tehdä itselleen ja perheelleen sopivimmat ratkaisut. Ei lapsen synttäreiden järjestäminen vaadi taistelua tai tapetointia. Lapsille on tärkeintä, että aikuiset ovat kiinnostuneita heistä ja että yhdessä on kivaa olla. Ihan niin kuin tavallisesti arjessakin. Ehkä synttäreiden järjestämisessä paljastuu vanhemman priorisointi ja saman voi tarkistaa myös niistä otetuista valokuvista. Ollaanko tässä lapsen ilon ja lasten ja aikuisten yhteisen yhdessäolon äärellä, vai jonkin ihan muun.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla