Jenna ja Henri saivat seitsemässä vuodessa seitsemän poikaa. Juttua tehdessä pienimmät kaksoset eivät olleet vielä syntyneet. Kuvat: Juha Salminen
Jenna ja Henri saivat seitsemässä vuodessa seitsemän poikaa. Juttua tehdessä pienimmät kaksoset eivät olleet vielä syntyneet. Kuvat: Juha Salminen

Kuinka suuri todennäköisyys on saada kolmet kaksoset peräkkäin – ja vielä luomuna? Jenna ja Henri tietävät, että heidän arkensa on harvinaisempaa kuin lottomiljoonien voittaminen.

Tarvitaan isompi auto. Se oli Henrin ensimmäinen ajatus keväällä 2017, kun perheen kolmannet kaksoset ilmoittivat tulostaan. Minkälaiseen autoon mahtuu yhdeksän henkeä?

Tieto uusista kaksosista itketti ja nauratti yhtaikaa. Lääkäreiden ihmetellessä Jenna ja Henri myhäilivät, ettei heille enää yksittäisiä vauvoja synnykään. Onni tuplaantuu aina kerralla.

Parikymppiset Jenna ja Henri tapasivat 2007 tupaantuliaisissa, yhteisen ystäväpariskunnan esitteleminä. Seuraavana vuonna vaihdettiin kihloja ja sitä seuraavana pariskunta muutti yhteiseen paritaloon. Esikoinen Rasmus syntyi huhtikuussa 2010, ja häitä tanssittiin seuraavana vuonna. Suurperheen perustaminen ei ollut Jennan ja Henrin aikeissa, kun he alkoivat haaveilla toisesta lapsesta.

– Ensimmäinen raskauteni oli helppo, ja ajattelin, että tehdään se pikkukakkonen yhtä näppärästi, Jenna muistelee.

Meille ei enää yksittäisiä vauvoja synnykään.

Kaksosraskaus ei kuitenkaan ollut läpihuutojuttu.

Tuplayllätys paljastui niskapoimu-ultrassa 12. raskausviikolla. Uutista piti miettiä hetken aikaa, eikä liikutuksen kyyneliltäkään säästytty. Riskiraskaus toi mukanaan myös huolen, kun tutkimuksissa selvisi, että vauvoilla on yhteinen istukka ja suonikalvo.

Jenna kävi viikoittain Turun yliopistollisessa keskussairaalassa tarkastuksissa, joissa varmistettiin, että istukka jakaa ravintoa tasaisesti kummallekin vauvalle.

– Pessimistinä ajattelin, että jotain ikävää varmasti tapahtuu. Henri sen sijaan kannusti ja tsemppasi minua koko raskauden ajan.

Raskaus eteni ilman komplikaatioita 35. raskausviikkoon asti, jolloin Jennan lapsivedet menivät. Koska toinen vauvoista oli syntymässä jalat edellä, Jenna joutui kiireelliseen sektioon. Hieman etuajassa maailmaan tahtoneet Elmeri ja Verneri kärsivät pulssinlaskuista ja lepäsivät pari ensimmäistä viikkoaan vastasyntyneiden teho-osastolla lämpöpatjojen päällä. Söivät sen mitä jaksoivat, lisäravinto annettiin nenämahaletkun kautta. Jenna kotiutettiin jo kolmen päivän jälkeen.

– Ajoimme päivittäin Turkuun katsomaan vauvoja, ennen kuin saimme heidät kotiin.

Nyt kun lapsia on jo viisi, Jennaa naurattaa muistella, millaista arjen opettelu oli ensimmäisten kaksosten synnyttyä.

– Poikien rytmit oli täydellisesti synkronoitu sairaalassa, jossa hoitajat ruokkivat heidät yhtaikaa.

Kaksi ja puolivuotias Rasmus aloitti osapäivähoidossa, jotta Jenna sai päivisin hetken aikaa keskittyä vain vauvoihin. Vaikka vauvat söivät ja nukkuivat kiltisti samassa rytmissä, arjessa oli yhtäkkiä monta uutta asiaa. Kuten esimerkiksi pähkäily, miten kahden vauvan kanssa käydään ruokakaupassa. Jos ostoskärryihin mahtuu vain yksi turvakaukalo, niin minne se toinen laitetaan?

– Tai yritäpä lähteä kerhoon kahden vauvan ja taaperon kanssa. Aikaisemmin nopeasti hoituneet asiat eivät yhtäkkiä enää olleetkaan niin nopeita, Jenna nauraa.

Jos ostoskärryihin mahtuu vain yksi turvakaukalo, niin minne se toinen laitetaan?

Jos yksi vielä, Jenna huomasi ajattelevansa Elmerin ja Vernerin ollessa melkein kolmevuotiaita. Vai voisiko vauvoja tulla taas kaksi, olisiko se edes mahdollista?

– Kuittasimme asian naureskelemalla, ettei sellaista tapahdu kuin elokuvissa, Jenna kertoo.

Tutussa niskapoimu-ultrassa lääkäri esitteli heille taas kaksi sikiötä, jotka jakoivat yhteisen istukan.

– En ole koskaan nähnyt Henriä niin hiljaisena. Ajattelin, että hän lähtee pois.

Henri myöntää, että uutista oli sulateltava.

– Yritin ensin sanoa itselleni, että lääkäri näki väärin, mutta olihan asia sitten uskottava.

Virallisia testejä ei ole tehty, mutta lääkäreiden arvion mukaan sekä Elmeri ja Verneri että Lenni ja Kasper ovat identtisiä kaksosia.
Virallisia testejä ei ole tehty, mutta lääkäreiden arvion mukaan sekä Elmeri ja Verneri että Lenni ja Kasper ovat identtisiä kaksosia.

Jos Jenna oli stressannut ensimmäisessä raskaudessa, nyt huolet tuntuivat entistä aiheellisimmilta. Istukan toimintahäiriö voisi jälleen vaarantaa kummatkin vauvat. Jennaa pelotti, ettei toisella kertaa voisi olla yhtä hyvä tuuri.

Istukka jaksoi hoitaa tärkeän tehtävänsä, mutta loppuraskaudesta viikolla 32 Jenna sairastui raskausmyrkytykseen. Lääkityksestä ei ollut apua, ja hänet pyydettiin osastolle. Sairaalaan lähteminen oli vaikeaa, sillä Jenna ei olisi halunnut jättää lapsia kotiin.

Samaan aikaan riehuneen influenssaepidemian takia vierailijoita sai nimetä vain yhden. Henri kiirehti töiden jälkeen sairaalaan läheisten huolehtiessa isompien lasten iltatoimista.

– En nähnyt lapsiani kahteen viikkoon, mikä oli kamalaa, Jenna muistelee.

Lopulta raskaus päätettiin käynnistää – jälleen 35. viikolla. Lenni ja Kasper syntyivät alateitse, ja ikäeroa heillä on kuusi minuuttia. Terveet vauvat pääsivät heti vierihoitoon, mutta painon nousun kehitystä tarkkailtiin sairaalassa viikon ajan ennen kotiin pääsyä.

Kun toinen nukahti, toinen heräsi taas syömään.

Vierihoidossa olleet Lenni ja Kasper eivät ehtineet tottua sairaalarytmiin, joten he nukkuivat ja söivät kotiin päästyään milloin halusivat. Lenni ei oikein jaksanut imeä rintaa, joten nopeasti maitoa antava pullo oli enemmän pojan mieleen. Myös Kasper sai lisämaitoa pullosta.

– Ensimmäiset viikot kotona olivat rankkoja. Keitimme tuttipulloja koko ajan. Kun toinen nukahti, toinen heräsi taas syömään.

Rasmuksen vauva-aikaa Jenna muistelee hieman haikeudella, sillä esikoistaan hän täysimetti neljä kuukautta. Elmerin ja Vernerin imetys meni mönkään, sillä pojat oppivat osastolla nopeasti pulloruokintaan.

– Olin hieman kateellinen äideille, jotka pystyivät imettämään vauvojaan. Toisaalta pulloruokinnassa oli se etu, että Henri pystyi auttamaan.

Vauvojen hoito jaettiin Henrin kolmen viikon isyysloman aikana tasan.

– Ainoastaan kylvettämisestä Henri kieltäytyi, sillä hän pelkäsi hukuttavansa vauvat, Jenna nauraa.

Eräs lääkäri sanoi, että lottovoitto olisi todennäköisempi.

Kaksi lähes samanlaista kaksosraskautta ja yhteensä viisi poikaa. Virallisia testejä ei ole tehty, mutta lääkäreiden arvioiden mukaan sekä Elmeri ja Verneri että Lenni ja Kasper ovat identtisiä kaksosia.

– Henrin pappa on kaksonen, mutta muita kaksosia suvuissamme ei ole. Eräs lääkäri sanoikin, että lottovoitto olisi todennäköisempi, Jenna naurahtaa.

Toisinaan toisten ihmisten on vaikea ymmärtää Jennan ja Henrin suurperhettä. Tuntemattomat ihmiset vitsailevat, että mitä ihmettä paikallisessa juomavedessä mahtaa olla. Kauppareissulla joku saattaa taivastella, ovatko kaikki lapset todella parin omia. Uusikaupunki on pieni paikka, siellä kaikki tuntevat kaikki.

– Ei ihmisten äimistely meitä haittaa, mutta joskus tuntuu pahalta, kun tajuan, että meistä on puhuttu selkämme takana, Jenna sanoo.

Hän kertoo tottuneensa jo siihen, että kaikilla tuntuu olevan mielipide heidän perheestään.

– Olen oppinut sivuuttamaan kommentit, joissa udellaan, olemmeko uskovaisia tai olenko käynyt hedelmöityshoidoissa.

Viisilapsisen perheen arjen pyörittäminen ei ole niin helppoa, että tuntemattomien vitseille jaksaisi aina naureskella. Ruokakauppareissut suunnitellaan tarkkaan kahden viikon välein, ja kaupasta tuodaan muun muassa 16 litraa maitoa kerralla.

Jääkaapin oveen liimattua kalenteria luetaan tarkkaan, ja lasten harrastukset sanelevat arjen rytmin. Pojat pelaavat jalkapalloa ja salibandya ja käyvät urheilukoulua. Henrillä on oma VPK-harrastuksensa.

Kaupasta tuodaan 16 litraa maitoa kerralla.

Jennalle kolmen tunnin kampaamokäynti parin kuukauden välein on arjen luksusta. Muuten omaa aikaa ei juuri ole, ellei pääse livahtamaan hetkeksi kirppikselle tai ruokakauppaan ilman lapsia.

Yhteisen parisuhdeajan järjestäminen ei ole ihan simppeli juttu sekään, sillä vain Henrin äiti suostuu ottamaan kaikki viisi lasta hoitoon yhtä aikaa. Muuten lapsia pitää jakaa eri paikkoihin.

Eikä kotoa niin vain lähdettäisikään, kotitöitä riittää jokaiselle liikenevälle minuutille. Jenna pesee pelkästään pyykkiä vähintään koneellisen päivässä.

Uudessakaupungissa toimivan Hyvinvointineuvola-hankkeen kautta monikkolapsiperheet saavat lastenhoitoapua neuvolakäyntien ajaksi. Nyt kotiavusta täytyy maksaa pieni summa, mutta kun vauvat syntyvät, se on ilmaista.

Vain Henrin äiti suostuu ottamaan viisi lasta hoitoon yhtä aikaa.

Kaikki apu tulee tarpeen, sillä lakisääteisten vapaiden ja lomien lisäksi Henri ei voi olla noin vain töistä pois.

– Roolini arjen pyörittämisessä on aika vähäinen. Ehdimme hetken lasten kanssa tehdä vaikka pihahommia tai korjailla pyöriä, ennen kuin iltatoimet alkavat, Henri kertoo.

Työssäkäyvää isää harmittaa eniten se, ettei hän voi vaikuttaa siihen, miten Jennan päivä kotona sujuu. Kun Jennalta tulee tekstari, että lapset eivät tottele ja kotona on täysi hulina päällä, Henri ei voi tehdä paljoakaan auttaakseen.

Pyykkikone pyörii yhdeksänhenkisessä perheessä vähintään kerran päivässä.
Pyykkikone pyörii yhdeksänhenkisessä perheessä vähintään kerran päivässä.

Parasta aikaa kummankin mielestä ovat viikonloput, jolloin koko perhe on yhdessä. Silloin leivotaan ja leikitään pihalla, käydään retkillä puistoissa ja veneilemässä.

Neljännestä raskaudesta Jenna ja Henri juttelivat pitkään. He halusivat suuren perheen, mutta jaksaisivatko he vielä yhdet kaksoset?

– Vaikka asiasta puhuttiin, meistä kumpikaan ei tosissaan ajatellut, että kolmannet kaksoset voisivat olla mahdollisia, Jenna sanoo.

Tietoinen riski päätettiin ottaa. Vauvojen lukumäärän Jenna tahtoi selvittää jo varhaisraskauden ultrassa, eikä tieto kolmansista kaksosista enää aiheuttanut suurta tunnemyrskyä. Kaikkeen tottuu, kaksosiinkin.

Käytännönläheisenä miehenä Henri tarttui ensimmäisenä toimeen. Mitä kaikkea on hankittava ja paljonko tarvitaan lisää säilytystilaa? Oppivatko puolitoistavuotiaat Lenni ja Kasper syömään ennen uusien vauvojen tuloa, jotta Jennan ei tarvitse syöttää neljää lasta yhtaikaa?

He halusivat suuren perheen, mutta jaksaisivatko he vielä yhdet kaksoset?

Ainoastaan ekaluokkalainen Rasmus on päivisin koulussa, kaikki muut lapset ovat Jennan kanssa kotona. Elmeri ja Verneri käyvät seurakunnan kerhossa kaksi kertaa viikossa. Jenna on päässyt uusimmassa raskaudessa hieman helpommalla, vaikka liitoskivut tuntuvatkin pahenevan raskaus raskaudelta. Vauvoilla on tällä kertaa omat istukkansa, eikä viikoittaisia kontrollikäyntejä tarvita.

– Huolehdin Jennan jaksamisesta, mutta vauvojen terveyden puolesta en ole koskaan pelännyt. Meillä on Suomessa niin hyvä terveydenhuolto, Henri sanoo.

Tulokkaat ovat ultran mukaan jälleen poikia. Isommat pojat odottavat uusia pikkuveljiä innoissaan.

– Ehkä äitinä jossain vaiheessa toivoin, että edes yksi lapsista olisi tyttö. Mutta onhan seitsemän veljestä aika hieno juttu sekin! Jenna iloitsee.

Jennan ja Henrin kolmannet kaksoset syntyivät 27. marraskuuta.

Johanna ja Kristo viettävät parisuhdeaikaa käytännössä öisin. Ennen kaksosten syntymää pariskunta matkusti kerran vuodessa Lontooseen teatterimatkalle, mutta nyttemmin tapa on ollut tauolla. Kuva: Heli Blåfield
Johanna ja Kristo viettävät parisuhdeaikaa käytännössä öisin. Ennen kaksosten syntymää pariskunta matkusti kerran vuodessa Lontooseen teatterimatkalle, mutta nyttemmin tapa on ollut tauolla. Kuva: Heli Blåfield

4-vuotiaat kaksoset ja 10-vuotias esikoinen, opinnot, monta pätkätyötä. Olkoon vain kalenterissa ahdasta, pannaan sopimaan, näyttelijäpariskunta kertoo arjestaan.

Päiväkodista on tullut viesti, että nelivuotiaan kumpparit koossa 26 ovat hukassa.

Näyttelijä Johanna Kokko availee eteiskaappeja perheen paritalokodissa Espoossa. Vaatepussukoista löytyy kolmet saappaat kokoa 25 sekä kahdet kokoa 28. Kaikki ovat jääneet aikaa sitten pieniksi perheen 10-vuotiaalta esikoiselta, jonka kamppeita Johanna on säästänyt pikkuveljille, nelivuotiaille kaksosille.

Tänäänkään Johannalla ei ole aikaa käydä tavaroita läpi enempää, vaan hän survoo pussukat takaisin kaappeihin. Näyttelijäpuoliso Kristo Salminen on lähtenyt aamulla bussilla kuvauksiin, josta hän jatkaa suoraan Kansallisteatterin iltanäytökseen.

Johannan on ehdittävä päivän aikana harjoitella Mamma Mia! -musikaalin vuorosanoja ja tehdä tuottajaopintojen lopputyötään. Illaksi hänkin lähtee teatterille, mutta sitä ennen on annettavaa välipalaa koulusta tulevalle esikoiselle, haettava kaksoset päivähoidosta ja ruokittava koko kolmikko ennen kuin hoitaja tulee päästämään äidinkin töihin. Sähköinen kalenteri piippaa tiheään.

”Näyttelijällä raskaus ei sovi mihinkään työtilanteeseen.”

Tavallista työpäivää tässä perheessä on vaikea määritellä. Teatterin työpäivän ensimmäinen osa on keskellä päivää. Toinen alkaa illalla puoli seitsemältä, ja joskus aikataulut selviävät vasta edellisenä iltana. Jos molemmat vanhemmat ovat kiinni teatteriesityksissä, työaikojen välissä ehtii juuri hakea lapset ja laittaa ruuan. Sitten on lähdettävä takaisin.

Johannasta hoitajien ja työaikojen järjestely on vain positiivinen ongelma, sillä se tarkoittaa, että töitä riittää. Freelancerina perhevapaiden sovittaminen ei ole ollut hänellekään helppoa.

– Ensimmäisen lapsen jälkeen jouduin vakuuttelemaan, että olen valmis töihin. Kaksosten jälkeen tilanne oli vielä vaikeampi. Moni ajatteli, että sillähän on ne kaksoset, palaako se kotoa enää koskaan mihinkään. Osa toppuutteli, että ole vain vielä kotona, vaikka olin valmis palaamaan töihin. Se turhautti.

Johanna on ollut lasten kanssa niin paljon, että ei tunne huonoa omatuntoa työmenoista.

– Uskon, että olen paljon parempi äiti, kun saan toteuttaa omaa intohimoani ja työtäni. Vaikka kyllä tasaisin ajoin mielessä käy, että monessa työssä pääsisi helpommalla. Tämä on kuitenkin meidän elämäntapamme.

”Ennen lasten syntymää kävin läpi käytännön asioita kätilönä työskennelleen äitini kanssa. Muuten olen pohtinut äitiyttäni hyvin vähän”, Johanna kertoo. Kuva: Heli Blåfield
”Ennen lasten syntymää kävin läpi käytännön asioita kätilönä työskennelleen äitini kanssa. Muuten olen pohtinut äitiyttäni hyvin vähän”, Johanna kertoo. Kuva: Heli Blåfield

Säätämiseen pariskunta tottui jo seurusteluaikana.

Johanna ja Kristo tapasivat vuonna 2003 yhteisen ystävän huvilalla. Johanna asui ja näytteli tuolloin Tampereella, Kristo Helsingissä. Mun tyyppi, ajatteli Johanna heti.

Kun Johanna alkoi odottaa vuonna 2007 syntynyttä esikoispoikaa, pari vuokrasi yhteisen kodin Helsingistä. Johannalle muutto tarkoitti luopumista varmasta työstä, kiinnityksestä Tampereen Työväen Teatterissa.

Kun esikoinen oli kuuden, kaksoset ilmoittivat tulostaan. Se oli Johannalle sokki. Tuttavaperheen kaksosten ansiosta se arki oli tullut tutuksi.

”Johannan ansiosta kaikki pyörii meillä kotona.”

Johanna tiesi kaksosraskauden riskit, mutta talouskin huoletti: Auto täytyisi vaihtaa isompaan. Kaksi pinnasänkyä ei mahtuisi vanhempien makuuhuoneeseen, joten koti pitäisi laittaa myyntiin viimeistään, kun kaksoset eivät mahtuisi enää nukkumaan äitiyspakkauksen laatikoissa.

Totta oli sekin, että näyttelijällä raskaus ei sovi oikein mihinkään työtilanteeseen.

– Sitten se vain pannaan sopimaan, Johanna sanoo.

– Odotusaikana vierailin Armi-näytelmässä, jonka yhdessä kohdassa näyttelin Diorin mallinukkea, ja esitys esitykseltä nappeja piti avata useampia. Jossain esityksessä yleisöstä kuului huuto: hirveä maha!

Kaksoset syntyivät neljä viikkoa etuajassa. Samassa rytäkässä esikoisella alkoi ensimmäinen luokka, ja Kriston piti palata kahden viikon isyyslomaan jälkeen töihin.

– En muista ensimmäisestä vuodesta juuri muuta kuin että syötin vauvoja koko ajan. Kun Kristo oli kotona, jaoimme vauvat, molemmille omat, mutta yksin ollessa kädet eivät aina tahtoneet riittää. Kun toinen oli vaarassa kierähtää hoitopöydältä maahan ja toinen järsi lattialla johtoa, piti järkeillä, että kumman nappaan ensin.

Tuplavauva-arki on nyt vaihtunut tuplauhmaikään. Se tarkoittaa sitä, että kotona riittää ääntä. Tänä aamuna kaksosten autoleikki on kuitenkin alkanut mukavasti sovussa.

– Huomaan, että kun molemmat ovat tyytyväisiä leluihinsa ja kokevat olevansa sillä tavoin tasa-arvoisia, homma toimii, Johanna sanoo.

– Korotan ääntä, kun tuntuu, että leikki menee tappeluksi ja yleiseksi huudoksi. Välillä kyllä tuntuu, että koko ajan joku lapsista itkee.

Kaksosten synnyttyä Johanna kantoi huolta esikoisesta, joka jäi helposti pikkuveljiä vähemmälle huomiolle. Siksi molemmat vanhemmat ovat tietoisesti yrittäneet järjestää hänelle kahdenkeskisiä hetkiä. Usein Kristo ottaa isoveljen vierelleen sohvalle, ja kaksikko pelaa yhdessä Fifaa.

Sellaiset hetket ovat molemmille tärkeitä.

4- ja 10vuotiaat veljekset leikkivät jo paljon keskenään. Kuva: Heli Blåfield
4- ja 10vuotiaat veljekset leikkivät jo paljon keskenään. Kuva: Heli Blåfield

Kun arjessa on paljon liikkuvia osia, tarvitaan järjestelmällisyyttä. Johannalla perheen projektipäällikkyys on hyvin hanskassa. Sen tietää puoliso Kristokin.

– Kyllä meillä kaikki pyörii Johannan kautta, hän sanoo.

– Tässä elämäntilanteessa minusta tuntuu usein siltä, että vaikka tekisin kotona mitä, ei ikinä tule valmista. Saan kyllä tarvittaessa raavittua lasten tavarat kasaan, mutta välillä minulla on hukassa roinaa omiltakin jäljiltä.

Kristo asui koko nuoruutensa Kruunuhaassa Helsingin ytimessä ja on kuuluisan Salmisen taiteilijasuvun poika. Isä Esko Salminen ja äiti Heidi Krohn ovat näyttelijöitä. Myös isän nykyinen vaimo Aino Seppo sekä Kriston siskot Kreeta ja Sonja ovat ammattinäyttelijöitä.

Johanna taas on kotoisin Nakkilasta, Porin läheltä. Äiti työskenteli kätilönä, eikä suvussa ole Johannan lisäksi yhtään näyttelijää.

Erilaisista lähtökohdista huolimatta parilla ei ole ollut isoja näkemyseroja kasvatuksesta.

– Vaikkapa peliajoista juttelemme illalla aina ensin kahdestaan ennen kuin kerromme niistä lapselle. Kristo sopii usein työjuttuja boheemimmin ja ilmoittaa sitten minulle, että ai niin, hänellä onkin ylihuomenna kuvaukset. Minä sovin juttuja enemmän lasten ehdoilla, Johanna kertoo.

– Vaikka arkemme kuulostaa kaaottiselta, olen hyvä aikatauluttaja ja perillä siitä, mitä meillä tapahtuu. Olen meistä hitusen järjestelmällisempi.

Kristolla on ollut arkeen yksi toive. Koska hän joutui olemaan nuorena paljon yksin vanhempien työn takia, hän on toivonut, että heillä työt järjestetään niin, etteivät molemmat vanhemmat ole poissa samaan aikaan.

– Huono puoli on se, että sitten kun toinen vanhemmista on kotona, ei ole rahaa tehdä asioita. Kun molemmat ovat töissä, ei ole aikaa. Se on ikuinen paradoksi. Myös rutiineita lasten kanssa on vaikea luoda, kun työpäivät ovat eri pituisia, Kristo kertoo.

– Vaikka Kristo on aina kotona ollessa hoitanut vaipanvaihdot ja kauppareissut, olen ollut lasten kanssa enemmän, ja he purkavat minuun myös enemmän kiukkua, Johanna sanoo.

”Perheen hyvinvointi lähtee vanhemmista. Ei mikään pari kestäisi arkea ilman rakkautta.”

Sunnuntai on harvinainen päivä, sillä koko perhe on vapaalla. Silloin ulkoillaan yhdessä lähipuistoissa ja Suvisaaristossa, pyykätään ja kyläillään isovanhempien tai kavereiden luona. Myös lasten harrastukset täytyy ajoittaa sunnuntaille. Muina päivinä
niihin ei ole aikaa kuskata.

Vaikka koko lähipiiri on täynnä näyttelijöitä, Kristo ja Johanna eivät ole mainostaneet tätä pojilleen, päinvastoin. Esikoinen sai tietää työstä vasta hiljattain.

– Hän on kiinnostunut näyttelijäntyöstä, mutta me emme ole siitä kovin innoissamme. Ainakaan lapsitähteydessä ei ole mitään kovin tavoittelemisen arvoista. Toivomme pojille ihan normaalia, turvallista lapsuutta.

Yksi konsti tavalliseen arkeen on se, että vanhempien työajoista huolimatta poikien rytmi on sama kuin kavereillakin. Se onnistuu kolmen vakituisen hoitajan ansiosta, ja on siksi hintansa arvoista.

Poikia käy hoitamassa myös Johannan äiti, joka muutti äskettäin lähelle perhettä.

– Äidistä on ollut suuri apu. Emme kuitenkaan halua kuormittaa samoja ihmisiä liikaa. Kriston äiti on jo esimerkiksi sen verran iäkäs, että hänen luonaan käymme kylässä muuten, Johanna sanoo.

Parisuhdeaikaa Johannalla ja Kristolla on käytännössä öisin. Näytösiltoina he ehtivät kotiin puoli yksitoista. Hoitaja lähtee kotiin, ja Johanna laittelee pojille seuraavan päivän vaatteet valmiiksi. Kristo paistaa pihvit. Sillä aikaa Johanna lösähtää sohvalle ja nauttii hiljaisuudesta.

Yhdessä käydään läpi perusjuttuja: mitä koulussa ja päiväkodissa on tapahtunut, mitä huomenna pitäisi muistaa.

Esikoisen syntymän jälkeen Johanna ja Kristo matkustivat kerran vuodessa Lontooseen katsomaan teatteria. Kaksosten syntymän jälkeen tapa on ollut tauolla.

– Ei yhteisen ajan puute ole aiheuttanut meillä mitään kriisejä, Johanna sanoo.

– En usko, että mikään pari kestäisi arkea ilman rakkautta. Perheen hyvinvointi lähtee vanhemmista ja heidän suhteestaan.

Nyt Johanna ja Kristo haaveilevat esikoisen kanssa koko perheen lomamatkasta lämpimään. Johanna odottaa aikaa, jolloin melutaso talossa laskisi ja hän ehtisi koko köörin kanssa yhtä aikaa uimahalliin.

Ja se vaaterumbakin olisi hyvä saada järjestykseen. Pussukat odottavat edelleen eteisen kaapissa.

–Olympialaisten aikaan pojat halusivat hiihtää, ja muistin, että olin hankkinut rivin eri kokoisia suksia. Silloin kaikki lapset pääsivät ladulle, Johanna kertoo.

Siellä kaksoset heittäytyivät vatsalleen lumeen. "Missä meidän pussut ovat?" he huusivat.

Aa, siis ampumahiihtäjiä, Johannaa nauratti.

Perhe:

Näyttelijäpariskunta Johanna Kokko, 41 ja Kristo Salminen, 45, asuu Espoossa 10-vuotiaan esikoispoikansa sekä 4-vuotiaiden kaksospoikien kanssa.

Tuottajaksi opiskeleva Johanna nähdään Mamma Mia! -musikaalin yhdessä pääosassa. Kristo on mukana Kansallisteatterin Julia ja Romeo -näytelmässä ja jää kesällä virkavapaalle.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Erityisesti EU:n ulkopuolisiin verkkokauppoihin voi olla vaikea saada yhteys, jos lelu osoittautuu vialliseksi tai vaaralliseksi. 

Jos jokin lelu verkkokaupan valikoimassa näyttää epäilyttävältä, Anja Merenkivi, klikkaa sen taatusti ostoskoriinsa. Myös ruokaostoksilla marketissa kassalle saattaa päätyä lelu, jota hän haluaa tarkastella lähemmin.

– Vapaa-ajalla tosin yritän kiertää leluosastot kaukaa, Tukesin ylitarkastajana työskentelevä Merenkivi naurahtaa.

Hän valvoo työssään sitä, että Suomessa myytävät lastentarvikkeet ja lelut täyttävät niille asetetut turvallisuusvaatimukset.

– Olen se, joka synttärivieraanakin huomauttaa, ettei 1–2-vuotiaan kuulu saada lahjaksi lelua, joka on kielletty alle 3-vuotiaalta. Ikärajoitus perustuu tuotteen turvalliseen käyttöön. Lelussa voi olla esimerkiksi irtoavia osia, joihin pieni, suullaan maailmaan vielä tutustuva lapsi saattaa tukehtua.

Leluja ja lastenhoitotarvikkeita myydään yhä enemmän verkossa. Ostopäätöstä puntaroivalle vanhemmalle Merenkivi antaa kaksi neuvoa: selvitä, voiko valmistaja tai myyjä todentaa tuotteen turvallisuuden, ja saatko verkkokauppaan tarvittaessa yhteyden, jos haluat esimerkiksi reklamoida ostoksestasi.

– On hyvä huomata, ettei fi-pääte osoitteessa automaattisesti tarkoita, että verkkokauppa on suomalainen.

Erityisen harkitseva kannattaa Merenkiven mukaan olla silloin, kun tilaa EU:n ulkopuolisista verkkokaupoista. Myyjään voi olla hankala saada jälkikäteen yhteyttä, vaikka tuote olisi virheellinen tai jopa vaarallinen.

Tukes on mukana usean eri viraston ja muun tahon kanssa syksyllä lanseerattavassa verkkokauppakampanjassa, jossa testataan halpaverkkokaupoista tilattuja leluja ja lastenhoitotarvikeita. 

Kun ostat lelun verkosta, tarkista että

  • lelusta löytyy CE-merkintä. Se kertoo, että valmistaja vakuuttaa lelun täyttävän sitä koskevat EU:n lelusäännösten vaatimukset.
  • mukana on käyttöohjeet ja turvallisen käytön kannalta tarpeelliset varoitukset suomeksi ja ruotsiksi. Näiden puuttuminen voi viitata siihen, ettei myyjä ole muutoinkaan huolehtinut velvoitteistaan ja tuotteen turvallisuudesta.
  • tuote soveltuu tarkoitukseensa. Esimerkiksi pehmolelun olisi hyvä  tulee olla vähintään pintapestävä.
  • hinta on kohtuullinen. Jos hinta on epäilyttävän halpa muihin vastaaviin leluihin verrattuna, valmistuksessa on saatettu tinkiä turvallisuudesta.
  • verkkokaupalla on asiakaspalvelu, johon saat yhteyden, jos haluat esimerkiksi reklamoida ostoksestasi. Varsinkin jos verkkokauppa on itsellesi uusi, kannattaa tutustua muiden asiakkaiden kokemuksiin palvelusta ja tuotteista.

Anja Merenkivi tiedottaa lelujen ja lastentarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä asioista Facebookissa: Anja Merenkivi Tukes Lastenturvallisuus

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.