Isän muru. Elinan mielestä  Raimo-isällä on hassut jutut. Kuva: Jesse Karjalainen
Isän muru. Elinan mielestä Raimo-isällä on hassut jutut. Kuva: Jesse Karjalainen

Millaista on vanhemmuus, kun isä on huomattavasti keskivertovanhempaa iäkkäämpi? Elinan ja Ansan isä Raimo kertoo.

Katsopa tätä, katsopa tätä, ei ole tämän näköinen hätä, Raimo, 60, riimittelee.

Yksivuotias Elina-tyttö lopettaa itkunsa, katsoo hämmästyneesti ja kömpii isän syliin.

Raimon elämä muuttui kuusi vuotta sitten, kun hän tapasi vaimonsa Anitan vapaaehtoistöissä nepalilaisessa orpokodissa. Pariskunta eteni vauhdikkaasti: viikon kuluttua ensitapaamisesta he olivat kihloissa, kahdeksan kuukauden kuluttua naimisissa. Anita muutti Suomeen.

Pariskunnan ikäeron ja erilaisen taustan takia suhteella riitti epäilijöitä. Raimolla oli takanaan vuosikymmenten akateeminen ura, Anita taas ei osannut Suomeen tullessaan lukea.

– Nepalissa huomasin, ettei kielellä, kulttuurilla tai koulutustasolla ole näissä asioissa mitään merkitystä. Tärkeintä on sydänten välinen yhteys, Raimo toteaa.

Ja Anita on lämminsydämisin ihminen, jonka Raimo on koskaan tavannut.


Tässä on hyvä. Anita ja Raimo haluavat lapsilleen paljon syliä. Kuva: Jesse Karjalainen

 


Vauhtivuoro! Elina on liikkuvia naisia, kuten äitinsäkin. Kuva: Jesse Karjalainen

Vauvanhoito ei ole Raimolle uusi juttu. Hän jäi puoleksitoista vuodeksi koti-isäksi jo 1980-luvun alussa, kun hänen esikoispoikansa Maunu syntyi. Siihen aikaan lastenvaunuja työntävä mies oli kummajainen. Jo ennen lapsen syntymää Raimo oli lukenut vauvanhoidosta kaiken mahdollisen, jotta tietäisi edes teoriassa, miten asiat menevät. Sitten syntyi Sonja-tytär, ja toisesta avioliitosta Sandra, Mikael ja Aura.

”En ole enää kasvattajana yhtä määrätietoinen kuin nuorempana.”

Anitan ja Raimon esikoistytär Ansa syntyi vuonna 2014 ja Elina 2016.

Raimo arvelee, että on iän myötä isänä pehmentynyt. Kun testosteronipitoisuudet laskevat, hoivavietti ja feminiiniset piirteet nousevat pintaan, hän uskoo. Enää ei ole kiire tehdä uraa, sauhuta politiikassa tai pyrkiä eteenpäin. Tärkeintä on olla läsnä tässä ja nyt.

– Enää en ole kasvattajana niin määrätietoinen kuin nuorempana. Vauvanhoito menee omalla painollaan, ja lapset saavat kasvaa rauhassa, Raimo miettii.

– Minun tehtäväni on selvittää, mikä heissä on idullaan ja auttaa lapsia tavoittamaan omia unelmiaan.


Meidän hetki. Isällä on joustava työaika, joten perheelle jää mukavasti aikaa myös arkena. Kuva: Jesse Karjalainen

 


Ansa saa äidiltä vielä yhden kutituksen. Kuva: Jesse Karjalainen

Nuorena isänä Raimo keskittyi lasten älylliseen treenaamiseen. Elinan ja Ansan kanssa hän on ottanut paljon rennommin.

Loruja Raimo on kirjoittanut kaikille lapsilleen. Korvatulehdukset ja muut pikkulapsiajan murheet eivät häntä hetkauta, ja Raimo on usein neuvonut Anitaakin.

”Voi olla, etten juokse Ansan ja Elinan kanssa maratonia.”

Raimo on pystynyt osallistumaan hyvin lastenhoitoon liukuvan työaikansa ansiosta. Kun lapset ovat sairaana, Raimo jää hoitamaan heitä, jotta Anita pääsee osallistumaan kotoutumiskoulutukseensa.

– On iästä toki jo haittaakin, sillä kuntoni on heikentynyt. Töiden jälkeen pitää ottaa torkut, jotta jaksaa taas temmeltää illan lasten kanssa, Raimo myöntää.

– Voi olla, ettei Ansan ja Elinan kanssa ehkä ole yhteisiä urheiluharrastuksia yhtä paljon kuin vanhemmilla lapsilla enkä juokse heidän kanssaan maratonia. Töissä haluan kyllä jatkaa seitsemänkymppiseksi.

Iäkäs isä on törmännyt myös ennakkoluuloihin. Ei Raimo niistä mieltään pahoita. Hän ei halua lokeroida itseään ja haluaa antaa saman vapauden myös muille.

– En ole syntynyt tänne muita miellyttämään. Ihminen on prosessi, jatkuvasti muuttuva, kehittyvä ja uudistuva.

Kairi oli tyttärensä vauva-aikana yksinäinen ja vailla äitikaveria. Hän sai uuden ystävän äitimentori Laurasta. 

Väsymys alkoi vasta, kun imetys päättyi. Puolisen vuotta Kairi, 37, heräili puolentoista tai kahden tunnin välein syöttämään tytärtään Emiliaa. Kiitos hormonien, energiaa tuntui kuitenkin riittävän.

Nykyään vuoden vanha Emilia on Kairin ja hänen puolisonsa esikoinen. Kairi ei ollut etukäteen arvannut, että imetyksen lopettaminen tuntuisi niin suurelta muutokselta. Yhtäkkiä piti keksiä uudet keinot lapsen lohduttamiseen ja nukuttamiseen. Samaan syssyyn alkoi oma väsymys. Valvomishormonien cocktail oli ilmeisesti nautittu loppuun.

– Mietin, mistä voisin saada tukea uuteen tilanteeseen, Kairi kertoo.

Virossa kasvanut Kairi muutti Suomeen kahdeksan vuotta sitten. Sairaanhoitajana työskentelevällä Kairilla on töissä työkaverit ja kotona puoliso. Tukiverkko tuntui kuitenkin kaipaavan vielä yhtä lenkkiä.

Tärkein toive oli, että mentorilla olisi saman ikäinen lapsi kuin omassa perheessä.

Facebookissa silmiin osui HelsinkiMission, sosiaalialan järjestön, mainos mentoritoiminnasta. Äiti- tai isämentori on järjestön kouluttama vapaaehtoinen, joka toimii toisen vanhemman henkisenä tukea. Kairi soitti järjestöön ja pyysi mentoria.

Tärkein toive oli, että mentorilla olisi saman ikäinen lapsi kuin omassa perheessä.

Parin viikon päästä Kairin puhelin soi. Mentori oli löytynyt: helsinkiläisestä Laurasta, 27, tuli Kairin tukihenkilö. Toive ikäerosta täyttyi juuri eikä melkein: Lauran Ainalla ja Kairin Emilialla on ikäeroa neljä päivää.

Kun Kairi ja Laura tapasivat ensi kerran, Kairi ei ollut koskaan käynyt lapsen kanssa leikkipuistossa.

– Minä tavallaan tutustutin Kairin ja Emilian puistojen maailmaan, Laura sanoo ja naurahtaa.

Vauva-arjen rytmi oli saanut Kairin vetäytymään omaan kuplaansa. Moneen muuhun pikkuiseen verrattuna Emilia heräsi aamuisin myöhään, kahdeksalta tai puoli yhdeksältä. Kun aamutoimet oli saatu hoidettua, aamupäivän vauvakerhot ja puistokokoontumiset alkoivat jo olla ohi.

– Kyllä, olin niihin aikoihin yksinäinen, Kairi sanoo.

Kun ympärillä on muita, toisiin on mahdollisuus tukeutua ja kysyä mielipiteitä.

Vanhemmuus on laumajuttu, vahvistaa psykoterapeutti ja perhetutkimuksen dosentti Mirjam Kalland. Kenenkään ei pitäisi jäädä yksin, ei etenkään silloin, kun perheessä on pieni vauva.

Eräässä seminaarissa Kalland johdatteli yleisön ajatusleikin äärelle. Hän kysyi, kumpi on ahdistavampi mielikuva: yksi itkevä vauva ja vanhempi – vai samassa tilassa kymmenen itkevää vauvaa ja kymmenen vanhempaa?

Ajatus kymmenestä parkuvasta pienokaisesta herätti lähinnä hilpeyttä, Kalland kertoo.

– Kun ympärillä on muita, toisiin on mahdollista tukeutua ja kysyä mielipiteitä siitäkin, mikähän omaa lasta mahtaa vaivata. Vanhemmuus on laumajuttu.

Lue koko juttu 16. elokuuta ilmestyvästä Vauva-lehdestä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tutkimuksessa oli mukana yli 240 000 suomalaistyttöä. HPV-rokotteen haitoista esitetyt huolet eivät tutkimuksen valossa pidä paikkaansa.

Tällä viikolla julkistettu laaja suomalaistutkimus osoittaa, että väitteet HPV-rokotteen vaarallisuudesta eivät pidä paikkaansa.

HPV-rokote ehkäisee papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä, kuten kohdunkaulan syöpää. Se otettiin mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan viisi vuotta sitten, ja se annetaan ilmaiseksi 11–12-vuotiaille tytöille.

Jotkut suomalaisvanhemmat ovat kertoneet julkisuudessa tapauksista, joissa lapsi on sairastunut hankalaan oireyhtymään rokotuksen saamisen jälkeen. Ajallinen yhteys ei kuitenkaan vielä tarkoita, että asioilla olisi syy-yhteys. 

Tutkimuksessa verrattiin rokotettujen tyttöjen sairaustilannetta rokottamattomiin. Aineisto oli erittäin laaja: mukana oli 240 605 suomalaistyttöä, joista yli puolet otti rokotteen. Tutkimuksessa etsittiin rokottamisen yhteyttä 38 erilaiseen sairauteen, esimerkiksi krooniseen väsymysoireyhtymään ja monimuotoiseen paikalliseen kipuoireyhtymään.

”Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo yksi tutkimuksen tekijöistä, THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek Helsingin Sanomien haastattelussa.

Tulos oli, että rokotuksen saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempaa riskiä sairastua näihin sairauksiin kuin samanikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

Pojillekin rokotus?

Parhaillaan pohditaan, pitäisikö myös poikien HPV-rokotukset ottaa mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan. Papilloomavirusinfektio on yhteydessä paitsi kohdunkaulan syöpään myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin.

Tampereen yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että sekä tyttöjä että poikia rokottamalla saataisiin nopeasti aikaan laumasuoja, joka auttaisi ehkäisemään papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä koko väestön tasolla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.