Uusperheessä on olennaista sopia uuden puolison rooli perheessä ja tehdä se lapsille selväksi. Jokaiselle pitää löytää paikka.

Tuleekohan tästä yhtään mitään, mietti tuleva uusperheen äiti Johanna­ kuusi vuotta sitten, kun petasi uuden rakkaansa Jarkon vuodetta. Sotkuisessa sängyssä oli suklaatahraiset lakanat ja läjä Aku Ankkoja. Jarkon yhdeksänvuotias tytär asui isänsä kanssa ja oli tottunut nukkumaan tämän vieressä. Tyttären ja isän sotkut ja säännöttömyys arveluttivat Johannaa.

Uuden perhe-elämän Johannan ja Jarkon kanssa olivat aloittamassa myös Jarkon 3-vuotias poika ja Johannan ainokainen, 4-vuotias poika. Yhteiselämä jännitti kaikkia. Lasten oli määrä asua vuoroviikoin toisen vanhempansa luona. Jarkon tytär oli jo valmiiksi mustasukkainen isästään, ja Johannaa hän piti tunkeilijana.

– Tulin ja vein paikan isän vieressä. Halusin saada perhe-elämän järjestykseen ja sänkyyn omat lakanat. Mutta  mietin, miten saisin porukkamme toimimaan yhdessä perheenä.

Uusi perhe, uusi rooli

Kuka pesee lasten pyykit? Kuka hankkii luistimet ja atooppisen lapsen voiteet ja lääkkeet? Kuka huolehtii, että oikeat vaatteet pakataan mukaan? Aluksi vaikeita tilanteita tuli eteen viikoittain. Useimmiten syynä olivat kahnaukset miehen entisen vaimon kanssa lasten vuoroviikkoasumisen käytännöistä.

Johannaa harmitti, kun Jarkko ja hänen ex-puolisonsa olivat sopineet lasten menoista kysymättä häneltä muun perheen aikatauluista. Erityisen ikävältä tuntui, jos hän huomautti teini-ikää lähestyvän tytön laiminlyönneistä, ja Jarkko menikin lapsensa puolelle.

"Pelkäsin loukkaavani Johannaa, jos sanoisin kipakasti tämän pojalle."

Johannasta tuntui, että Jarkko suojeli lapsiaan häneltä, vaikka kyseessä oli vain arkiset erimielisyydet, kuten likapyykkien paikka. Myös Jarkko tunsi ristiriitaa uudessa roolissaan.

– Oli vastuu lapsista, mutta ei kaikkia oikeuksia. Pelkäsin loukkaavani Johannaa, jos sanoisin kipakasti tämän pojalle.

Uusperheessä uuden puolison ei pitäisi ryhtyä heti lasten kasvattajaksi. Silti moni tekee niin, sanoo perheterapeutti, toiminnanjohtaja Pekka Larkela Suomen Uusperheiden Liitosta.

– Jos joudut ojentamaan lasta, tee se yhdessä lapsen biologisen vanhemman kanssa.

Tärkeintä on sopia uuden puolison rooli perheessä – suhde toisen lapsiin – ja tehdä se lapsille selväksi. Tämä kaikki vanhempien on sanottava ääneen, kaikkien perheenjäsenten kuullessa.

– Jokaiselle pitää löytää paikka uudessa tilanteessa. Se on tärkeää puolisoiden suhteen ja koko perhedynamiikan kannalta, Larkela sanoo.

Pää jääkylmänä

Sä olet väärä isä, en mä sua usko. Tai: Isä, miksi sä et ole äidin kanssa? Lasten sanat tekevät kipeää. Silti kurjinta Jarkosta oli nähdä lasten ikävä toisen vanhempansa luo.  

– Silloin ei auta kuin pysähtyä ja selittää lapselle niin hyvin kuin taitaa syyt vanhempien eroon. Kestää pahaa mieltä, ja puhua avoimesti niin, että lapsi ymmärtää.

Kun uusperhettä perustetaan, on parasta aloittaa puhtaalta pöydältä, Larkela sanoo. Vaikka edellinen liitto epäonnistui, ero on mahdollisuus uuteen.

– Jätä mennyt taaksesi, jotta et toistaisi vanhan liiton virheitä.

Suurimmat paineet uusperhe-elämälle tulevat usein ulkopuolelta, entisiltä puolisoilta ja sukulaisilta. Perheen on ratkaistava, missä lapset viettävät lomansa ja kuka saa mennä kenenkin mummolaan. Puhumattakaan siitä, miten lasten juhlat järjestetään, ketä kutsutaan ja kuka saa tuoda mitäkin lahjoja.

– Joskus on vaikeaa pitää pää kylmänä ja oman perheen rajat selvinä. Tervettä itsekkyyttäkin tarvitaan. Vanhemmat kun joka tapauksessa syyllistyvät siitä, että heidän ratkaisunsa on muuttanut lasten elämää, Jarkko sanoo.

– On tietysti niin, että aikuiset ovat perustaneet perheen ja heitä kannustaa tuore rakkaus. Lapsille muutokset ovat vaikeampia, Johanna sanoo.

Ei meillä noin tehdä!

Johanna ja Jarkko eivät älynneet heti laatia koko porukan yhteisiä sääntöjä, ja se sai lapset kapinoimaan. Miks noi saa valvoa, ja mä en? Jarkkokaan ei aluksi ymmärtänyt, miksi tuttuja tapoja piti muuttaa. Tavoista tuli Johannan kanssa riitaa.

Lapset usein yllättyvät, ettei kaikissa perheissä olekaan samanlaista kuin mihin he ovat tottuneet. Johannan pojalla on adhd ja sen takia tarkka aikataulu ja rutiinit. Jarkon­ lapsille oli uutta, että esimerkiksi hampaat pestiin samaan aikaan joka päivä.

Johannan ja Jarkon pojat ovat niin samanikäisiä, että yhteisten sääntöjen sopiminen on ollut luontevaa. Teini-ikäisen tytön kanssa niissä on ollut enemmän neuvottelemista. Mutta kun nukkumaanmenosta ja muusta on selkeästi sovittu, kinastelua on ollut vähemmän.

Kun uusperhe on laatinut omat sääntönsä, pitää varmistaa, että kaikki perheenjäsenet ovat niistä tietoisia.

– Jälleen kerran, puhu ääneen. Niin kaikki tietävät, eikä kenenkään tarvitse olettaa, Larkela sanoo.

Kahden hengen irtiotto

Kahdenkeskiset moottoripyörämatkat. Hotelliviikonloput ja yhteiset vapaapäivät. Niistä kaikista Johanna ja Jarkko ehtivät nauttia suhteensa alkuvuosina. He halusivat vaalia onneaan. Eronneet miettivät suhdetta uuteen puolisoonsa usein syvemmin kuin ensikertalaiset ja näkevät vaivaa sen eteen.

Johanna ja Jarkko hakeutuivat pian perheen perustamisen jälkeen Uusperheiden Liiton toimintaan. Johanna oli tottunut poikansa adhd:n vuoksi käyttämään kasvatus- ja perheneuvolan palveluita, joten kynnys lähteä mukaan oli matala. Hän uskoo, että kursseilla saatu tieto on pitänyt perheen kasassa.

Tasapaino löytyi vasta, kun koko katras asui saman katon alla.

Uusperhettä ei perusteta lasten vaan parisuhteen takia. Mutta lapset ovat läsnä suhteessa koko ajan, Larkela muistuttaa.

– Kriisin tullessa joudut puntaroimaan, onko suhde niin arvokas, että olet valmis kestämään sen epävarmuuden, mikä uusperheen pyörittämiseen kuuluu.

Johanna ja Jarkko joutuivat tinkimään yhteisestä vapaa-ajasta, kun lasten vuoroviikkoasuminen päätettiin lopettaa kolme vuotta sitten. Sitä ennen pojat kokeilivat vuoroasumista kahden viikon sykleissä, jolloin Jarkon tyttärelle jäi aikaa olla sekä äitinsä luona että uudessa perheessään myös ilman pikkupoikien seuraa.

Jatkuva tuleminen ja meneminen tuntui Johannasta ja Jarkosta­ kuitenkin raskaalta, ja yhteistyö entisten puolisoiden kanssa takkuili. Tasapaino löytyi vasta, kun koko katras asui saman katon alla. Lapset tapaavat toisia vanhempiaan nyt sovitusti.

Edelleen Johanna ja Jarkko pitävät tärkeänä toistensa huomioimista. Vaikka he eivät moottoripyöräretkelle usein enää pääsekään, he rikkovat rutiineja säännöllisesti esimerkiksi käymällä ravintolassa syömässä. Puolivuosittain he tekevät kaksin pidemmän irtioton kuten pienen matkan.

– Parisuhdetta voi hoitaa vaikka kuntosalilla tai lenkillä, arkisten askareiden lomassa, Johanna sanoo.

Vihdoinkin meidän perhe

Tässä se on, meidän perhe, Johanna pysähtyi katsomaan, kun Jarkko ja kolme iloista lasta – heidän joukkueensa – kirmasivat jumppasalissa Vierumäen perheleirillä pari vuotta sitten. Samalla tavoin Jarkon rinnassa läikähti, kun sama poppoo huristi yhteisellä Kanarian-matkalla vuokra-autossa­­ kohti Las Palmasia.

Heidän porukkansa, yhtä joukkoa. Kotoisia yhteenkuuluvuuden hetkiä perhe kokee entistä useammin arkenakin, esimerkiksi illallispöydän äärellä nyt 15-, 10- ja 9-vuotiaiden lasten kanssa.

Uusperheen hioutuminen kestää neljästä seitsemään vuotta. Takapakkeja on koettu, ja niitä on vielä edessä, uskoo Johanna. Hänestä uusperhe on kuin palapeli, joka pannaan pussiin, sekoitetaan ja kootaan uudestaan.

– Juuri kun alkaa näyttää valmiilta, jokin pala liikahtaa ja sekoittaa taas kaiken.

Uusperheessä on paljon hyvää. Jos lapset ovat joutuneet kokemaan vanhempiensa riitaisan eron, uusperheessä he saavat ehkä kokea turvallista ja rakastavaa perhe-elämää, nähdä aikuiset toimivassa parisuhteessa. Uudet sisaruksetkin ovat usein plussaa.

– Se vaikuttaa lapsen arvomaailmaan ja auttaa ymmärtämään, kuinka ihmissuhteet ovat tärkeitä. Ja kun arki rullaa, parisuhteelle jää tilaa kukoistaa, Larkela­ sanoo.

Uusperhettä suunnittelevalle Johanna antaa neuvon: ole oma itsesi ja ota vastaan kaikki ihana ja vähemmän ihana. Suklaatahraiset lakanat ovat hänelle enää kaukainen muisto. Onnenhetki voi tulla puolison lapsen hyväksyvästä katseesta. Tai iltahetkestä väsyneenä puolison kainalossa: meillä on sentään toisemme ja lapset.

Meidän Perhe 2/2015

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Parhaimmillaan uusperhe tuo lasten elämään lisää rakastavia aikuisia, selvisi Meidän Perheen kyselystä.

Luottamusta molemmille

”Tulemme kaikki aikuiset hyvin toimeen. Saan kohdella toisen lasta kuin omaani ja siihen luotetaan. Se tuo rauhan äitipuolen rooliin.”

”Tyttäreni on ottanut mieheni "omakseen", pitää hänestä ja on erittäin kiintynyt häneen. On sanonut rakastavansa häntä kuten minua ja isäänsäkin.”

”On ollut ihanaa kun olen saanut miehen lapsien luottamuksen. Oma tyttöni sai yhteen muuton myötä kaksi sisarusta.”

Läheiset välit 

”Yhteiset höpsöttelyhetket. Kun koko porukka on kutituskilpailua tai tyynysotaa ja kaikki nauravat poskensa kramppiin. Minusta on ihanaa, kun puolisoni esiteini hakeutuu seuraani ja jutellaan tyttöjen juttuja. Ja on hellyttävää katsoa, kun oma pieneni osoittaa kiintymystä puolisolleni, halaa ujosti tai hipsuttaa partaa.”

”Kärsimme mieheni kanssa pitkään lapsettomuudesta, ja tuolloin ajattelin, että jos emme saa yhteisiä lapsia, niin onhan minulla nämä bonuslapset. Lapsettomuusvuodet vahvistivat suhdettani mieheni lapsiin.”

”Lapsi on saanut elämäänsä uusperheen kautta myös uudet isovanhemmat.”

”Mies puhuu molempien lapsista meidän lapsina.”

Parasta on yhteinen arki

”Kaikki aikuiset hoitavat kaikkia hommia, kun syödään yhteisestä jääkaapista – silloin kaikki muukin on yhteistä.”

”Arjen jakaminen ja toistemme tukeminen.”

”Elämäni mieheni ja tyttäreni kanssa on joka päivä ihanaa.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusperheen aikuiset muuttavat yhteiseen kotiin rakastumisen huumassa. Miten auttaa lapsia sopeutumaan uuteen arkeen?

1. Puhukaa toisillenne

Puhuminen on tärkeää kaikissa perheissä, mutta etenkin uusperheissä, joissa on paljon liikkuvia osia. Keskustelut auttavat myös reiluuden ilmapiirin rakentamisessa.

2. Kuuntele lasta

Lapset eivät tietenkään tee päätöksiä aikuisten asioissa, mutta auttaa paljon, jos lasta kuunnellaan häntä koskevissa käytännön asioissa: esimerkiksi, millaisen sängyn hän haluaa uuteen yhteiseen kotiin. Kuuntelu on osa lapsen tunteiden huomioon ottamista.

3. Anna lapselle tilaa

Uusperheen aikuiset muuttavat yhteiseen kotiin rakastumisen huumassa. Lapsi ei usein ole asiasta yhtä innoissaan. Lasta ei voi pakottaa tykkäämään uusista perheenjäsenistä, vaan tutustumiselle on annettava aikaa.

4. Tehkää asioita yhdessä

Koko perheen yhteiset harrastukset tai vaikka yhteinen iltapalahetki auttavat parantamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta perheessä.

Neuvot antoi pari- ja perheterapeutti Kirsi Heikinheimo.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.