Onko ongelmatonta sukua olemassakaan?

Onko ongelmatonta sukua olemassakaan? Miltei kaikissa perheissä kiistellään jostain ja pidetään toisen sukua pikkuisen outona.

Ongelma nro 1: ”Appiukko on ääliö”

Usein miniä tai vävy tuntee, ettei häntä ole hyväksytty puolison perheen jäseneksi. Hän kokee olevansa ulkopuolinen puolison suvun keskellä. Vahvinta ulkopuolisuuden tunne on useimmiten uusperheessä, jossa uusi miniä on ottanut rakkaan ja tutun miniän paikan.

Suomalaisille suvuille on tyypillistä, ettei niiden sisällä osata keskustella ja kuunnella. Suvut eivät aina ota miniöitä ja vävyjä tarpeeksi vahvasti osaksi perhettä.

Vaikka ulkopuolisuus, etäisyys ja jopa suora torjunta puolison suvun puolelta tuntuvat pahalta, varo joutumasta negatiivisuuden kierteeseen. Luo appiukkoon sellainen suhde kuin häneen voi luoda, äläkä vaivaa päätäsi sen enempää. Kun asioita pyörittelee mielessään, ne suurenevat.

Ongelma nro 2: ”Olet tunnevammainen, kun et pidä yhteyttä sukulaisiisi!”

Jokaisella suvulla on oma tarinansa ja omat kirjoittamattomat sääntönsä. Yhdessä suvussa raivoisa riitely voi olla arkea, kun toisessa suvussa ei uskalleta riidellä mistään. Puoliso saattaa pitää yhteyttä vanhempiinsa joka päivä, toinen taas ei soittele vanhemmilleen vuosikymmeneen.

Sukua ei voi valita. Vaikka etäisyyden ottaminen omaan lapsuudenperheeseen on surullista, se voi joskus olla terveellinen ratkaisu. 

Tiivis perhe ei aina ole pelkästään hyvä asia. Joskus se kertoo sitomisesta. Liian tiiviissä perheessä vanhemmat eivät ole päästäneet irti aikuisesta lapsestaan - eikä aikuinen lapsi ole halunnut päästää irti heistä.

Kun perheyhteys on liian tiivis, aikuiselle lapselle on tärkeämpää olla arvokas ja hyödyllinen vanhemmilleen kuin omalle kumppanilleen ja perustamalleen perheelle.

Ensimmäinen askel on myöntää ongelma ja haluta muutosta. Apua on hyvä hakea myös ammattiauttajilta, jos kotikonstit eivät riitä.

Ongelma nro 3: "Kaikki on miniän vika"

Jokaisella perheellä on omat sääntönsä ja käyttäytymiskaavansa, jotka periytyvät herkästi sukupolvelta toiselle. Rakastumisen huumassa ei useinkaan mietitä, että parisuhteen mukana seuraa aina myös suku - riippumatta siitä, pidetäänkö sukulaisiin tiiviisti yhteyttä vai ei. Puoliso on perinyt monet käyttäytymismallinsa vanhemmiltaan.

Tutkimuksissa on todettu, että parhaiten sujuvat sellaiset parisuhteet, joissa kumppaneiden lapsuudenperheiden arvomaailmat ja taustat ovat samansuuntaiset.

Jos lapsuudenkodin vahingoittavat mallit hiertävät suhdetta ja perhe-elämää, molempien täytyisi olla valmiita tiedostamaan omat heikkoutensa ja purkamaan huonoja malleja. Silloin voidaan ryhtyä rakentamaan aivan omaa, meidän perhedynamiikkaa, joka pohjautuu yhdessä valittuihin arvoihin.

Ongelma nro 4: ”Äitisi passauttaa ja haukkuu”

Joskus vanhemmat käyttävät siekailematonta valtaa suhteessa aikuisiin lapsiinsa. Vanhempi saattaa esimerkiksi vaatia rahaa ja kalliita lahjoja lapsiltaan. Tyypillisempää on, että vanhempi vaatii aikuista lasta tekemään hänelle töitä ja palveluksia kysymättä lainkaan, sopiiko se lapsen perheen aikatauluihin ja sen hetkiseen tilanteeseen.
Vanhemmille saa ja pitääkin asettaa terveet rajat. Ikääntyvistä vanhemmista täytyy toki kantaa huolta, mutta vanhemmat eivät saisi mennä oman perhe-elämän ja parisuhteen edelle.

Valitettavan tuttua on myös se, että lapsenlapset saavat kuulla mummon haukkuvan äitiä tai isää. Sellaiselle tuhoavalle käytökselle kannattaa ehdottomasti laittaa stoppi. Jos isovanhempi haluaa luoda suhteen lapsenlapsiinsa, minimiedellytys on, että hän puhuu lapsille heidän vanhemmistaan asiallisesti ja arvostavasti.

Ongelma nro 5: ”Olet tuollainen, koska sinulla on niin kaheli suku”

Eiköhän jokaisessa pitkässä parisuhteessa haukuta jossain vaiheessa puolison suku lyttyyn. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tärkeisiin ja rakkaisiin ihmisiin kohdistuva iva ja vihamielisyys viiltävät syvältä ja kipeästi.

Puolison sukulaisista kannattaa vitsailla lempeästi ja kunnioittavasti, olivat he millaisia tahansa. Myös omia tunteita kannattaa tutkailla: Inhoanko heitä siksi, etten ole saanut heistä uutta perhettä, jonka olisin halunnut saada? Kritisoinko heitä, koska en ole saanut heiltä niin paljon arvostusta ja hyväksyntää kuin olisin kaivannut?

Joskus täytyy vain tyytyä olosuhteisiin ja todeta, että ainakaan juuri nyt puolison suku ei pysty antamaan minulle tämän enempää. Puolison suku ei muutu arvostelulla tai kantamalla kaunaa. Kannattaa myös muistaa, että suvulla saattaa olla omat kovat ja raskaat vaiheensa, jotka ovat jättäneet jälkensä sen jäseniin. Kukin voi muuttaa ainoastaan omaa asennoitumistaan sekä oman perheensä dynamiikkaa ja arvomaailmaa.

Asiantuntijana perheneuvoja, tietokirjailija Kirsti Ijäs.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Moni mies herää tasa-arvon tärkeyteen tyttärensä myötä. Justin Trudeau perustelee, miksi se on myös poikien vanhempien asia.

Kanadan pääministeri, Justin Trudeau, 45, ihastuttaa mielipiteillään. Muun muassa kirjallisuutta ja kasvatustieteitä opiskellut Trudeau on puhunut esimerkiksi tiukemman ilmastopolitiikan ja tuloeroja tasaavan verotuksen puolesta sekä marssinut perheensä kanssa Pride-kulkueessa. Kun Trudeau valittiin pääministeriksi vuonna 2015, hallitukseen nousi ensimmäistä kertaa tasamäärä naisia ja miehiä.

Nyt häntä on jälleen kerran erityinen syy ihailla, nimittäin kasvattajana ja vanhempana. Trudeau kertoo MarieClaire.com-sivustolle kirjoittamaan esseessä kasvattavansa pojistaan Xavierista, 9, ja Hadrienista, 3, feministejä ja perustelee, miksi.

Tyttöjen tsemppaaminen ei riitä

Trudeau kertoo, että isänä, poikana, aviomiehenä ja kansalaisena hän joutuu todistamaan epätasa-arvoa ja haasteita, joita maailman tytöt ja naiset kohtaavat joka päivä. Siksi hän haluaa opettaa tyttärelleen Ella-Gracelle, 8, että hän riittää ja on arvokas omana itsenään. Trudeaun vaimo, Sophie Grégoire Trudeau, sai hänet ymmärtämään, että se ei ole vielä tarpeeksi. Sen lisäksi pitää opettaa poikia.

Trudeau toivoo, että hänen poikansa eivät juutu toteuttamaan miehen mallia, joka on vahingollinen sekä heille että muille.

Justin Trudeau kertoo ymmärtäneensä, että pojilla on valta ja vastuu muuttaa seksistinen yhteiskuntamme. Hän kirjoittaa toivovansa, että hänen poikansa eivät juutu toteuttamaan miehen mallia, joka on vahingollinen paitsi heille, myös ympäröiville ihmisille. Hän haluaa poikiensa olevan ylpeitä feministejä, jotka puolustavat sitä, mikä on oikein.

Lopulta feminismissä ei ole kyse vain naisten ja miesten tasa-arvosta, vaan siitä, että kaikilla on samat oikeudet ja vapaudet, Trudeau huomauttaa.

Suomessa ysiluokkalaiset saivat feminismikirjan

Trudeaun lailla moni mies on tyttären myötä havahtunut huomaamaan sen, millaisia oletuksia tyttöyteen ja naiseuteen kuuluu.

Kahden tyttären isä kertoo vauva.fin jutussa ottavansa tasa-arvon nyt eri tavalla tosissaan kuin ennen lapsia.

– Olen miettinyt monta kertaa, miten joskus kerron tytöille, että joidenkin miesten mielestä on ihan ok käyttäytyä naisia kohtaan halveksivasti ja että sitä ei tarvitse sietää, että heitä ei tarvitse kuunnella, eikä ainakaan uskoa. 

Meillä on jo kasvamassa suomalainen ikäpolvi, jotka eivät ehkä kaikki ole feministejä, mutta ovat ainakin saaneet mahdollisuuden kuulla, mistä on kyse. Suomessa kaikille ysiluokkalaisille jaettiin viime keväänä Chimamanda Ngozi Adichien essee Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Kirjalahjoitus kuului valtakunnalliseen hankkeeseen, jonka tarkoituksena on synnyttää monimuotoista keskustelua tasa-arvosta.

– Adichi painottaa, että vaikka tytöt ja pojat ovat biologisesti erilaisia, heidän täytyy saada valita elämänsä itse. Kenenkään ei tule tehdä itsestään pienempää tai rajumpaa kuin on, jotta olisi hyväksytty. -- Moni aikuinenkin voisi saada kirjasta ajateltavaa, tuottaja Hanna-Mari Arosilta kirjoittaa esseestä vauva.fissä. 

Kysely

Kasvatatko pojastasi feministiä?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kaksosraskaus muutti Katin kehoa niin rajusti, että se alkoi vaikuttaa hänen mieleensä. 

Joskus käy niin, että raskaus jättää äidin vartaloon jäljet, joista tulee taakka – vaikka kyse olisi ulkonäköseikasta.

Niin kävi Kati Saukolalle, 35, jonka kaksospojat syntyivät 13 vuotta sitten. Ihanat pojat tekivät Katista onnellisen äidin, mutta raskaus jätti kehoon pysyviä jälkiä, jotka lopulta alkoivat vaikuttaa myös mieleen. Molemmat pojat painoivat syntyessään kolme kiloa, ja Katin paino nousi raskausaikana 40 kiloa. 

Sopeutuminen omaan kehoon kärjistyi, kun Katille puhkesi pälvikalju. Kaksi vuotta sitten hän ajoi loputkin hiuksensa pois.

Tämän vuoden keväällä Kati päätyi äärimmäiseen ratkaisuun: hän hakeutui leikkaukseen, jossa löysäksi jäänyt vatsan iho operoitiin. Samalla korjattiin vatsalihasten erkauma, jonka vuoksi Kati oli kärsinyt selkäsäryistä. Kati kertoo tarinansa Kauneuden hinta -ohjelmassa, joka esitetään Avalla.

”Tiedän, ettei ulkonäkö ole maailman tärkein asia, mutta itsetunnon kannalta sillä vain on merkitystä.”

Operaatio tehtiin maaliskuussa. Sitä seurasi kahden kuukauden sairausloma. Heinäkuussa jälkitarkastuksessa lääkärit totesivat, että leikkaus oli sujunut suunnitellusti. Isoin muutos tapahtui Katin mielestä hänen päänsä sisällä.

– On ollut todella vapauttavaa käyttää normaaleja vaatteita. Enää minulla ei ole sellainen olo, että tarvitsisi peitellä mitään, Kati sanoo. 

– Huomasin, miten suurta taakkaa olin kantanut. Sain kaksoset 22-vuotiaana, ja kannoin roikkuvaa vatsaa koko aikuisikäni. Oli tavallista, että keksin tekosyitä olla lähtemättä minnekään, koska mietin, miltä näytän. Tiedän, ettei ulkonäkö ole maailman tärkein asia, mutta itsetunnon kannalta sillä vain on merkitystä.

”En piiloudu enää hassuttelun taakse”

Suurin muutos on tapahtunut suhteessa muihin ihmisiin. Kati sanoo, että hän on nyt paljon vahvempi kuin aikaisemmin. Hän on alkanut pohtia paljon myös äitien uhrautumista perheensä eteen sekä sitä, mitä äidiltä odotetaan.

– Minusta on tuntunut, että aikaisemmin olen ollut vain toisten käytettävissä. Nyt haen itsekkäästi aikaa myös itselleni. Se on ollut muille sokkikin, etten olekaan vain äiti ja vaimo vaan nainen, Kati kuvailee. 

”Minusta tuntuu, että olin hauska sen takia, että veisin huomion pois vatsastani.”

Myös omaa asennettaan Kati katsoo nyt toisesta näkökulmasta.

– Minusta tuntuu, että olen ollut kauhean hauska sen takia, että veisin huomion pois roikkuvasta vatsanahastani. Nyt ajattelen, että vakava puoleni pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun minun ei tarvitse peitellä mitään. Uskallan olla enemmän vain oma itseni ja suorassa, eikä tarvitse piiloutua hassuttelun  taakse.

Katin perhe vietti elokuussa lomaa Yhdysvalloissa. Kuvassa mukana nuorin poika Veeti. Kuva: Katin kotialbumi
Katin perhe vietti elokuussa lomaa Yhdysvalloissa. Kuvassa mukana nuorin poika Veeti. Kuva: Katin kotialbumi

Kauneuden hinta -ohjelmassa Kati puhuu siitä, että hän haluaa olla tyytyväinen itseensä paitsi äitinä ja työntekijänä, myös ilman niitä rooleja. Se on tärkeää jaksamisen kannalta, hän sanoo.

– Jos hukkaa itsensä, väsyy olemaan äiti ja täydellinen työntekijä. Silloin jää itse täysin hakoteille. Kaikesta tulee suorittamista, Kati kuvailee.

– Itsestäni tiedän, että jos naisellinen nainen ei tule esille missään, alan voimaan tosi huonosti. Nyt minulla on olo, että hohdan sisältäpäin. Kun kannan itseni, läsnä oleminen arjessa on ihan erilaista. Minusta kaikkien naisten pitäisi muistaa olla ei ylpeitä vaan ylväitä.