Lapsiperheet köyhtyvät. Kuva: Snapstock.io
Lapsiperheet köyhtyvät. Kuva: Snapstock.io

Mikä saa vanhemmat väsymään ja lapset oireilemaan? Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore lähettää päättäjille terveisiä.

Mikä saa vanhemmat väsymään ja lapset oireilemaan? Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore lähettää päättäjille terveisiä.

"Tasa-arvoinen hyvinvointiyhteiskunta takaa parhaiten perheiden, lasten ja nuorten hyvinvoinnin. Peruspalvelut ovat tässä avainasemassa, eikä niiden tasoa saa enää huonontaa.

Laatu ja saavutettavuus on taattava erityisesti perheiden kannalta keskeisissä palveluissa: neuvolat, päivähoito, koulu, perusterveydenhuolto mukaan lukien kouluterveydenhuolto, kotipalvelu sekä lasten ja nuorten vapaa-ajan palvelut. Jos näihin panostetaan kunnolla, paine kalliisiin erityispalveluihin vähenee.

Täytyy kehittää kuntien ennaltaehkäiseviä palveluita, lisätä niiden resursseja ja pitää kiinni niiden laadusta. Matalan kynnyksen palveluissa täytyy huomioida seksuaaliterveys, nuorten tasapainoisen kasvun edellytykset, vanhemmuuden ja parisuhteiden tukeminen.

Lapsiköyhyyden lisääntyminen on kansallinen häpeä, joka kertoo yhteiskunnan eriarvoistumisesta. Köyhyys keskittyy yksinhuoltajaperheisiin, monilapsisiin perheisiin sekä nuoriin lapsiperheisiin. Köyhyys johtuu osittain työttömyydestä, mutta osittain se on myös perusturvan jälkeenjääneisyydestä johtuvaa.

Täytyy:

  • katkaista sosiaaliturvan jälkeenjääneisyys–kehitys, joka lisää lapsiperheköyhyyttä.
  • edistää perheille suunnattuja matalan kynnyksen ennalta ehkäiseviä palveluita ja palauttaa koti- ja perhepalveluita osana kuntien palvelutarjontaa
  • edistää monilapsisten perheiden hyvinvointia verotuksen lapsivähennyksellä, lapsilisien korotuksilla ja lapsiluvun huomioonottamisella asumistuen määrässä
  • edistää yksinhuoltajaperheiden hyvinvointia palauttamalla yksinhuoltajien verovähennys verotukseen, ottaa käyttöön erityislapsilisä sekä osittainen hoitorahan korotus yhden vanhemman perheille.

Perheitä ei saa unohtaa

"Perheystävällinen työkulttuuri edistää perheiden jaksamista. Perheiden huomioonottamista tarvitaan kaikissa elämänvaiheissa ja erityisesti pikkulapsiperheissä ja lasten murrosikävaiheessa. Työn ja perhe-elämän nykyistä joustavampi yhteen sovittaminen on toteutettava.

Perhevapaista aiheutuvien kustannusten tasapuolinen jakaminen eri työnantajien kesken on toteutettava. Perheen arki, lastenhoito ja – kasvatus jäävät vieläkin enimmäkseen naisten vastuulle, vaikka isät ovat aiempaa kiinnostuneempia vanhemmuudesta. Yksinhuoltajien mahdollisuus toteuttaa vastuullista vanhemmuutta niin taloudellisesti kuin ajankäytöllisesti on turvattava.

Vanhemmuutta on arvostettava ja tuettava. Vanhemmat tarvitsevat sosiaalisen ja taloudellisten tuen lisäksi entistä enemmän tukea vanhemmuustaitoihin. 2000–luvun vanhemmuus on jo monilta osin jaettua isän ja äidin kesken. Isät haluavat osallistua yhä enemmän perheen arkeen.

He tarvitsevat kuitenkin kannustusta ja taitoja isyytensä tueksi. Aivan liian usein isä on etävanhempi, jonka suhde omiin lapsiin katkeaa tai jää heiveröiseksi. Tätä kehitystä on pyrittävä muuttamaan."

Tukea vanhemmille

"Tukiverkkojen puute aiheuttaa haasteen vanhempien jaksamiselle. Yksinäisyys ja omien voimavarojen vähentyminen aiheuttavat helposti eristäytymistä ja masentuneisuutta. Mielenterveys- ja päihdepulmat kytkeytyvät helposti toinen toisiinsa, kuten myös perheväkivalta.

Parisuhdetta sekä vanhempien voimavaroja tukemalla ajoissa ja riittävästi on mahdollista vahvistaa vanhempien positiivisia tapoja selviytyä perhe-elämään kuuluvista pulmista.

Erityisesti uusperheet ja etävanhemmat tarvitsevat tukea vanhemmuuden roolien vahvistamiseen. Toisaalta vanhemmat, joilla on erityistä huolenpitoa vaativia, esimerkiksi sairaita tai vammaisia lapsia, tarvitsevat apua jaksamiseen.

Onnellinen perhe-elämä ja kaikkia perheen osapuolia rakentava koti-ilmapiiri muodostuu kaikissa perheissä elämän eri osa-alueiden tasapainosta. Vanhemmilla tulee olla mahdollisuus huolehtia omasta hyvinvoinnistaan, parisuhteestaan, työ- ja perhevelvollisuuksien tasapainosta sekä sosiaalisista suhteista."

Turvallinen aikuinen jokaiselle nuorelle

"Nuorten hyvinvointi edellyttää sitä, että nuoren kasvu- ja elinympäristö on turvallinen ja se tukee nuoren elämänhallinnan halua ja taitoja. Sosiaalisten- ja terveyserojen kasvun aiheuttaminen nuorten kohdalla on paha juttu, harkitsematonta ja kauaskantoisesti kielteisesti vaikuttavaa politiikkaa.

Nuorten ongelmat ovat monenlaisia ja usein ne ovat kasautuneita. Niitä ovat mm. yksinäisyys, mielenterveys-, itsetunto–ongelmat, kulttuuriset ristiriidat, ylivelkaantuminen ja päihteiden käyttö sekä väkivalta. Huolena on nuorille kohdistettujen perus- ja ennaltaehkäisevien sekä korjaavien palveluiden riittämättömyys.

Jokaisella nuorella on oltava turvallinen aikuinen ja myönteistä kehitystä edistävä elinympäristö. Täytyy vahvistaa perheiden, vanhempien ja ammattilaisten tietoja ja taitoja nuoren kehityksen tukemiseksi. Täytyy pitää huolta kouluterveydenhuollon laatuvaatimusten ja tarvittavien resurssien toteutumisesta."

Lue myös artikkelit: Vahvista murrosikäisen itsetuntoa ja Vahvista leikki-ikäisen itsetuntoa

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

MeToo

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Uikkarisääntö muuten hyvä, muttei valmista kohtaamaan aikuista, joka äkkiä tunkee limaisen kielensä esiteinin suuhun. Kertokaa siis myös, että pussailuunkin pitää olla aina lupa. Ja ettei kaikille tarvitse olla kohtelias. Ja että jos vähänkin epäilyttää, äkkiä mäkeen, soitto aikuisille ja yhteys poliisiin.
Lue kommentti
Puhu muru
Seuraa 
Liittynyt9.10.2015

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Olet aivan oikeassa MeToo, että uikkarisäännön lisäksi olisi hyvä puhua kaikenlaisesta koskemattomuudesta liittyen halaamiseen, suuteluun, käden laittoon reidelle, pyllylle, rinnalle. Asiat olisi tärkeää osaa selittää ikätasoon sopivalla tavalla ja vastata lapsen kysymyksiin. Nuo ohjeesi, ettei kaikille tarvitse olla kohtelias, ja karkuun lähtemisestä, vanhemmille ja /tai poliisille soitosta myöskin. Lapselle ja nuorelle on tärkeää painottaa uudelleen ja uudelleen, että kerrothan vanhemmille,...
Lue kommentti
Kuva: Niki Strbian

Luot tulevaan vauvaasi tunnesuhteen jo raskausaikana vain ajattelemalla häntä. 

Positiivinen raskaustesti sysää liikkeelle käsittämättömän määrän muutoksia: Fyysiset muutokset näkyvät päällepäin, mutta niiden rinnalla myös raskaana olevan mieli alkaa myllertää.

Psyykkisistä muutoksista olennaisimpiin lukeutuu mielikuvaprosessi: raskaana oleva alkaa vähitellen ajatella vauvaa persoonana sekä kuvitella itseään juuri tämän vauvan vanhempana.

Raskauden alussa vauvaa saattaa vielä olla vaikeaa kuvitella, mutta vatsan kasvaessa vanhempien toiveet, odotukset, ristiriidat ja kohtuvauvan havainnointi elävöittävät ajatuksia. Onko vauva liikkuvainen vai rauhallinen? Millaista vauvalla on masussa juuri nyt? Saako hän puolisosi kauniit hiukset tai sinun temperamenttisi? Minkälainen tyyppi hänestä tulee?

Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, hän tuntuu syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Ollessani seitsemännellä raskausviikolla esikoisestani matkustin Yhdysvaltoihin. Palatessani halusin tulevalle vauvalleni konkreettisen muiston ensimmäisestä yhteisestä reissustamme. Koin oloni vähän pöhköksi, mutta samalla riemukkaaksi valitessani hänelle pehmolelua hyvin huolellisesti. Käsimatkatavaroissa käteni kulkeutui tämän tästä koskettamaan sitä. Kuvittelin vauvani nukkumaan se kainalossaan. Se oli ihanaa!

Haaveilu herättää tunteita ja raivaa vauvalle tilaa vanhemman mieleen – tunteet vauvaa kohtaan alkavat syttyä. Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, hän tuntuu syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Korostunut menettämisen pelko tai yllätysraskaus saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Yllätysraskaus, kuormittava elämäntilanne tai masennus ovat sellaisia tekijöitä, jolloin vauvan elävöittämiseen mieleen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Korostunut menettämisen pelkokin saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Kun eläydyt vauvan oloon, välität hänelle turvallista kiintymystä. Kohtuvauva saa mielikuvissa olla erillinen yksilö, jolla on omia tarpeita, haluja ja toiveita. Tasapainoiset unelmat ja suunnitelmat edistävät tunnesuhdetta ja herättävät vanhemman herkkyyden lasta kohtaan. Siitä seuraa vauvan synnyttyä hyvää vuorovaikutusta.

Oma esikoisvauvani on jo 13-vuotias. Yhdysvalloista tuotu pehmo majailee hänen huoneessaan kuitenkin edelleen. Se lienee äidille tärkeämpi muisto kuin lapsi ymmärtääkään.

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.