Jenna ja Henri saivat seitsemässä vuodessa seitsemän poikaa. Juttua tehdessä pienimmät kaksoset eivät olleet vielä syntyneet. Kuvat: Juha Salminen
Jenna ja Henri saivat seitsemässä vuodessa seitsemän poikaa. Juttua tehdessä pienimmät kaksoset eivät olleet vielä syntyneet. Kuvat: Juha Salminen

Kuinka suuri todennäköisyys on saada kolmet kaksoset peräkkäin – ja vielä luomuna? Jenna ja Henri tietävät, että heidän arkensa on harvinaisempaa kuin lottomiljoonien voittaminen.

Tarvitaan isompi auto. Se oli Henrin ensimmäinen ajatus keväällä 2017, kun perheen kolmannet kaksoset ilmoittivat tulostaan. Minkälaiseen autoon mahtuu yhdeksän henkeä?

Tieto uusista kaksosista itketti ja nauratti yhtaikaa. Lääkäreiden ihmetellessä Jenna ja Henri myhäilivät, ettei heille enää yksittäisiä vauvoja synnykään. Onni tuplaantuu aina kerralla.

Parikymppiset Jenna ja Henri tapasivat 2007 tupaantuliaisissa, yhteisen ystäväpariskunnan esitteleminä. Seuraavana vuonna vaihdettiin kihloja ja sitä seuraavana pariskunta muutti yhteiseen paritaloon. Esikoinen Rasmus syntyi huhtikuussa 2010, ja häitä tanssittiin seuraavana vuonna. Suurperheen perustaminen ei ollut Jennan ja Henrin aikeissa, kun he alkoivat haaveilla toisesta lapsesta.

– Ensimmäinen raskauteni oli helppo, ja ajattelin, että tehdään se pikkukakkonen yhtä näppärästi, Jenna muistelee.

Meille ei enää yksittäisiä vauvoja synnykään.

Kaksosraskaus ei kuitenkaan ollut läpihuutojuttu.

Tuplayllätys paljastui niskapoimu-ultrassa 12. raskausviikolla. Uutista piti miettiä hetken aikaa, eikä liikutuksen kyyneliltäkään säästytty. Riskiraskaus toi mukanaan myös huolen, kun tutkimuksissa selvisi, että vauvoilla on yhteinen istukka ja suonikalvo.

Jenna kävi viikoittain Turun yliopistollisessa keskussairaalassa tarkastuksissa, joissa varmistettiin, että istukka jakaa ravintoa tasaisesti kummallekin vauvalle.

– Pessimistinä ajattelin, että jotain ikävää varmasti tapahtuu. Henri sen sijaan kannusti ja tsemppasi minua koko raskauden ajan.

Raskaus eteni ilman komplikaatioita 35. raskausviikkoon asti, jolloin Jennan lapsivedet menivät. Koska toinen vauvoista oli syntymässä jalat edellä, Jenna joutui kiireelliseen sektioon. Hieman etuajassa maailmaan tahtoneet Elmeri ja Verneri kärsivät pulssinlaskuista ja lepäsivät pari ensimmäistä viikkoaan vastasyntyneiden teho-osastolla lämpöpatjojen päällä. Söivät sen mitä jaksoivat, lisäravinto annettiin nenämahaletkun kautta. Jenna kotiutettiin jo kolmen päivän jälkeen.

– Ajoimme päivittäin Turkuun katsomaan vauvoja, ennen kuin saimme heidät kotiin.

Nyt kun lapsia on jo viisi, Jennaa naurattaa muistella, millaista arjen opettelu oli ensimmäisten kaksosten synnyttyä.

– Poikien rytmit oli täydellisesti synkronoitu sairaalassa, jossa hoitajat ruokkivat heidät yhtaikaa.

Kaksi ja puolivuotias Rasmus aloitti osapäivähoidossa, jotta Jenna sai päivisin hetken aikaa keskittyä vain vauvoihin. Vaikka vauvat söivät ja nukkuivat kiltisti samassa rytmissä, arjessa oli yhtäkkiä monta uutta asiaa. Kuten esimerkiksi pähkäily, miten kahden vauvan kanssa käydään ruokakaupassa. Jos ostoskärryihin mahtuu vain yksi turvakaukalo, niin minne se toinen laitetaan?

– Tai yritäpä lähteä kerhoon kahden vauvan ja taaperon kanssa. Aikaisemmin nopeasti hoituneet asiat eivät yhtäkkiä enää olleetkaan niin nopeita, Jenna nauraa.

Jos ostoskärryihin mahtuu vain yksi turvakaukalo, niin minne se toinen laitetaan?

Jos yksi vielä, Jenna huomasi ajattelevansa Elmerin ja Vernerin ollessa melkein kolmevuotiaita. Vai voisiko vauvoja tulla taas kaksi, olisiko se edes mahdollista?

– Kuittasimme asian naureskelemalla, ettei sellaista tapahdu kuin elokuvissa, Jenna kertoo.

Tutussa niskapoimu-ultrassa lääkäri esitteli heille taas kaksi sikiötä, jotka jakoivat yhteisen istukan.

– En ole koskaan nähnyt Henriä niin hiljaisena. Ajattelin, että hän lähtee pois.

Henri myöntää, että uutista oli sulateltava.

– Yritin ensin sanoa itselleni, että lääkäri näki väärin, mutta olihan asia sitten uskottava.

Virallisia testejä ei ole tehty, mutta lääkäreiden arvion mukaan sekä Elmeri ja Verneri että Lenni ja Kasper ovat identtisiä kaksosia.
Virallisia testejä ei ole tehty, mutta lääkäreiden arvion mukaan sekä Elmeri ja Verneri että Lenni ja Kasper ovat identtisiä kaksosia.

Jos Jenna oli stressannut ensimmäisessä raskaudessa, nyt huolet tuntuivat entistä aiheellisimmilta. Istukan toimintahäiriö voisi jälleen vaarantaa kummatkin vauvat. Jennaa pelotti, ettei toisella kertaa voisi olla yhtä hyvä tuuri.

Istukka jaksoi hoitaa tärkeän tehtävänsä, mutta loppuraskaudesta viikolla 32 Jenna sairastui raskausmyrkytykseen. Lääkityksestä ei ollut apua, ja hänet pyydettiin osastolle. Sairaalaan lähteminen oli vaikeaa, sillä Jenna ei olisi halunnut jättää lapsia kotiin.

Samaan aikaan riehuneen influenssaepidemian takia vierailijoita sai nimetä vain yhden. Henri kiirehti töiden jälkeen sairaalaan läheisten huolehtiessa isompien lasten iltatoimista.

– En nähnyt lapsiani kahteen viikkoon, mikä oli kamalaa, Jenna muistelee.

Lopulta raskaus päätettiin käynnistää – jälleen 35. viikolla. Lenni ja Kasper syntyivät alateitse, ja ikäeroa heillä on kuusi minuuttia. Terveet vauvat pääsivät heti vierihoitoon, mutta painon nousun kehitystä tarkkailtiin sairaalassa viikon ajan ennen kotiin pääsyä.

Kun toinen nukahti, toinen heräsi taas syömään.

Vierihoidossa olleet Lenni ja Kasper eivät ehtineet tottua sairaalarytmiin, joten he nukkuivat ja söivät kotiin päästyään milloin halusivat. Lenni ei oikein jaksanut imeä rintaa, joten nopeasti maitoa antava pullo oli enemmän pojan mieleen. Myös Kasper sai lisämaitoa pullosta.

– Ensimmäiset viikot kotona olivat rankkoja. Keitimme tuttipulloja koko ajan. Kun toinen nukahti, toinen heräsi taas syömään.

Rasmuksen vauva-aikaa Jenna muistelee hieman haikeudella, sillä esikoistaan hän täysimetti neljä kuukautta. Elmerin ja Vernerin imetys meni mönkään, sillä pojat oppivat osastolla nopeasti pulloruokintaan.

– Olin hieman kateellinen äideille, jotka pystyivät imettämään vauvojaan. Toisaalta pulloruokinnassa oli se etu, että Henri pystyi auttamaan.

Vauvojen hoito jaettiin Henrin kolmen viikon isyysloman aikana tasan.

– Ainoastaan kylvettämisestä Henri kieltäytyi, sillä hän pelkäsi hukuttavansa vauvat, Jenna nauraa.

Eräs lääkäri sanoi, että lottovoitto olisi todennäköisempi.

Kaksi lähes samanlaista kaksosraskautta ja yhteensä viisi poikaa. Virallisia testejä ei ole tehty, mutta lääkäreiden arvioiden mukaan sekä Elmeri ja Verneri että Lenni ja Kasper ovat identtisiä kaksosia.

– Henrin pappa on kaksonen, mutta muita kaksosia suvuissamme ei ole. Eräs lääkäri sanoikin, että lottovoitto olisi todennäköisempi, Jenna naurahtaa.

Toisinaan toisten ihmisten on vaikea ymmärtää Jennan ja Henrin suurperhettä. Tuntemattomat ihmiset vitsailevat, että mitä ihmettä paikallisessa juomavedessä mahtaa olla. Kauppareissulla joku saattaa taivastella, ovatko kaikki lapset todella parin omia. Uusikaupunki on pieni paikka, siellä kaikki tuntevat kaikki.

– Ei ihmisten äimistely meitä haittaa, mutta joskus tuntuu pahalta, kun tajuan, että meistä on puhuttu selkämme takana, Jenna sanoo.

Hän kertoo tottuneensa jo siihen, että kaikilla tuntuu olevan mielipide heidän perheestään.

– Olen oppinut sivuuttamaan kommentit, joissa udellaan, olemmeko uskovaisia tai olenko käynyt hedelmöityshoidoissa.

Viisilapsisen perheen arjen pyörittäminen ei ole niin helppoa, että tuntemattomien vitseille jaksaisi aina naureskella. Ruokakauppareissut suunnitellaan tarkkaan kahden viikon välein, ja kaupasta tuodaan muun muassa 16 litraa maitoa kerralla.

Jääkaapin oveen liimattua kalenteria luetaan tarkkaan, ja lasten harrastukset sanelevat arjen rytmin. Pojat pelaavat jalkapalloa ja salibandya ja käyvät urheilukoulua. Henrillä on oma VPK-harrastuksensa.

Kaupasta tuodaan 16 litraa maitoa kerralla.

Jennalle kolmen tunnin kampaamokäynti parin kuukauden välein on arjen luksusta. Muuten omaa aikaa ei juuri ole, ellei pääse livahtamaan hetkeksi kirppikselle tai ruokakauppaan ilman lapsia.

Yhteisen parisuhdeajan järjestäminen ei ole ihan simppeli juttu sekään, sillä vain Henrin äiti suostuu ottamaan kaikki viisi lasta hoitoon yhtä aikaa. Muuten lapsia pitää jakaa eri paikkoihin.

Eikä kotoa niin vain lähdettäisikään, kotitöitä riittää jokaiselle liikenevälle minuutille. Jenna pesee pelkästään pyykkiä vähintään koneellisen päivässä.

Uudessakaupungissa toimivan Hyvinvointineuvola-hankkeen kautta monikkolapsiperheet saavat lastenhoitoapua neuvolakäyntien ajaksi. Nyt kotiavusta täytyy maksaa pieni summa, mutta kun vauvat syntyvät, se on ilmaista.

Vain Henrin äiti suostuu ottamaan viisi lasta hoitoon yhtä aikaa.

Kaikki apu tulee tarpeen, sillä lakisääteisten vapaiden ja lomien lisäksi Henri ei voi olla noin vain töistä pois.

– Roolini arjen pyörittämisessä on aika vähäinen. Ehdimme hetken lasten kanssa tehdä vaikka pihahommia tai korjailla pyöriä, ennen kuin iltatoimet alkavat, Henri kertoo.

Työssäkäyvää isää harmittaa eniten se, ettei hän voi vaikuttaa siihen, miten Jennan päivä kotona sujuu. Kun Jennalta tulee tekstari, että lapset eivät tottele ja kotona on täysi hulina päällä, Henri ei voi tehdä paljoakaan auttaakseen.

Pyykkikone pyörii yhdeksänhenkisessä perheessä vähintään kerran päivässä.
Pyykkikone pyörii yhdeksänhenkisessä perheessä vähintään kerran päivässä.

Parasta aikaa kummankin mielestä ovat viikonloput, jolloin koko perhe on yhdessä. Silloin leivotaan ja leikitään pihalla, käydään retkillä puistoissa ja veneilemässä.

Neljännestä raskaudesta Jenna ja Henri juttelivat pitkään. He halusivat suuren perheen, mutta jaksaisivatko he vielä yhdet kaksoset?

– Vaikka asiasta puhuttiin, meistä kumpikaan ei tosissaan ajatellut, että kolmannet kaksoset voisivat olla mahdollisia, Jenna sanoo.

Tietoinen riski päätettiin ottaa. Vauvojen lukumäärän Jenna tahtoi selvittää jo varhaisraskauden ultrassa, eikä tieto kolmansista kaksosista enää aiheuttanut suurta tunnemyrskyä. Kaikkeen tottuu, kaksosiinkin.

Käytännönläheisenä miehenä Henri tarttui ensimmäisenä toimeen. Mitä kaikkea on hankittava ja paljonko tarvitaan lisää säilytystilaa? Oppivatko puolitoistavuotiaat Lenni ja Kasper syömään ennen uusien vauvojen tuloa, jotta Jennan ei tarvitse syöttää neljää lasta yhtaikaa?

He halusivat suuren perheen, mutta jaksaisivatko he vielä yhdet kaksoset?

Ainoastaan ekaluokkalainen Rasmus on päivisin koulussa, kaikki muut lapset ovat Jennan kanssa kotona. Elmeri ja Verneri käyvät seurakunnan kerhossa kaksi kertaa viikossa. Jenna on päässyt uusimmassa raskaudessa hieman helpommalla, vaikka liitoskivut tuntuvatkin pahenevan raskaus raskaudelta. Vauvoilla on tällä kertaa omat istukkansa, eikä viikoittaisia kontrollikäyntejä tarvita.

– Huolehdin Jennan jaksamisesta, mutta vauvojen terveyden puolesta en ole koskaan pelännyt. Meillä on Suomessa niin hyvä terveydenhuolto, Henri sanoo.

Tulokkaat ovat ultran mukaan jälleen poikia. Isommat pojat odottavat uusia pikkuveljiä innoissaan.

– Ehkä äitinä jossain vaiheessa toivoin, että edes yksi lapsista olisi tyttö. Mutta onhan seitsemän veljestä aika hieno juttu sekin! Jenna iloitsee.

Jennan ja Henrin kolmannet kaksoset syntyivät 27. marraskuuta.