Kuva: Satu Kemppainen
Kuva: Satu Kemppainen

Kun seuraavan kerran nolottaa kysyä lastenhoitoapua, muista, että oikeastaan teet palveluksen.

Joka kerta se on yhtä vaikeaa. Kun pitää tarttua puhelimeen ja pyytää apua lastenhoitoon, käyn mielessäni aina saman painin.

Kuormitanko liikaa? Muillakin on kiireensä ja huolensa.

Väkisinkin käy mielessä se klassinen: mitä he ajattelevat minusta? (Miksi se on ahnehtinut enemmän lapsia kuin pystyy kunnialla hoitamaan? Miten se on aina tuollainen sekava sählä?)

Sitten käyn läpi vaihtoehdot. Olen kuumeessa ja mies iltatöissä, lapsi pitää hakea päiväkodista parin kilometrin päästä. En ole siinä kunnossa, että jaksaisin kävellä. Kuumelääkettä naamaan ja bussiin muita tartuttamaan? Jospa sittenkin kysyisin naapurissa asuvalta ystävältä, ehtisikö hän työpäivänsä päätteeksi koukaista päiväkodin kautta ja saattaa lapsen kotiovelle.

Toivon, että samalla madallan rimaa myös toiseen suuntaan.

Näinä hetkinä jokainen hiekkalaatikon laidalla solmittu ystävyys on kullanarvoinen. Yritän niellä nolouteni, karaista itseäni ja hajauttaa avunpyynnöt vuorotellen mahdollisimman monelle, etten rasittaisi ketään kohtuuttomasti. Toivon, että samalla madallan rimaa myös toiseen suuntaan. Uskalsin pyytää sinulta apua, uskalla sinäkin minulta!

Jos oikein haluan tsempata itseäni, hoen mielessäni, että oikeastaan avun pyytäminen on lahja. Tutkimusten mukaan muiden auttaminen lisää omaakin onnellisuutta. Kun kehtaa pyytää apua, antaa toiselle mahdollisuuden tuntea auttamisen iloa.

Eniten kuitenkin lohduttaa, kun ajattelen, miltä tuntuu, kun joku turvautuu minuun. Hyvältä! Kyllä, meille saa mielellään tulla illalla pariksi tunniksi hoitoon. Mukavaa, että luotat ja uskallat kysyä. Pieni vaiva, iso ilo.

Kysythän toistekin?

Käy Meidän Perheen Facebookissa tai Instagramissa ja laita hyvä kiertoon!

Lisää aiheesta myös syyskuun Meidän Perheen jutussa Auttaminen kannattaa aina.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Parhaimmillaan uusperhe tuo lasten elämään lisää rakastavia aikuisia, selvisi Meidän Perheen kyselystä.

Luottamusta molemmille

”Tulemme kaikki aikuiset hyvin toimeen. Saan kohdella toisen lasta kuin omaani ja siihen luotetaan. Se tuo rauhan äitipuolen rooliin.”

”Tyttäreni on ottanut mieheni "omakseen", pitää hänestä ja on erittäin kiintynyt häneen. On sanonut rakastavansa häntä kuten minua ja isäänsäkin.”

”On ollut ihanaa kun olen saanut miehen lapsien luottamuksen. Oma tyttöni sai yhteen muuton myötä kaksi sisarusta.”

Läheiset välit 

”Yhteiset höpsöttelyhetket. Kun koko porukka on kutituskilpailua tai tyynysotaa ja kaikki nauravat poskensa kramppiin. Minusta on ihanaa, kun puolisoni esiteini hakeutuu seuraani ja jutellaan tyttöjen juttuja. Ja on hellyttävää katsoa, kun oma pieneni osoittaa kiintymystä puolisolleni, halaa ujosti tai hipsuttaa partaa.”

”Kärsimme mieheni kanssa pitkään lapsettomuudesta, ja tuolloin ajattelin, että jos emme saa yhteisiä lapsia, niin onhan minulla nämä bonuslapset. Lapsettomuusvuodet vahvistivat suhdettani mieheni lapsiin.”

”Lapsi on saanut elämäänsä uusperheen kautta myös uudet isovanhemmat.”

”Mies puhuu molempien lapsista meidän lapsina.”

Parasta on yhteinen arki

”Kaikki aikuiset hoitavat kaikkia hommia, kun syödään yhteisestä jääkaapista – silloin kaikki muukin on yhteistä.”

”Arjen jakaminen ja toistemme tukeminen.”

”Elämäni mieheni ja tyttäreni kanssa on joka päivä ihanaa.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusperheen aikuiset muuttavat yhteiseen kotiin rakastumisen huumassa. Miten auttaa lapsia sopeutumaan uuteen arkeen?

1. Puhukaa toisillenne

Puhuminen on tärkeää kaikissa perheissä, mutta etenkin uusperheissä, joissa on paljon liikkuvia osia. Keskustelut auttavat myös reiluuden ilmapiirin rakentamisessa.

2. Kuuntele lasta

Lapset eivät tietenkään tee päätöksiä aikuisten asioissa, mutta auttaa paljon, jos lasta kuunnellaan häntä koskevissa käytännön asioissa: esimerkiksi, millaisen sängyn hän haluaa uuteen yhteiseen kotiin. Kuuntelu on osa lapsen tunteiden huomioon ottamista.

3. Anna lapselle tilaa

Uusperheen aikuiset muuttavat yhteiseen kotiin rakastumisen huumassa. Lapsi ei usein ole asiasta yhtä innoissaan. Lasta ei voi pakottaa tykkäämään uusista perheenjäsenistä, vaan tutustumiselle on annettava aikaa.

4. Tehkää asioita yhdessä

Koko perheen yhteiset harrastukset tai vaikka yhteinen iltapalahetki auttavat parantamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta perheessä.

Neuvot antoi pari- ja perheterapeutti Kirsi Heikinheimo.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.