Suomalainen Larissa asuu perheensä kanssa Ranskan Yonnessa. Elias-poika on kuvassa kymmenen kuukauden ikäinen ja käynyt yli puoli vuotta perhepäivähoitajalla. Kuva: Larissan kotialbumi
Suomalainen Larissa asuu perheensä kanssa Ranskan Yonnessa. Elias-poika on kuvassa kymmenen kuukauden ikäinen ja käynyt yli puoli vuotta perhepäivähoitajalla. Kuva: Larissan kotialbumi

Aluksi Larissasta tuntui haikealta ajatella, että esikoinen aloittaa koulun niin pienenä. Mutta Elias on muutoksesta itse innoissaan. 

Kamalaa, kun hän on pieni! Tämä ajatus pyörii monen vanhemman mielessä, kun lapsi aloittaa koulun. Larissalle, 29, esikoisen koulun aloitus oli vielä hiukan kovempi paikka: Larissan poika Elias täyttää vasta kolme. 

Larissa on asunut Ranskassa kymmenen vuotta. Hän muutti maahan opiskelemaan ja tapasi siellä miehensä Hadrienin. Nyt perhe asuu Yonnessa Chablis-viinialueen kupeessa.  

Huhtikuussa Larissa ja muut vuonna 2016 syntyneiden lasten vanhemmat kokoontuivat Champs-sur-Yonnen kaupungintalolle ilmoittamaan lapsiaan kouluun. Mukaan piti varata kaksi asiaa: rokotustodistus ja vakuutustodistus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ranskassa oppivelvollisuus alkaa jo kolmevuotiaana. 

Ranskassa lasten rokotusohjelmaan kuuluu 11 pakollista rokotusta, muun muassa vihurirokkoa, sikotautia ja jäykkäkouristusta vastaan. Jos jokin pakollisista rokotuksista puuttuu, se voi olla este koulun aloittamiselle. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vakuutustodistus puolestaan takaa sen, että lapsella on oma vakuutus muun muassa tapaturmien varalta. Toisin kuin Suomessa, Ranskassa koulut eivät vakuuta oppilaitaan. 

Ranskassa oppivelvollisuusikä on aiemmin ollut kuusi vuotta. Kuitenkin valtaosa ranskalaisista lapsista on aloittanut jo kolmevuotiaana koulun, maternellen, vaikka se ei ole ollut pakollista. Lakimuutos oppivelvollisuuden ikärajan madaltamisesta hyväksyttiin tämän vuoden keväällä, ja nyt maternelle on pakollinen kaikille kolme vuotta täyttäville lapsille.

Ei vielä iso koululainen

Suomessa koulun aloitus merkitsee usein ensimmäisiä itsenäisyyden askelia: omia avaimia, kulkemista itse kouluun ja omaa puhelinta. Ranskassa se ei ole samanlainen virstanpylväs. 

– Kyllä mekin ostamme Eliakselle uuden repun ja sisätossut kouluun. Mutta tunnelma on vähän sama kuin jos lapsi aloittaisi uuden kerhon tai muskarin, Larissa kertoo. 

Kolmevuotiaat harjoittelevat koulussa numeroita, kirjaimia ja yhteistyötaitoja. 

Syy, miksi maternellesta puhutaan kouluna eikä esikouluna on se, että lapsilla on opettajan vetämiä oppitunteja aamuyhdeksästä kolmeen. Tunneilla opetellaan kirjaimia, numeroita, yhteistyötaitoja ja sitä, että lapsi osaa istua omalla paikallaan ja kuunnella ohjeita. Niitä asioita, jotka ovat peruskoulun aloittavalle tärkeitä. Kunnon koulu läksyineen alkaa kuusivuotiaana. 

Maternellen alkaessa on jo yksi asia, joka kolmevuotiaalla pitäisi olla hallussa. 

– Opettajat toivovat, että lapsi olisi oppinut kuivaksi. Opettajan työtehtäviin kuuluu vain opetus, eivätkä he auta lasta käymään vessassa tai pukemaan. Tätä varten luokassa on yksi avustaja, mutta hän ehtii auttamaan vain muutamaa luokan kahdestakymmenestä lapsesta, Larissa kertoo. 

Ranskassa kouluviikko on nelipäiväinen. 

Kuuden tunnin koulupäivät saattavat kuulostaa leikki-ikäiselle pitkiltä. Koulupäivän katkaisee kuitenkin kahden tunnin lounastauko, jolloin lapset useimmiten haetaan kotiin syömään. Lapsi voi myös syödä koululla, mutta tällöin kouluruuasta pitää maksaa. Keskiviikkoisin koulua ei ole ollenkaan.

Elias aloittaa syksyllä julkisessa koulussa, joka on ilmainen. Koulun lisäksi lapset käyvät iltapäiväkerhossa, josta ranskalaiset vanhemmat puhuvat nimellä aktiviteettikeskus. Keskus on koulun yhteydessä, ja lapsen voi viedä sinne ennen ja jälkeen koulupäivän, jotta vanhemmat voivat tehdä normaalia kahdeksan tunnin työpäivää. 

Toiminta kerhossa käynnistyy aamulla puoli kahdeksan ja loppuu puoli seitsemän. Toiminnasta maksetaan noin viisi euroa päivässä. Lapsen voi viedä aktiviteettikeskukseen myös keskiviikkona. 

Äidin ja lapsen symbioosi katkeaa varhain

Rahallisesti koulun aloitus saattaa olla monelle perheelle helpotus, sillä Ranskassa lapsi viedään yksityiselle perhepäivähoitajalle ennen kolmea ikävuotta. Perhepäivähoitaja saa itse määritellä taksansa. Larissan perheen kohdalla maksettavaa jäi kuukaudessa 150 euroa, sillä osan perhepäivähoitajan maksusta voi vähentää paikallisen Kelan eli Cafin kautta. 

Vaikka Elias tuntui Larissan silmissä aluksi kovin pieneltä aloittamaan koulun, haikeuteen auttaa se, että Elias on itse hyvin innoissaan menossa kouluun. Päivittäinen erossa olo lapsesta on muutenkin tuttu juttu: Elias oli kolme kuukautta, kun Larissan äitiysloma loppui ja vauva meni hoitoon. 

”Aluksi tuntui pahalta jättää pieni vauva hoitoon.”

– Aluksi tuntui pahalta jättää niin pieni vauva. Mutta toisaalta kun mietin, niin ehkä lapsen hoitoon jättäminen olisi ollut vielä hankalampaa silloin, jos lapsi olisi ollut isompi ja ymmärtänyt enemmän, Larissa pohtii. 

Nyt Larissa odottaa perheeseen toista poikaa, jonka laskettu aika on joulukuussa. Toisen lapsen synnyttyä Larissa on ajatellut olevansa kotona vähän pidempään kuin esikoisen kanssa. Se auttaa arjessa paljon, myös pienen koululaisen kanssa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla