Siivouslonkero? Salmiakkia? Diskomusaa? Lue vinkit.

"Siivoan puoliunessa, jolloin sitä ei lasketa.", "Käytän houkuttimina hyväntuoksuisia pesuaineita.", "Kutsun vieraita, jotta on pakko siivota.".
Kuulostaako tutulta? Kaikkia siivous ei rasita, monia kylläkin. Lue laiskamatojen kootut keinot, joilla jaksaa tarttua imurin varteen (tai sitten ulkoistaa koko homman siivoojalle).

1. Ostan aina siivouskarkkia ja usein myös siivousoluen, jolla käyn välillä huuhtaisemassa pölyt alas kurkusta. Siivousmusiikki kuuluu myös asiaan, ehkä jotain reipasta diskotyyppistä.

2. Yritän ajoittaa siivoamisen keskiviikolle, jolloin meillä on saunavuoro. Siivoamisen kestää, kun tietää, että pääsee sen jälkeen saunaan. Lisäksi kannattaa kutsua vieraita, jolloin perheelle on jotenkin selvempää, että pitää siivota, eikä esimerkiksi mies rutise aiheesta.

3. Minulla auttaa se, että teen siivouksen yleensä puoliunessa: kun nousen lauantaina siivoan ennen aamupalaa. Silloin sitä ei ole oikeastaan edes tapahtunut, koska päivä ei ole vielä kunnolla alkanut.

4. Siivouslonkero ja Madonna on kyllä ihan paras yhdistelmä. Siivouspäivänä kannattaa hakea take away -ruokaa, jolloin säästyy yhdeltä vaivalta.

5. Jos siivoan itse, otan seuraksi lasin hyvää viiniä ja lempimusaani. Tai sitten heilutaan yhdessä lasten kanssa, jolloin puuha on kivaa….njaah. Useimmiten turvaudumme siivoojaan.

6. Määrittelin miehen kanssa, mitä viikottaisia toimenpiteitä on pakko tehdä: imurointi, vessan pesu ja kylppärissä lavuaarin ja suihkualtaan pesu. Sitten sovimme, että hommat hoidetaan vuoroviikoin perjantaihin mennessä tai on maksettava sakkomaksu lapsen tilille. Homma on siedettävää, kun imurointi osuu kohdalle vain kerran kahdessa viikossa, eikä siitä tarvitse tapella.

 7.Minulla auttaa energisoiva musa. Yksi parhaita on melko kauhea Smurffit-lastenlevy. Sen kun laittaa soimaan, tulee välittömästi niin hermostunut olo, että on pakko alkaa imuroida. Se peittää sopivasti musiikin, ja Smurffihonotuksen tahdissa ei oikein voi tehdä muuta kuin imuroida. Tämä on toiminut jo vuosia, ette tiedä, miten monet kerrat olen tarttunut imuriin Smurffimusiikin takia.

8. Siivoamisesta en ihan heti keksi mitään siedettäväksi tekevää paitsi ehkä seura: se, että joku muukin siivoaa yhtä aikaa kanssasi. Yksin työ on todella puuduttavaa. Silittäminen käy huomaamatta, kun katsoo samalla telkkarista lempisarjoja (silityslauta olkkariin siis).

9. Valitsen pesuaineet tuoksun ja joskus myös pakkauksen perusteella. Ne tekevät siivouksesta ylellisempää (jos siivous nyt voi olla ylellistä), ja ihana tuoksu urakan jälkeen palkitsee ainakin minut.

10. Palkkasimme siivoojan. Plussat: Siivousriidat loppuivat, mielenrauha lisääntyi, viikonloppuisin on ikään kuin enemmän aikaa ja puhtaaseen kotiin on ihana tulla työviikon jälkeen. Miinukset: Rahaa menee, ja joskus mietin, miten lapset oppivat siivoamaan, kun en tee sitä itse kuin pakollisten päivittäisaskareiden verran. Toisaalta siisti koti opettaa arvostamaan siisteyttä ja useimmiten mietin vain, miksi emme tehneet tätä jo aikaisemmin.

Vinkkejä antoivat Meidän Perhe -lehden ja Vauva-lehden toimitukset.

 

Lue myös:
Helppo kevätsiivous – mahdotontako?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Niki Strbian

Luot tulevaan vauvaasi tunnesuhteen jo raskausaikana ajattelemalla vain ajattelemalla häntä. 

Positiivinen raskaustesti sysää liikkeelle käsittämättömän määrän muutoksia: Fyysiset muutokset näkyvät päällepäin, mutta niiden rinnalla myös raskaana olevan mieli alkaa myllertää.

Psyykkisistä muutoksista olennaisimpiin lukeutuu mielikuvaprosessi: raskaana oleva alkaa vähitellen ajatella vauvaa persoonana sekä kuvitella itseään juuri tämän vauvan vanhempana.

Raskauden alussa vauvaa saattaa vielä olla vaikeaa kuvitella, mutta vatsan kasvaessa vanhempien toiveet, odotukset, ristiriidat ja kohtuvauvan havainnointi elävöittävät ajatuksia. Onko vauva liikkuvainen vai rauhallinen? Millaista vauvalla on masussa juuri nyt? Saako hän puolisosi kauniit hiukset tai sinun temperamenttisi? Minkälainen tyyppi hänestä tulee?

Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, tuntuu hän syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Ollessani seitsemännellä raskausviikolla esikoisestani, matkustin Yhdysvaltoihin. Palatessani halusin tulevalle vauvalleni konkreettisen muiston ensimmäisestä yhteisestä reissustamme. Koin oloni vähän pöhköksi, mutta samalla riemukkaaksi valitessani hänelle pehmolelua hyvin huolellisesti. Käsimatkatavaroissa käteni kulkeutui tämän tästä koskettamaan sitä. Kuvittelin vauvani nukkumaan se kainalossaan. Se oli ihanaa!

Haaveilu ja mielikuvittelu herättää tunteita ja raivaa vauvalle tilaa vanhemman mieleen, tehden vauvan kokemuksellisesti hieman todemmaksi – tunteet vauvaa kohtaan alkavat syttyä. Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, tuntuu hän syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Korostunut menettämisen pelko tai yllätysraskaus saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Yllätysraskaus, kuormittava elämäntilanne tai masennus ovat sellaisia tekijöitä, jolloin vauvan elävöittämiseen mieleen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Korostunut menettämisen pelkokin saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Kun eläydyt vauvan oloon, välität hänelle turvallista kiintymystä. Kohtuvauva saa mielikuvissa olla erillinen yksilö, jolla omia tarpeita, haluja ja toiveita. Tasapainoiset unelmat ja suunnitelmat edistävät tunnesuhdetta ja herättävät vanhemman herkkyyden lasta kohtaan. Siitä seuraa vauvan synnyttyä hyvää vuorovaikutusta.

Oma esikoisvauvani on jo 13-vuotias. Yhdysvalloista tuotu pehmo majailee hänen huoneessaan kuitenkin edelleen. Se lienee äidille tärkeämpi muisto, kun lapsi ymmärtääkään.

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Moni mies herää tasa-arvon tärkeyteen tyttärensä myötä. Justin Trudeau perustelee, miksi se on myös poikien vanhempien asia.

Kanadan pääministeri, Justin Trudeau, 45, ihastuttaa mielipiteillään. Muun muassa kirjallisuutta ja kasvatustieteitä opiskellut Trudeau on puhunut esimerkiksi tiukemman ilmastopolitiikan ja tuloeroja tasaavan verotuksen puolesta sekä marssinut perheensä kanssa Pride-kulkueessa. Kun Trudeau valittiin pääministeriksi vuonna 2015, hallitukseen nousi ensimmäistä kertaa tasamäärä naisia ja miehiä.

Nyt häntä on jälleen kerran erityinen syy ihailla, nimittäin kasvattajana ja vanhempana. Trudeau kertoo MarieClaire.com-sivustolle kirjoittamaan esseessä kasvattavansa pojistaan Xavierista, 9, ja Hadrienista, 3, feministejä ja perustelee, miksi.

Tyttöjen tsemppaaminen ei riitä

Trudeau kertoo, että isänä, poikana, aviomiehenä ja kansalaisena hän joutuu todistamaan epätasa-arvoa ja haasteita, joita maailman tytöt ja naiset kohtaavat joka päivä. Siksi hän haluaa opettaa tyttärelleen Ella-Gracelle, 8, että hän riittää ja on arvokas omana itsenään. Trudeaun vaimo, Sophie Grégoire Trudeau, sai hänet ymmärtämään, että se ei ole vielä tarpeeksi. Sen lisäksi pitää opettaa poikia.

Trudeau toivoo, että hänen poikansa eivät juutu toteuttamaan miehen mallia, joka on vahingollinen sekä heille että muille.

Justin Trudeau kertoo ymmärtäneensä, että pojilla on valta ja vastuu muuttaa seksistinen yhteiskuntamme. Hän kirjoittaa toivovansa, että hänen poikansa eivät juutu toteuttamaan miehen mallia, joka on vahingollinen paitsi heille, myös ympäröiville ihmisille. Hän haluaa poikiensa olevan ylpeitä feministejä, jotka puolustavat sitä, mikä on oikein.

Lopulta feminismissä ei ole kyse vain naisten ja miesten tasa-arvosta, vaan siitä, että kaikilla on samat oikeudet ja vapaudet, Trudeau huomauttaa.

Suomessa ysiluokkalaiset saivat feminismikirjan

Trudeaun lailla moni mies on tyttären myötä havahtunut huomaamaan sen, millaisia oletuksia tyttöyteen ja naiseuteen kuuluu.

Kahden tyttären isä kertoo vauva.fin jutussa ottavansa tasa-arvon nyt eri tavalla tosissaan kuin ennen lapsia.

– Olen miettinyt monta kertaa, miten joskus kerron tytöille, että joidenkin miesten mielestä on ihan ok käyttäytyä naisia kohtaan halveksivasti ja että sitä ei tarvitse sietää, että heitä ei tarvitse kuunnella, eikä ainakaan uskoa. 

Meillä on jo kasvamassa suomalainen ikäpolvi, jotka eivät ehkä kaikki ole feministejä, mutta ovat ainakin saaneet mahdollisuuden kuulla, mistä on kyse. Suomessa kaikille ysiluokkalaisille jaettiin viime keväänä Chimamanda Ngozi Adichien essee Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Kirjalahjoitus kuului valtakunnalliseen hankkeeseen, jonka tarkoituksena on synnyttää monimuotoista keskustelua tasa-arvosta.

– Adichi painottaa, että vaikka tytöt ja pojat ovat biologisesti erilaisia, heidän täytyy saada valita elämänsä itse. Kenenkään ei tule tehdä itsestään pienempää tai rajumpaa kuin on, jotta olisi hyväksytty. -- Moni aikuinenkin voisi saada kirjasta ajateltavaa, tuottaja Hanna-Mari Arosilta kirjoittaa esseestä vauva.fissä. 

Kysely

Kasvatatko pojastasi feministiä?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.