Kuva: Satu Kemppainen
Kuva: Satu Kemppainen

Lasten keskinäinen nahistelu raastaa hermoja, mutta on myös merkki läheisyydestä, josta on parhaimmillaan iloa läpi elämän.

Tervetuloa, syksy! Pääni kaipasikin jo viilennystä. Kesälomalla sitä nimittäin riitti: lasten riitelyä. Kuvitelmani rennosta perhelomasta Kreikassa oli hieman erilainen kuin todellisuus. Kaskaiden sirityksen ja vuohien mäkätyksen yli kohosi tasaisin väliajoin sisaruskärhämä, johon ehdin kokeilla monenlaista lähestymistapaa huomiotta jättämisestä erotuomarointiin ja hermojen menettämiseen.

Yksikään ratkaisu ei estänyt nahistelun jatkumista seuraavassa hetkessä – tai viimeistään hyvin nukuttujen yöunien jälkeen.

Oli sentään ne unet. Lasten ollessa pieniä ajattelin, että vanhemmuudessa vaikeinta on väsymys. Isompien kanssa hermoja koettelee eniten riitely. Enhän minä, rauhaa rakastava, sopuisa ihminen ole tällaista elämääni tilannut!

Omien vanhempieni elämään taisin kuitenkin tilata. Kuulemma uhkasin syödä pikkusiskoni ”ihan oikeasti”, ellei hän suostuisi esittämään hääleikissämme sulhasen roolia. Isompana osasin mainiosti henkisen taiston, siskoni puolestaan turvautui herkemmin kättä pidempään. Muistan vieläkin pääni ohi ilmassa suhahtaneet keittiösakset.

Mutta vielä paremmin muistan yhteiset leikkimme. Ja jos nykyään haluan jakaa minkä tahansa ilon, murheen tai muuten vaan höpistä, soitan ensimmäisenä siskolleni.

Tutkimusten mukaan sisarukset, jotka jo lapsina herättävät toisissaan voimakkaita tunteita, ovat aikuisenakin läheisiä toisilleen.

Lohduttavaa onkin, että tutkimusten mukaan sisarukset, jotka jo lapsina herättävät toisissaan voimakkaita tunteita, ovat aikuisenakin läheisiä toisilleen. Eli kuten kuten meillä ja niin monella muulla: ovat toistensa rakkaimpia ja raivostuttavimpia.

Kesälomareissumme loppupuolella erotimme pukarit toisistaan ja jakaannuimme hetkeksi kahtia. Koska oli polttavan kuuma, parin tunnin talsimisen jälkeen päädyimme vahingossa samaan, ilmastoituun museoon viilentelemään.

Kuinka ilahtuneita nuo kaksi olivat kohdatessaan toisensa vain pienen tauon jälkeen.

Näen jo, että ovat sitä aikuisenakin.

Meidän Perhe -lehden pääkirjoitus 9/2018