Raskauden keskeytysten määrä on vähentynyt Suomessa viime vuosina. Kuva: Shutterstock
Raskauden keskeytysten määrä on vähentynyt Suomessa viime vuosina. Kuva: Shutterstock

Ei-toivotun raskauden kohdanneen hoitopolku voisi käydä useamman ammattilaisen kautta, sillä se helpottaisi myös abortista toipumista, psykoterapeutti Maiju Tokola sanoo.

Abortti nousi keskusteluaiheeksi tällä viikolla, kun Yhdysvaltojen osavaltio Alabama sääti poikkeuksellisen tiukan lain raskauden keskeytyksestä. Sen mukaan aborttiin ei oikeuta edes raiskaus tai insesti. Lakia on arvosteltu paitsi naisten oikeuksien polkemisesta myös siitä, että se on Yhdysvaltain perustuslain vastainen. 

Suomessa merkittävä osa aborteista tehdään pienten lasten äideille. Noin puolet raskauden keskeyttäneistä on synnyttänyt ainakin kerran ennen keskeytystä. Monella on kotonaan taapero: vuonna 2017 raskautensa keskeyttäneistä naisista 9,6 prosentilla edellinen raskaus oli päättynyt synnytykseen kahden vuoden sisällä.

Noin 90 prosenttia naisista keskeyttää raskauden sosiaalisin perustein. Silloin taustalla vaikuttavat perhesuhteet, taloudellinen tilanne, työtilanne, asuminen tai tulevaisuuden suunnitelmat. Oli syy mikä tahansa, se on aina perusteltu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskusteluavun hakeminen tärkeää

Naiselle abortti merkitsee usein raskasta tunnemyrskyä, joka vaikuttaa elämässä pitkään, kertovat vanhemmuuteen ja perhe-elämän kriiseihin perehtyneet psykoterapeutit Maiju Tokola ja Nina Torkler Psykoterapiapalvelu Tunnetilasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ongelma on, että raskauden keskeytyksestä on vaikea puhua. Kun hoitojärjestelmä keskittyy huolehtimaan lääketieteellisestä osuudesta, on monen tekijän summa, millaisiksi kohtaamiset poliklinikoilla ja sairaaloissa muotoutuvat. Keskustelumahdollisuuksia ei välttämättä tarjota, ja niitä pitäisi itse osata aktiivisesti kysyä, mikä voi olla kriisitilanteessa vaikeaa.

– Omien läheisten, puolison tai ystävän kanssa puhuminen olisi luontevinta, mutta aina se ei ole mahdollista. Silloin kannattaa olla yhteydessä poliklinikalle tai omalle terveysasemalle tiedustellakseen mahdollisuutta päästä vaikkapa psykiatrisen hoitajan tai psykologin juttusille. Sairaalan kautta voi olla mahdollista päästä keskustelemaan sairaalapastorin kanssa, Torkler kertoo.

Lisäksi järjestöt, kuten NNKY:n Itutyö, järjestävät vertaistukea kriisiraskaudessa oleville tai raskaudenkeskeytyksen kokeneille.

– Akuuttiin tilanteeseen on aina mahdollista käyttää kriisipäivystystä, jossa omaa ahdistustaan pääsee purkamaan, yksin ei ahdistuneena kannata jäädä. Tärkeintä on, että pystyisi hetkeksi pysähtymään, jotta varmistuu siitä, että päätös on varmasti oma päätös, Tokola painottaa.

Tokola kertoo toivovansa muutosta aborttiprosessiin. Ei-toivotun raskauden kohdanneen hoitopolku voisi olla monivaiheisempi ja kävisi useamman ammattilaisen kautta ennen päätöstä.

– Ei siksi, että prosessi olisi hitaampi tai hankalampi vaan siitä syystä, että ihminen pääsisi muodostamaan omaa käsitystään ja päätöstään eri näkökulmista, Tokola tarkentaa.

–Vaikka päätös lopputuloksesta olisi jo tiedossa, ihmiselle jäisi mahdollisuus käydä läpi siihen liittyviä tunteita. 

Kolmen lapsen äiti kertoo abortistaan alla olevassa jutussa. Juttu löytyy myös Meidän Perhe -lehdestä 5/2019 sekä digilehdistä

Aborttien määrä Suomessa on vähentynyt

  • Vuonna 2017 Suomessa tehtiin noin 9 360 aborttia.
  • Keskeytysten kokonaismäärä oli 2017 matalin vuoden 1970 raskaudenkeskeytyksiä koskevan lainsäädännön voimaantulon jälkeen.
  • Erityisesti alle 20-vuotiaiden keskeytysten määrä on vähentynyt merkittävästi. Eniten keskeytyksiä tehtiin yhä 20–24-vuotiaille.
  • Vaikka raskaudenkeskeytysten kokonaismäärä on laskenut, kasvaa toistuvien keskeytysten osuus edelleen.

Lähde: Duodecim

Tukiverkoston puute ja raha vaikuttavat. Pitää miettiä tarkasti onko vara rahallisesti ja henkisesti kahteen pieneen lapseen. Omalla kohdallani ei ole isoäitiä joka olisi valmis tarvittaessa auttamaan tai osallistumaan, vaikka asuu ihan lähellä ja on eläkkeellä. Toiset isovanhemmat asuvat kauempana. Niillä joilla on isovanhemmat, kannattaa olla kiitollinen eikä valittaa siitä kuinka haluavat liikaakin hoitaa lapsenlapsiaan. Kaupungit eivät enää tarjoa lastenhoitoapua, että pääsisi esim. rakenneultraan vaan pitäisi maksaa lastenhoitajalle. Aborttiin en silti itse päätynyt, vaikka toinen hieman yllättäen ilmoittikin tulostaan, enkä ehtinyt käydä töissä paikkaamassa taloudellista tilannetta, joka meni aika hyvin miinukselle, kun lainan lyhennysvapaakin ehti loppua ennen kuin jouduin kotihoidontuelle. Nyt ei ole enää lyhennysvapaa mahdollisuuttakaan. Helppoa ei ole ollut ja koko ajan saa soveltaa, kun nuorimmaista pitää kuljettaa ihan joka paikassa mukana ja kohta sitten kahta. Silti lapset ovat tottakai rakkaita ja uutta vauvaa odotetaan innolla. Suomessa vain ei ole tehty lasten hankkimista kovin kannattavaksi ja tiedän monia, jotka miettivät lapsen hankkimista jo sen vuoksi, että pärjääkö rahallisesti.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla