Virvonta jakaa mielipiteet. Lue, millainen on virpomisen etiketti.

Virvonta on terveyden ja onnen toivotus – tai sunnuntaiaamuna ovikelloa renkuttava lapsilauma, joka vaatii ventovierailta karkkia.
Monen lukijan perheessä virpominen on odotettu kevään merkki. Melkein yhtä moni kuitenkin toivoo, ettei oma ovikello sunnuntaina soisi.
Meidän Perhe keräsi netissä mielipiteitä virpomisesta. Ohjeet onnistuneeseen virpomiseen löytyvät jutun lopusta.

Rakas leikki...

Monilla paikkakunnilla virpomiseen kuuluu noita-asu – ja ainakin kauniiksi koristeltu oksa.
– Virpominen on ihana perinne! Haemme pajunoksat koko perheen voimin, ja lapset valmistelevat oksat ja noita-asut huolella, yksi Meidän Perheen nettisivujen kommentoija sanoo. Perheen isommatkin lapset osallistuvat leikkiin ja lähtevät virpomaan pikkusisarusten mukana.
– Lapseni rakastivat tätä perinnettä. Nyt, kun he ovat aikuisia, otan mielelläni vastaan uuden sukupolven virpojat ja hankin heille pääsiäismunia palkaksi, kertoo toinen äiti.

... Vai kerjäämistä?

Moni sen sijaan pitää virpomista kerjäämisenä.
– Virpomien on riesa. Vieraita lapsia juoksee ovella, ja jos ei ole tarpeeksi hyvät tarjoilut, haistatellaan. Pihalle heitellään karkkipaperit, toteaa yksi kommentoija.
– En anna lasteni virpoa. Koen sen kerjäämisenä, sanoo toinen.
Ne jotka pitävät virpomista riesana, eivät avaa ovea – tai jopa pakenevat palmusunnuntaita mökille. Omat lapset eivät kinu virpomista, jos tarjolla on kivempaa tekemistä.
– Meillä sattuu yleensä uimahallireissu palmusunnuntain aamupäiväksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vieraille oville

Useimmat lapset virpovat tuttujen luona: esimerkiksi isovanhempien, kummien, naapureiden ja toisten lapsiperheiden. Monet vanhemmat ihmettelevät vierailla ovilla kiertäviä virpojia.
– En uskaltaisi päästää lapsia kiertelemään ovelta ovelle. Sitä paitsi tuntemattomia ei ole tapana virpoa, eikös se ole ahneutta.
Ristiriitaisia tunteita aiheuttaa, jos virpomaan tulevat oman lapsen kiusaajat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vitsa sulle, makkara mulle

Rahan antaminen ei Meidän Perheen lukijoiden mielestä kuuluu virvontaan. Mieluisin palkinto on suklaamuna tai jokin muu pieni makeinen. Pienet rusinarasiat ja hedelmät ovat myös hyviä – ainakin virpojien vanhempien mielestä.
Tosin palkaksi on saatu myös pötkö lauantaimakkaraa.

Perinteiden sekoitusta

Vanha itäsuomalainen tapa on toivottaa virpomalla siunausta, eikä siihen kuulu noita-asu. Länsi-Suomessa taas on pukeuduttu trulleiksi ja kierrelty talosta taloon.
Nykyinen virpominen on perinteiden sekoitus, eikä yhtä oikeaa tapaa ole. Monilla paikkakunnilla palmusunnuntain asuissa on nähty vaikutteita yhdysvaltalaisesta halloweenista. Joitakin tämä ärsyttää – mutta eniten kuitenkin ärsyttävät kiukkuiset aikuiset.
– Joskus meidän aikuisten pitää ajatella asioita hyvällä, onhan kyse lapsista. Maailmaan mahtuu paljon suurempaa pahaa kuin pienet ja vähän isommatkin pääsiäisnoidat!

Virpomisen etiketti: 10 ohjetta

  • Hae pajunoksat syrjäiseltä paikalta ja taita oksat siististi. Älä revi oksia pihoilta tai portinpielistä.
  • Näe vaivaa oksien koristelussa. Vanhemmat auttavat lapsia vähintään tarvikkeiden hankinnassa.
  • Virpoja pukeutuu esimerkiksi noidaksi, kissaksi, pupuksi tai muutoin teemaan sopivasti – tai vain siisteihin vaatteisiin, miten paikkakuntasi tapa on. Havujen heiluttelu verkkariasussa ei käy virpomisesta.
  • Sovi lapsen kanssa, missä saa virpoa. Hyvä sääntö on, että virpoa saa vain tutuille: esimerkiksi kummeille, isovanhemmille, naapureille ja tutuille perheille.
  • Vanhemmat voivat sopia virpomisesta ennakkoon. Leikki on turvallinen ja hauska, kun virpojat otetaan hyvin vastaan.
  • Jos ovea ei avata, ovikelloa ei saa soittaa monta kertaa. Vauvaperheet eivät halua pimpotusta päiväuniaikaan, eivätkä vuorotyöläiset herätä virvontaan.
  • Virpojat kysyvät, saako virpoa.
  • Virpojat antavat koristellun vitsan ja saavat pienen palkkion.
  • Kiitos ja hyvän pääsiäisen toivotus kuuluvat asiaan molemmin puolin.
  • Virpojat eivät heitä karkkipapereita maahan.
Vierailija

Kyllä tekis mieli itkeä, kun näitä kommentteja lukee.. Hartaasti toivon, ettei teillä, hyvät kommentoijat, ole vielä omia lapsia. Ja toivottavasti ei ennen asennemuutosta tule olemaankaan!

Itselle on lapsuudesta jäänyt ihanan lämpimiä muistoja virpomisesta, sillon kierrettiin kyllä koko naapurusto ja mahdollisesti pidempäänkin, niin kiersivät lähes kaikki kulmakunnan mukelot. 

En voisi koskaan kuvitella kieltäväni virpomista lapsiltani sitten joskus, kun heitä saan. Ihana pääsiäisperinne, joka on näköjään kuolemassa kommentoijien kaltaisten "hiekkapi**ujen" takia.

Nytkin olen ostanut lähipiirin lapsien varalta pääsiäiskarkkeja, tervetuloa vaan virpojat tänne, en sentään ole niin itserakas ilonpilaaja, että yhtenä päivä vuodessa en kestäisi ovikellon pirinää ja sitä kymmentä tai kahtakymmentä euroa, mikä karkkien hankintaan menee!

(Niin, ja siis olen nainen, 24 vuotta)...

Vierailija

Juu kyllä virpominen kannattaisi tehdä tutuille, eikä ventovieraille.. Jäisi varmaan lapsillekkin paremmat muistot. Itseä ärsyttää mukulat, jotka tulevat koristelemattomien risujen kanssa ilman mitään panostusta ja luulevat saavansa vielä karkkia siitä hyvästä -.-

Sisältö jatkuu mainoksen alla