Isoset – Suomen suurin maallikkoliike!

Isoset ovat Suomen suurin maallikkoliike

Rippikoulu on tärkeä osa suomalaista nuorisokulttuuria. Vuonna 2011 rippikoulun kävi 53 428 alle 18-vuotiasta. Rippikoulu tavoitti 15 vuotta täyttävistä 83 prosenttia.

Uskonnollisesti sitoutumattomilla Prometheus-leireillä käy vuosittain 900–1000 nuorta. ja heistä noin 30 prosenttia on kirkon jäseniä. Rippikoulun käyminen ei siis estä osallistumasta Prometheus-leirille. Samoin rippikouluun voi tulla, vaikka ei kuuluisi kirkkon.

Kun rippikoulua käyvien 15-vuotiaiden lukumäärään lisätään 16–17-vuotiaat ja aikuiset, rippikoulun kokonaistavoittavuus on 86,2 prosenttia.

– Eurooppalaisessa mittakaavassa suomalainen rippikoulu tavoittaa poikkeuksellisen paljon kansalaisia, vaikka rippikoulun käyminen on täysin vapaaehtoista, kertoo rippikoulutyöstä vastaava työalasihteeri Jarmo Kokkonen Kirkkohallituksesta.

Rippikoulu tavoittaa tytöt ja pojat yhtä hyvin, ja sen maine nuorten keskuudessa on hyvä.

Sosiaalinen paine rippikoulun käymiseksi on viime vuosikymmeninä pienentynyt, mutta suosiota se ei ole laskenut. Rippikoulutkin ovat muuttaneet muotoaan. Teema- ja harrastusrippikoulut, kuten vaellusriparit, ovat yhä yleisempiä. Yhdeksän kymmenestä rippikoulusta sisältää keskimäärin kahdeksan vuorokauden pituisen leirijakson.

Rippikoulu tuo oikeuksia

Yksi syy riparin suosioon ovat sen tuomat oikeudet, joista tunnetuin on oikeus kirkolliseen vihkimiseen. Vihkimiseen riittää rippikoulu, konfirmaatiota ei tarvita.

– Rippikoulun ja isostoiminnan merkitys myös nuorten mielenterveyden vaalijana ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisijänä on mielestäni kiistaton, Jarmo Kokkonen sanoo.

Myös kirkon tarjoama isostoiminta on hyvin suosittua. Vuonna 2011 isoskoulutukseen osallistujia oli noin 25 000. Heistä isosina toimi lähes 16 000. Isoset toimivat rippikouluissa ryhmänjohtajina, järjestävät ohjelmaa ja pitävät hartauksia.

– Isoset on Suomen suurin maallikkoliike. Noin kolmasosa rippikoulun käyvästä ikäluokasta toimii vapaaehtoisena vertaisohjaajana, Kokkonen sanoo.

Rippikoulusuunnitelman lähtökohtana ovat nuorten aidot elämänkysymykset, joihin etsitään vastauksia luterilaisesta perinteestä käsin. Esimerkiksi oikeudenmukaisuus ja lähimmäisenrakkaus ovat rippikoulun keskeistä sisältöä. Yhä tärkeämmiksi pohdittaviksi ovat nousseet sellaiset asiat kuin suhde vanhempiin, ystäviin, omaan sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen sekä vastuu luomakunnasta.

Muista myös netin lastenkirkko

Ennen ripari-ikää voi käydä esimerkiksi lastenkirkossa. Netissä toimiva Lastenkirkko.fi järjestää pääsiäisen aikaan runsaasti erilaisia virtuaalitilaisuuksia, joista ovat vastuussa seurakuntien työntekijät. Lastenkirkon videoseinillä, tarinalaatikoissa ja jukeboksissa on pääsiäisestä kertovia videoita, lauluja ja tarinoita.

Esimerkiksi pääsiäispäivänä 8.4. voi katsoa ja kuulla Ilon konserttia, ja kiirastorstaina on vuorossa pääsiäisvaellus.

– Lastenkirkko.fi on muutaman klikkauksen päässä. Se on hyvä kohtaamispaikka lapsille, jotka eivät muuten osallistu seurakunnan toimintaan, hankekoordinaattori Katri Saarela sanoo.

Lastenkirkossa seikkaillaanyli  seurakuntarajojen. Toiminta on samankaltaista kuin oikeassa seurakunnassa. Virtuaalitilaisuuksia on elävöitetty lapsia kiinnostavilla elementeillä.

Lastenkirkko.fi on virtuaalinen kirkko, joka edellyttää sisäänkirjautumisen.

 

Vierailija

Rippikoulu pitää pintansa

itse olen isosena ollut. Musta riparilla oli niin hauskaa (vaikka oppitunnit jeesuksineen ei ollut mitään kamalan mukavia), että halusin kokea riparin uudestaan. "kouluttauduin" myös superisoseksikin vaikka sitten enää toista kertaa en superina mennyt leirille. meillä oli mukava isos porukka ja kerran viikossa illalla käynti isoskoulutuksessa oli mukavaa ja koulutusleirit olivat hauskoja. Ja niin meille ei maksettu mitään palkkaa, päinvastoin rahaa meni niihin isoskoulutus leireihin.
Lue kommentti
Moi! Mitä te teette? Kuva: iStockphoto

”Kurkin seksin aikana ovelle, ettei kukaan lapsista vain seiso siellä”, kolmen lapsen äiti tunnustaa.

”Nyt ymmärrän, mistä pimeässä ja peiton alla -myytti on lähtöisin. Lapsiperheestä”, kertoi 39-vuotias kahden lapsen äiti sen jälkeen, kun hänen nuorimmaisensa tassutti vanhempien makuuhuoneeseen kesken seksin.

Sen jälkeen ei tehnyt enää mieli pitää valoja päällä. 

Seksi pikkulapsiaikanakin on kuitenkin mahdollista, vaikkakin harvoin kovin spontaania. Kun arki ja ylimääräiset silmäparit kotona asettavat rajoituksensa aikuisten keskinäiselle kanssakäymiselle, tarvitaan vinkkejä heiltä, jotka asiasta tietävät: pienten lasten vanhemmilta. 

1. Tarjoa ruutuaikaa. 

”Kun lapsemme olivat pienempiä, heidät sai tehokkaasti naulittua puoleksi tunniksi ruudun ääreen pistämällä Muumit pyörimään. Edelleen, kun kuulen ohjelman tunnusmusiikin, mieli vaeltaa seksiin.” Nainen, 28, kolme lasta

2. Luota lukkoon.

”Lukittava makkarin ovi on ihan ehdoton. Lapsetkin tietävät, että äiti ja isä laittavat välillä oven lukkoon, kun haluavat jutella rauhassa keskenään.” Nainen, 37, kolme lasta

3. Mene saunaan. Tai ”saunaan”.

”Kylpyhuoneen ovessa on lukko, joten lasten hereillä ollessa harrastamme seksiä siellä. Ilmoitamme menevämme kahdestaan päiväsaunaan – tai vain 'satumme' yhtä aikaa suihkuun. Kun laittaa suihkun täysillä valumaan, ei tarvitse olla edes ihan hipihiljaa.” Nainen, 38, kaksi lasta 

4. Muista kuuloetäisyys.

”Seksiä harrastetaan vain, kun lapset ovat nukkumassa, ja silloinkin eri kerroksessa kuin lastenhuone on. Portaiden narahtelu paljastaa yössä vaeltelijat, joten meille jää aina aikaa teeskennellä, että katseltiin tässä vain telkkaria… Se toimii, jos kylpytakki on käden ulottuvilla.” Nainen, 38, kaksi lasta

5. Odota iltaan.

”Minun on vaikea antautua seksin vietäväksi, jos lapset katsovat seinän takana Pikku Kakkosta. Se tunne, että lapset saattavat tulla koska vain, ei kiihota. Siksi meillä on seksiä lähinnä iltaisin lasten jo nukkuessa tai jos lapset eivät ole jostain syystä kotona. Iltaisinkin kurkin seksin aikana ovelle, ettei kukaan lapsista seiso siellä tuijottamassa häkeltyneenä.

Ikimuistoisimmat kokemukset liittyvät siihen, kun melkein laukeamisen hetkellä lapsen kuulee oksentavan viereisessä huoneessa. Lapsiperheessä todella mennään tunnelmasta toiseen sekunnissa.” Nainen, 42, kolme lasta

Vierailija

Naiset kertovat: Mene ”saunomaan” ja 4 muuta keinoa, miten seksi pikkulapsiperheessä onnistuu varmimmin

Meillä on neljä lasta, nyt jo koululaisia ja teini-ikäisiä. Heidän ollessaan pieniä harrastimme mm. naapureiden kanssa "vaihtokauppoja" eli lähetimme lapset naapuriin tai he omansa vastavuoroisesti meille. Siinä tunnissa jolloin vauva ja taapero päiväunilla sekä isot lapset naapurissa ehti nauttia vähän pidemmälläkin kaavalla. Toinen suosikki oli viikonloppuaamujen lastenohjelmat. Lapset istuivat kuin nakutettuna television äärellä puolisen tuntia. Siinä hiljaa peiton alla lusikka-asennossa...
Lue kommentti
Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni. Kuva: Satu Kemppainen.

Miksi taaperoimetys aiheuttaa hämmennystä ja hävettää?

Olen imettänyt kolmesti. Kaikki kolme lasta ovat saaneet maitoa myös muualta kuin rinnoistani. En suunnitellut imetysteni pituutta tai tapaa. Jokaisen lapsen imetyksestä olen oppinut jotakin.

Ensimmäisen lapsen kanssa, voi taivas, yli kymmenen vuotta sitten, imetys oli kamalaa. Suihkin suihkutisseillä maitoa kahvilassa vieraisiin pöytiin. Lapseni oli tukehtua maitotykkieni laukauksiin. Rinnat paisuivat liiasta pumppauksesta äärirajoille. Kyllä, liivikaupasta loppuivat koot kesken. Myönnän, että sulkeuduin vauva-aikana kotiin, koska en halunnut yleisöä maitosodalleni. Sota kesti lähes vuoden, ja olin onnellinen, kun se loppui.

Lapseni oli tukehtua maitotykkieni laukauksiin. Kyllä, liivikaupasta loppuivat koot kesken.

Toisen lapsen kanssa osasin laittaa tissini kuriin ajoissa. Kun imetys ei ollut jatkuvaa taistelua, se todella oli käsittämättömän vaivatonta. Yhtäkkiä imettäminen puistonpenkillä, appiukon vieressä tai vaikka lätkämatsissa tuntui helpolta. Silti imetin tätä lasta lyhyemmän ajan kuin esikoista, vain kahdeksan kuukautta, koska lapsi itse halusi niin. Ja minäkin halusin.

Kolmas lapseni ryömi heti synnytyksen jälkeen rinnalleni. Hän rakasti olla rinnalla, ja minä rakastin vain katsella häntä. Yhtäkkiä minulla ei ollut kiire minnekään. En huomannut mitään rasittavia tiheän imun kausia, vaan antauduin imetykselle. Olin valmis tasaamaan hengitykseni, rentoutumaan. Kuin huomaamatta lapseni täytti vuoden, ja hups, olinkin taaperoimettäjä.

Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni.

Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni. Olenko se todella minä?

En ollut koskaan ajatellut imetyksen maksimipituutta, mutta en nähnyt itseäni taaperoimettäjänä. Lapsi oli täyttänyt maagisen yhden vuoden, ja yhtäkkiä leppoisa imetyshetki vaihtui salakähmäiseen pälyilyyn. Päässäni takoi: Miten tähän tultiin? Lapsi varmaan roikkuu rinnalla vielä kouluikäisenäkin! Rajoittaako tämä vapauttani? Miksi en osaa lopettaa?

Kun joku kysyi, että imetinkö vielä, vastasin kaarrellen, että juu, mutta lopettelemassa ollaan, on tuo lapsi vain vähän tissin perään. Oikeasti me molemmat olimme tissin perään. Olimme koukussa hetkeen, jossa saatoimme unohtaa päiväkodin, työt ja vanhempien sisarusten käninän, ja vain tuijottaa toisiamme, olla lähellä. Toki poika saattoi olla koukussa itse tuotteeseenkin.

Päässäni takoi: Miten tähän tultiin? Lapsi varmaan roikkuu rinnalla vielä kouluikäisenäkin! Miksi en osaa lopettaa?

Minusta oli tullut kaappi-imettäjä. Niin syvään minussa oli kirjoitettu, että taaperoimetys on jotenkin outoa. Tunnen edelleen sitä kohtaan ristiriitaa. Mikä saa minut ajattelemaan niin? THL:n imetyssuositus on vuosi ja WHO:n kaksi vuotta. Kukaan ei kauhistellut tai pilkannut, vaikka imetin taaperoa.

Jokaisella meillä on omanlaisensa äiti-identiteetti. Lapsen kasvatus ja siihen liittyvät valinnat ovat jatkuvaa identiteetin vahvistamista. Taaperoimetys ei kuulunut minun identiteettihorisonttiini, ja oli siksi kipukohta.

Tiedän, etten ole ainoa kaapissa imettänyt. Tiedän äitejä, jotka kipuilevat pitkäksi venyneen imetyksen kanssa kuukausia, koska omat ja ulkopuolen odotukset ovat ristiriidassa. Ja sitten tiedän äitejä, jotka pystypäin imettävät tai ovat imettämättä juuri niin kauan tai vähän aikaa kuin itseä ja lasta huvittaa. Te olette esikuviani!

Mutta meille epävarmoille äideille sanoisin: Imetystaipaleesi pituus on sinun oma, yksityinen asiasi. Siinä ei ole mitään hävettävää.